Israelin luopumus. – Nro 1

TAM1897 Q1 33.6Saarna pidetty sunnuntai-iltana 7. maaliskuuta 1897 Julkaistu General Conference Bulletin -lehdessä, ensimmäinen vuosineljännes 1897, vol. 2, nro 1, s. 33–40.

TAM1897 Q1 33.7Eräänä aiempana iltana pitämässäni oppitunnissa totesin, etten ollut viime aikoihin asti nähnyt seitsemännen päivän adventistien julkaisemaa kymmenen käskyn kopiota, joka olisi ollut sellainen kuin Jumala ne lausui, paitsi Raamatussa. Olen iloinen, että on tullut aika, jolloin seitsemännen päivän adventistit voivat saada kopion Jumalan laista sellaisena kuin Jumala sen antoi. Olen iloinen siitä, että veli Howe on julkaissut kopioita Jumalan laista sellaisena kuin Jumala sen antoi. Eikä meidän enää pidä altistaa itseämme samalle syytökselle kuin muut, että jätämme osan Jumalan laista pois, kun puhumme ihmisille.

TAM1897 Q1 33.8Voidaan selvästi nähdä, että mies, joka ensimmäisenä jakoi sen Jumalan lain kopion, jota lähes kaikki muut käyttävät, oli egyptiläinen. Siinä sanotaan: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta.” Mutta hän sanoi itselleen: ”Tämä ei koske minua eikä ketään nykyään elävää, sillä meitä ei ole koskaan tuotu pois Egyptistä. Se koski vain juutalaisia.” Siksi hän jätti sen pois ja painatti loput laista, ja esitti näin maailmalle silvotun version laista, jonka Herra itse oli antanut. Hän sai siten asian näyttämään siltä, että ainoa asiakirja, jonka Herra oli koskaan lausunut taivaasta, alkoi kertomatta, kuka sen kirjoittaja oli, edes esittelemättä häntä, vaan alkoi vain tylyllä, epämääräisellä tavalla: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni.” Kysymys saattaa hyvinkin heti nousta esiin: Kuka ihmeessä sinä olet? Kuka siellä puhuu? No, kun laki otetaan sellaisena kuin se annettiin, Jumala kertoo, kuka siellä puhuu. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta.” Se on se, joka puhuu; sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni, ”joka pystyn lunastamaan sinut Egyptin orjuudesta.”

TAM1897 Q1 33.9Tässä yhteydessä on tärkeä toinenkin ajatus: kun laki painetaan ilman johdantoa, jonka Herra itse lausui – kuten yleensä tapahtuu kaavioissa ja kortteissa –, on katsottu tarpeelliseksi lisätä sen alkuun sanat ”Jumalan laki”. Tämä osoittaa, että ihmiset ymmärtävät tarpeen, että on oltava jonkinlainen todistus siitä, kenen laki se on ja kuka nämä käskyt lausuu. Ja tämän tarpeen vuoksi ihmiset lisäävät Jumalan lain alkuun todistuksensa siitä, että se on Jumalan laki.

TAM1897 Q1 33.10Mutta jos he vain painaisivat lain sellaisena kuin Herra sen antoi, heillä olisi Herran oma todistus siitä, että se on Jumalan laki ja että juuri Hän itse lausuu nämä käskyt. Hän sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni” jne. Ja kun ihmisillä voi olla Herran oma todistus siitä, että se on hänen lakinsa, ei varmasti ole tarvetta minkään ihmisen todistukselle siitä, että se on Jumalan laki.

TAM1897 Q1 33.11Eikö Herran todistus siitä, että tämä on hänen lakinsa, ole parempi kuin minkään ihmisen tai kaikkien ihmisten yhdessä antama todistus? Ja kun ihmiset jättävät pois Herran oman todistuksen siitä, että tämä on hänen lakinsa, ja asettavat tilalle oman todistuksensa, voisiko olla selkeämpää tapausta, jossa ihmiset asettavat itsensä Jumalan paikalle? Oi, hylätkäämme tämä ylimielinen, kömpelö teko; ja ottakaamme pyhä laki sellaisena kuin sen pyhä Laatija sen lausui ja kirjoitti! ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta.” Aamen. Olkoon niin.

TAM1897 Q1 33.12Kun siinä on kaikki, mitä Herra on sanonut, Jumalan laki esittelee maailmalle sekä Lunastajan että Luojan. Se kertoo sitten kaikille ihmisille, että se, joka on tuon lain Laatija, se, joka kehottaa ihmistä noudattamaan sitä, on sekä Lunastaja että Luoja. Tämän osoittaa laki itse. Ja kun he jättävät pois sen osan, joka paljastaa Lunastajan, ei ole ihme, että he ovat halukkaita ja valmiita jättämään pois myös sen osan, joka paljastaa ihmisen Luojan. Saatana on aina halunnut päästä eroon laista ja salata ihmisiltä sen merkityksen. Hän aloitti jättämällä Lunastajan pois laista; ja nyt hän päättää jättämällä Luojan pois laista. Mutta Herra haluaa meidän tietävän, että juuri Hän on se, joka vapautti meidät Egyptistä, jotta voisimme nähdä sekä Lunastajan että Luojan laissa, jonka Hän antoi ihmisille.

TAM1897 Q1 34.1Vielä yksi asia. Kun me voimme nähdä – ja näemmekin –, että Israel, kun se meni maahan, ei mennyt lainkaan siihen maahan, jonka Herra oli heille tarkoittanut, vaan ohitti sen kokonaan, voimme ymmärtää, kuinka suuri pettymys Moosekselle oli se, ettei hän päässyt sinne. Kun nyt joillekin ihmisille näyttää siltä, että Israel meni maahan, jonka Herra oli heille valmistanut, ja että se oli juuri se paikka, johon Herra halusi viedä heidät, ja kun he sitten näkevät, että Mooses kuoli ja meni taivaaseen, he sanovat, että Moosekselle kävi loppujen lopuksi parhaiten; ja että ei ollut niin suuri pettymys viedä häntä pois maasta ja viedä hänet taivaaseen.

TAM1897 Q1 34.2Mutta kun ymmärrämme, että Herra halusi viedä hänet pyhään asuinpaikkaansa, paikkaan, jonka Hän oli itselleen asuinpaikakseen valmistanut, pyhäkköön, jonka Hänen kätensä olivat perustaneet; silloin voimme ymmärtää, kuinka suuri pettymys oli jopa Moosekselle kuolla ja mennä taivaaseen pääsemättä siihen maahan. Kun hän näki, että juuri hänen syntinsä oli osasyynä siihen, ettei heitä päästetty siunattuun luvattuun maahan; kun hän näki, että Israel oli menettänyt sen, mitä Herra oli heille varannut: kun hän näki sen loistavan maan, kuten hän teki Nebon huipulta, ja joutui pohtimaan niitä pitkiä aikakausia, jotka olivat edessä Jumalan asialle ja kansalle – vaelluksen, luopumuksen ja vaikeuksien aikakausia – ja tiesi, että hänellä oli edes pieni osuus tuon pitkän vaelluksen aiheuttamisessa; on helppo ymmärtää, kuinka suuri pettymys hänelle oli se, ettei hän päässyt tuohon maahan kuolematta lainkaan – vaikka hänet vietiin haudasta taivaaseen.

TAM1897 Q1 34.3Toinen teksti, jos sellaista ylipäätään tarvitaan vahvistamaan sitä tosiasiaa, että Israel ei päässyt pois Egyptistä niin kauan kuin se oli erämaassa, löytyy Joosuan kirjasta. Muistattehan sen kohdan – sen jälkeen kun he olivat ylittäneet Jordanin, heidät ympärileikattiin – siinä on kirjoitettu: ”Tänään olen poistanut teiltä Egyptin häpeän.” Katsokaahan, ne ihmiset, jotka lähtivät Egyptistä, eivät koskaan päässeet pois Egyptistä ennen kuin olivat ylittäneet Jordanin; sillä vasta silloin Egyptin häpeä otettiin pois. Silloin he olivat kaikki kääntyneitä ihmisiä. Koko kansa ylitti Jordanin uskossa. Se oli kansa, joka uskoi Jumalaan, eikä siellä ollut yhtään vastustavaa ääntä eikä epäilevää ajatusta – silloin he olivat poissa Egyptistä. Näin näette, että on täysin ilmeistä, että hengellinen Egypti on Raamatun kirjaimellinen Egypti.

TAM1897 Q1 34.4Siirrymme nyt tämän illan tekstiin. Se on 4. Mooseksen kirja 23:9. Aloitan lukemisen seitsemännestä jakeesta. Siinä Bileam profetoi Moabin kuninkaan Baalakin puolesta.

TAM1897 Q1 34.5Ja hän aloitti vertauspuheensa ja sanoi: ”Moabin kuningas Baalak on tuonut minut Aramista, idän vuorilta, sanoen: ’Tule, kiroa minulle Jaakobia, ja tule, uhkaile Israelia.’ Kuinka voisin kirota sen, jota Jumala ei ole kiroanut? Tai kuinka voisin uhata sitä, jota Herra ei ole uhannut? Sillä kallioiden huipulta minä näen hänet, ja kukkuloilta minä katselen häntä: KATSO, KANSA ASUU YKSIN, EIKÄ SITÄ LASKETA KANSAKUNTIEN JOUKKOON.”

TAM1897 Q1 34.6Tämä teksti on osoitettu meille täällä tänä iltana. Tämä on nykyinen totuus. Tämä oli Jumalan ilmaistu tahto kansaansa kohtaan, kun he olivat sen maan rajalla, johon Hän halusi viedä heidät kutsuttuaan heidät pois Egyptin maasta. He olivat vaeltaneet erämaassa neljäkymmentä vuotta ja olivat nyt tulleet maan rajalle. Ja tämä on Hänen tahtonsa heitä kohtaan, että he asuisivat yksin eivätkä kuuluisi kansakuntien joukkoon.

TAM1897 Q1 34.7Tämän perustavanlaatuisen syyn, tai pikemminkin yhden syistä, ymmärrätte paremmin avaamalla Raamatun Apostolien tekojen seitsemännen luvun kohdalta. Stefanus puhui sinä päivänä ja kertoi, että Herra vei kansan pois Egyptistä, orjuuden maasta, ihmeillä ja merkeillä, ja jakeissa 37 ja 38 on nämä sanat; 38. jakeessa on kyseinen kohta:—

TAM1897 Q1 34.8Mooses kertoi israelilaisille, että Jumala herättäisi kansan keskuudesta profeetan, joka olisi kuin hän. Tämä on se, joka oli seurakunnassa erämaassa.

TAM1897 Q1 34.9Mikä sitten oli Israel erämaassa? — Seurakunta. Mikä sen oli tarkoitus olla, kun he olivat ylittäneet joen ja tulleet maahan? — Seurakunta. Mitä muuta tuo sanonta tarkoitti kuin sitä, että kirkon ja valtion välillä tulisi olla ero? — Aivan kuten Herra, kun Hän vei Aabrahamin pois siitä maasta, opetti maailmalle kirkon ja valtion erottelua, ja aivan kuten Hän osoitti Aabrahamin kautta, että kirkon ja valtion erottelu on aloitettava yksilön sydämessä.

TAM1897 Q1 34.10Jos en ole sydämessäni erillään valtiosta, kirkko ja valtio yhdistyvät missä tahansa olenkin. Ja niin, vaikka en toimi valtion virassa tai pyri siellä virkaan, olen silti poliitikko seurakunnassa; ja pyrin siellä virkaan ja vedän siellä naruja. Joten jos ihminen ei ole sydämessään erillään valtiosta, mutta kuuluu kuitenkin seurakuntaan, hänen olisi parempi osallistua maailman politiikkaan ja olla siellä poliitikko kuin tuoda politiikkaansa seurakuntaan.

TAM1897 Q1 34.11Kun Herra kutsui Aabrahamia, Hän sanoi ensinnäkin: ”Lähde maastasi.” Ja nyt, kun Aabraham on kasvanut ja tullut seurakunnaksi, ja kun tuo seurakunta on astumassa Herran erityiseen palvelukseen kansojen edessä, Hän julistaa, ettei sitä seurakuntaa tule lukea kansojen joukkoon; sen tulee asua yksin. Voitte nähdä, kuinka Herra halusi kansan pitävän kiinni tästä, sillä hän tiesi, millaisia kansakunnat olivat; ja hän tiesi, kuinka kansakunnat olivat päätyneet siihen tilaan. Hän halusi seurakuntansa elävän erillään, ilman muuta hallitsijaa kuin itseään, ilman muuta lakia kuin hänen lakiaan, ilman minkäänlaista lainsäädäntöä kuin Herran sanaa, ilman muuta hallitusta kuin Herran hallitusta.

TAM1897 Q1 35.1Jumalan tarkoituksena oli, kun Hän toi heidät maahan, olla seurakunnan pää. Jeesus Kristus oli tietenkin seurakunnan pää, aivan yhtä todellisesti kuin Hän on nytkin. Tiedätte opiskelemistamme oppitunneista, kuinka kansa ajautui kuninkuuteen, monarkiaan ja niin edelleen; se tapahtui poikemalla Hänestä, kun he eivät tunnustaneet Jumalaa ainoaksi hallitsijakseen eikä Hänen lakiaan ainoaksi laiksi. Heistä tuli epäjumalanpalvojia, ja niin he eivät enää olleet Jumalan hallinnon eivätkä Hänen lakinsa vallan alaisia; ja erottuaan Jumalasta heidän keskuuteensa piti syntyä hallinto tyydyttämään niiden kunnianhimoa, jotka halusivat hallita kanssaihmisiään, ja suojelemaan heitä heidän omalta raakuudeltaan, koska he olivat poikenneet Jumalasta.

TAM1897 Q1 35.2Mutta Herra erotti Israelin kaikista kansoista ja hallituksista itselleen. Herra aloitti Israelin nyt juuri samasta kohdasta kuin hän aloitti Aabrahamin, jotta se olisi erillään ympäröivistä kuninkaista ja hallitsijoista, kaikista ympäröivistä maallisista hallituksista. Hän halusi kansansa asuvan yksin, eikä sellaisena, jota voitaisiin lukea mihinkään kansakuntaan, jotta kun kansakunnat katsoisivat heitä, ne näkisivät, ettei Israelia voitu lukea niiden kaltaiseksi.

TAM1897 Q1 35.3Hän halusi Israelin erottuvan maailman edessä niin selvästi – ja tämä erottaisi heidät kaikista muista kansoista – että kaikki heitä katsovat kansat sanoisivat: ”Se on ainutlaatuista; se ei ole samanlainen hallinto kuin meillä. Heillä ei ole kuningasta; jokainen näyttää pärjäävän ilman hallitsijaa.” Ja he alkaisivat tutkia asiaa; he sanoisivat: ”Mikä on tämän syy? Miten te pärjäätte ilman kaikkea tätä kuninkaan, armeijoiden ja verojen koneistoa ja kaikkea sitä, mitä meidän on siedettävä?” Vastaus olisi: No, Jumala on meidän kuninkaamme. Eikä hänen hallituksensa pyörittäminen vaadi läheskään niin suuria kustannuksia kuin teidän; sillä meillä ei ole sellaisia ongelmia kuin teillä. Kyllä; meillä ei ole veroja, ja Hän on niin hyvä, että annamme Hänelle mielellämme kaiken, mitä meillä on, tukeaksemme ja levittääksemme Hänen hallituksensa siunauksia.

TAM1897 Q1 35.4Ja kun hänen kansansa kertoisi tämän pakanoille, pakanat sanoisivat: ”Totisesti, tämä kansa on viisas ja ymmärtäväinen; ja mikä kansa maan päällä on niin suuri, jolla on niin viisaita ja hyviä säädöksiä kuin tässä laissa? Ja millä kansalla on Jumala niin lähellä kuin Herra, sinun Jumalasi, on kaikessa, missä me häntä avuksi huudamme?” Juuri sitä Herra tarkoitti. Ja hän sanoi: ”Israel asuu yksin eikä sitä lasketa kansakuntien joukkoon.” Hän aikoi opettaa koko maailmalle kirkon ja valtion erottamista, ei ainoastaan seurakunnassa, vaan myös kansakuntien keskuudessa, mitä tulee valtioihin, ja myös mitä tulee itse seurakuntaan.

TAM1897 Q1 35.5Katsokaa vain tätä raamatunkohtaa, niin näette sen. 5. Mooseksen kirja 4. Muutama jae kertoo kaiken, mitä olen hahmotellut. Alkaen ensimmäisestä jakeesta ja lukien kahdeksanteen:—

TAM1897 Q1 35.6Kuule siis, Israel, näitä säädöksiä ja määräyksiä, joita minä sinulle opetan, jotta noudattaisit niitä ja saisit elää sekä mennä ottamaan haltuusi sen maan, jonka Herra, isiesi Jumala, sinulle antaa. Älkää lisätkö mitään siihen sanaan, jonka minä teille käsken, älkääkä vähennäkää siitä mitään, jotta te noudattaisitte Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan. Teidän silmänne ovat nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin vuoksi: sillä kaikki miehet, jotka seurasivat Baal-Peoria, Herra, teidän Jumalanne, on hävittänyt teidän keskuudestanne. Mutta te, jotka piditte kiinni Herrasta, teidän Jumalastanne, olette kaikki tänä päivänä elossa. Katso, minä olen opettanut teille säädöksiä ja oikeudenmääräyksiä, niin kuin Herra, minun Jumalani, on minulle käskenyt, jotta te tekisitte niin siinä maassa, jonka te menette ottamaan omaksenne. Pitäkää siis niitä ja noudattakaa niitä; sillä tämä on teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä, jotka kuulevat kaikki nämä säädökset ja sanovat: ”Totisesti, tämä suuri kansa on viisas ja ymmärtäväinen kansa.” Sillä mikä kansa on niin suuri, jolla olisi Jumala niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on kaikessa, missä me häntä avuksi kutsumme? Ja mikä kansa on niin suuri, jolla olisi niin vanhurskaat säädökset ja tuomiot kuin tämä koko laki, jonka minä tänä päivänä asetan teidän eteenne?

TAM1897 Q1 35.7Oliko sitten Israelissa tilaa minkäänlaisen lain tai säädöksen antamiselle? – ”Älkää lisätkö mitään siihen sanaan, jonka minä teille käsken, älkääkä vähennäkää siitä mitään.” Heidän tuli toimia juuri näin. Kaikki heidän lakinsa oli jo annettu heille. Heidän lainsäädäntönsä oli kokonainen ja täydellinen; ja niin kauan kuin heillä oli se, he eivät tarvinneet muuta, ja heti kun kävi niin, että he tarvitsivat jotain muuta, se oli itsessään todiste siitä, että he olivat hylänneet Jumalan.

TAM1897 Q1 35.8Niin kauan kuin he tarvitsivat minkäänlaista lainsäädäntöä, itse laadittua, keskuudessaan, se oli todiste siitä, että he olivat hylänneet Jumalan, että hänen lakinsa ei enää riittänyt heille eikä hänen hallituksensa enää ollut heille riittävä. Juuri näin on asia kaikkien muiden pakanakansojen kohdalla. Näin on kaikkien kansakuntien kohdalla. Näin heistä tuli pakanoita. Ja tiedätte, että Israel kulki täsmälleen samaa polkua. He unohtivat Jumalan ja ryhtyivät harjoittamaan epäjumalanpalvontaa, ja sitten sanoivat: ”Meidän on saatava kuningas, jotta voimme olla kuten kaikki kansat.” Mutta älkää unohtako, että heidän täytyi hylätä Jumala, ennen kuin he saattoivat saada kuninkaan; ja hylkäämällä Jumalan, jotta he voisivat olla kansojen kaltaisia, pakanakansojen kaltaisia – se on kirjaimellinen ajatus – hylkäämällä Jumalan, jotta he voisivat olla kansojen kaltaisia, heistä tuli sellaisten kansojen kaltaisia, jotka olivat hylänneet Jumalan. Tiedätte tämän koko seuraavasta historiasta.

TAM1897 Q1 35.9On siis täysin selvää, ettei ole Jumalan tahto eikä hänen kansansa edun mukaista, että he olisivat muiden kansojen kaltaisia. Ei ole Jumalan tahto eikä kansan hyväksi, että heillä olisi minkäänlainen hallitus, joka muistuttaisi heitä ympäröivien kansojen hallituksia. Tiedätte, että nämä eivät syntyneet Jumalan seuraamisesta, vaan ne syntyivät luopumuksesta. Kaikesta tästä on täysin selvää, että Jumala ei tarkoittanut, että hänen kansansa perustaisi itselleen hallituksen keskuudessaan.

TAM1897 Q1 36.1Herra ei tarkoittanut, että heidän tulisi perustaa hallintoa, joka muistuttaisi ympäröivien kansojen hallintoa. Kun Hän sanoo: ”Älkää lisätkö mitään siihen sanaan, jonka minä teille käsken, älkääkä vähennäkää siitä mitään”, voitte nähdä, että Hän näin esti heitä säätämästä minkäänlaisia lakeja, harjoittamasta vähäisintäkään lainsäädäntöä, ja kielsi heitä siten perustamasta minkäänlaista hallintoa keskuudessaan.

TAM1897 Q1 36.2Tästä käy täysin selväksi, että kun he tunsivat tarpeen jonkinlaiseen hallintoon keskuudessaan, jossa heillä täytyi olla muita lakeja ja hallitsijoita kuin Jumala, se oli sinänsä varma todiste siitä, että he olivat unohtaneet Jumalan; että he olivat poikenneet Hänestä; että Hänen hallintonsa ei riittänyt; että Hänen voimansa ei ollut heidän päällään pitämässä heitä kurissa, ja siksi heidän täytyi luoda ja perustaa jonkinlainen oma hallintomuoto suojellakseen itseään itseltään.

TAM1897 Q1 36.3Näin näette, ettei ollut Herran tahdon mukaista, että hänen kansansa, yksin asuessaan, olisi perustanut keskuudessaan oman hallintomuodon. Ei ollut hänen tahtonsa, että he asuisivat kansakuntien keskellä ja että heillä olisi kansakuntien kaltainen hallinto; sillä kun he ryhtyisivät luomaan omaa hallintoa hallitakseen itseään keskuudessaan, se olisi aivan kuten kansakuntien hallinnot, koska he olivat kaikki ihmisiä, ja ihmiskunta on kaikkialla samanlaista. Joten kun Israel ryhtyi perustamaan hallitusta hallitakseen itseään, se oli samanlainen kuin ympäröivien kansojen hallitukset, eikä se voinut olla mitään muuta. Se oli pakanallista. Ja se on aina pakanallista, missä tahansa sitä yritetään.

TAM1897 Q1 36.4”Älkää lisätkö mitään siihen sanaan, jonka minä teille käsken, älkääkä vähennäkää siitä mitään, jotta te noudattaisitte Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.” Jumalan tarkoituksena on, että hänen käskynsä, hänen lakinsa ja hänen hallintonsa riittävät hänen kansalleen. Ja se riittää hänen kansalleen. Se on selvä asia. Se riittää aina hänen kansalleen. Mutta se ei riitä niille, joilla sitä ei ole; se ei riitä niille, jotka erottautuvat Jumalasta ja hänen laistaan ja hallituksestaan. Hänen hallituksensa ei siis riitä heille, koska heillä ei ole sitä; ja jos he sitten luovat oman hallituksensa, se on aivan kuin pakanallisten hallitus.

TAM1897 Q1 36.5Silmänne ovat nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin vuoksi: kaikki miehet, jotka seurasivat Baal-Peoria, Herra, teidän Jumalanne, on hävittänyt teidän keskuudestanne. Mutta te, jotka piditte kiinni Herrasta, teidän Jumalastanne, olette kaikki elossa tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille säädöksiä ja oikeudenmääräyksiä, niin kuin Herra, minun Jumalani, on minulle käskenyt, jotta te tekisitte niin maassa, jonka menette ottamaan omaksenne. Pitäkää siis niitä ja noudattakaa niitä, sillä tämä on teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.

TAM1897 Q1 36.6”Tämä on teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” Ei pelkästään minun silmissäni; vaan tehkää näin, niin kaikki kansat, pakanat, sanovat teidän olevan viisaita. Kansat, pakanat, sanovat teidän olevan järkeviä.

TAM1897 Q1 36.7Katso, minä olen opettanut teille säädöksiä ja oikeudenmääräyksiä, juuri niin kuin Herra, minun Jumalani, on minulle käskenyt, jotta te tekisitte niin siinä maassa, jonka te menette ottamaan omaksenne. Pitäkää siis ne ja noudattakaa niitä; sillä tämä on teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä, jotka kuulevat kaikki nämä säädökset ja sanovat: ”Totisesti, tämä suuri kansa on viisas ja ymmärtäväinen kansa.” Sillä mikä kansa on niin suuri, jolla olisi Jumala niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on kaikessa, missä me häntä avuksi kutsumme? Ja mikä kansa on niin suuri, jolla olisi niin vanhurskaat säädökset ja tuomiot kuin tässä laissa, jonka minä tänä päivänä asetan teidän eteenne? Ota vain vaari itsestäsi ja varjele sieluasi huolellisesti, ettet unohda sitä, mitä silmäsi ovat nähneet, ja ettet anna niiden poistua sydämestäsi koko elämäsi ajan; vaan opeta ne pojillesi ja poikiesi pojille; kerro erityisesti siitä päivästä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Horebilla.

TAM1897 Q1 36.8Älkää unohtako sitä, mitä olette nähneet ja kuulleet, mutta älkää varsinkaan unohtako sitä, mitä kuulitte, kun seisoitte sinä päivänä Horebin edessä. Mitä he kuulivat? – Oi, Jumalan lain; Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon he kuulivat sinä päivänä; ääni taivaasta julisti lunastusta ja luomista, jotta ihmiset eivät tekisi syntiä. Mutta Israel unohti Jumalan, ryhtyi harjoittamaan epäjumalanpalvontaa ja sanoi: ”Tee meille kuningas; tee meille kuningas, kuten kaikilla kansoilla on.” Mutta siitä ajasta, jolloin he olivat vielä tahrattomia, Herra sanoi myöhemmin (Psalmi 81:13–16):—

TAM1897 Q1 36.9”Oi, jospa minun kansani olisi kuunnellut minua ja Israel olisi vaeltanut minun teilläni! Olisin pian kukistanut heidän vihollisensa ja kääntänyt käteni heidän vastustajiaan vastaan. Herraa vihaavat olisivat alistuneet hänelle, mutta heidän aikansa olisi kestänyt ikuisesti. Hän olisi ruokkinut heitä myös parhaalla vehnällä, ja kalliosta tulevalla hunajalla olisin tyydyttänyt teidät.”

TAM1897 Q1 36.10Nyt Herra sanoo meistä, että hän on vapauttanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Jumalan valtakunta on jälleen vakiintunut hänen kansansa keskuudessa, ja ”Jumalan valtakunta on teidän sisällänne”, ja se on teidän keskuudessanne, koska se on jokaisen ja kaikkien sisällä. Nyt siis, Jumalan valtakunta on täydellinen valtakunta, koska kuningas on täydellinen kuningas, koska sen valtakunnan laki on täydellinen laki. Riittävätkö teille sitten täydellinen kuningas, täydellinen laki ja täydellinen valtakunta? Riittävätkö ne? Riittääkö se ihmiselle? – Oi kyllä, varmasti! Pitäisikö sen riittää ihmiselle?

TAM1897 Q1 36.11Ja jos kaikki tämä ei riitä ihmiselle, onko vika valtakunnassa vai ihmisessä? — Tiedätte, että vika voi olla vain ihmisessä. Mutta oletetaanpa, että ihminen väittää olevansa kristitty. Onko vika edelleen ihmisessä vai valtakunnassa?

TAM1897 Q1 36.12(Ääniä) Ihmisessä.

TAM1897 Q1 36.13Oletetaan, että hän väittää olevansa seitsemännen päivän adventisti, eikä Jumalan valtakunta riitä hänelle; oletetaan, että saatte joukon heitä yhteen, eikä Jumalan valtakunta riitä heille, vaan heidän on saatava oma valtakuntansa, toinen valtakunta; heidän on perustettava hallitus, perittävä veroja itseltään, valittava keskuudestaan hallitsijoita hallitsemaan itseään; ovatko he Jumalan lapsia? Riittääkö Jumalan täydellinen valtakunta heille? Kuuluvatko he Jumalan hallintoon? Riittääkö Jumalan hallinto heille? Onko Jumalan valtakunta heissä? Onko? Miten se voisi olla, kun täydellinen valtakunta, täydellinen kuningas ja täydellinen laki eivät riitä heille?

TAM1897 Q1 37.1Näette siis, että kirkon ja valtion erottaminen, jopa seitsemännen päivän adventistien keskuudessa, alkaa sydämestä; ja sen on alettava sieltä jokaisen ihmisen kohdalla, kaikkialla, tai kirkon ja valtion erottamista ei voi olla siellä, missä hän on. Jos kenelläkään neljännellä vuosisadalla, Rooman valtakunnassa, ei olisi ollut kirkon ja valtion yhdistymistä omassa sydämessään, neljännellä vuosisadalla ei olisi muodostunut paavikuntaa. Jos hänen sydämessään olisi ollut vain seurakunta, yksin seurakunta, eikä mitään valtiosta, ei mitään valtion periaatteita, vaan vain seurakunta – Jumala, hänen valtakuntansa, hänen lakinsa, hänen vanhurskautensa, vain hän siellä hallitsemassa – olisiko paavikuntaa koskaan voinut syntyä?

TAM1897 Q1 37.2(Ääniä) Ei.

TAM1897 Q1 37.3Mitä sitten on aina ehdottomasti vältettävä? — Kaikenlainen kirkon ja valtion liitto sydämessä. Mikä on sitten ainoa varma suoja paavikuntaa vastaan? — Se on rakastaa Jumalaa koko sydämestä, koko sielusta, koko mielestä ja koko voimasta. Se on ”lähteä maastasi, sukulaisistasi ja isäsi talosta”. Se on kääntää selkänsä Egyptille. Se on ”asua yksin, eikä kuulua kansojen joukkoon”.

TAM1897 Q1 37.4Luen nyt teoksesta ”Empires of the Bible” sivulta 152 alkaen joitakin lainauksia, jotka olen lisännyt sinne teoksesta ”Patriarchs and Prophets” yhdessä raamatunkohtien kanssa juuri tästä aiheesta. Ensin luen joitakin omia sanojani, mutta kerron teille, kun luen ”Patriarchs and Prophets” -teoksen sanoja:

TAM1897 Q1 37.5”Katso, kansa asuu yksin eikä sitä lasketa kansakuntien joukkoon.” Herra ei koskaan tarkoittanut, että hänen kansansa muodostaisi valtakunnan, valtion tai hallituksen, kuten tämän maailman kansat. Heidän ei pitänyt olla kuin ympäröivät kansat. Heidän piti olla erotettuina Jumalalle ”kaikista kansoista, jotka olivat maan päällä”. ”Kansaa ei lasketa kansakuntien joukkoon.”

TAM1897 Q1 37.6Jos nyt pidän itseäni Saksan valtioon kuuluvana, kuulunko silloin kansakuntien joukkoon? Jos pidän itseäni Englannin hallituksen alaisena, sen osana, uskollisena ja isänmaallisena kansalaisena, joka taistelisi lipun puolesta, kuulunko silloin kansakuntien joukkoon? Ja jos taistelen tuon lipun, oman lipuni, brittiläisen lipun puolesta, ja seitsemännen päivän adventistiveljeni täällä kuuluu Yhdysvaltoihin ja on lojaali ja isänmaallinen, ja nämä kaksi kansakuntaa joutuvat sotaan, ja hänen on torjuttava hyökkäykset, ja syntyy konflikti, niin silloin olen toisella puolella ja veljeni toisella, ja veli taistelee veljeä vastaan. Onko Jumala määrännyt niin? — Tiedätte, ettei ole. Oliko hänellä sitten lainkaan mitään mielessä, kun hän sanoi, että kansa asuu yksin eikä sitä lasketa kansakuntien joukkoon?

TAM1897 Q1 37.7Luen hieman omasta kirjoituksestani teoksessa ”Empires of the Bible”: — Heidän hallituksensa oli tarkoitus olla puhdas teokratia — Jumala heidän ainoana kuninkaanaan, ainoana hallitsijanaan, ainoana lainsäätäjänään. Se oli todellakin seurakuntaorganisaatio, joka alkoi ”erämaassa olevan seurakunnan” organisoinnista, ja sen oli tarkoitus olla erillään kaikista valtiota koskevista ajatuksista. Mooseksen johdolla erämaassa muodostunut ja Joosuan johdolla Kanaanissa jatkunut järjestelmä oli tarkoitettu ikuiseksi.

TAM1897 Q1 37.8Nyt luen teoksesta ”Patriarchs and Prophets”:—

TAM1897 Q1 37.9Israelia hallittiin Jumalan nimessä ja hänen arvovallallaan. Mooseksen, seitsemänkymmenen vanhimman, päämiesten ja tuomareiden tehtävänä oli vain Jumalan antamien lakien soveltaminen käytäntöön. He eivät itse saaneet säätää lakeja kansalle.

TAM1897 Q1 37.10Kenellä ei ollut valtuuksia säätää lakeja kansalle?

TAM1897 Q1 37.11(Ääniä) Seurakunta.

TAM1897 Q1 37.12Kuinka monesta seurakunta koostui? Kuuluivatko siihen niin yksittäiset ihmiset kuin mitkä tahansa kahden, kymmenen, kahdentoista tai viidenkymmenen hengen ryhmät? — Kyllä. Oliko heillä tai jollakin heistä valtaa säätää lakeja muille tai edes itselleen? — Ei ollut.

TAM1897 Q1 37.13Kuule, oi Israel, ne säädökset ja tuomiot, joita minä sinulle opetan, jotta noudattaisit niitä, jotta saisit elää ja mennä ottamaan haltuusi sen maan, jonka Herra, isiesi Jumala, sinulle antaa. Älkää lisätkö mitään siihen sanaan, jonka minä teille käsken, älkääkä vähennäkää siitä mitään.

TAM1897 Q1 37.14Lainaan jälleen teoksesta ”Patriarchs and Prophets”:—

TAM1897 Q1 37.15Tämä oli ja pysyi Israelin kansakuntana olemassaolon ehtona.

TAM1897 Q1 37.16Kun Israel sitten poikkesi siitä ja otti askeleen muodostaakseen kuningaskunnan ja tullakseen muiden kansojen kaltaiseksi, mitä se merkitsi? – Olemassaolon menetyksen. Älkää unohtako sitä.

TAM1897 Q1 37.17Nyt toinen kappale, jonka olen kirjoittanut ja jonka haluan toistaa nyt:—

TAM1897 Q1 37.18Israelin hallinnon periaatteet olivat yksinomaan puhtaan teokratian periaatteita. Missä tahansa hallinnossa vain kansalaisten uskollisuus hallinnon periaatteille voi tehdä siitä menestyksekkään.

TAM1897 Q1 37.19Tämä on yleisesti tunnustettu totuus. Mistä hallituksesta tässä on kyse? — Jumalan hallituksesta. Minkä hallituksen kansalaisia he olivat? — Jumalan hallituksen. Silloin uskollisuus tuon hallituksen periaatteille oli ainoa asia, joka saattoi tehdä tuosta hallituksesta ja tuosta hallinnosta menestyksekkään, jopa silloin, kun hallitsija oli Jumala.

TAM1897 Q1 37.20Vain Jumalan jatkuvan läsnäolon ansiosta Israelissa perustettu hallitus saattoi ylipäätään menestyä. Kansan uskollisuus tuon hallituksen periaatteille vaati siis, että jokainen kansalainen pyrkisi jatkuvasti saamaan Jumalan pysyvän läsnäolon itselleen ainoana Kuninkaana, Hallitsijana ja Lainsäätäjänä kaikessa päivittäisen elämänsä toiminnassa. Mutta ”Ilman uskoa ei kukaan voi olla Jumalan mielen mukainen.” Juuri ”uskon kautta” Jumala asuu sydämessä ja hallitsee elämää. Siksi Israelin hallinnon perusperiaate, ja itse asiassa sen olemassaolo, perustui Israelin kansan elävään, pysyvään uskoon.

TAM1897 Q1 38.1Ja juuri tässä Israel epäonnistui. Itse asiassa se oli ainoa kohta, jossa he saattoivat epäonnistua. He eivät pysyneet uskossa; he eivät pysyneet uskollisina kuninkaalleen ja hallitukselleen. Kansa, joka astui maahan, joka uskossa ylitti Jordan-joen kuivalla maalla, kun joki oli täysin tulvassa, jonka uskon ansiosta Jerikon muurit romahtivat, kun he olivat kiertäneet kaupunkia seitsemän päivää ja huutaneet uskon voittohuudon – tämä kansa uskoi Herraan, ja Hän oli heidän kanssaan voimassaan. Mutta muutos tapahtui. Kansa menetti uskonsa puhtauden ja vajosi muodollisuuteen. Tämä tarina kerrotaan meille muutamassa ytimekkäässä jakeessa Raamatussa. ”Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinaikana ja koko niiden vanhinten elinaikana, jotka olivat eläneet Joosuaa kauemmin ja olivat nähneet kaikki ne suuret teot, jotka Herra oli tehnyt Israelin hyväksi. Ja Joosua, Nuunin poika, Herran palvelija, kuoli satakymmenen vuoden ikäisenä.... Myös koko se sukupolvi koottiin isiensä luo, ja heidän jälkeensä nousi toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä tekoja, joita Hän oli tehnyt Israelin hyväksi. Ja Israelin lapset tekivät pahaa Herran silmissä ja palvelivat Baaleja; ja he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja seurasivat muita jumalia, ympäröivien kansojen jumalia, ja kumarsivat niitä ja herättivät Herran vihan. Ja he hylkäsivät Herran ja palvelivat Baalia ja Astartea.” – ”Empires of the Bible”, s. 153, 154.

TAM1897 Q1 38.2Juuri niin he tekivät myös Nimrodin aikana. Mikä oli seuraus Nimrodin aikana? — He asettivat yhden omistaan kuninkaaksi, hylättyään Jumalan kuninkaana. Onko siis mitään ihmeellistä siinä, että seuraus on sama Israelin kohdalla nyt, tällä hetkellä?

TAM1897 Q1 38.3Koska heillä ei ollut sydämessään Jumalan läsnäoloa, joka olisi erottanut heidät edes itsestään ja siten tehnyt heistä erilaisia kuin muut kansat, he olivat niin samanlaisia kuin ympäröivät kansat, että oli aivan luonnollista, että he liittyivät näiden joukkoon palvomaan heidän jumaliaan. Kun heidän luopumuksensa seurauksena omien tekojensa taakka ja pakanakansojen sorto kävivät niin raskaiksi, etteivät he enää kyenneet sitä kestämään, he kääntyivät koko sydämestään Herran puoleen, panivat luottamuksensa yksin Häneen ja löysivät näin Hänessä loistavan vapautuksen synneistään ja kaikista sortajistaan. Mutta tultuaan vapautetuiksi he eivät vieläkään vaalineet eivätkä etsineet Herransa ja Vapauttajansa läsnäoloa; siksi heidän uskonnostaan tuli jälleen muodollista, ja he omaksuivat pian jälleen pakanain tavat ja palvoivat heidän jumaliaan.

TAM1897 Q1 38.4Jospa he vain olisivat kiinnittäneet sydämensä Herraan ja luottaneet häneen koko ajan, kuten he tekivät näissä uudistuksen hetkissä, he olisivat huomanneet, että hän oli heille koko ajan juuri sellainen kuin hän oli näissä tilanteissa. Silloin heidän koko elämänkulkunsa olisi ollut sellainen, kuin hän aina halusi sen olevan – yhtä jatkuvaa etenemistä eteenpäin ja ylöspäin, kasvamista armossa ja Herramme ja Vapahtajamme tuntemisessa. Silloin he olisivat olleet kirkas ja loistava valo kaikille kansoille.

TAM1897 Q1 38.5Sen sijaan, että nämä toistuvat kokemukset olisivat johtaneet heidät tilanteeseen, jossa he lopulta ja ikuisesti olisivat menettäneet luottamuksensa itseensä ja luottaneet yksin Herraan, he päätyivätkin tilanteeseen, jossa he lopulta menettivät luottamuksensa Herraan ja päättivät luottaa kokonaan itseensä. Uskottomuudessaan ja luopumuksessaan he näkivät pakanain jatkuvissa hyökkäyksissä, joiden seurauksena maa ryöstettiin ja kansa sorrettiin, vain todisteen siitä, että käytännössä Jumalan hallinto oli epäonnistunut. — ”Empires of the Bible”, s. 154, 155.

TAM1897 Q1 38.6Lainataan nyt jälleen teoksesta ”Patriarkat ja profeetat”:—

TAM1897 Q1 38.7he syyttivät Jumalan hallintoa kaikista niistä epäkohdista, jotka aiheutuivat heidän omista synneistään ja mielettömyyksistään.

TAM1897 Q1 38.8Näette siis, mikä on ongelmana, kun jokin kansa, joka väittää kuuluvansa Herralle, tarvitsee jotain muuta hallitusta kuin Hänen hallitustaan. He ovat poikenneet Jumalasta; he ovat joutuneet pahuuden valtaan; he kärsivät monenlaisista pahoista asioista; ja näistä he syyttävät Jumalan hallitusta. Jumalan hallitus ei ollut heille tarpeeksi hyvä; se ei tehnyt heidän puolestaan tarpeeksi. Miksi? — Koska heillä ei ollut sitä.

TAM1897 Q1 38.9Luen edelleen teoksesta ”Patriarkat ja profeetat”:—

TAM1897 Q1 38.10Vähitellen israelilaiset lakkasivat kunnioittamasta Jumalaa ja arvostamasta sitä, että olivat hänen valittu kansansa. Heitä viehätti pakanakuninkaiden loistokas hovielämä, johon verrattuna heidän oma koruttomuutensa aivan kyllästytti heitä. Heimojen välinen kateus ja sisäiset erimielisyydet tekivät heidät heikoiksi vastustamaan pakanallisten vihollistensa jatkuvia rajanylityksiä. Näin he päätyivät siihen käsitykseen, että voidakseen säilyä itsenäisinä kansojen keskellä heimojen oli yhdyttävä ja saatava itselleen voimakas keskushallinto. Lakattuaan noudattamasta Jumalan lakia he halusivat myös vapautua jumalallisen Valtiaansa hallinnosta, ja näin alettiin kohta kaikkialla Israelissa vaatia kuningasta.

TAM1897 Q1 38.11Luen nyt otteen siitä, mitä olen kirjoittanut teoksessani ”Empires of the Bible”:—

TAM1897 Q1 38.12Se oli jälleen sama tarina kuin Babylonin ja Egyptin kohdalla. Suuri pettäjä houkutteli heidät epäjumalanpalvontaan ja epäjumalanpalvonnasta monarkiaan, jotta hän voisi saada heidät valtaansa ja maallisten vaikutuskeinojen avulla houkutella heidät pois Jumalan palvelemisesta tai väkivalloin estää heitä palvelemasta Jumalaa.

TAM1897 Q1 38.13Ja te tiedätte, että Israel vainosi profeettoja, he kielsivät Jumalan sanan saarnaamisen, aivan kuten jokainen muu pakanakansa maan päällä on tehnyt Nimrodin ajoista tähän iltaan asti, ja aivan kuten jokainen muu pakanakansa tulee tekemään, vaikka se perustettaisiinkin seitsemännen päivän adventistien toimesta.

TAM1897 Q1 38.14Nyt lainaan jälleen teoksesta ”Patriarkat ja profeetat”:—

TAM1897 Q1 38.15Jumala halusi kansansa pitävän yksin häntä Lainantajanaan ja Voimanaan. Tuntiessaan olevansa riippuvaisia hänestä he vetäytyisivät jatkuvasti yhä lähemmäksi häntä. Alati kehittyen ja jalostuen he täyttäisivät yhä paremmin kutsumuksensa hänen valittuna kansanaan. Mutta kun valtaistuimelle korotettaisiin ihminen, se kääntäisi kansan mielen pois Jumalasta.

TAM1897 Q1 38.16Eikä minua kiinnosta, onko hän seitsemännen päivän adventisti; se on omiaan kääntämään kansan mielen pois Jumalasta.

TAM1897 Q1 38.17Luen edelleen teoksesta ”Patriarkat ja profeetat”:—

TAM1897 Q1 38.18He luottaisivat inhimilliseen väkevyyteen enemmän kuin jumalalliseen voimaan –

TAM1897 Q1 39.1Tarvitsivatko he suojaa pakanoilta? – Kyllä. Eivätkö pakanat hyökänneet heitä vastaan ja tehneet heille ryöstöretkiä? – Kyllä. Tarvitsivatko he suojaa? – Kyllä. Miksi he perustivat hallituksen? – Suojan vuoksi – suojan vuoksi pakanoiden ryöstöretkiä vastaan.

TAM1897 Q1 39.2Mitä Herra sanoi, jos he tottelisivat Häntä ja noudattaisivat Hänen lakejaan? Juhlien aikaan miehet saattoivat kaikki lähteä kodeistaan ja mennä Jerusalemiin, eikä kukaan tekisi heille pahaa tai himoitsisi heidän maitaan. Mutta kun he kääntyivät pois Jumalasta eivätkä olleet Hänen suojeluksessaan, he eivät voineet poistua kodeistaan ilman, että pakanat tunkeutuivat sisään. Ja silloinkin, kun he olivat kaikki kotona, pakanat tunkeutuivat heidän luokseen. Kun heidän vehnänsä oli kypsynyt ja valmis korjattavaksi, pakanat tulivat ja veivät kaiken, vaikka miehet olivatkin kaikki kotona. Ja kun viinirypäleet olivat kypsyneet ja valmiit poimittaviksi, pakanat tulivat ja poimivat ne kaikki. Miksi? — Koska kansa oli luopunut Jumalasta, eikä Hän voinut siunata heitä heidän luopumisessaan niin kuin Hän olisi siunannut heitä, kun he olivat Hänen kanssaan, sillä se olisi vain rohkaissut heitä luopumaan.

TAM1897 Q1 39.3Niinpä:—

TAM1897 Q1 39.4kun valtaistuimelle korotettaisiin ihminen, se kääntäisi kansan mielen pois Jumalasta. He luottaisivat inhimilliseen väkevyyteen enemmän kuin jumalalliseen voimaan, ja heidän kuninkaansa virheet johtaisivat heidät syntiin ja erottaisivat koko kansan Jumalasta.

TAM1897 Q1 39.5Siksi he sanoivat Samuelille: ”Aseta meille kuningas, joka hallitsisi meitä, kuten kaikilla kansoilla on.”

TAM1897 Q1 39.6Nyt lainaan jälleen teoksesta ”Patriarkat ja profeetat” toisen kohdan, joka ulottuu suoraan nykypäivään asti:—

TAM1897 Q1 39.7Ja yhä [Mihin se johtaa? — Nykypäivään.] vieläkin Jumalan kansaksi tunnustautuvat pyrkivät mukautumaan tämän maailman menoihin ja tapoihin. Luopuessaan Herrasta he alkavat havitella maailmallista voittoa ja kunniaa. Kristityt yrittävät alati jäljitellä niiden elintapoja, jotka palvovat tämän maailman jumalaa. Monet selittävät voivansa vaikuttaa voimakkaammin jumalattomiin, kun liittyvät maailmallisten seuraan ja sopeutuvat heidän tapoihinsa.

TAM1897 Q1 39.8Niin sanoi myös Israel.

TAM1897 Q1 39.9Mutta kaikki jotka näin tekevät, irrottautuvat voimansa Lähteestä. Ystävystymällä maailman kanssa he tulevat Jumalan vihollisiksi. Maallisen arvonannon vuoksi he uhraavat sen äärettömän kunnian, johon Jumala korottaa heidät, kun he julistavat hänen jaloja tekojaan, joka on pimeydestä kutsunut heidät ihmeelliseen valkeuteensa (1 Piet. 2: 9).— ”Patriarkat ja profeetat”, luku 59, kappale 13.

TAM1897 Q1 39.10Nyt luen edelleen Israelista tuolta menneisyydestä:—

TAM1897 Q1 39.11”Niinkuin kaikki muut kansat.” Israelilaiset eivät tajunneet, että tässä merkityksessä muista kansoista poikkeaminen oli erityinen etuoikeus ja siunaus. Jumala oli erottanut israelilaiset kaikista muista kansoista tehdäkseen heistä itselleen omaisuus- kansan. Mutta he väheksyivät tätä kunniaa ja halusivat innokkaasti seurata pakanoiden esimerkkiä!

TAM1897 Q1 39.12Luen edelleen teoksesta ”Patriarkat ja profeetat”:—

TAM1897 Q1 39.13Israelin parasta menestyksen aikaa oli ollut se, jolloin se tunnusti Herran Kuninkaakseen — jolloin hänen lakejaan ja perustamaansa hallintoa pidettiin kaikkien muiden kansojen hallitusmuotoja parempana.

TAM1897 Q1 39.14Kun pidän Jumalan hallintoa ja lakia kaikkien muiden kansojen hallintoa ja lakeja parempina, miten voisin olla tekemisissä muiden kansojen kanssa? Jos sitten minun on luotava jotain muiden kansojen kaltaista hallitsemaan itseäni, pitämään itseni ja ympärilläni olevat, jotka ovat aivan kuten minä, oikealla tiellä, pidänkö silloin Jumalan hallintoa ja lakeja parempina kuin niitä, jotka aion itse luoda? Kun en pidä Hänen lakejaan parempina kuin niitä, jotka aion itse luoda, mihin se minut asettaa?

TAM1897 Q1 39.15(Ääniä) Jumalan yläpuolelle.

TAM1897 Q1 39.16Aivan kuten se toinen paavi; aivan kuten Nimrod – asettaen itseni Jumalan paikalle. Kukaan ihminen ei voi asettaa itseään Jumalan paikalle asettamatta itseään Jumalan yläpuolelle.

TAM1897 Q1 39.17Tämän lisäksi olen kirjoittanut sen, minkä tunnustatte totuudeksi:—

TAM1897 Q1 39.18Mutta kaikki tämä oli nyt unohdettu, kun he olivat päättäneet hankkia itselleen kuninkaan, hallituksen ja valtion, kuten kaikilla muillakin kansoilla. Vastoin Herran nimenomaista tahtoa Israel tahtoi tulla luetuksi kansojen joukkoon... Oi, jospa Israel olisi tuona päivänä tuntenut ne asiat, jotka kuuluivat heidän rauhaansa! Oi, jospa he olisivat uskoneet Herraan ja myöntäneet, että Hän tiesi paremmin kuin he, minkä tien heidän tulisi valita omaksi hyväkseen! Mutta Hänen voimakkaimmasta vetoomuksestaan ja juhlallisimmasta varoituksestaan huolimatta he sulkivat korvansa ja kovettivat sydämensä, ja juuri siinä hetkessä astuivat tielle, joka vääjäämättömällä loogisuudella johti heidän tuhoonsa sekä kansakuntana että valittuna kansana.

TAM1897 Q1 39.19Niin kävi myös, että heimot jakautuivat – kymmenen ja kaksi. Mitä tapahtui niille kymmenelle? – He kulkivat yhtä jatkuvaa luopumuksen polkua, kunnes huusivat: ”Meillä ei ole kuningasta.” Silloin Herra tuli heidän luokseen profeetta Hoosean kautta ja sanoi: Minä tahdon olla teidän kuninkaanne; palatkaa minun luokseni, oi Israel, sinä olet paennut minua; minä tahdon olla teidän kuninkaanne. Mutta he eivät halunneet palata; ja heidät vietiin vankeuteen, ja he menetettiin ikuisesti.

TAM1897 Q1 39.20Kun se oli tapahtunut, Hoosea kirjoitti Juudasta: ”Juuda hallitsee yhä Jumalan kanssa ja on uskollinen yhdessä pyhien kanssa.” Mutta te tiedätte, että Juuda kulki askel askeleelta alaspäin luopumuksen tiellä, kunnes tuli sana: ”Poista päähine ja ota pois kruunu: tämä ei enää ole sama; korottakaa matalaa ja alentakaa korkeaa. Minä kumoan, kumoan, kumoan sen; eikä sitä enää ole, ennen kuin tulee se, jolle se kuuluu; ja minä annan sen hänelle.”

TAM1897 Q1 39.21Herran oli saatava pakanat hallitsemaan omaa kansaansa. Ja kun Herra oli pakanoiden, pakanahallinnon kautta, suojellut heitä, kunnes Hän itse tuli heidän luokseen, he silti huusivat sen sanan, jonka he olivat lausuneet Saulin päivinä: ”Ei, vaan me haluamme kuninkaan.” Ja kun Kristus ei suostunut olemaan heidän kuninkaansa, he ristiinnaulitsivat hänet ja huusivat: ”Ei meillä kuningasta ole, vaan keisari.”

TAM1897 Q1 40.1Kun he huusivat Herran Samuelin välittämän vastalauseen vastaisesti: ”Ei, vaan me haluamme kuninkaan hallitsemaan meitä”, siinä huudossa Herra kuuli – ja se on nyt kaikkien helppo kuulla – heidän lopullisen huutonsa Häntä vastaan: ”Ei meillä kuningasta ole, vaan keisari.” Hylkäämällä Jumalan, jotta he voisivat olla ”kuin kaikki kansat”, heistä tuli sellaisia kuin kaikki kansat, jotka hylkäsivät Jumalan.

TAM1897 Q1 40.2Huuto, jonka he lausivat Kristusta vastaan Pilatuksen tuomioistuimella, sisältyi siihen huutoon: ”Me haluamme kuninkaan”, joka lausuttiin Saulin päivinä; ja Jumala kuuli sen. Siinä on sen logiikka, eikä siitä voi paeta. Ja jos te ja minä haluaisimme paeta sitä, meidän on käännyttävä Jumalan puoleen koko sydämestämme, koko sielustamme, koko mielestämme ja koko voimastamme. Meidän on lähdettävä maastamme, sukulaisistamme ja isämme talosta. Meidän on käännettävä selkämme Egyptille, vaikka seisoisimmekin maallisen vallan valtaistuimen portaalla; meidän on astuttava siitä alas, käännettävä selkämme sille, jätettävä kaikki taaksemme ja käännyttävä Jumalan puoleen elävässä uskossa; ja sitten meidän on asuttava yksin, emmekä saa kuulua kansojen joukkoon.

TAM1897 Q1 40.3Näin näette, että Jumala on aina opettanut kansaansa ja kansakuntia siitä, että hänen kansansa ja jokaisen ihmisen iankaikkinen pelastus riippuu kirkon ja valtion ehdottomasta erottamisesta sydämessä.