Israelin luopumus. – Nro 2

TAM1897 Q1 40.5Saarna pidetty sunnuntai-iltana 14. maaliskuuta 1897 Julkaistu General Conference Bulletin -lehdessä, ensimmäinen vuosineljännes 1897, vol. 2, nro 1, s. 40–45.

TAM1897 Q1 40.6Kuten edellisessä oppitunnissa näimme, Israel luopui uskostaan ja vaati itselleen kuningasta, jotta he voisivat olla muiden kansojen kaltaisia. Tässä oppitunnissa näemme, kuinka täysin heistä tuli muiden kansojen kaltaisia. Mutta Israel luopui Jumalasta, koska se ei uskonut Jumalaan koko sydämestään. Sana ei sekoittunut uskoon niissä, jotka sen kuulivat. He vajosivat muodollisuuteen, ja sitten ne onnettomuudet, joilta he olisivat välttyneet, jos olisivat olleet uskollisia Jumalalle, kohtasivat heitä, kuten mitä tahansa muuta pakanakansaa; ja sitten, kuten profetian henki kertoo meille, he syyttivät kaikista onnettomuuksista, jotka olivat seurausta heidän omasta luopumuksestaan, Jumalan hallintoa. He pitivät Jumalan hallintoa epäonnistuneena; se ei ollut heille tarpeeksi hyvä, se ei riittänyt heille tässä maailmassa, ja heidän oli saatava oma hallituksensa – sellainen, jota he voisivat hallita ja jonka avulla he voisivat hallita ja suojella itseään.

TAM1897 Q1 40.7Sitten he sanoivat Samuelille: ”Aseta meille kuningas, kuten kaikilla kansoilla on”, ”jotta me olisimme kuin kaikki kansat”; ja vaikka Herra Samuelin välityksellä juhlallisesti vastusti sitä, he vastustivat tuota vastustusta ja sanoivat: ”Ei, vaan me haluamme itsellemme kuninkaan, kuten kaikilla kansoilla on.” Koska he niin halusivat, Herra antoi heidän saada sen. He eivät vain olleet päättäneet ja sopineet, että heillä olisi kuningas, vaan he olivat jo päättäneetkin, kuka heidän kuninkaakseen tulisi. Se oli Saul, Kiisin poika; ja Herra antoi heille myös hänet, koska heidän oli saatava tahtonsa läpi.

TAM1897 Q1 40.8Mutta kaikki ne onnettomuudet, joista Herra oli heille sanonut niiden tulevan, koska he olivat valinneet kuninkaan ja kuningaskunnan, kohtasivatkin heitä. He alkoivat kokea osan niistä jo Saulin päivinä. Daavidin vaikutusvalta ja hallituskausi auttoivat heitä huomattavasti pelastumaan onnettomuuksiltaan. Vaikka he hylkäsivät Jumalan, Hän ei hylännyt heitä, vaan pysyi edelleen heidän kanssaan johdattaakseen kaikkia, jotka halusivat tulla johdatetuiksi, ja pelastaakseen heidät, mikäli mahdollista, niistä onnettomuuksista, jotka varmasti tulisivat ja joiden Hän tiesi tulevan, ja joista he eivät voineet kansakuntana paeta. Mutta hän pelastaisi kaikki, jotka halusivat paeta sitä yksilöinä. He olivat lähteneet tielle, joka väistämättä ja peruuttamattomasti vei heitä eteenpäin, askel askeleelta, kunnes, kuten tulemme näkemään, tuho koitti.

TAM1897 Q1 40.9Salomon aikana alkoivat selvimmin ne vaikeudet, jotka olivat välttämätön seuraus siitä suunnasta, johon he olivat lähteneet Herran vastalauseista huolimatta. Ja Egypti oli aina mukana siinä. Egypti tulee aina mukaan. Salomo otti vaimon Egyptistä, Herran sanan vastaisesti. Hän lähetti Egyptiin hakemaan hevosia, Herran sanan vastaisesti. Hän vääristi Herran hänelle antaman kunnian Egyptin ja egyptiläisen epäjumalanpalvonnan sekä kaikkien ympäröivien kansojen epäjumalanpalvonnan palvelukseen. Taakka, joka kansalle langetettiin Salomon seitsemänsadan vaimon ja kolmensadan sivuvaimon elättämisestä kaikista pakanakansoista, heidän epäjumalanpalvontansa yhteydessä, oli sellainen, jota ei olisi pitänyt kantaa, jota kansa ei olisi voinut kantaa pysyvästi; ja molempien kansojen parhaaksi Herra päätti erottaa kymmenen heimoa näistä kahdesta.

TAM1897 Q1 40.10Emme voi tietää, mikä se hyvä oli, jonka Herra oli tarkoittanut kymmenelle heimolle tai kahdelle heimolle, sillä se ei koskaan toteutunut. Jerobeam oli määrätty kymmenen heimon ensimmäiseksi hallitsijaksi. Mutta Jerobeam unohti Daavidin loistavan esimerkin, jonka mukaan oli odotettava Herran sopivaa hetkeä ja annettava Hänen viedä hänet kymmenen heimon valtaistuimelle omalla tavallaan – jo Salomon eläessä hän kohotti kätensä kuningasta vastaan, sillä hän ryhtyi toimenpiteisiin, joilla hän aikoi ottaa kymmenen heimon valtaistuimen ja hallita heitä, asettaakseen itsensä kuninkaaksi Salomoa vastaan. Se oli maanpetos ja kapina. Salomo aikoi rangaista häntä siitä, ja Jerobeam pakeni Egyptiin ja pysyi siellä Salomon kuolemaan asti.

TAM1897 Q1 40.11Jos hän ei ollut sydämeltään egyptiläinen aiemmin, hänestä tuli sellainen saapuessaan sinne. Kun Salomo oli kuollut, Jerobeam palasi Egyptistä. Tuli aika, jolloin kymmenen heimoa erotettiin kahdesta, ja Rehabeam valitsi tien, joka erotti ne. Kun kansa tuli ja pyysi häntä keventämään taakkoja, jotka hänen isänsä oli asettanut heidän harteilleen, se oli järkevä ja asianmukainen pyyntö. Vanhat miehet, jotka olivat olleet Salomon neuvonantajia, neuvoivat häntä tekemään niin. Mutta Rehabeam ei tyytynyt noudattamaan heidän neuvojaan, koska hän ei halunnut olla kansan palvelija, kuten he olivat hänelle neuvoneet; hän halusi olla kansan pomo, ja siksi hän kuuli niiden nuorten miesten mielipidettä, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan. Hänen äitinsä oli ammonilainen, yksi alhaisimmista epäjumalanpalvojista, joita Salomolla oli vaimoinaan; ja nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, olivat muiden epäjumalia palvovien naisten poikia, joita Salomolla oli vaimoinaan. Nämä nuoret miehet olivat kasvaneet kaikissa niissä pakanallisuuden kauhistuttavissa tavoissa, joita Salomo oli harjoittanut vaimojensa kanssa. Rehabeam jakoi heidän mielipiteensä ja taipui heidän tapoihinsa, ja tietenkin hylkäsi Herran neuvon sekä niiden miesten neuvon, joilla oli Herran pelko sydämessään.

TAM1897 Q1 41.1Rehabeam antoi kansalle vastauksen, jonka me kaikki tunnemme: ”Olette pyytäneet minua keventämään taakkanne, mutta sen sijaan teen siitä raskaamman; jos se oli aiemmin kuin pikkusormenne, teen siitä nyt niin raskaan kuin lanneenne.” He sanoivat: ”Menkää teltoihinne, oi Israel; huolehdi nyt omasta talostasi, Daavid.” Rehabeam, kun hän näki, mitä oli tapahtunut, oli siitä todella yllättynyt; eikä se kuitenkaan ole niin outoa hänen kohdallaan, sillä kun hän oli niin sokea, ettei kyennyt näkemään, että se, mitä hän heille sanoi, oli kaikkein epäviisainta, mitä olisi voinut sanoa, ei ole lainkaan outoa, että hän yllättyi siitä, mitä seurasi, kun hän sen sanoi. Hän lähetti heille aarrekamreerin rauhoittamaan heitä, tasoittamaan tilannetta ja tuomaan heidät takaisin, jos mahdollista. Mutta he kivittivät aarrekamreerin heti kuoliaaksi, ja Rehabeam, nähdessään, mikä tulos oli, pelästyi ja ryntäsi vaunuihinsa ja kiiruhti takaisin Jerusalemiin, kokosi armeijan lähteäkseen kukistamaan heidät ja pakottamaan heidät palvelemaan häntä. Mutta Herran profeetta sanoi hänelle, ettei niin pidä tehdä, vaan että heidän tulisi pysyä kotona, ja niin he tekivätkin.

TAM1897 Q1 41.2Sitten Jerobeam otti valtakunnan haltuunsa ja pystytti kultaiset vasikat, jotka hän oli tuonut Egyptistä, niin että kymmenen heimoa johdettiin heti Egyptiin, egyptiläiseen epäjumalanpalvontaan ja egyptiläiseen hallintojärjestelmään, kun heidät erotettiin näistä kahdesta. Näin Jerobeam aloitti tämän kehityksen ja loi esimerkin, jota kaikki muut kymmenen heimon kuninkaat seurasivat. Ja aina sen jälkeen sanotaan: ”Jerobeam, Nebatin poika, joka teki syntiä ja sai Israelin tekemään syntiä.” Ja luopumus eteni vakaasti, vakaasti alaspäin, kunnes koko valtakunta tuhoutui, eikä siitä enää koskaan kuultu, eikä siitä enää koskaan kuulla. Kymmenen heimon peräkkäisten kuninkaiden aikana luopumus eteni yhä pahemmaksi. Jerobeam oli paha; myös ne, jotka välittömästi seurasivat häntä, olivat pahoja. Sitten tuli Omri, ja hän oli pahempi kuin muut; sitten tuli Ahab, ja hän oli pahempi kuin kaikki edeltäjänsä. Näin se jatkui koko valtakunnassa, kunnes se kokonaan tuhoutui ja katosi.

TAM1897 Q1 41.3Mutta Herra yritti koko ajan parhaansa mukaan saada heidät palvelemaan Häntä. Hän lähetti heille profeettoja profeettojen perään; Hän kehotti yhä uudelleen kuninkaita pelkäämään Häntä ja palvelemaan Häntä. Kun pääsemme Israelin viimeisiin päiviin, erityisesti Aamos ja Hoosea profetoivat. Aamos, Hoosea ja Miika profetoivat Israelille ja Israelin puolesta Israelin viimeisinä päivinä. Vain pieni osa Miikan profetioista koskee kuitenkin suoraan kymmentä heimoa. Lähes koko Aamoksen kirja koskee heitä, samoin suurin osa Hoosean kirjasta. Aamoksen ja Hoosean profetiat koskevat suurelta osin, lähes kokonaan, Israelia ja Herran viimeistä kehotusta Israelille kääntyä vielä kerran Hänen puoleensa ja pelastua täydelliseltä tuholta.

TAM1897 Q1 41.4Kaikki nämä profetiat sekä Israelin historia on kirjattu Raamattuun varoitukseksi ihmisille, jotka elävät tämän maailmanhistorian viimeisinä päivinä. Ja siellä on Jumalan ohje viimeisinä päivinä eläville ihmisille – kääntyä Jumalan puoleen, jotta he pelastuisivat todelliselta tuholta. Siksi nämä asiat on kirjattu sinne. Niinpä Aamos ja Hoosea ovat tänä päivänä yhtä lailla nykyistä totuutta teille ja minulle sekä kaikille maailmassa kuin he olivat kymmenen heimon kansalle sinä päivänä, jona he kirjoittivat.

TAM1897 Q1 41.5Aamos profetoi, ja Beetelissä ollut pappi sanoi hänelle: ”Älä profetoi täällä; tämä on kuninkaan talo ja kuninkaan hovi; mene Juudan puolelle.” Ja hän meni ja kertoi toiselle Jerobeamille, että Aamos profetoi pahaa maasta ja opetti kapinaa kuningasta vastaan ja sanoi, että Herran miekka lankeaisi kaiken päälle ja että maa ei kestäisi kaikkia hänen sanojaan.

TAM1897 Q1 41.6Siirrytään nyt kyseiseen kohtaan ja luetaan Aamos 7:10–15:—

TAM1897 Q1 41.7Silloin Beetelin pappi Amasja lähetti sanan Israelin kuninkaalle Jerobeamille sanoen: ”Aamos on juoninut sinua vastaan Israelin kansan keskuudessa; maa ei kestä kaikkia hänen sanojaan. Sillä näin Aamos sanoo: ’Jerobeam kuolee miekkaan, ja Israel viedään varmasti vankeuteen omasta maastaan.’ Myös Amasja sanoi Aamokselle: ’Oi sinä näkijä, mene, pakene Juudan maahan, ja syö siellä leipää ja profetoi siellä; mutta älä enää profetoi Beetelissä, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja se on kuninkaan hovipaikka.” Silloin Aamos vastasi ja sanoi Amasjalle: ”En ollut profeetta, enkä profeetan poika, vaan olin paimen ja sykomoripuun hedelmien kerääjä; ja Herra otti minut, kun seurasin laumaa, ja Herra sanoi minulle: ’Mene, profetoi minun kansalleni Israelille.’”

TAM1897 Q1 41.8Ja hän profetoi heille; mutta älkää unohtako, että ne olivat Israelin viimeiset päivät. Mutta kun he eivät antaneet Aamoksen profetoida siinä maassa, vaan ajoivat hänet pois ja vainosivat häntä, kuten he olivat tehneet monille profeetoille aiemmin, Herra herätti Hoosean Juudan maassa; ja hän, ollessaan Juudan maassa, jonne tämä epäjumalia palveleva pappi käski Aamoksen mennä, saattoi profetoida Israelista, eivätkä he voineet vainota häntä eivätkä tehdä hänelle mitä halusivat.

TAM1897 Q1 42.1Nyt vain muutama sana, kun katsomme vielä kerran tätä koko aluetta: Tiedätte, että Samuelin ajasta lähtien Israelin kuninkaat vainosivat Jumalan kansaa, vainosivat profeettoja, surmasivat pappeja, kuten he halusivat. He tekivät niin, koska heillä oli sekä valta että mieli tehdä niin. Mutta jos Israelilla ei olisi koskaan ollut kuningasta, valtakuntaa tai omaa hallitusta, olisivatko he voineet tehdä niin? – Ei; se olisi ollut mahdotonta. Tiedätte, että Israelin kuninkaat olivat Jumalan miehiä ja Herran profeettoja kohtaan pahempia kuin pakanakuninkaat: niinpä siellä, missä Israelin ja Juudan kuninkaat kohtelivat Herran profeettoja täysin kaltoin, pakanakuninkaat kunnioittivat heitä ja suosivat heitä.

TAM1897 Q1 42.2Hoosea, kuten sanoin, profetoi myös tästä. Nyt luen muutaman jakeen Hooseasta, jotta näette, mitä hän sanoo tästä. Katsokaa ensin yhdeksättä lukua, vain pari sanaa:—

TAM1897 Q1 42.3He eivät asu Herran maassa, vaan Efraim palaa Egyptiin.

TAM1897 Q1 42.4Efraim oli yksi kymmenestä heimosta, mutta nimeä käytetään tässä koko joukosta. Kymmenen heimoa meni Assyriaan; assyrialaiset veivät heidät vankeuteen. Mutta kun assyrialaiset veivät heidät vankeuteen, mitä Herra tarkoittaa sanoessaan, että he palaavat Egyptiin? — Egypti merkitsee mahdollisimman kaukaista luopumista Jumalasta. Pimeys, joka on täysin egyptiläistä pimeyttä, on tila, jossa ihmiset hallitsevat Jumalan sijasta, ja koko hallinto – hallitus, ihmiset ja kaikki – on kääntynyt Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan, kuten se oli Israelia vastaan, kun he olivat Egyptin maassa juuri ennen kuin vitsaukset kohtasivat Egyptin ja Israel vapautettiin. Ja kun Herra tässä sanoo, että Efraim menisi Egyptiin, vaikka Assyria – Assyrian hallitus – oli viemässä heidät vankeuteen, se osoittaa, että he olivat päättäneet mennä täydelliseen luopumukseen, ja siksi he eivät voineet, yksinkertaisesti siksi, että he eivät halunneet, asua ”Herran maassa”.

TAM1897 Q1 42.5Muistattehan, että luimme, mitä Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, sukulaisistasi ja isäsi talosta maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Tuo maa on siis Herran maa. Ja kun Hän puhuu Hoosean kautta, että Israel ei asu Herran maassa, se ei viittaa siihen pieneen maapalaan Samarian ympärillä, vaan siihen maahan, joka näytettiin Aabrahamille ja johon Jumala oli kutsunut kansansa, kun Hän toi heidät pois Egyptistä. He eivät asu Herran maassa; sitten seuraa Egypti, täydellinen luopumus. Tulette huomaamaan sen myöhemmin, kun luen eteenpäin.

TAM1897 Q1 42.6He eivät asu Herran maassa, vaan Efraim palaa Egyptiin, ja he syövät saastaisia asioita Assyriassa. He eivät uhraa viiniuhreja Herralle, eivätkä he ole hänelle mieluisia: heidän uhrinsa ovat heille kuin surijoiden leipä; kaikki, jotka niitä syövät, tulevat saastuneiksi, sillä heidän sielunsa leipä ei pääse Herran temppeliin. Mitä teette juhlallisena päivänä ja Herran juhlapäivänä? Sillä katso, he ovat kadonneet tuhon vuoksi: Egypti kerää heidät, Memfis hautaa heidät; heidän hopeansa mieluisat paikat ottavat nokkoset haltuunsa; orjantappurat ovat heidän majoissaan.

TAM1897 Q1 42.7Kymmenes luku:—

TAM1897 Q1 42.8Israel on tyhjä viiniköynnös, se tuottaa hedelmää itselleen; hedelmiensä runsauden mukaan se on lisännyt alttareita; maansa hedelmällisyyden mukaan he ovat tehneet kauniita kuvia. Heidän sydämensä on jakautunut; nyt heidät todetaan syyllisiksi; hän murtaa heidän alttarinsa, hän tuhoaa heidän kuvansa. Sillä nyt he sanovat: ”Meillä ei ole kuningasta.”

TAM1897 Q1 42.9Tuolloin heillä ei ollut kuningasta. Hänet oli murhattu, ja oli valtatyhjiön aika. Toista kuningasta ei ollut vielä tullut hänen tilalleen. Mutta huomatkaa, mitä hän sanoo: ”Sillä nyt he sanovat: ’Meillä ei ole kuningasta.’” Herra sanoi heille, kun he valitsivat tuon kuninkaan hänen vastalauseistaan huolimatta, että he hylkäsivät hänet. ”Ei, vaan me haluamme kuninkaan.” Oliko heillä kuningas? – Kyllä; ja tuli aika, jolloin he joutuivat sanomaan: ”Meillä ei ole kuningasta.” Mutta mitä Herra sanoi juuri tuolloin?

TAM1897 Q1 42.10Sillä nyt he sanovat: ”Meillä ei ole kuningasta, koska emme pelänneet Herraa; mitä sitten kuningas voisi meille tehdä?” He ovat puhuneet sanoja ja vannoneet valheellisesti tehdessään liiton; näin tuomio kasvaa kuin katko peltovakoissa. Samarian asukkaat pelkäävät Bet-Avenin vasikoiden takia; sillä sen kansa suree sitä, ja sen papit, jotka iloitsivat siitä, sen kunniasta, koska se on poistunut siitä.

TAM1897 Q1 42.11Kolmannessatoista luvussa on se, mitä Herra sanoo. Yhdeksäs jae:—

TAM1897 Q1 42.12Oi Israel, sinä olet tuhonnut itsesi, mutta minussa on sinun apusi. Minä tulen olemaan sinun kuninkaasi.

TAM1897 Q1 42.13Mutta he eivät halunneet sitä. Näette siis koko ajan läpi, että Herra halusi olla yksin heidän kuninkaansa; halusi heidän löytävän hänet kuninkaakseen, eikä heillä saisi olla ketään muuta. Sitten, kuten hän sanoo seuraavassa jakeessa: ”Minä annoin sinulle kuninkaan vihassani ja otin hänet pois raivossani.” Niinpä luen koko tuon jakeen:—

TAM1897 Q1 42.14Minä tulen olemaan sinun kuninkaasi: missä on joku muu, joka voisi pelastaa sinut kaikissa kaupungeissasi? Ja missä ovat tuomarisi, joista sanoit: ”Anna minulle kuningas ja ruhtinaita”?

TAM1897 Q1 42.15Hän palauttaa heidän mieleensä juuri sen hetken, jolloin he sanoivat: ”Anna meille kuningas, joka hallitsisi meitä.” Hän sanoo nyt: Minä vastustin silloin sitä, että te saisitte hänet, ja varoitin teitä, että tämä paha tulisi; nyt te itse tunnustatte, ettei teillä ole kuningasta, vaan olette tuhonneet itsenne. Minä tulen olemaan teidän kuninkaanne; antakaa minun olla teidän kuninkaanne. Katsokaa nyt 11. lukua, ensimmäistä jaetta:—

TAM1897 Q1 42.16”Kun Israel oli vielä lapsi, silloin minä rakastin häntä ja kutsuin poikani pois Egyptistä.”

TAM1897 Q1 43.1Miksi hän puhuu tästä täällä Israelin viimeisinä päivinä, tuhat vuotta sen jälkeen, kun hän oli tuonut sen pois Egyptistä? Mitä varten se on?

TAM1897 Q1 43.2Kun Israel oli lapsi, silloin minä rakastin häntä ja kutsuin poikani pois Egyptistä. Niin kuin he heitä kutsuivat, niin he lähtivät heidän luotaan: he uhrasivat Baaleille ja polttivat suitsuketta veistetyille kuville. Minä opetin myös Efraimia kulkemaan, tarttumalla heitä käsivarsista; mutta he eivät tienneet, että minä paransin heidät. Vein heidät ihmisen köysillä, rakkauden siteillä; ja olin heille kuin se, joka ottaa ikeen pois heidän leuastaan, ja annoin heille ruokaa. Hän ei palaa Egyptin maahan, vaan assyrialainen on hänen kuninkaansa, koska he kieltäytyivät palaamasta. Ja miekka pysyy hänen kaupungeissaan ja tuhoaa hänen oksansa ja syö ne heidän omien aikeidensa tähden. Ja minun kansani on taipuvainen luopumaan minusta; vaikka he kutsuivat kansaa Korkeimman luo, kukaan ei ylentänyt häntä.

TAM1897 Q1 43.3Herra suree nyt Israelin puolesta, juuri kun se on tuhon partaalla. Hän antaa viimeisen kutsun: viimeinen profetia tulee nyt; ja tämän myötä, juuri tällä hetkellä, Hiskia hallitsee Juudassa. Kun hän nousi valtaistuimelle, hän ryhtyi uudistamaan valtakuntaa ja palauttamaan sen Aahaan luopumuksesta. Kun hän oli puhdistanut temppelin ja saattanut kaiken järjestykseen, he viettivät kahden viikon pääsiäistä. Mutta ennen tuota pääsiäistä Hiskia lähetti sanansaattajia koko kymmenen heimon alueelle, siihen mitä niistä oli jäljellä, kutsumaan heidät pääsiäisjuhlaan Jerusalemiin palvomaan Herraa, Jumalaa Sebaotia; mutta kertomuksen mukaan he pilkkasivat sanansaattajia ja nauroivat heille halveksivasti; kuitenkin ”suuri joukko” Isaskarista, Sebulonista, Naftalista ja eri maakuntien osista nousi Jerusalemiin, vietti pääsiäistä ja liittyi Herran seuraan. Ja kun nämä ihmiset nousivat Jerusalemiin ja asettuivat Juudan kansan keskuuteen, juuri tuona aikana Assyrian kuningas nousi ja valloitti koko kymmenen heimon maan. Ja näin ne, jotka tottelivat Hiskian kutsua nousta Jerusalemiin palvomaan Herraa, pelastuivat Assyrian vankeudesta.

TAM1897 Q1 43.4Juuri ennen kuin Hiskia esittää pyyntönsä, Hoosea kirjoittaa tämän, ja Herra suree sitä, mitä kansa on päättänyt tehdä. Katsokaa, mitä hän sanoo:—

TAM1897 Q1 43.5Minä opetin myös Efraimia kulkemaan, tarttumalla heitä käsivarsista.

TAM1897 Q1 43.6Herra halusi niin kovasti, että he kulkisivat oikeaa tietä, että hän otti heitä käsivarsista kiinni ja johti heitä eteenpäin; mutta he vetivät kätensä pois, eivätkä suostuneet edes siten johdatettaviksi. Silti hän ei voi luopua heistä. Katsokaa:—

TAM1897 Q1 43.7Kuinka voisin hylätä sinut, Efraim? Kuinka voisin luovuttaa sinut, Israel? Kuinka voisin tehdä sinusta Adman kaltaisen? Kuinka voisin asettaa sinut Zeboimin kaltaiseksi? Sydämeni kääntyy sisälläni, katumukseni syttyvät yhtä aikaa. En pane täytäntöön vihani kiivautta, en palaa tuhoamaan Efraimia; sillä minä olen Jumala, en ihminen; Pyhä sinun keskelläsi; enkä astu kaupunkiin.

TAM1897 Q1 43.8Näin hän pidättelee itseään tuomioista, joiden on kohdattava heidät. Koska hän on Jumala, hän ei anna niiden vielä kohdata heitä, vaikka niiden onkin kohdattava heidät. Mutta silti he kapinoivat; silti he jatkoivat omalla tiellään. Ja lopputulos on kirjattu 2. Kuninkaiden kirjan 17. luvun jakeisiin 5–8:—

TAM1897 Q1 43.9Silloin Assyrian kuningas eteni koko maan läpi ja nousi Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta. Hoosean yhdeksäntenä vuonna Assyrian kuningas valloitti Samarian ja vei Israelin kansan Assyriaan ja asutti heidät Halahiin, Haboriin Goosanin joen varrelle sekä meedialaisten kaupunkeihin. Sillä niin oli, että Israelin lapset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa, vastaan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta, Egyptin kuninkaan faaraon vallan alta, ja olivat palvoneet muita jumalia ja vaeltaneet niiden pakanakansojen säädösten mukaan, jotka Herra oli karkottanut Israelin lasten edestä, sekä niiden Israelin kuninkaiden säädösten mukaan, jotka he olivat asettaneet.

TAM1897 Q1 43.10Sitten se seuraa heitä aina kolmanteentoista jakeeseen asti:—

TAM1897 Q1 43.11Mutta Herra todisti Israelia ja Juudaa vastaan kaikkien profeettojen ja näkijöiden kautta sanoen: ”Kääntykää pois pahoista teistänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä käskin teidän isillenne ja jonka minä lähetin teille palvelijoideni, profeettojen, kautta.” Siitä huolimatta he eivät suostuneet kuuntelemaan, vaan kovettivat niskaansa, aivan kuten heidän isänsä, jotka eivät uskoneet Herraan, Jumalaansa. Ja he hylkäsivät hänen säädöksensä ja liiton, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, sekä todistuksensa, joita hän oli antanut heitä vastaan; ja he seurasivat turhuutta, tulivat turhiksi ja seurasivat ympärillään olevia pakanakansoja, joista Herra oli varoittanut heitä, etteivät he saisi toimia niiden tavoin.

TAM1897 Q1 43.12Näin kymmenen heimoa katosi. Hoosea, kun hän profetoi näistä, sanoi: ”Juuda hallitsee vielä Jumalan kanssa ja on uskollinen pyhien kanssa.” Juuda pystyi vielä jonkin aikaa pysymään lujana. Hiskia oli kuningas; Manasse seurasi Hiskiaa, ja hän syöksi valtakunnan jälleen luopumukseen; hänen poikansa seurasi hänen jalanjälkiään; Joosia seurasi häntä ja uudisti valtakunnan jälleen; ja kun Joosia surmattiin, valtakunta ajautui suoraan tuhoon. Joosian jälkeen ei ollut ketään, joka olisi pelännyt Herraa. Jo Hiskian aikoina he kääntyivät jatkuvasti Egyptin puoleen ja takertuivat Egyptiin, yrittäen saada Egyptin pelastamaan heidät, yrittäen saada apua Egyptiltä, vaikka heille langenneet vaikeudet johtuivat kokonaan heidän epäuskostaan ja luopumisestaan Herrasta.

TAM1897 Q1 43.13Katsokaamme nyt Juudan viimeisiä päiviä. Aahas lähetti sanan Assyrian kuninkaalle Tiglat-Pileserille ja pyysi tätä tulemaan pelastamaan hänet Damaskoksen kuninkaan ja Samarian kuninkaan käsistä. Tiglat-Pileser teki niin; hän valloitti Damaskoksen ja vapautti siten Aahaan. Aahas maksoi hänelle veroa ja meni Damaskokseen tapaamaan häntä sekä osoittamaan hänelle alamaisuutta alaisenaan. Siellä ollessaan hän löysi epäjumalanpalvonnan alttarin, teetti itselleen samanlaisen ja pystytti sen Herran temppelin ovelle. Näin hän johti kansan luopumukseen, kuten muutkin Israelissa.

TAM1897 Q1 43.14Juudassa Aahaan seuraajaksi tuli Hiskia. Kun Hiskia tuli kuninkaaksi, hän halusi vapautua Assyrian vallasta ja veronmaksusta. Juudassa oli ryhmä, joka oli Hiskian puolella ja päättänyt vapautua Assyriasta. Tämä ryhmä katsoi, että ainoa keino tähän oli hakea apua Egyptistä. Jesaja profetoi tuolloin ja kehotti heitä luottamaan Herraan vapautuksen saamiseksi sekä Egyptistä että Assyriasta. Hän sanoi heille, että he olivat sorrettuja juuri siksi, että olivat tehneet syntiä Herraa vastaan. Hän sanoi heille, että heidän yrityksensä saada apua Egyptiltä ei tuottaisi tulosta; sillä heidän pyrkimyksensä saada apua Egyptiltä toisi heille lisää sortoa, koska Egypti vain sortaisi heitä sen sijaan, että auttaisi heitä; että Egypti ei voisi vapauttaa heitä.

TAM1897 Q1 44.1Katsokaa nyt Jesajan kirjan kahdeksatta lukua. Mikä Raamatun kohta Jesajan kirjasta on se, jota käytämme niin paljon Herran tulemisesta ja Herran tulemisen odottamisesta? Mistä se löytyy? Muistatteko, että Jesajan kirjan kahdeksas luku on se, jossa puhutaan niistä, jotka kysyvät neuvoa henkiolennoilta, jotka piipittävät ja mutisevat – viitaten spiritismiin? Siellä sanotaan: ”Sido todistus, sinetöi laki minun opetuslasteni keskuudessa. Ja minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta, ja minä odotan häntä.” Onko se sitten adventtiluku? – Kyllä. Onko se luku, joka ulottuu Herran tulemiseen asti? – Kyllä.

TAM1897 Q1 44.2Katsokaa nyt, mitä tuossa luvussa on. Katsokaa, mitä tämän luvun alussa on, viidennestä jakeesta alkaen.

TAM1897 Q1 44.3Herra puhui minulle jälleen sanoen: Koska tämä kansa hylkää Siiloan hiljaa virtaavat vedet ja iloitsee Resinistä ja Remaljan pojasta [tämä oli Assyria ja Damaskos]; siksi katso, Herra tuo heidän päälleen joen vedet, voimakkaat ja lukuisat, nimittäin Assyrian kuninkaan ja kaiken hänen loistonsa; ja hän nousee kaikkien sen uomien yli ja tulvii kaikkien sen rantatörmien yli; ja hän kulkee Juudan läpi; hän tulvii yli ja vyöryy eteenpäin, hän ulottuu jopa kaulaan asti; ja hänen siipiensä levittäytyminen täyttää maasi leveyden, oi Immanuel.

TAM1897 Q1 44.4Se oli kirjaimellisesti totta heidän osaltaan. Assyrian kuningas tuli ja vyöryi tulvan tavoin yli koko maan. Mutta miksi se on kirjoitettu yhteydessä ja kohdassa, jossa odotetaan Herran tulemista, ja koskien kansaa, jonka on odotettava Herran tulemista? Se on kirjoitettu tuohon kohtaan ja välitetty meille, jotta se osoittaisi kaikille nykypäivän ihmisille, että vaikeudet, koettelemukset ja hämmennykset ovat tulossa koko maahan ja kaikkiin kansoihin; ne tulvivat yli, ulottuvat jopa kaulaan asti ja täyttävät maan koko laajuuden, eikä kansa tiedä, miten niiltä voisi paeta. Siksi tämä kohta on välitetty meille, jotka odotamme Herraa. Lukekaamme eteenpäin ja katsokaamme.

TAM1897 Q1 44.5Liittykää yhteen, te kansat, niin teidät murskataan; ja kuunnelkaa, te kaikki kaukaisista maista: vyöttäkää itsenne, niin teidät murskataan; vyöttäkää itsenne, niin teidät murskataan. Neuvottelkaa keskenänne, niin se menee tyhjiin; puhukaa sana, niin se ei pysy; sillä Jumala on meidän kanssamme. Sillä Herra puhui minulle näin voimallisella kädellä ja opetti minua, etten saisi kulkea tämän kansan tiellä, sanoen: ”Älkää sanoko ’liittouma’ kaikille niille, joille tämä kansa sanoo ’liittouma’; älkääkä peljätkö heidän pelkoaan, älkääkä peljätkö.”

TAM1897 Q1 44.6Onko nyt sellaisia aikoja, juuri kun Herran tulemista odotetaan? Yhdistyvätkö he, koska pelko ja hämmennys ovat vallanneet heidät? Koska vaikeudet ovat tulossa maan päälle? Näemmekö missään mitään sellaista? Onko kukaan teistä nähnyt sitä? – Kyllä, olettehan nähneet! Onko kukaan muu kuin seitsemännen päivän adventistit nähnyt sitä? — Itse asiassa, jos siinä voisi olla mitään eroa, lähes kaikki näkevät sen selvemmin kuin adventistit. Mutta se nähdään; se on riittävän selvää. Ja he liittoutuvat keskenään, sitoutuvat ryhmiin ja joukkoihin ja vyöttävät itsensä. Mihin he vyöttävät itsensä? Mitä on tulossa? — Heidät murskataan palasiksi. Miksi he sitten vyöttävät itsensä? — Jotta heidät murskattaisiin palasiksi. Silti he eivät ajattele niin, vaan että he vyöttävät itsensä tulevia pahoja vastaan. Ja heidän yrityksensä pelastautua onnettomuuksilta vain pahentavat tilannetta ja tuovat heidät sitäkin lähemmäksi tuhoa ja murskaamista.

TAM1897 Q1 44.7Pyhittäkää Herra Sebaot itse; olkoon hän teidän pelkonne ja olkoon hän teidän kauhunne. Ja hän on pyhäkkö, mutta kompastuskivi ja loukkauskallio molemmille Israelin suvuille, ansa ja pyydys Jerusalemin asukkaille. Ja monet heistä kompastuvat, kaatuvat ja murtuvat, jäävät ansaan ja otetaan kiinni. Sido todistus kiinni, sinetöi laki opetuslasteni keskuudessa. Ja minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta, ja minä odotan häntä. Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, olemme merkkejä ja ihmeitä Israelissa Herralta Sebaotilta, joka asuu Siionin vuorella.

TAM1897 Q1 44.8On selvää, että tämä ulottuu Herran tulemiseen asti. Se on kehotus niille ihmisille, joiden on määrä kohdata Herra. Mutta miksi siinä tuodaan esiin ne vaikeudet, joita koettiin aikana, jolloin Assyria sortoi Juudaa? Koska se yksinkertaisesti osoittaa kaikkein selvimmin, millaiset vaikeudet koettelisivat koko maata ja vaivaisivat koko kansaa Herran tulemisen aikana. Ja ne yritykset, joita Juuda teki paetakseen noita pahoja asioita ja pelastaakseen itsensä niistä, ovat täsmälleen sellaisia yrityksiä, joita tekevät ne, jotka tunnustavat olevansa Jumalan kansa, pelastaakseen itsensä tulevista pahoista asioista.

TAM1897 Q1 44.9Jumala kehottaa jatkuvasti: Älkää luottako Assyriaan; älkää luottako Egyptiin; vaan luottakaa yksin Herraan. Kääntäkää selkänne Assyrialle: se on oikein. Mutta älkää menkö Egyptiin paetaksenne Assyriaa. Etsikää Herraa. Älkää menkö Egyptiin; menkää Herran luo. Ja kun löydätte Herran koko sydämestänne, teidät vapautetaan kaikesta tästä Assyrian aiheuttamasta ahdingosta ja sorrosta. Vain muutama sana siitä. Jesajan kirjan kolmaskymmenes luku kertoo meille sen salaisuuden.

TAM1897 Q1 45.1Voi kapinallisia lapsia, sanoo Herra, jotka neuvottelevat, mutta eivät minun kanssani; ja jotka peittävät peitteellä, mutta eivät minun Hengelläni, jotta he voisivat lisätä syntiä synnin päälle: jotka kulkevat mennäkseen Egyptiin, eivätkä ole kysyneet minun suultani; vahvistaakseen itseään faaraon voimalla ja luottaakseen Egyptin varjoon. Siksi faaraon voima tulee olemaan teidän häpeänne, ja luottamus Egyptin varjoon teidän hämmennyksenne. Jakeet 1–3.

TAM1897 Q1 45.2Hänen lähettiläänsä tulivat sinne tekemään ehdotuksiaan Egyptille. Ja kun Juuda lähetti lähettiläitä Egyptiin, Egypti häpesi niitä lähettiläitä.

TAM1897 Q1 45.3Sillä sen ruhtinaat olivat Zoanissa, ja sen lähettiläät tulivat Hanesiin. He kaikki häpeilivät kansaa, joka ei voinut heitä hyödyttää, eikä olla avuksi eikä hyödyksi, vaan häpeäksi ja myös moitteeksi. Etelän eläinten profetia: vaivan ja ahdistuksen maahan, josta tulevat nuori ja vanha leijona, kyykäärme ja tulinen lentävä käärme, he kantavat rikkautensa nuorten aasien selässä ja aarteensa kamelien kyttyröillä kansalle, joka ei tuota heille hyötyä. Sillä egyptiläiset auttavat turhaan ja ilman tulosta; siksi olen huutanut tästä: ”Heidän voimansa on pysyä paikallaan.” Jakeet 4–7.

TAM1897 Q1 45.4Jotta näkisitte, ettei tämä ole vierasta, käännyn tässä lukemaan seuraavaa todistusta, joka on päivätty 5. heinäkuuta 1896:—

TAM1897 Q1 45.5Jumalan sanassa Israelin lapsille annetut varoitukset eivät olleet tarkoitettuja pelkästään heille, vaan kaikille, jotka elävät maan päällä. Hän sanoo heille: ”Voi kapinallisia lapsia, … jotka neuvottelevat, mutta eivät minun kanssani; ja jotka peittävät peitteellä, mutta eivät minun Hengelläni, jotta he voisivat lisätä syntiä synnin päälle: jotka kulkevat mennäkseen Egyptiin eivätkä ole kysyneet minun suultani; vahvistaakseen itseään faaraon voimalla ja luottaakseen Egyptin varjoon.” Jos Herra nuhteli kansaansa muinoin, koska he laiminlöivät pyytää häneltä neuvoa vaikeuksissa, eikö hän ole tyytymätön tänäänkin, jos hänen kansansa, sen sijaan että luottaisi Vanhurskauden Auringon kirkkaisiin säteisiin valaisemaan tiensä, kääntyy pois hänestä koettelemuksissaan ja vaikeuksissaan ja hakee apua ihmisiltä, jotka ovat yhtä erehtyviä ja tehottomia kuin he itsekin? Missä on voimamme? Onko se ihmisissä, jotka ovat yhtä avuttomia ja riippuvaisia kuin me itsekin; jotka tarvitsevat Jumalan ohjausta aivan kuten mekin? Kristus sanoo: ”Ilman minua ette voi tehdä mitään”; ja hän on antanut Pyhän Hengen apuna jokaiseen hädän hetkeen.

TAM1897 Q1 45.6Mutta tiedätte, että viime vuoden hämmennyksissä, joiden toivottiin ratkeavan poliittisen kampanjan avulla, jopa seitsemännen päivän adventistit eksyivät niin kauas uskollisuudestaan Jumalalle, että he osallistuivat kampanjaan yrittäen manipuloida poliittisia asioita, hallita vaaleja ja muokata tilannetta. Miksi? – Voi, auttaakseen maata selviytymään vaikeuksista, joiden tulosta maan ylle he olivat niin varmoja. Tietenkin vaikeudet ovat tulossa maahan. Mutta muodostavatko seitsemännen päivän adventistit ryhmiä tällaista työtä varten? Vapautukoot he Assyriasta; vapautukoot he sekä Assyriasta että Egyptistä Jumalan luo. Tämä on ainoa pelastus. Tämä on ainoa vapautus niin silloin kuin nyt ja ikuisesti.