Profetian henki. – Nro 2
TAM1897 D 21.2Saarna pidetty keskiviikkona aamupäivällä 10. helmikuuta 1897 Julkaistu General Conference Daily Bulletin -lehdessä 15. helmikuuta 1897, vol. 1, nro 2, s. 21–22.
TAM1897 D 21.3Seuraava on vain tiivistelmä pastori Jonesin puheesta. Koska edellisen kokouksen jälkeen oli saapunut paljon uusia osallistujia, oli tarpeen käyttää huomattavasti aikaa edellisenä päivänä esille tuotujen seikkojen kertaamiseen. Tämän lisäksi puhuja sanoi, että meidän kansamme ongelmana ei ole se, ettemme nimellisesti uskoisi Todistusten olevan peräisin Jumalalta, vaan se, että meidän on opittava, kuinka niihin uskotaan. Jos ainoa tapa, jolla voimme ilmaista uskomme Todistuksiin, on kertoa ihmisille, että uskomme niihin, uskomme ei merkitse mitään. Näin annamme ihmisille aihetta epäillä uskomme vilpittömyyttä. Jos todella uskomme Todistuksiin, meidän ei tarvitse kertoa sitä ihmisille. Elämämme on todistus uskosta, joka on meissä.
TAM1897 D 21.4Olemme loitontuneet Jumalasta, ja temppeli tarvitsee puhdistusta aivan kuten muinoin Jerusalemissa. Olemme joutuneet tähän tilanteeseen, koska olemme jättäneet huomiotta Jumalan Hengen Todistukset. Mutta monet niistä, jotka jättivät ne huomiotta, uskoivat niihin ja pitivät tuolloin niitä käsissään, eivätkä ajatelleet lainkaan, että olisivat jättämässä niitä huomiotta. Siksi meidän on selvitettävä, miten meidän tulee suhtautua Hengen Todistuksiin.
TAM1897 D 21.5Emme saa hetkeäkään ajatella, että kun todistus annetaan ja joku nimetään, Jumala hyökkäisi häntä vastaan tuhotakseen hänet. Herran tarkoituksena on erottaa hänet virheistä, jotka vahingoittavat häntä ja haittaavat Jumalan työtä. Tarkoituksena on pelastaa ihminen ja tuhota virhe. Jumala ei tuhoa eikä tuomitse ketään, ellei hän ole erottamattomasti sidoksissa syntiin. Kun tämä ihminen kääntää selkänsä väärälle tielleen, tunnustaa todistuksen ja asettaa itsensä oikealle tielle Jumalan silmissä, hän ei enää ole siinä asemassa, jossa todistus hänet löysi. Tuota todistusta voidaan sitten käyttää varoituksena muille, mutta sitä ei saa koskaan käyttää tuomitsemaan miestä, joka on tunnustanut virheensä.
TAM1897 D 21.6Jumalan tapa on tehdä ihmisestä jotain, mitä hän ei ole; antaa ihmiselle jotain, mitä hänellä ei ole. Emme voi soveltaa Todistuksia muihin. Emme, emmekä edes itseemme ulkopuolelta käsin. Meidän on avattava sydämemme Jumalalle, jotta voimme vastaanottaa todistuksen, jotta Herra voi istuttaa meihin jumalallisen periaatteen, antaa meille sen, mitä meillä ei ole, tehdä meistä jotain, mitä emme ole, ja siten itse Pyhän Henkensä kautta todella soveltaa todistusta. Silloin ilmestyy elämäämme ja toteutuu teoissamme se, mitä Jumala on istuttanut sisimpäämme. Se on Todistusten hyväksyminen. Mikä tahansa, mikä jää tästä jälkeen, ei ole niiden hyväksymistä.
TAM1897 D 21.7Jumalan istuttama voima, kun se otetaan sydämeen, antaa ihmiselle kyvyn kestää kiusauksia ja pysyä lujana heikkoutensa keskellä. Se antaa hänelle sen, mitä hänellä ei ole, ja tekee hänestä sellaisen, mitä hän ei luonnostaan ole.
TAM1897 D 21.8Kun ihminen epäonnistuu tehtävässä, johon hänet on asetettu, meillä on taipumus ajatella, että Jumala on tehnyt virheen sallimalla hänen joutua sinne; mutta niin ei voi päätellä. Jumala ei tehnyt virhettä asettaessaan Saulin Israelin kuninkaaksi; mutta Saul teki virheen, kun hänestä ei tullut sitä, mitä Jumala halusi hänen olevan. Hän teki virheen seuraamalla omia teitään ja suunnitelmiaan sen sijaan, että olisi kuunnellut Jumalan ääntä. Samoin Jumala ei tehnyt virhettä nimittäessään Jerobeamia Israelin kuninkaaksi. Vaikka Jumalan tarkoitus erottaa kymmenen heimoa Juudasta ei toteutunut kansan kapinoinnin vuoksi, Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma, mutta Jerobeam ei sallinut sen toteutumista. Jumala saattaa kutsua minut tai teidät johonkin tehtävään, ja jos meillä on jokin heikkous, joka estää meitä olemasta hyödyllisiä, ja Jumala lähettää meille viestin, se viesti on tarkoitettu tekemään meistä sellaisia, kuin Hän haluaa meidän olevan, jotta Hänen armonsa kautta voisimme seistä siellä, missä Hän haluaa meidän seisovan.
TAM1897 D 22.1”Päivä päivältä ihmiset paljastavat, onko Jumalan valtakunta heissä. Jos Kristus hallitsee heidän sydämissään, he saavat lujuutta periaatteisiinsa, voimaa ja kykyä seistä uskollisina vartijoina, todellisina uudistajina; sillä uudistusta ei voi olla ilman perusteellista yhteistyötä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Kristuksen armon kautta ihmisten on käytettävä Jumalan antamia kykyjään uudistaakseen itseään [ei muiden uudistamiseksi, vaan itsensä uudistamiseksi]; tällä itsensä kieltämisen teolla, jota taivaan Herra katsoo hyväksyvästi, he saavuttavat voittoja omista perinnöllisistä ja omaksumistaan taipumuksistaan. Silloin he, kuten Daniel, jättävät muiden sydämiin vaikutuksen, jota ei koskaan pyyhitä pois. Vaikutus leviää kaikkialle maailmaan.”
TAM1897 D 22.2Uudistustyö alkaa itsestä. Voin jättää jälkiä muiden sydämiin vasta, kun olen uudistanut itseni. Jumala tavoittaa toiset tavoittamalla meidät ja tavoittaa toiset meidän kauttamme. Avatkaa 2. Korinttolaiskirjeen 1:3, 4:—
TAM1897 D 22.3Kuinka hyvä Jumala onkaan! Hän on Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, kaiken hyvyyden alku, ja hän lohduttaa ja vahvistaa meitä aina koetuksissamme ja vaikeuksissamme. Tarkoitus on, että me puolestamme voisimme samalla tavoin auttaa muita ahdistuneita ja tukea tarvitsevia.
TAM1897 D 22.4Jumala lohduttaa meitä, jotta voisimme lohduttaa muita; Jumala auttaa meitä, jotta voisimme auttaa muita. Meidät viedään tilanteeseen, jossa tarvitsemme Jumalan lohdutusta, jotta voisimme lohduttaa muita. Hänellä on mielessään muut, kun Hän lohduttaa meitä. ”Olemme kokeneet suuria vaikeuksia tuodessamme teille lohdutusta Jumalalta ja tietoa pelastuksesta.” Jos minua koetellaan, se on jonkun toisen ihmisen lohdutukseksi ja pelastukseksi. En ehkä vuosikausiin kohtaa sitä ihmistä, jota minun on tarkoitus lohduttaa; mutta jonain päivänä tapaan hänet, ja kokemukseni valmistaa minut istumaan hänen viereensä tai ottamaan hänet kädestä ja olemaan hänelle avuksi ja lohdutukseksi. Hän saa minulta sen, mitä olen saanut Jumalalta, ja hän saa sen voidakseen puolestaan välittää sen muille, ja nämä taas muille; ja näin meille annettu Jumalan armon vaikutus ulottuu koko maapallolle, vaikka emme ehkä poistuisikaan siitä osavaltiosta, jossa elämme. Veljet, juuri sitä Jumala haluaa tehdä meidän kanssamme, ja silloin vaikutuksemme leviää maailman joka kolkkaan.
TAM1897 D 22.5Siirrytään nyt kysymykseen: Kuinka meidän tulisi suhtautua Todistuksiin? Lukekaamme, kuinka ne on todellisuudessa hylätty, vaikka luultiin niiden olevan hyväksyttyjä. Silloin tiedämme, kuinka välttää tuo virhe, ja tiedämme, kuinka ne tulisi hyväksyä. Tässä luen eräästä henkilöstä, jonka ”esimerkki on suuresti horjuttanut luottamusta Todistuksiin”. Miten hän teki tämän? — ”Hän itse on kulkenut suoraan vastoin sitä valoa, jonka Jumala on antanut.” Mutta hän ei olettanut kulkevansa suoraan niitä vastaan. Hän luuli toimivansa oikein niiden suhteen. Miten hän sitten erehtyi niin pahasti? Tässä on vastaus: ”Herran nuhteet ja varoitukset on kierretty, ja ne on tulkittu ja mitätöity ihmisten juonien avulla.”
TAM1897 D 22.6Miten niitä ”kierrettiin”? Tässä on vastaus: ”Miksi keksitte hataria tekosyitä?” ”Oi, kuinka häpeissään niiden pitäisi olla, jotka ovat kääntyneet pois Jumalan neuvosta ja yrittäneet peitellä vaikutelmaa, jonka Jumala olisi halunnut jättää.”
TAM1897 D 22.7Miten niitä ”tulkittiin”? Tässä on vastaus: He ”tulkitsivat niitä omalla tavallaan sanoen, etteivät ne tarkoittaneet niin.”
TAM1897 D 22.8Ja näin Todistukset kierrettiin, tulkittiin ja mitätöitiin niiden toimesta, jotka luulivat uskovansa niihin ja hyväksyvänsä ne. No, oletteko tekin kiertäneet niitä heikoilla verukkeilla? Oletteko tulkinneet niitä ja mitätöineet ne antamalla niille oman tulkintanne ja sanomalla, etteivät ne tarkoittaneet sitä tai tätä? — Tietenkin olette; tiedätte, että olette. Lopetetaan se sitten heti.
TAM1897 D 22.9Kuinka ne sitten tulisi ottaa vastaan? Kuinka voimme tietää, mitä ne tarkoittavat? Tässä on vastaus: ”Ne tarkoittivat juuri sitä, mitä niissä sanotaan.” Mitä ne tarkoittavat? — ”Juuri sitä, mitä niissä sanotaan.” Voitteko kertoa, mitä niissä sanotaan? — Kyllä, se on helppoa. Ottakaa ne sitten juuri niin kuin ne sanovat. Avatkaa sydämenne laajalle Jumalalle, jotta Hän hyvällä Hengellään voisi istuttaa sinne sen periaatteen, joka on juuri siinä, mitä siinä sanotaan; silloin se periaate tulee esiin, se loistaa elämässänne; silloin olette ottaneet Todistukset vastaan. Silloin tiedätte, että uskotte Todistuksiin. Silloin ei ole vaaraa erehtyä asiassa. Muutkin tulevat tietämään sen, sillä te jätätte sydämiin vaikutuksen, jota ei koskaan pyyhitä pois, ja he ylistävät Jumalaa etsikkopäivänä.
TAM1897 D 22.10Jumalan Sana on mittapuumme. Jokainen rakkauden teko, jokainen ystävällinen sana, jokainen rukous kärsivien ja sorrettujen puolesta raportoidaan ikuisen valtaistuimen eteen ja kirjataan taivaan katoamattomaan kirjaan. Jumalallinen Sana valaisee pimeimmänkin ymmärryksen, ja se valo saa sivistyneimmätkin tuntemaan riittämättömyytensä ja syntisyytensä. — Todistus nro 31.