Pelastuksen tiede. – Nro 1

TAM1897 D 46.2Saarna pidetty perjantai-iltana 12. helmikuuta 1897 Julkaistu General Conference Daily Bulletin -lehdessä 16. helmikuuta 1897, vol. 1, nro 3, s. 46–47 ja 17. helmikuuta 1897, vol. 1, nro 4, s. 49–53.

TAM1897 D 46.3KAIKKI tietävät, että elämme hyvin tieteellistä aikakautta, ainakin nimeltään, tunnustukseltaan ja pyrkimyksiltään. Jumala haluaa, että hänen kansansa pysyy aina ajan tasalla. Enemmänkin: hän haluaa, että hänen kansansa on aina aikaansa edellä. Erityisesti hän haluaa, että hänen kansansa on aina uudistajia, ja jotta ihminen voi olla uudistaja, hänen on oltava aikaansa edellä. Koska tämä on erityisen tieteellinen aikakausi, niin tunnustukseltaan kuin muutoinkin, Jumalan asian, eli hänen kansansa, on oltava tieteellinen vastatakseen aikakauden vaatimuksiin. Tämä on se väite, jonka tutkimiseen kutsun teidät tänä iltana. Herra haluaa, että te ja minä hyväksymme tämän väitteen, tutkimme sitä ja rakennamme sen varaan, kunnes se osoittautuu meissä maailman edessä tieteellisesti oikeaksi. Jos te ja minä, jos kaikki, jotka tunnustavat Kristuksen nimen, teemme niin, silloin Herra toteuttaa sen. Maailma näkee sen, ja maailma näkee sen riippumatta siitä, osallistummeko te ja minä siihen vai emme. Sillä jos te ja minä emme osallistu siihen, siihen osallistuvat ne, jotka antavat Herran tehdä tuon osoituksen heidän kauttaan; ja jos te ja minä emme anna hänen tehdä sitä, menetämme sen.

TAM1897 D 46.4Mutta te sanotte: ”Pelastus on Jumalan kansan työ. Pelastus on Herran ainoa asia.” Tätä nämä muut veljet ovat sanoneet. Tätä käsittelimme tämän iltapäivän oppitunnissa, ja tätä olemme käsitelleet kaikissa Heprealaiskirjeen oppitunneissa. Se on opetus, jonka olemme saaneet muualtakin Raamatusta. Ja Raamattu sanoo, että meidän ei tule tietää mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Te sanotte niin; kyllä, ja minäkin sanon niin. Sanon, että Jumalan kansan työ – kaikki, mikä on Jumalan asia maailmassa, on pelastustyötä. Ja tämä on täsmälleen yhdenmukaista sen kanssa, mitä olemme jo todenneet. Siksi pelastus on tiedettä.

TAM1897 D 46.5Enemmänkin: pelastus ei ole pelkästään tiedettä, se ei ole vain yksi tiede; se on kaikkien tieteiden ylin, avain ja keskipiste. Se on kaikkein tieteellisin kaikista asioista, joita ihmisten mielet käsittelevät tässä maailmassa. Joten kun Jumalan kansa ottaa vastaan Jumalan pelastuksen sellaisena kuin se on Jumalassa; kun hänen pelastustyönsä maailmassa edustaa todellakin hänen pelastuskäsityksiään, silloin maailmalle paljastuu tiede, joka on kaikkia muita tieteitä korkeammalla. Silloin Jumalan kansa voi seistä tieteen kuninkaiden edessä häpeilemättä, tieteellisellä aikakaudella.

TAM1897 D 47.1Nyt olen täysin sitoutunut tuohon totuuteen. Ja haluan teidän näkevän, kuinka täydellisesti se on totuus. Te ja minä olemme sitoutuneet Jumalan pelastukseen. Ja haluan teidän näkevän Raamatun – kaiken totuuden kirjan – kautta, että pelastus on tiedettä. Silloin te, yhdessä minun kanssani, sitoudutte tuohon totuuteen.

TAM1897 D 47.2Ensinnäkin haluan teidän ajattelevan järkevästi ja näkevän itse, että pelastus ei ole vain tiedettä, vaan että se on korkein kaikista tieteistä.

TAM1897 D 47.3Sana ”tiede” tarkoittaa kirjaimellisesti tietoa. Kasvitiede on kasvien tuntemusta. Tähtitiede on tähtitieteen tuntemusta. Eräs tiedemies onkin määritellyt tieteen olevan ”ajattelun tuote”. Kaikki tieto – tiede – joka maailmalla on tähtitieteestä, on maailman ajattelun tuote tähtitieteen aiheesta.

TAM1897 D 47.4Pelastus on siis Jumalan tunteminen: ”Ikuinen elämä on jokaisella, joka tuntee sinut – ainoan oikean Jumalan – ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä lähetit.” Se on siis tiedettä. Mutta tämä tieto ei ole ihmisen ajattelun tulosta: se on Jumalan ajattelun tulosta. Sillä ”Tätä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, ettei kukaan ihminen ole koskaan nähnyt, kuullut eikä osannut edes kuvitella, mitä kaikkea ihmeellistä Jumala on varannut häntä rakastaville. Me kuitenkin tiedämme sen, sillä Jumala lähetti Henkensä ilmoittamaan sen meille, ja Jumalan Henki tutkii ja paljastaa hänen suurimmatkin salaisuutensa.” Siksi pelastus, joka on Jumalan ajattelun tulos, ei ole vain tiedettä, vaan se on korkein kaikista tieteistä.

TAM1897 D 47.5Vielä kerran: se, mitä maailma tunnustaa tieteeksi – luonnontieteet – on ihmisten ajattelun tuote. Ihmiset ajattelevat mielensä avulla. Siksi ihmiset käsittelevät kaikkia näitä tieteitä mielensä avulla. Mutta pelastus käsittelee itse mieltä. Kumpi siis on korkeampi? Kumpi on korkeampi – se, joka käsittelee kaikkia muita asioita, vai se, joka käsittelee sitä, mikä käsittelee kaikkia muita asioita? — Jälkimmäinen, tietenkin. Koska ihmiset käsittelevät mielensä avulla kaikkia muita tieteitä ja pelastus käsittelee itse mieltä, on täysin selvää paitsi se, että pelastus on tiedettä yhtä varmasti kuin mikä tahansa muu tiede, myös se, että se on korkeampaa tiedettä kuin kaikki muut tieteet. Se on korkein tiede, jonka ihmismieli voi tuntea.

TAM1897 D 47.6Vielä kerran: Pelastus käsittelee mieltä. Mutta kuka on se, joka pelastuksessa ja pelastuksen kautta käsittelee mieltä? — Se on Jumala itse. Koska siis Jumala itse toteuttaa ja paljastaa tämän tieteen, ja koska tämä tiede on Jumalan ajattelun tuote, seuraa siitä, että pelastustiede on korkein, syvin ja laajin tiede, joka on tunnettu paitsi ihmismielelle, myös koko maailmankaikkeudelle.

TAM1897 D 47.7Lukekaamme muutamia raamatunkohtia. ”Älkää omaksuko tämän maailman elämäntapaa, vaan muuttukaa mielenne uudistumisen kautta.” (KJV:n sanatarkka käännös) Roomalaiskirje 12:2. ”Niin siis minä itse palvelen mielellä Jumalan lakia.” (KJV:n sanatarkka käännös) Roomalaiskirje 7:25. ”Tiedämme myös että Kristus, Jumalan Poika, on tullut maailmaan ja antanut meille mielen.” (Jonesin sanat, sanatarkka käännös) ”Meillä kristityillä sen sijaan on Kristuksen mielenlaatu ja ajatukset.” Ainoa tapa, jolla Herra voi tavoittaa meidät, on mielen kautta. Hän toimii meidän kanssamme vain mielen kautta. Hän hallitsee meitä vain mielemme kautta. Katsokaa: ”Mielellä minä itse palvelen Jumalan lakia, mutta lihallani synnin lakia.” (KJV:n sanatarkka käännös) Ja ensimmäinen kaikista käskyistä on tämä: ”Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, on yksi ja ainoa Jumala. Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi.” ”Lihallinen mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lakiin eikä voikaan alistua.” (KJV:n sanatarkka käännös) Lihallinen mieli, joka ei voi alistua Jumalan lakiin – ei voi – on muutettava, se on vaihdettava toiseen mieleen, joka aina palvelee Jumalan lakia. Tuo mielenmuutos on pelastus. Tuon mielen uudistamisen Jumala saa aikaan pelastustyössään, eikä kukaan muu voi sitä tehdä. Siksi se on korkein kaikista tieteistä – korkein, jonka ihmismieli tuntee, korkein, jonka maailmankaikkeus tuntee.

TAM1897 D 47.8Ettekö ala ymmärtää, miksi Todistuksissa puhutaan ”pelastuksen tieteestä”?

TAM1897 D 49.1Nyt haluan teidän näkevän, että muutkin ajattelevat samoin. Haluan teidän näkevän, etten ole tässä yksin. Haluan teidän näkevän, että meillä on tähän kantaan auktoriteetti – tieteellinen auktoriteetti – eli niiden henkilöiden auktoriteetti, jotka ymmärtävät tiedettä.

TAM1897 D 49.2Jos voisin tuoda teille tänä iltana todisteita siitä, että ne, jotka ymmärtävät kaikkia muita tieteitä paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa, todistavat olevansa kiinnostuneempia tästä tieteestä kuin kaikista muista tieteistä yhteensä, että he näkevät siinä enemmän pohdinnan arvoista kuin kaikissa muissa tieteissä yhteensä, ettekö silloin sanoisi, että voin puhua turvallisin mielin – tieteelliseltä kannalta? No, minulla on juuri sellainen joukko – joukko, joka ymmärtää kaikkia muita tieteitä, ja minulla on todelliset todisteet siitä, että he ovat kiinnostuneempia tästä kuin kaikista muista yhteensä.

TAM1897 D 49.31. Pietarin kirjeen 1:10–12:ssa apostoli puhuu pelastuksesta, ja siellä luen seuraavaa:—

TAM1897 D 49.4Tästä pelastuksesta kirjoittivat profeetat. He eivät ymmärtäneet kaikkea, vaan kyselivät ja tutkivat, mitä se oikein merkitsi. Heissä oli Kristuksen Henki, joka käski heidän kirjoittaa muistiin tulevat tapahtumat: Kristuksen kärsimisen ja sitä seuraavan kunnian. Profeetat olisivat halunneet tietää, milloin ja kenelle kaikki tämä tapahtuisi. Lopulta heille ilmoitettiin, etteivät ennustukset toteutuisi heidän aikanaan, vaan paljon myöhemmin. Ja nyt me sitten olemme kaikki saaneet kuulla hyvän uutisen Kristuksesta. Sama taivaasta lähetetty Pyhä Henki, joka puhui profeetoille, on vaikuttanut Kristuksen sanoman julistajissa. Tämä sanoma on jopa taivaan enkeleistä niin ihmeellinen, että he haluaisivat kovasti tietää siitä lisää.

TAM1897 D 49.5Mitä asioita enkelit haluavat tutkia? — Jumalan pelastusta, kun sitä julistetaan taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen voimalla. Kreikankielinen sana ”haluavat” tarkoittaa tässä ”kiinnittää sydämensä johonkin”. Ja kreikankielinen sana ”tutkia” tarkoittaa ”kumartua jonkin asian ylle katsomaan sitä; katsoa pää eteenpäin kumartuneena; tutkia vartalo taivutettuna; tutkia huolellisesti, tarkastella uteliaasti — sellaisen henkilön toimesta, joka haluaa tutustua johonkin.” Tällainen on enkelien asenne pelastuksen aiheeseen.

TAM1897 D 49.6Ymmärtävätkö enkelit nyt muita tieteitä – biologiaa, geologiaa, iktyologiaa, tähtitiedettä – kaikkia muita tieteitä? Tiedätte, että ymmärtävät. Kaikki tietävät, että enkelit ymmärtävät perusteellisesti kaikkia muita tieteitä. Kaikki tietävät, että on täysin turvallista sanoa, että kaikki enkelit ymmärtävät kaikkia muita tieteitä äärettömän paljon perusteellisemmin kuin kukaan ihminen ymmärtää tai on koskaan ymmärtänyt yhtä ainoaa tiedettä. Mutta enkelit ovat kiinnostuneempia pelastuksen aiheesta kuin kaikista muista tieteistä. Ne, jotka tietävät eniten kaikista muista, ovat kiinnostuneimpia juuri tästä aiheesta. No, olittekin hetki sitten samaa mieltä kanssani siitä, että jos voisin vedota tällaiseen auktoriteettiin, sanoisitte, että voimme turvallisin mielin omaksua tämän kannan. No niin, olemme siis turvassa. Olemme parhaassa seurassa – kyllä, parhaassa tieteellisessä seurassa. Tästä aiheesta on olemassa ratkaiseva auktoriteetti, tieteellinen auktoriteetti.

TAM1897 D 49.7En nyt tänä iltana leiki sanalla ”tiede”. Käytän sanoja ”tiede” ja ”tieteellinen” pelastuksen yhteydessä ehdottoman totuudenmukaisina sanoina. Jumalan pelastus on todellakin tieteellinen asia, ei väärin nimetty, vaan aidosti, äärimmäisen tieteellinen. Älkää siis missään nimessä luulko, että leikin sanoilla ”tiede” tai ”tieteellinen”. Käytän niitä totuudenmukaisesti, koska ne ovat oikeita tässä yhteydessä.

TAM1897 D 49.8Mutta tämä ei ole vielä kaikki: enkelit eivät ainoastaan halua tutkia tätä, ikään kuin he haluaisivat tutustua johonkin, vaan he todella tutustuvat johonkin. He oppivatkin tutkimalla ja perehtymällä tähän. Avatkaa Efesolaiskirjeen 3:8–11, niin näette tämän ajatuksen ilmaistuna:—

TAM1897 D 50.1Kuvitelkaa! Vaikka en ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä etuoikeutta ja vaikka olen vähäpätöisin kristitty mitä ajatella saattaa – kuitenkin juuri minun osakseni on tullut tällainen erityinen ilo: saan kertoa pakanoille ehtymättömästä aarteesta, joka on heidän, kun he ottavat Kristuksen vastaan. Saan selvittää jokaiselle [jätän sanan ”ihmiset” pois, koska se on kääntäjien lisäämä], mikä on sen salaisuuden yhteys, joka maailman alusta asti on ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken Jeesuksen Kristuksen kautta, siinä tarkoituksessa [Katsokaa nyt: minun on julistettava Kristuksen tutkimattomia rikkauksia, jotta kaikki näkisivät, mikä on Jumalassa kätkettynä olleen salaisuuden yhteys, ja se on tarkoituksena, päämääränä], että nyt taivaallisissa paikoissa oleville hallituksille ja valloille tulisi seurakunnan kautta tunnetuksi Jumalan moninainen viisaus sen ikuisen aikeen mukaan, jonka hän päätti Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 D 50.2Mikä on ”tarkoitus” saada ihmiset näkemään tämä? — Jotta ”taivaallisissa paikoissa” (”taivaassa”, kuten muut käännökset antavat; se on oikein) oleville hallitsijoille ja voimille tulisi tunnetuksi Jumalan moninainen viisaus. Enkelit, hallitsijat ja voimat haluavat innokkaasti tutkia tätä pelastuksen evankeliumia, kun sitä saarnataan taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen voimalla. He todellakin katsovat ja tutkivat. Ja tutkiessaan he saavat uusia oivalluksia Jumalan viisaudesta — Jumalan moninaisesta viisaudesta — sen ikuisen aikeen mukaisesti, jonka Hän on päättänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Tiedätte muista raamatunkohdista, että tämä Jumalan salaisuus, tämä ikuinen aie, paljastuu evankeliumissa. Tiedätte, että taivaan hallitsijat ja voimat eivät ole ikuisia yhdessä mielessä – ne eivät ole ikuisuudesta ikuisuuteen. Ne ovat tietystä hetkestä ikuisuuteen, kuten te ja minäkin. Gabriel on olemassa ikuisuuteen vain siitä hetkestä lähtien, jolloin hänet luotiin. Hän ei ole ikuisuudesta ikuisuuteen.

TAM1897 D 50.3Mutta Jumala on ikuisuudesta ikuisuuteen. Nyt, ikuisuudesta ikuisuuteen oli ja on olemassa suunnitelma – hänen ikuinen suunnitelmansa, joka on vahvistettu Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Kuinka kauan kestää, ennen kuin enkelit pääsevät tuon ikuisen suunnitelman syvyyteen ja tutkivat sen loppuun asti? – Ikuisuuteen asti. Se on riittävän selvää. Kun tuo tarkoitus sitten paljastetaan evankeliumissa, tehdään tunnetuksi Jumalan salaisuuden kautta, joka on: ”Kristus elää teissä, ja sen tähden teillä on toivo ikuisesta elämästä”, on riittävän selvää, että enkelit tutkivat sitä. Ja kun he syventyvät siihen, he näkevät siinä paljastuvan Jumalan moninaisen viisauden hänen ikuisen tarkoituksensa mukaisesti. He haluavat tutkia sitä. He tekevät niin ja oppivat siten.

TAM1897 D 50.4No, kun he ymmärtävät kaikkia muita tieteitä paremmin kuin kukaan ihminen yhtä ainoaa, ja kun he ovat kiinnostuneempia tästä kuin kaikista muista ja oppivat tästä, eikö se ole tosiasia, johon te ja minä voimme turvallisesti luottaa? Eikö sitten tämäkin ole aihe, joka ansaitsee ajattelumme, korkeimman ajattelumme, enemmän kuin kaikki muut yhteensä? Emmekö voi kiinnittää sydämemme tähän ja antaa sille koko sielumme ilman, että olisimme epätieteellisiä? Oi, voimmehan me, voimmehan! Tehkäämme niin.

TAM1897 D 50.5Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. En hyökkää muiden tieteiden kimppuun. En sano, että kaikkia muita tieteitä pitäisi sivuuttaa ja pitää harhavalona, joka ei ansaitse minkäänlaista huomiota. Ei; sanon, että tämä on suurempi kuin ne kaikki; ja että mitä tahansa niissä tutkimme, se on tutkittava tämän, joka on niitä suurempi, alaisuudessa. Sanon vain, että kaikkien muiden on oltava ainakin toissijaisessa asemassa tämän suhteen, jos haluamme olla tieteellisiä.

TAM1897 D 50.6Ajatelkaa sitä! Ottakaamme esimerkiksi omat luonnolliset mielemme, joilla käsittelemme muita tieteitä. Olisinko minä, olisiko kukaan ihminen, tiukasti tieteellinen, jos hän kohdistaisi parhaan ja korkeimman ajattelunsa johonkin tieteeseen, kun hänellä olisi korkeimman mahdollisen auktoriteetin todistus siitä, että hänen ulottuvillaan on korkeampi tiede? Olisiko se tieteellistä? — Ei. No, sitten näemme tähän mennessä, että tämä on tiede; että se on korkein tiede. Silloin kuka tahansa, joka ei ensisijaisesti omista korkeimpia ajatuksiaan, parhaita ajatuksiaan ja kaikkia voimiaan tälle tieteelle ja anna sen johtaa kaikkia muita tieteitä, ei asioiden luonteen mukaan ole tieteellinen.

TAM1897 D 50.7Eikä hän ole myöskään viisas. Sillä mikä tämä tiede on? — Pelastus. Hyvä. Ja se on ikuinen elämä. Oletetaan, että panen koko elämäni, kaikki voimani muihin tieteisiin, laiminlyöden tämän tai pitäen sitä alempiarvoisena, saanko sen? — En. Kuinka kauan minulla sitten on aikaa opiskella muita tieteitä? — Korkeintaan vain muutaman vuoden. Sitten työni näiden tieteiden parissa on ikuisesti ohi, enkä enää koskaan saa tilaisuutta opiskella niitä.

TAM1897 D 50.8Mutta jos otan tämän ensin ja annan muiden jäädä toissijaisiksi, kunnes olen saanut tämän varmistettua, onko minulla silloin mahdollisuus tutkia muita? — Kyllä. Kuinka kauan? — Ikuisuuteen asti. Ah, eikö se sitten ole viisas tapa? Eikö se ole ainoa viisas toimintatapa? Eikö se ole ainoa tieteellinen ja järkevä toimintatapa? — Totta kai se on. No niin, olkaamme sitten tieteellisiä, tiukasti ja äärimmäisen tieteellisiä.

TAM1897 D 50.9Katsokaamme nyt hieman pidemmälle. Siinä ensimmäisessä kohdassa, jota tarkastelimme enkeleistä, aloitettiin profeetoista näin: ”Tästä pelastuksesta kirjoittivat profeetat. He eivät ymmärtäneet kaikkea, vaan kyselivät ja tutkivat, mitä se oikein merkitsi.” Näin he tekivät todistaessaan etukäteen Kristuksen kärsimyksistä ja siitä kunniasta, joka niiden jälkeen tulisi.

TAM1897 D 51.1Nyt profeetat toivat kirjallisesti esiin, kuten meillä on tässä, tämän pelastustieteen, tämän Jumalan ajattelun tuloksen pelastuksesta. Tämä tieteen kirja, tämä pelastustiede, tuli profeettojen kautta. Tiesivätkö he mitään muista tieteistä? — Kyllä.

TAM1897 D 51.2Voimme löytää tämän useista kohdista — enemmän kuin ehdimme tänä iltana käsitellä. Mutta tarkastelemme kahta tai kolmea kohtaa, jotta voimme saada mielessämme selväksi sen tosiasian, että heillä todellakin oli tietoa näistä asioista.

TAM1897 D 51.3Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen viidennessätoista luvussa on tieteellinen väittämä, joka esitettiin noin 1 700 vuotta ennen kuin tiede sen löysi. Se oli ollut siellä kaikki nämä vuosisadat, mutta sen alalla toimivat tiedemiehet eivät tienneet sitä omien ajattelutapojensa avulla. Se on väittämä, joka koskee tähtitieteen totuutta. Jokainen, joka uskoi Raamatun lausuntoon, tiesi sen tietysti koko ajan, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan sanaa ”tähtitiede”; mutta ihmisen tiede ei tiennyt sitä, vaan löysi sen vasta niin pitkän ajan kuluttua.

TAM1897 D 51.4Toinen ajatus: Kun tuo Raamatun kirjoittaja esitti tuon tieteellisen väittämän, jonka tiedemiehet 1 700 vuotta myöhemmin totesivat tieteellisesti oikeaksi, eikö se ollut koko ajan yhtä lailla tieteellinen väittämä kuin sen löytämisen jälkeenkin? — Varmasti. Eikö se sitten ollut tieteellinen väittämä jo silloin, kun kirjoittaja sen kirjoitti? — Totta kai. Kohta on 1. Korinttolaiskirje 15:41:—

TAM1897 D 51.5Auringon kirkkaus on erilainen kuin kuun ja tähtien. Eri tähdilläkin on erilainen valovoima ja kauneus.

TAM1897 D 51.6Tätä ei tiedetty sata vuotta sitten, sillä noin niin kauan sitten eräs mies, joka piti itseään merkittävänä tähtitieteilijänä ja jota myös hänen kollegansa pitivät sellaisena, kritisoi tätä lausumaa virheelliseksi ja todisteeksi Raamatun kirjoittajien tietämättömyydestä; sillä hän ajatteli (eli Raamatun kirjoittaja ajatteli), että tähdet eroavat toisistaan loistossa ja kirkkaudessa, eivät etäisyydessä. Tämä on kyseisen kriitikon kanta asiaan. Hänen ajatuksensa oli – ja hän puhui tähtitieteen nimissä – että ainoa syy siihen, miksi yksi tähti on meille kirkkaampi ja kauniimpi kuin toinen, on se, että se on lähempänä meitä kuin toinen, jolloin saamme siitä enemmän valoa. Mutta nykyään kaikilla tieteen aloilla tiedetään totuudeksi, että tähdissä on yhtä paljon eroja niiden suuruudessa, kauneudessa ja sävyissä kuin maan päällä olevissa kukissa. Joten jos voisimme nähdä kaikki maan kukat edessämme suurella niityllä, kaikessa loistossaan ja värien moninaisuudessaan, ja voisimme sitten nähdä taivaan tähdet yhtä selvästi kuin näemme nämä, näkisimme yhden yhtä kirjavana ja kauniina kuin toisenkin. Tämä tiedetään nyt, mutta sitä ei tiedetty silloin, kun tuo kohta kirjoitettiin korinttilaisille.

TAM1897 D 51.7Kysyn nyt: eikö se ollut tieteellinen väite, eikö se ollut tieteellisen totuuden ilmaisu sinä päivänä, jona Paavali kirjoitti sen ja lähetti sen Korinttiin, aivan yhtä varmasti kuin se on totta nyt? Se, että tiede teki tämän löydön ja totesi sen totuudeksi, ei tehnyt siitä totuutta, eikä se lisännyt hiukkastakaan sen painoarvoon totuutena. Heidän löytönsä osoitti yksinkertaisesti, että he olivat löytäneet jotain, mikä oli totta, mutta mitä he eivät tienneet aiemmin, koska he eivät uskoneet Raamattuun. Jos he olisivat vain lukeneet sen Raamatusta, uskoneet siihen ja hyväksyneet sen, he olisivat tienneet tuon tieteellisen seikan kauan ennen kuin kukaan tiedemies oli sen löytänyt.

TAM1897 D 51.8On olemassa toinenkin tieteenala: Sir Isaac Newton istui eräänä päivänä omenapuun alla. Omena putosi oksalta hänen lähellään. Omenoita oli pudonnut puista monta kertaa aiemminkin. Hän oli nähnyt omenoita putoavan puista aiemminkin. Mutta sinä päivänä hän oli mietiskelevällä tuulella ja alkoi pohtia. Miksi tuo omena putosi? Syynä täytyi olla se, että maapallolla oli jonkinlainen vaikutus, joka veti sen puoleensa. Koska maapallo on omenaa suurempi, se vetäisi sen puoleensa, kun se irtosi puusta. Hän sanoi: ”Jos otan tuon omenan ja heitän sen niin korkealle kuin pystyn, se putoaa jälleen maahan. Jos siis maan vaikutus toi sen tämän pienen matkan, niin kun heitän sen niin korkealle kuin pystyn ja se palaa takaisin, se on todiste siitä, että maan vaikutus ulottuu niin kauas maasta, pitää kiinni siitä esineestä ja tuo sen takaisin. Jos voisin heittää sen mailin korkeuteen ja se palaisi takaisin, olisi selvää, että tuo vaikutus ulottuu mailin päähän tuodakseen sen esineen takaisin.” Sitten hän sanoi: ”Jos se on totta, tuon vaikutuksen pitäisi ulottua kuuhun asti. Ihmettelen, ulottuuko se kuuhun asti? Menen katsomaan.” Hän meni kotiinsa ja istui siellä, otti esiin kuun kiertorataa koskevat tähtitieteelliset laskelmat ja laski pitkän sarjan lukuja. Mutta ne eivät täsmänneet. Hän yritti yhä uudelleen, mutta ne eivät täsmänneet; hän ei saanut sitä vaikutusvoimaa ulottumaan kuuhun asti.

TAM1897 D 52.1Hän pani asian sivuun noin kymmeneksi vuodeksi, jos muistan oikein, ennen kuin otti sen uudelleen esille. Eräänä päivänä julkaistiin uusi laskelma kuun kiertoradasta, jossa korjattiin joitakin aiempien lukujen epätarkkuuksia. Kun se julkaistiin, Newton sanoi: ”Ihmettelen, riittääkö se antamaan sen, mitä haluan.” Hän hankki luvut, ryhtyi töihin ja laski pitkän sarjan lukuja, joista te ja minä tietenkin hämmästyisimme. Mutta lopulta hän päätyi kahden tai kolmen luvun päähän lopputuloksesta ja näki, että se tulisi täsmäämään. Hän oli niin häkeltynyt tästä ihmeellisestä tosiasiasta, ettei kyennyt saamaan laskelmiaan valmiiksi. Kynä putosi hänen kädestään, ja hänen täytyi pyytää ystäväänsä tekemään laskelmat loppuun hänen puolestaan. Ystävä teki niin, ja Sir Isaac Newton oli osoittanut tieteellisen tosiasian, tai pikemminkin uuden tieteenalan. Sitä kutsutaan painovoimaksi. Ja siitä lähtien hänet on ikuistettu.

TAM1897 D 52.2Se oli todellakin suuri asia. Silti se oli Raamatussa jo 2 500 vuotta ennen kuin Sir Isaac Newton löysi sen luonnosta. Painovoima on yksinkertaisesti maailmankaikkeuden tasapainottamista. Se on se periaate, se laki, kuten tiedemiehet sanoisivat, jonka avulla maailmankaikkeuden tasapaino ylläpidetään. Toisin sanoen jokainen kappale maailmankaikkeudessa vaikuttaa jokaiseen muuhun kappaleeseen ja on tasapainossa sen kanssa. Ei vain jokainen kappale, vaan jokainen aineen hiukkanen maailmankaikkeudessa vetää puoleensa ja vaikuttaa jokaiseen muuhun aineen hiukkaseen maailmankaikkeudessa.

TAM1897 D 52.3Fyysisessä maailmassa tämä on yksinkertaisesti vastaava tosiasia kuin se, mitä käsittelimme iltapäivän Raamatun tunnilla elämän suhteen. Huomasimme, että ette voi koskettaa ketään tai mitään ilman, että se tulisi tiedoksi koko maailmankaikkeudessa. Yksikään varpunen ei putoa ilman Isäänne, eikä se putoa ilman, että sen putoaminen tuntuu koko maailmankaikkeudessa. Tämä on yksinkertaisesti sitä vastaava tosiasia.

TAM1897 D 52.4Myös hengellisellä tasolla on tosiasia, joka vastaa näitä kahta.

TAM1897 D 52.5Minne voisin mennä sinun henkesi edestä? Minne voisin paeta sinun kasvojesi edestä? Jos nousen taivaaseen, sinä olet siellä; jos teen vuoteeni helvetissä, katso, sinä olet siellä. Jos otan aamun siivet ja asun meren äärissä, sielläkin sinun kätesi johdattaa minua, ja sinun oikea kätesi pitää minua kiinni. Psalmi 139:7–10.

TAM1897 D 52.6Kun te ja minä ajattelemme oikeaa ajatusta, havaitaanko se missään muualla? Ajattelemme väärää ajatusta. Mikä on väärä ajatus? — Synti. Mistä synti sitten alkaa? — Ajatuksesta. Havaitaanko syntini missään muualla maailmankaikkeudessa kuin minussa itsessäni? Kuka sen havaitsee? — Jumala, Henkensä kautta. Oi, onko siis universumissamme hengellistä tosiasiaa, jota ei havaita? jota ei tunneta? Tai hyvää tai pahaa ajatusta, jota ei tunneta? Ettekö sitten näe painovoimaa tieteenä? Sir Isaac Newton löysi universumista totuuden, joka vastaa muita universumin totuuksia.

TAM1897 D 52.7Laki, jonka Newton löysi, on, kuten olen sanonut, se, jonka avulla maailmankaikkeuden tasapaino ylläpidetään. Nyt luen raamatunkohdan, joka osoittaa, että tämä oli tiedossa 2 500 vuotta ennen kuin Newton löysi sen. Jesaja 40:12:—

TAM1897 D 52.8Kuka on mitannut vedet kämmenellään, mitannut taivaan vaaksalla, ottanut maan tomun mittaan, punninnut vuoret vaa’alla ja kukkulat puntarilla?

TAM1897 D 52.9Kun vuoret ja kukkulat asetettiin paikoilleen, ne olivat tasapainossa keskenään. Asettiko Jumala asiat niin, että niiden tasapaino säilyisi? Mikä on sen lain tieteellinen nimi, jonka avulla asioiden tasapaino säilyy? — Painovoima. Mistä siis Jesaja puhui? — Painovoimasta. Varmasti hän puhui siitä.

TAM1897 D 52.10Eräs tiedemies havainnollistaa tätä tosiasiaa lumikelloksi kutsutun pienen kukan avulla. Ajatelkaa kahta kukkalajia, jotka lisääntyvät siemenistä. Toinen on pystyssä seisova kukka, toinen roikkuva kukka. Olette varmaan huomanneet kukissa pieniä säikeitä, jotka ympäröivät keskimmäistä säiettä. Pystyssä seisovassa kukassa, joka lisääntyy siemenestä, keskimmäinen säie on aina lyhyempi kuin sitä ympäröivät. Jos kyseessä on roikkuva kukka, keskimmäinen säie on pidempi kuin sitä ympäröivät. Syynä tähän on se, että ympäröivillä säikeillä olevan kukkajauheen — siitepölyn — on pudottava keskimmäisen säikeen päälle, muuten kukan lisääntyminen ei ole mahdollista.

TAM1897 D 52.11Siementen avulla lisääntyvässä pystyssä olevassa kukassa tämän keskimmäisen säikeen on oltava lyhyempi kuin muiden, jotta muiden säikeiden siitepöly voi pudota sen päälle. Jos se olisi pidempi, siitepöly putoaisi sen alapuolelle ja menisi ohi, jolloin siemeniä ei voisi muodostua. Jos kyseessä on roikkuva kukka ja tämä säie on lyhyempi kuin muut, siitepöly putoaa pois eikä siemeniä taaskaan voi muodostua. Näin siis jokaisessa pystyssä kasvavassa kukassa, joka lisääntyy siemenestä, keskimmäinen säie on lyhyempi kuin sitä ympäröivät. Jokaisessa roikkuvassa kukassa, joka lisääntyy siemenestä, keskimmäinen säie on pidempi.

TAM1897 D 53.1Lumikello lisääntyy siemenestä. Ja vaikka se on pystykasvuinen kukka, sen keskimmäinen säie on kuitenkin pidempi kuin sitä ympäröivät. Miten tämä on mahdollista? Toistan asian vielä, jotta ymmärrätte asian selkeämmin: Lumikello on varsinaisesti pystykasvuinen kukka ja lisääntyy siemenestä. Keskimmäisen säikeen pitäisi siis olla lyhyempi kuin muut. Mutta se on pidempi. Miten se sitten voi lisääntyä siemenestä? Herra on huolehtinut siitä. Hän on järjestänyt asian niin, että vaikka se on pystykasvuinen kukka, se kuitenkin taipuu ja roikkuu. Siksi keskimmäinen säie on tehty pidemmäksi kuin muut tässä pystykasvuisessa kukassa. Se kasvaa ja seisoo suorana, kunnes se kukkii ja on kypsä ja valmis lisääntymiseen. Juuri silloin se kallistaa päätään, ja kun siitepöly on pudonnut paikalleen, pieni kukka nousee jälleen pystyyn ja seisoo.

TAM1897 D 53.2Se on sinänsä kaunista; mutta tässä tulee esiin painovoimalain havainnollistaminen. Tämä tiedemies kertoo minulle, että se, mikä saa kukan taipumaan ja kumartamaan päätään, on maan vetovoima. Se on totta. Mikä saa omenan putoamaan? — Paino. Mutta paino on yksinkertaisesti painovoima — latinankielisestä sanasta gravus, joka tarkoittaa painoa. Mikä saa tuon pystyssä seisovan kukan kumartamaan päätään? — Maan paino. Mutta miksi maan paino ei saa tuota kukkaa kumartamaan päätään jo aiemmin? — Ah, kun Jumala loi tuon pienen kukan, Hän tasapainotti maan, ja jopa koko maailmankaikkeuden, sen tarpeiden mukaan. Kun Jumala loi tuon vaatimattoman pienen lumikellon, Hän piti maailmankaikkeuden tasapainossa ja sovitti sen tuon pienen kukan tarpeisiin! Ja jos Jumala huolehtii tuosta pienestä kukasta, eikö Hän sitten vielä paljon enemmän huolehdi teistä, te vähäuskoiset?

TAM1897 D 53.3Nyt tämä tiedemies kertoo minulle, että jos maa – ja tietysti koko maailmankaikkeus – olisi luotu yhden punnan tai yhden unssin painavammaksi kuin se on, se olisi saanut lumikellon taipumaan ennen oikeaa aikaa; sillä painavampana sillä olisi ollut suurempi vaikutus siihen. Ja siinä tapauksessa ensimmäinen lumikello olisi ollut myös viimeinen. Mutta jotta tuo pieni lumikello voisi elää ja ilahduttaa ihmiskuntaa maailman loppuun asti, Jumala sovitti maailmankaikkeuden täsmälleen tuon kukan tarpeisiin, niin että kun sen tarpeen tarkka hetki koittaa, paino on juuri riittävä taivuttamaan sen kumoon. Sitten, kun se roikkuu ja lisääntyminen voi tapahtua, juurista tulee lisää voimaa, ja varsi jäykistyy hieman, ja kukka voittaa painovoiman ja seisoo kuten ennenkin.

TAM1897 D 53.4Kuka on mitannut vedet kämmenellään, mitannut taivaan vaaksalla, mitannut maan tomun mitalla, punninnut vuoret vaa’alla ja kukkulat puntarilla?

TAM1897 D 53.5Kuka asetti maailmankaikkeuden tasapainoon? — Jumala. Jesaja totesi tämän lähes 2 500 vuotta ennen kuin Sir Isaac Newton löysi sen. Eikö se ollut tieteellinen tosiasia, kun Jesaja kirjoitti sen? — Kyllä. Eikö se ollut kirjattu muistiin kaikkien noiden aikakausien ajan? — Kyllä. Eikö se ollut koko ajan tieteellinen totuus? — Oli. Oliko se yhtään enemmän tieteellinen totuus, kun Newton sen löysi? — Ei; tiedemiehet oppivat jotain, mitä he eivät aiemmin tienneet, mutta se oli ollut Raamatussa koko ajan.

TAM1897 D 53.6Miettikää näitä asioita. Jumala haluaa meidän tekevän niin. Hän haluaa, että te ja minä ymmärrämme, että pelastus, se Sana, jonka Hän on antanut meille ja johon Hän kutsuu meidät suuntaamaan korkeimmat ajatuksemme, ei ole mikään pieni ja kapea sivuseikka, vaan suurin asia, jonka maailma voi koskaan tuntea. Se on suurin asia, jonka maailman tiede voi koskaan tuntea. Se on tärkein tiede, jonka maailma voi koskaan tuntea.

TAM1897 D 53.7Silti meidän ei tule tutkia sitä ollaksemme tieteellisiä. Meidän tulee tutkia sitä pelastuaksemme; ja pelastuminen on tieteellistä.