Pois Babylonista ja Egyptistä

TAM1897 Q1 45.8Saarna pidetty maanantai-iltana 15. maaliskuuta 1897 Julkaistu General Conference Bulletin -lehdessä, ensimmäinen vuosineljännes 1897, vol. 2, nro 1, s. 45–54.

TAM1897 Q1 45.9Eilisillan oppitunnissamme päädyimme Juudan historian kohtaan, jossa Assyrian aiheuttamat vaikeudet täyttivät maan kuin tulva. He halusivat paeta sitä, ja Herra kehotti heitä etsimään Häntä koko sydämestään, jotta Hän voisi vapauttaa heidät. He yrittivät pelastaa itsensä liittoutumalla ja solmimalla liittoja Egyptin kanssa.

TAM1897 Q1 45.10Näin tilanne jatkui, kunnes Hiskian elämässä saavutettiin hetki, jolloin kaikki apu Egyptistä katkesi kokonaan – ei siksi, että hän olisi sitä halunnut, vaan koska niin vain oli. Assyrian kuningas oli kiertänyt Jerusalemin ja Välimeren välistä ja asettunut Egyptin ja Jerusalemin armeijoiden väliin estääkseen Juudan ja Egyptin joukkojen yhdistymisen. Siten hän pystyi voittamaan kumman tahansa niistä yksin.

TAM1897 Q1 45.11Ensimmäisellä kerralla, kun Sanherib hyökkäsi Jerusalemia vastaan, hän teki samoin, ja Hiskia oli menetellyt niin väärin, että Raamatussa on kirjoitettu, että hän meni Assyrian kuninkaan luo ja sanoi: ”Minä olen tehnyt väärin; käänny pois minusta: sen, minkä sinä minulle asetat, minä kannan.” Ja Assyrian kuningas määräsi hänelle kolmekymmentä talenttia kultaa ja kolmesataa talenttia hopeaa, ja Hiskia joutui ryöstämään Jumalan temppelin maksaakseen veron.

TAM1897 Q1 45.12Tämän vaivan syynä oli se, että Ekronin kansa oli kapinoinut Assyrian kansaa vastaan; mutta Ekronin kuningas oli uskollinen Assyrian kuninkaalle eikä halunnut liittyä kansan kapinaan. Sitten kansa vei hänet väkisin vangiksi Jerusalemiin ja luovutti hänet Hiskialle säilytettäväksi. Ja Hiskia otti hänet vastaan. Hiskia suhtautui niin myötämielisesti heidän kapinaansa Assyrian kuningasta vastaan, että hän oli valmis osallistumaan siihen näin paljon.

TAM1897 Q1 45.13Assyrian kuningas marssi paikalle ja valloitti Ekronin. Sitten hän lähti Jerusalemiin hakemaan Ekronin kuningasta ja asettamaan tämän jälleen valtaistuimelleen Ekronissa. Hiskia linnoitti kaupungin ja rakensi vallit sekä kaikki tarvittavat puolustusrakenteet; mutta se ei auttanut, se ei pelastanut heitä; sillä Jumala ei voinut pelastaa heitä sillä tavalla. Luen Sanheribin kertomuksen tuosta sotaretkestä sekä Raamatun kertomuksen. Nämä kaksi kertomusta on kudottu yhteen teoksessa ”Empires of the Bible”, sivulla 322 ja kolmella seuraavalla sivulla. Aloitan lukemisen kappaleesta 15. Sanherib kertoo, kuinka Ekronin kansa oli kapinoinut ja ottanut kuninkaansa vangiksi. Hän sanoo:—

TAM1897 Q1 46.1Ekronin ylipapit, aateliset ja kansa, jotka olivat panneet kuninkaansa Padian (joka noudatti Assyrian uskoa ja palvontaa) rautaketjuihin ja luovuttaneet hänet Juudan kuninkaalle Hiskialle ja käyttäytyneet jumaluutta kohtaan vihamielisesti, olivat nyt sydämessään kauhuissaan.

TAM1897 Q1 46.2Ja hän valloitti kaupungin ja jatkaa: ”Juudan kuningas Hiskia ei alistunut minun ikeeseeni.” Sitten Raamattu sanoo: Siksi ”Assyrian kuningas Sanherib hyökkäsi kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti ne.” Sitten Sanherib sanoo:—

TAM1897 Q1 46.3Neljäkymmentäkuusi noista kaupungeista, vahvoja linnoituksia, ja niiden alueen lukemattomia kaupunkeja, minä piiritin sotakoneilla, valloitin, ryöstin ja laskin saaliiksi... Kaksisataatuhatta sataviisikymmentä ihmistä, pieniä ja suuria, miehiä ja naisia, hevosia, tammoja, aaseja, kameleita, härkiä ja lampaita lukemattomia, niiden joukosta minä vein pois ja jaoin ne saaliiksi.

TAM1897 Q1 46.4Sitten Raamattu sanoo:—

TAM1897 Q1 46.5Ja kun Hiskia näki, että Sanherib oli tullut ja että hän aikoi taistella Jerusalemia vastaan, hän neuvotteli ruhtinaidensa ja soturiensa kanssa pysäyttääkseen kaupungin ulkopuolella olevien lähteiden vedet; ja he auttoivat häntä. Niinpä kokoontui suuri joukko kansaa, ja he tukkivat kaikki lähteet sekä puron, joka virtasi maan keskellä, sanoen: ”Miksi Assyrian kuninkaiden pitäisi tulla ja löytää runsaasti vettä?” Hän myös vahvisti itseään ja rakensi uudelleen kaikki murtuneet muurit, korotti ne torneihin asti, rakensi toisen muurin ulkopuolelle, korjasi Millon Daavidin kaupungissa ja valmisti runsaasti keihäitä ja kilpiä.

TAM1897 Q1 46.6Nyt Sanherib sanoo:—

TAM1897 Q1 46.7Minä suljin hänet itsensä [Hiskian], kuin linnun häkkiin, Jerusalemin, hänen kuninkaallisen kaupunkinsa, sisälle; rakensin häntä vastaan piiritystornit (sillä hän oli antanut käskyn korjata kaupunkinsa suuren portin vallit).

TAM1897 Q1 46.8Ja nyt Raamattu sanoo:—

TAM1897 Q1 46.9Ja hän asetti sotapäälliköitä kansan johtoon ja kokosi heidät luokseen kaupungin portin kadulle ja puhui heille rohkaisevasti sanoen: ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää peljätkö älkääkä kauhistuko Assyrian kuninkaan eikä koko hänen mukanaan olevan joukon takia; sillä meidän kanssamme on enemmän kuin hänen kanssaan: hänellä on lihallinen voima; mutta meillä on Herra, meidän Jumalamme, auttamassa meitä ja taistelemassa taistelumme puolestamme.” Ja kansa luotti Juudan kuninkaan Hiskian sanoihin.

TAM1897 Q1 46.10Tämä kaikki oli totta, jos vain hän olisi ollut viaton tässä asiassa; mutta koska Ekronin kuningas Padia oli tuolloin vankilassa Jerusalemissa, Herra ei voinut hyväksyä Hiskian menettelyä tämän puolustaessa kaupunkia. Siksi Sanherib sanoo:—

TAM1897 Q1 46.11Hiskian itsensä valtasi pelko majesteettini nuhteesta; samoin Urbi, hänen omat sotilaansa ja muut sotilaat, jotka hän oli käskenyt tuoda Jerusalemiin, hänen kuninkaalliseen kaupunkiinsa.

TAM1897 Q1 46.12Sitten Raamattu sanoo:—

TAM1897 Q1 46.13Ja Assyrian kuningas määräsi Juudan kuninkaalle Hiskialle kolmesataa talenttia hopeaa ja kolmekymmentä talenttia kultaa. Ja Hiskia antoi hänelle kaiken hopean, joka löytyi Herran temppelistä ja kuninkaan talon aarrekammioista. Tuolloin Hiskia irrotti kullan Herran temppelin ovista ja pylväistä, jotka Juudan kuningas Hiskia oli päällystänyt, ja antoi sen Assyrian kuninkaalle.

TAM1897 Q1 46.14Ja tästä Sanherib sanoo:—

TAM1897 Q1 46.15Aiemmin vuosittain maksettuun veroon lisäsin vielä herruuteni liittoutumaveron ja määräsin hänet maksamaan sen... Työmiehet, sotilaat ja rakentajat, jotka hän oli kutsunut Jerusalemiin, hänen kuninkaalliseen kaupunkiinsa, sen linnoittamista varten, kuljettivat nyt veroa. Kolmekymmentä talenttia kultaa, 800 talenttia hopeaa; kudottua kangasta, helakanpunaista, kirjailtua; suuria jalokiviä; norsunluusta tehtyjä makuualustoja, siirrettäviä norsunluusta tehtyjä valtaistuimia, puhvelin nahkoja, dan-puuta, ku-puuta, suuri määrä kaikenlaisia aarteita; sekä hänen tyttärensä, palatsinsa eunukit, miesmuusikot ja naismuusikot; hän lähetti ne perässäni kuninkaalliseen kaupunkiini Niniveen. Ja maksaakseen veron ja osoittaakseen kunnioitusta hän lähetti lähettiläänsä. Hänen kaupunkinsa, jotka minä ryöstin, irrotin hänen valtakunnastaan ja annoin ne Mitintille, Asdodin kuninkaalle, Padialle, Ekronin kuninkaalle, ja Zilli-Belille, Gassan kuninkaalle. Pienensin hänen valtakuntaansa.

TAM1897 Q1 46.16Tämä on koko tarina siitä Raamatun jakeesta, jossa sanotaan, että Hiskia lähetti sanan Assyrian kuninkaalle ja sanoi: ”Minä olen tehnyt väärin; käänny pois minusta: sen, minkä sinä minulle asetat, minä kannan.”

TAM1897 Q1 46.17Jonkin aikaa tämän jälkeen Hiskia lähetti lähettiläitä Egyptiin, ja Egypti solmi liiton Hiskian kanssa ja lähetti armeijan. Sanherib kuuli tästä ajoissa ja asetti armeijansa Egyptin ja Jerusalemin väliin. Sitten hän lähetti ensin Jerusalemiin Hiskialle kehotuksen antautua ja odottaa, kunnes hän palaisi Egyptistä, ja ilmoitti tulevansa viemään heidät kaikki vankeiksi maahan, joka olisi samanlainen kuin heidän oma maansa ja yhtä hyvä kuin heidän omansa. Mutta Hiskia käski heidän olla vastaamatta lainkaan, ja mies palasi Lakisiin ja huomasi, että kuningas oli lähtenyt Libnaan, ja he raportoivat hänelle siellä.

TAM1897 Q1 46.18Sitten Sanherib kuuli, että Egyptin armeijat olivat tulossa, ja hän lähetti jälleen kirjeen Jerusalemiin, jossa hän kertoi, mihin hän pystyi ja mihin Herra ei pystynyt; ja että Hiskialla ei ollut syytä luottaa Herraan, koska Herra ei voisi pelastaa heitä hänen käsistään; ja kuinka hän, kun olisi hoitanut Egyptin kuninkaan, tulisi sinne, ja Jerusalemin olisi kärsittävä seuraukset.

TAM1897 Q1 46.19Tähän mennessä Hiskia oli oppinut luottamaan Herraan, sillä hänellä ei ollut ketään muuta, johon luottaa. Hänet pakotettiin lopulta luottamaan Herraan. Siksi hän meni temppeliin, laski Sanheribin kirjeen Herran eteen ja sanoi Herralle: ”Siinä se nyt on; emme voi tehdä mitään. Herra, ota sinä asia hoitaaksesi meidän puolestamme.” Ja Herra teki niin. Sinä yönä Sanheribin joukot surmattiin, ja hän palasi kotiinsa Niniveen. Niinpä lopulta kaikkien näiden vaikeiden aikojen ja heitä koetelleiden onnettomuuksien kautta, jotka sulkivat heidät niin täydellisesti sisään, etteivät he voineet saada apua Egyptistä eikä mistään muualtakaan, heidät johdatettiin sinne, minne Herra oli heidät alusta alkaen halunnut – sinne, missä Hän voisi vapauttaa heidät.

TAM1897 Q1 47.1Jos he olisivat vain luottaneet Herraan koko ajan niin kuin silloin, Herra olisi tehnyt koko ajan sen, mitä Hän silloin teki heidän puolestaan. Heitä ei olisi koskaan alistettu Assyrian vallan alle, eikä heillä olisi ollut mitään tekemistä Egyptin kanssa. Heitä ei olisi koskaan ryöstetty eikä viety vankeuteen. He olisivat pysyneet aina Herran kansana ja Hänen valtakuntanaan, asuen erillään, ilman että heitä olisi laskettu kansakuntien joukkoon.

TAM1897 Q1 47.2Minun ei tarvitse seurata Juudan historiaa yksityiskohtaisesti. Se on kymmenen heimon historiaa uudestaan. Se olisi vain eilen illalla käsittelemämme historian toistamista, kunnes pääsisimme siihen kohtaan, jossa Herra lähetti profeettansa viimeisen kuninkaan Sidkian luo ja sanoi: ”Poistakaa kruunu ja ottakaa päähine pois: tämä ei tule olemaan entisellään; korottakaa alhainen ja alentakaa korkea. Minä kumoan, kumoan, kumoan sen: eikä sitä enää ole, ennen kuin tulee se, jolle se kuuluu; ja minä annan sen hänelle.”

TAM1897 Q1 47.3Pian sen jälkeen koko kansa vietiin vankeuteen Babyloniin – paitsi maan köyhimmät, joilla ei ollut mitään. Heidät jätettiin maahan hallitsemaan sitä mielensä mukaan. Niinpä tuolloin oli etu olla köyhä ja olla vailla omaisuutta; ja se kirjoitettiin kaikkien nykyisin maan päällä elävien ihmisten ymmärryksen vuoksi. Nykyään ei ole siunaus olla rikas ja omistaa suuria omaisuuksia. Ja pian tulevat päivät, jolloin köyhät ja ne, joilla ei ole mitään, ovat parhaassa asemassa tässä maailmassa. Näin oli silloin, kun Jerusalem tuhottiin, ja heidät vietiin vankeuteen Babyloniin tai surmattiin.

TAM1897 Q1 47.4Tuolloin ne, joilla ei ollut mitään, saattoivat asettua asumaan mihin tahansa tuossa maassa, sillä heillä oli koko maa itselleen. Kaikki muut vietiin vankeuteen. Ja näin tulee olemaan jälleen. Ne, jotka takertuvat tämän maailman omaisuuteen, ne, jotka tahtovat rikastua, viedään vankeuteen rikkautensa vuoksi ja menehtyvät koko maailman mukana. Silloin ne, jotka ovat köyhiä tämän maailman omaisuuden suhteen ja joilla ei ole mitään, koska he ovat antaneet kaiken Jumalan asialle, – he asuvat Herran maassa, kun kaikki, jotka asuvat maan päällä, viedään vankeuteen ja koko maa tuhotaan.

TAM1897 Q1 47.5Tätä kertomusta Israelin luopumuksesta ja sen tuhosta ei ole kirjoitettu turhaan. Hoosean kirjaa ja eilen illalla mainittuja profetioita ei ole kirjoitettu turhaan. Jesajan kirjan kahdeksatta lukua ei ole kirjoitettu turhaan. Nämä sanat on kirjoitettu meitä varten, ja meidän on otettava ne huomioon omana aikanamme.

TAM1897 Q1 47.6Nyt pääsemme Juudan viimeisiin päiviin. Lukekaa Jeremian ja Hesekielin kirjat. Ne ovat tänä päivänä seitsemännen päivän adventisteille nykyistä totuutta aivan yhtä lailla kuin Ilmestyskirjakin. Jeremia ja Hesekiel on kirjoitettu meille, joiden päälle maailman loppu on tullut, sillä nämä kirjat kirjoitettiin aikana, jolloin Juudan loppu oli tullut; ja Jerusalemin tuho sekä siihen liittyneet ajat on yksinkertaisesti kirjattu osoittamaan kaikille maailman kansoille, milloin maailman loppu ja sen tuho ovat lähellä, sekä varoittamaan heitä sitä saattelevista tapahtumista ja niihin liittyvistä vaikeuksista.

TAM1897 Q1 47.7Israel valitsi kuninkaan Herran vastalauseista huolimatta. Kun heidät erotettiin toisistaan, kymmenen heimoa joutui tilanteeseen, jossa heidän oli pakko sanoa: ”Meillä ei ole kuningasta”; ja Herra sanoi: ”Minä olen teidän kuninkaanne.” Jälleen he sanoivat: ”Ei, meillä on oltava kuningas.” Ja he saivat toisen, ja se oli viimeinen. Sitten heillä ei ollut enää kuningasta eikä valtakuntaa, vaan heidät vietiin vankeuteen ja he katosivat ikuisesti, koska he eivät halunneet Herraa kuninkaakseen.

TAM1897 Q1 47.8Juuda viipyi vielä hetken, ja sitten tapahtui se, mitä hetki sitten luimme: ”Poistakaa kruunu ja ottakaa päähine pois.” Juudalla ei voi enää olla kuningasta. Sen on pakko sanoa: ”Meillä ei ole kuningasta.” Sen on mentävä vankeuteen Babyloniin. Kansalla ja heimoilla sinänsä ei ollut enää kuninkaita, ennen kuin heidän todellinen Kuninkaansa tuli, jolla on oikeus olla kuninkaana ja hallita; ja silloinkin he olivat niin päättäväisiä, niin täynnä samaa henkeä, joka hylkäsi Jumalan Saulin päivinä, etteivät he halunneet Herraa hallitsemaan itseään; he hylkäsivät hänet ja valitsivat tämän maailman kuninkaan – ”Ei meillä kuningasta ole, vaan keisari.”

TAM1897 Q1 47.9Se on kaikki yksi ja sama tarina. Kun he hylkäsivät Jumalan, he tekivät sen hänen vastalauseestaan huolimatta ja valitsivat kuninkaan, jonka nimi oli Saul. Herra näki siinä heidän hylkäävän Jeesuksen, heidän kuninkaansa, ja valitsevan keisarin ja Barabbaan. Heidän Kristuksen hylkäämisensä ja keisarin valitsemisensa oli vain looginen seuraus siitä, että he olivat hylänneet Jumalan ja valinneet Saulin. Kun he hylkäsivät hänet ja valitsivat Saulin, Herra tiesi, että he hylkäisivät hänet ja valitsisivat keisarin. Ja viimeinen askel oli jo ensimmäisessä.

TAM1897 Q1 47.10Siksi Herra sanoi: ”Samuel, he eivät hylkää sinua, vaan he hylkäävät minut, jotta en hallitsisi heitä”; ja se merkitsee samaa seitsemännen päivän adventisteille. Jumala haluaa olla kansansa hallitsija, hän haluaa olla kansansa kuningas. Tuleeko hän olemaan se? Riittääkö hänen kuninkuutensa? Riittääkö hänen hallituksensa kansalleen? Se on kysymys nyt, kuten se oli kysymys silloin. Se ei riittänyt heille silloin, koska he eivät alistuneet hänelle koko sydämestään. He ajautuivat muodollisuuteen ja tulivat niin paljon maailman kaltaisiksi, että he ajautuivat maailman epäjumalanpalvontaan. Heidän täytyi saada kuningas, kuten muillakin pakanakansoilla. Ja sama tarina toistuu tänään. Jos Jumala ei ole riittävä hallitsija seitsemännen päivän adventisteille, se johtuu siitä, etteivät he usko häneen koko sydämestään. Se johtuu siitä, että he ovat niin paljon pakanain kaltaisia, että heidän on pakko saada pakanallinen hallitus ja pakanallinen valta suojellakseen itseään itseltään ja hallitakseen itseään. Oi, kuunnelkoot seitsemännen päivän adventistit tänään Herran sanaa: Minä olen sinun kuninkaasi.

TAM1897 Q1 48.1Juuda, kuten hetki sitten totesin, vietiin vankeuteen Babyloniin, ja vain muutama köyhimmistä jäi maahan. Heidän olisi pitänyt jäädä sinne. Mutta he menivät vapaaehtoisesti Egyptiin. Jälleen Herran vastalauseista huolimatta he menivät Egyptiin. Näin koko Herran kansa hajosi pakanakansojen sekaan, Babyloniin ja Egyptiin. Ja siitä lähtien Raamattu puhuu siitä, kuinka hänen kansansa tuodaan pois Babylonista ja Egyptistä; ja niin on edelleen.

TAM1897 Q1 48.2Nykyään sanotaan: ”Lähde sieltä, kansani! Älä osallistu kaupungin synnintekoon, ettet joutuisi kärsimään yhdessä sen kanssa.” Se on Babylon. Ja Ilmestyskirjan yhdentenätoista luvussa puhutaan siitä, jota ”hengellisesti kutsutaan Egyptiksi”; ja ne, jotka saavat voiton pedosta, sen kuvasta, merkistä ja sen nimen numerosta, ”laulavat Mooseksen laulun” – ei jotain sen kaltaista – vaan ”Jumalan palvelijan Mooseksen laulun”. Mikä oli Mooseksen laulu? – Laulu vapautuksesta Egyptistä. Kun siis ne, jotka voittavat pedon, sen kuvan, merkin ja nimen luvun, laulavat Mooseksen laulua, se johtuu siitä, että heidät on vapautettu Egyptistä. Sillä tänään ja maailman loppuun asti: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Tänään on olemassa Babylon ja Egypti. Tänään on Jumalan kansaa Babylonissa ja Egyptissä. Ja tänään Herra kutsuu: ”Lähde sieltä, kansani”, ja: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.”

TAM1897 Q1 48.3Katsokaa sitä vielä kerran: Missä Nimrod oli? — Hän oli Babylonissa ja hallitsi Babylonin valtakuntaa. Missä Aabraham oli? — Hän oli maassa, jota hallitsi Nimrodin perustama valtakunta. Mutta Jumala kutsui hänet pois siitä maasta. Se maa oli Babylon sekä hengellisesti että fyysisesti. Ja vielä enemmän: Nimrod oli Kušin poika, ja Kuši oli Haamin poika, ja Egypti on Haamin maa. Niinpä Nimrodissa oli sekä Egypti että Babylon. Ja kun Jumala kutsui Aabrahamia, Hän kutsui hänet pois sekä Egyptistä että Babylonista. Ja ”Jos olemme Kristuksen omia, olemme myös oikeita Aabrahamin jälkeläisiä, ja Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset koskevat myös meitä.” Ja teidät on kutsuttu pois sekä Egyptistä että Babylonista.

TAM1897 Q1 48.4Oi, ryhtykäämme kaikki tutkimaan Raamattua ja lukemaan sitä sen sanoman mukaan, sen hengellisten merkitysten vuoksi, jotka siinä ovat. Silloin koko Raamattu, ensimmäisestä jakeesta viimeiseen, on elävä, loistava asia jokaiselle meistä.

TAM1897 Q1 48.5Seuraavaksi löysimme Israelin Egyptistä, ja Herra kutsui heidät jälleen pois Egyptistä. Sitten he hylkäsivät Herran, ja lopulta he joutuivat vankeuteen Babyloniin ja palasivat jälleen Egyptiin. Ja kun Jeesus tuli, he hylkäsivät hänet ja valitsivat keisarin. Sitten syntyi kristillinen kirkko, ja siinä tapahtui kirkon luopumus, joka loi uuden Babylonin, ja Jumala kutsui ihmisiä pois siitä Babylonista. Uskonpuhdistuksen aikana Hän kutsui heidät tulemaan ulos tuosta Babylonista. Sitten tuli protestantismi, uskonpuhdistuksessa uudistunut kristinusko, ja se on luopunut uskosta ja tekee nyt kuvan pedolle, mikä tuo jälleen esiin Babylonin, äidin ja tyttäret, liitettyinä maailman hallituksiin. Ja edelleen Jumala kutsuu: Tulkaa ulos Babylonista, ”Lähde sieltä, kansani!”

TAM1897 Q1 48.6Filosofia, joka johti luopumukseen kristillisessä kirkossa; se väärä, pakanallinen opetus, joka oli tuotu kristillisiin kouluihin ja aiheutti luopumuksen, oli peräisin Egyptistä. Tuo egyptiläinen filosofia turmeli kristilliset koulut, aiheutti luopumuksen ja rakensi Rooman kirkon, joka nykyään on sekä Babylon että Egypti. Ja näin ollen Herra kutsuu nykyään elävässä nykyisessä totuudessa kansaansa pois sekä Babylonista että Egyptistä.

TAM1897 Q1 48.7Mutta Herra haluaa kaiken. Hän haluaa hallita kaikkea. Hän haluaa valtakuntansa hallitsevan kaikkea. Hän haluaa sen olevan niin seurakunnassa; hän haluaa sen olevan niin koulussa; hän haluaa sen olevan niin kustantamoissa; hän haluaa sen olevan niin kaikkialla, missä hänen nimeään mainitaan. Annatteko hänen tahtonsa toteutua näin?

TAM1897 Q1 48.8Jos niin, teidän, jokaisen omalta osaltaan, on aloitettava antamalla Herralle koko paikan omassa sydämessänne. Antakaa sen Kuninkaan hallita siellä omassa valtakunnassaan, Hengen valtakunnassaan. Tämän kuninkuuden ja hallinnon on oltava niin täydellistä ja ehdotonta, ettette tunnusta muuta kuningasta, muuta hallitsijaa kuin Jumalaa, ettekä muuta lakia kuin Jumalan lakia.

TAM1897 Q1 48.9Silloin, ja vasta silloin, meidät vapautetaan Egyptistä ja Babylonista. Ja sitten, kun olemme näin vapautuneet Egyptistä ja Babylonista, voidaan todellakin sanoa – ja Herra sanoo silloin koko maailmankaikkeudelle: ”Tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (KJV:n sanatarkka käännös) – ei ne, jotka yrittivät parhaansa – vaan se on Jumalan todistus maailmankaikkeuden edessä, joka osoittaa maan päällä olevan kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. Se aika on käsillä, ja Jumala kutsuu kansaa pois Babylonista ja Egyptistä, jotta se voisi toteutua ja jotta Hän voisi todistaa: ”Tässä on kansa, joka antaa minun hallita itseään ja joka ei tarvitse muuta hallitsijaa, muuta lakia eikä muuta hallitusta kuin Jumalan.”

TAM1897 Q1 48.10Katsokaa nyt vielä kerran tätä. Jumala loi ihmisen niin, että ensimmäinen kaikista käskyistä oli läsnä hänessä ja eli hänessä: ”Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi.” Ihminen valitsi toisen tien, kuunteli toisen puhetta ja menetti siten kaiken. Jumala nosti hänet jälleen jaloilleen ja antoi hänelle uudelleen etuoikeuden rakastaa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan. Lyhyessä ajassa hänen jälkeläisensä olivat etääntyneet niin kauas Jumalasta, ettei Herralle ollut lainkaan sijaa heidän elämässään, ja kansa jouduttiin pyyhkäisemään pois maan päältä vedenpaisumuksella. Vain kahdeksan sielua oli halukkaita ottamaan Herran osaksi elämäänsä.

TAM1897 Q1 49.1Herra aloitti työnsä maan päällä uudelleen kahdeksan ihmisen kanssa. Heille ensimmäinen kaikista käskyistä oli: ”Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi.” Mutta he poikkesivat siitä, ottivat muita jumalia, ja epäjumalanpalvonnasta he siirtyivät monarkiaan. Perustettiin valtio – maailman ensimmäinen valtio. Se oli luopumuksen hedelmä.

TAM1897 Q1 49.2Siitä jumalattomasta valtiosta Jumala kutsui jälleen kansansa ja aloitti uuden ihmiskunnan. Jumala kutsui Aabrahamin siitä maasta, hänen sukulaisistaan ja isänsä talosta maahan, jonka Hän hänelle osoittaisi. Eikä Hän antanut hänelle edes niin paljon maata, että hän olisi voinut astua siihen jalallaan; mutta Hän lupasi antaa sen hänelle ja hänen jälkeläisilleen hänen jälkeensä, vaikka hänellä ei vielä ollut lasta. Näin Jumala kutsui hänet pois maasta, jossa hän asui, eikä antanut hänelle maata tässä maailmassa. Siksi Aabraham, Jumalan ystävä, Jumalan seurakunta, jäi ilman maata tässä maailmassa, ja ”Jos olemme Kristuksen omia, olemme myös oikeita Aabrahamin jälkeläisiä, ja Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset koskevat myös meitä.”

TAM1897 Q1 49.3Meidän on seurattava sen uskon jalanjälkiä, joka isällämme Aabrahamilla oli jo hänen ollessaan ympärileikkaamaton. Oletteko ilman maata tässä maailmassa? Herra kutsuu teidät pois maastanne, maahan, jonka Hän teille osoittaa. Se on taivaallinen maa. Otatteko sen vastaan?

TAM1897 Q1 49.4Aabrahamin jälkeläiset menivät Egyptiin, ja Jumala erotti heidät siitä maasta. Mooses oli tuon aikakauden suuri esimerkki. Hän oli valtaistuimen perillinen. Mutta hän käänsi sille selkänsä ja lähti Jumalan mukaan; ja hänen täytyi kääntää sille selkänsä voidakseen seurata Jumalaa.

TAM1897 Q1 49.5Jumala vapautti oman kansansa ja sanoi heille: ”Kansa asuu erillään, eikä sitä lasketa kansakuntien joukkoon.” Mutta he luopuivat Jumalasta ja asettivat itselleen kuninkaan ja valtion, kuten ympäröivät pakanat; ja mitä siitä seurasi? Toiko se heille mitään hyvää? Herra ei hylännyt heitä; mutta toiko se heille mitään hyvää? Se oli yhtä jatkuvaa alamäkeä, alamäkeä, alamäkeä, kunnes he jakautuivat, ja sitten molemmat menivät tuhoon; ja siitä päivästä lähtien he ovat olleet ”vaeltajia kansojen keskuudessa”. Heitä ei ole laskettu kansojen joukkoon, vaikka he yrittivätkin.

TAM1897 Q1 49.6Niinpä kun Kristus tuli, hän perusti jälleen hengellisen perheen. Mutta jälleen tuli luopumus, ja kirkko ajautui epäjumalanpalvontaan ja pakanallisuuteen ja perusti hallituksen – jälleen kirkon ja valtion. Se oli paavikunta; ja mitä siitä tulee? – Te tiedätte, että sen on ”mentävä kadotukseen”. Sitten Jumala perusti jälleen hengellisen perheen kristillisessä protestantismissa. Mutta se on luopunut uskosta, liittynyt porttojen äidin joukkoon ja pystyttänyt pedon kuvan – valtion maan päälle, joka väittää olevansa Jumalan valtakunta; ja mitä kaikesta tästä tulee? – Te tiedätte, että se tuhotaan ikuisella tuholla.

TAM1897 Q1 49.7Mitä tapahtui Nimrodin valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Egyptin valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Assyrian valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui kymmenen heimon valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Juudan valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Babylonin valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Meedo-Persian valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Kreikan valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui Rooman valtakunnalle? — Se tuhottiin. Mitä tapahtui kymmenelle, jotka seurasivat sitä? — Ne tuhotaan. Mitä tapahtui paavikunnalle, joka nousi Rooman raunioille? — Se tuhotaan. Mitä tapahtuu valtakunnalle, joka on luotu sen kuvaksi, Yhdysvalloissa? — Se tuhotaan.

TAM1897 Q1 49.8Herra haluaa näyttää meille, ettei Hän halua kansansa olevan yhteydessä näihin asioihin. Eikö se olekin tämän opetus? Haluaako Hän, että Hänen kansansa kiinnittää kiintymyksensä siihen, mikä katoaa? Aadamista lähtien tähän päivään asti Jumala on kutsunut ihmisiä antamaan Hänen hallita, jotta Hän voisi olla heidän kuninkaansa; jotta kansa lähtisi maastaan, sukulaisistaan, isänsä talosta ja asuisi yksin, eikä sitä laskettaisi kansojen joukkoon. Löytääkö Hän koskaan kansaa, joka antaa Hänen toimia omalla tavallaan?

TAM1897 Q1 49.9(Ääniä) Kyllä.

TAM1897 Q1 49.10Kyllä; tiedämme, että Hän tulee saamaan sellaisen kansan, sillä Jumalan sana sanoo niin. Mutta tuleeko Hän saamaan tuon kansan niiden joukosta, jotka nyt tunnustavat olevansa Hänen kansaansa? Se on kysymys. Oletteko te heidän joukossaan? Tuletteko te olemaan heidän joukossaan? — Sanotte: ”Kyllä.” Tuletteko sitten lähtemään maastanne, sukulaisistanne ja isänne talosta? Asutteko yksin, ettekä kuulu kansakuntien joukkoon? Otatteko Jumalan kuninkaaksenne, ettekä mitään muuta kuningasta? Otatteko Jumalan hallinnon hallinnoksenne, ettekä tarvitse muuta hallintoa?

TAM1897 Q1 49.11Ei niin, että kapinoisitte mitään muuta hallitusta vastaan; teillä ei yksinkertaisesti ole käyttöä millekään muulle, koska teillä on paras hallitus – hallitus, joka on täydellinen. Jos tuo hallitus on elämässänne, ette tarvitse mitään maallista hallitusta hallitsemaan teitä, eikä heillä ole teidän kanssanne mitään ongelmia tai vaikeuksia. Se on kaikki, mitä Herra pyytää. Annatteko Hänen saada sen elämässänne?

TAM1897 Q1 50.1Juuri kolmannen enkelin sanomassa on se, että sen avulla ja sen kautta Jumala aikoo ”perustaa kristinuskon ikuiselle pohjalle”. Ja niin varmasti kuin kolmannen enkelin sanomassa Jumala perustaa kristinuskon ikuiselle perustalle, se tulee olemaan kristinusko, jolla ei ole yhteyttä mihinkään tämän maan päällä. Se on yhteydessä vain Jumalaan; vain Hänen ikuiseen sanaansa; valaistu Hänen ikuisen Henkensä toimesta; opetettu Hänen toimestaan, jonka lähtö on ollut ikuisuuden päivistä lähtien; ja siten johdettu ikuiseen Jumalaan, jotta Hän hallitsisi, ja alla ovat ikuiset käsivarret.

TAM1897 Q1 50.2Tiedän, ja te tiedätte, että on joitakin veljiä, jotka eivät pidä tätä oikeana. Kaksi vuotta sitten siitä saarnattiin, ja se julkaistiin BULLETIN-lehdessä. Monet eivät hyväksyneet sitä. Jotkut eivät hyväksy sitä vieläkään. Sitä pidetään kokonaan vääränä. Mutta viimeisimmässä Pääkonferenssin kokouksessa meille luettiin kaksi todistusta – jotka oli kirjoitettu nimenomaan tätä kokousta varten, ja toinen niistä on, kuten huomaan, painettu BULLETIN-lehdessä nro 4; toista ei ole vielä painettu, mutta se tullaan, oletan, painamaan pian – joissa nuhdellaan seitsemännen päivän adventisteja poliittisiin asioihin sekaantumisesta. Luen tässä yhden kohdan, joka osoittaa teille sen ydinajatuksen:—

TAM1897 Q1 50.3Herra Jeesus on pettynyt kansaansa. Hän on Kapteeni, ja heidän tulee marssia hänen lipunsa alla. Heillä ei ole aikaa, viisautta eikä voimaa käyttää poliittisten puolueiden puolelle asettumiseen. Ihmisiä kiihotetaan voimakkaasti alhaalta käsin, eikä Jumalan poikien ja tyttärien tule antaa vaikutusvaltaansa tämän poliittisen kiistan hyväksi. Mutta millainen henki on vallannut kansamme, kun ne, jotka uskovat meidän olevan nyt kolmannen enkelin sanoman, maailman viimeisen armon sanoman, alla – veljet samassa uskossa – näyttäytyvät vastakkaisten poliittisten puolueiden tunnuksia kantaen, julistaen vastakkaisia mielipiteitä ja ilmaisten erimielisyytensä?

TAM1897 Q1 50.4Esitän nyt tämän kysymyksen väitteen muodossa: Jos se, mitä kaksi vuotta sitten saarnattiin hallituksesta ja kirkosta, olisi hyväksytty ja noudatettu kaikkien seitsemännen päivän adventistien keskuudessa, olisiko tuolle todistukselle voinut ylipäätään syntyä tilaa? — Selvästikään ei. Vaativatko nuo opetukset sitten väärää asiaa, kun ne kehottivat Jumalan kansaa ottamaan sellaisen kannan, jossa Hänen olisi mahdotonta moittia heitä? Tarkoitan nimenomaan tätä kohtaa. Tarkoitan sitä, että kun Jumalan sanasta esitetään totuuden linja, joka – jos Hänen kansansa hyväksyisi sen Jumalan ja maailman edessä – asettaisi heidät sellaiseen asemaan, että Herran olisi mahdotonta moittia heitä kyseiseen totuuden linjaan liittyvissä asioissa, eikö ole turvallista hyväksyä sitä totuudeksi? Miten se voisi olla väärin?

TAM1897 Q1 50.5Mutta tämä on vain yksi todistuksista. Toisessa todistuksessa on sivu toisensa jälkeen samanlaista nuhtelua Hänen kansalleen siitä, että he osallistuivat viime vaalikampanjan poliittisiin keskusteluihin; niinpä kahdessa peräkkäisessä todistuksessa Herra on joutunut lähettämään nuhtelun kansalleen juuri siitä, mistä he olisivat säästyneet, jos he olisivat hyväksyneet heille 18 kuukautta ennen kampanjan alkua annetun sanoman. Miksi sitten Herra lähetti tuon sanoman kansalleen 18 kuukautta ennen kuin heillä oli mitään syytä valita päinvastaista suuntaa? Eikö Hän halunnut kansansa olevan valmistautuneena, kun se sekasorron ja keskustelun aika koittaisi, jotta he tietäisivät oikean tien eivätkä joutuisi sekaannukseen muiden sekasorron vallassa olevien kanssa, eivätkä siten osallistuisi asioihin, joista Hän on pakotettu antamaan nuhdetta?

TAM1897 Q1 50.6En pyydä nyt, että kukaan hyväksyisi tämän vain siksi, että se on olemassa. Pyydän, että he hyväksyisivät sen, tutkisivat sitä, rukoilisivat sen äärellä, tarkastelisivat sitä ja hyväksyisivät sen, koska se on totuus ja vapauttaa Jumalan kansan siitä mahdollisuudesta, että Hänen tarvitsisi koskaan nuhdella tai oikaista heitä missään tällaisessa asiassa. Tiedän kuitenkin, että on veljiä, jotka edelleen ajattelevat, että se on täysin väärin; ja sanovat, että se vaati meidän kansaltamme äärimmäisen kannan ottamista ja että se oli äärimmäisen kannan ottamista. Voiko se olla äärimmäinen kanta, joka asettaa Jumalan kansan sinne, missä Hän haluaa heidän seisovan, jotta he olisivat täysin vapaita kaikista näistä sekavista asioista, jotka hämmentävät maailmaa?

TAM1897 Q1 50.7Tänä vuonna sama ajattelutapa on tullut esiin toisella tavalla. Raamatunkohtia, joihin viitattiin kaksi vuotta sitten, ei ole lainkaan otettu mukaan tämän vuoden oppitunteihin. Silloin se oli evankeliumi; nyt se on evankeliumi; sillä se on yksinkertaisesti evankeliumi, joka läpäisee koko Raamatun, eikä Raamatusta löydy yhtään kohtaa, jossa ei sanottaisi niin.

TAM1897 Q1 50.8On vielä yksi asia, joka meidän on otettava huomioon. Jos osallistumme poliittisiin asioihin ja poliittisiin keskusteluihin, eri henkilöt asettuvat eri puolille, vastakkaisiin poliittisiin puolueisiin, julistavat vastakkaisia näkemyksiä ja ilmaisevat erimielisiä mielipiteitään, samalla kun he väittävät olevansa veljiä. Mikä on poliittisen toiminnan viimeinen vaihe? – Tietenkin sota. Mitä siinä sitten on alussa? – Yksinkertaisesti se, mitä siinä on lopussa – sota. Se on se henki alusta loppuun asti. Voivatko Kristuksessa olevat veljet, jotka ovat yhtä Kristuksessa, osallistua mihinkään, mikä aiheuttaa heidän jakautumisensa, vihamielisyyden hengessä? Voivatko he? – Ei; eivät, jos haluavat pysyä yhtä Kristuksessa. Heidän tulee pyrkiä yhtenäisyyteen, pyrkiä Hengen yhtenäisyyteen, ”Tehkää kaikkenne, että teidän välillänne säilyisi Pyhän Hengen rakentama yhteys ja rauha.”

TAM1897 Q1 50.9Jotkut ovat olleet halukkaita seuraamaan tätä logiikkaa ja myöntämään, että viime kädessä jopa kristittyjen, kenen tahansa kristityn, seitsemännen päivän adventistien tai muiden, on sallittua taistella. Ei tietenkään taistella toisiaan vastaan, vaan taistella maansa puolesta ja osallistua sotaan siviilihallinnon ylläpitämiseksi. Mutta missä on kristityn maa? Missä on kristityn hallitus? Voitteko sanoa?

TAM1897 Q1 50.10(Ääniä) ”Ei tästä maailmasta.”

TAM1897 Q1 50.11Se ei ole tästä maasta eikä tästä maailmasta. Meidän valtakuntamme ja maamme eivät ole tästä maailmasta. Mutta voivatko kristityt taistella maansa puolesta lihallisen sodankäynnin aseilla? Tuon maan Kuningas antoi itsensä ristiinnaulita, teloittaa ja haudata näkymättömiin mieluummin kuin nostaa kättään taistellakseen maansa puolesta. Voiko sitten mikään, jonka logiikka menee niin pitkälle, olla alun perin totta?

TAM1897 Q1 51.1Mutta tämä ei ole vielä kaikki. Jos me seitsemännen päivän adventisteina aiomme saarnata näitä periaatteita ja pitää niistä kiinni, on otettava tärkeä askel oikeudenmukaisuuden nimissä Yhdysvaltain hallitusta, Michiganin osavaltiota ja useita muita osavaltioita kohtaan, jotta voimme näyttäytyä oikeassa valossa.

TAM1897 Q1 51.2Toistan tämän, jotta ymmärrätte, mistä puhun. Jos on niin, että hyväksymme periaatteen, jonka mukaan kristityt saavat taistella, saavat nostaa oikean kätensä puolustaakseen maata, hallitusta ja kaikkea muuta, silloin kirkkokunnan on oikeudenmukaisuuden nimissä itsensä suhteen ja erityisesti Yhdysvaltain hallituksen sekä useiden osavaltioiden suhteen julistettava tämä julkisesti sekä hylättävä ja kumottava se linja, jonka kirkkokunta sellaisenaan aikoinaan omaksui.

TAM1897 Q1 51.3Minulla on täällä kaksi pientä, vuonna 1865 painettua asiakirjaa, mutta niissä kuvattu tapahtui vuonna 1864. Toisen otsikko on ”Seitsemännen päivän adventistien näkemykset aseiden kantamisesta, sellaisina kuin ne on esitetty useiden osavaltioiden kuvernööreille ja sotilaspoliisipäällikölle [siis Yhdysvaltain], sekä osa asevelvollisuuslakia.”

TAM1897 Q1 51.4Tuolloin seitsemännen päivän adventistit ilmoittivat Pääkonferenssin komitean välityksellä Yhdysvaltain hallitukselle sekä Illinoisin, Michiganin, Pennsylvanian, Wisconsinin ja yhden tai kahden muun osavaltion hallituksille, että seitsemännen päivän adventistit kristittyinä – ja juuri siksi, että he olivat kristittyjä – eivät voineet myöntää, että kristityt missään olosuhteissa kantaisivat aseita tai taistelisivat. Toinen asiakirja koostuu otteista seitsemännen päivän adventistien kirjoituksista ja julkaisuista, joiden tarkoituksena on perustella hallitukselle, miksi se voi hyväksyä kyseisen uskontokunnan esittämän vetoomuksen aitona.

TAM1897 Q1 51.5Jos nyt tämä päätös kumotaan ja meidän on hyväksyttävä näkemys, että kristityt voivat taistella edes joissakin olosuhteissa hallituksen tai minkä tahansa muun tahon puolesta, niin olemme velvollisia Yhdysvaltain hallitukselle siitä, että Pääkonferenssin komitea, joka edustaa kirkkokuntaa, menee Yhdysvaltain hallituksen luo ja kertoo heille, että olemme muuttaneet näkemyksiämme; ja menee näiden osavaltioiden kuvernöörien luo kertomaan, että olemme muuttaneet näkemyksiämme; jotta asiakirjat vastaavat uusia ja tarkistettuja näkemyksiämme kyseisestä aiheesta.

TAM1897 Q1 51.6En usko hetkeäkään, että meidän pitäisi pitää kiinni jostakin, mitä on tehty, pelkästään siksi, että se on tehty. Mutta jos se, mitä tehtiin, oli oikein, niin pidetään siitä kiinni. Ja sanon nyt, että jos näkemyksemme asiasta muuttuvat, olemme velvollisia ilmoittamaan siitä näille hallituksille, jotta ne eivät ajattele meistä muuta kuin mitä me olemme. Se on vain reilua hallituksia kohtaan; sillä kirkkokuntana olemme virallisesti ilmoittaneet kannattavamme päinvastaista kantaa.

TAM1897 Q1 51.7Kaksi vuotta sitten, kun nuo oppitunnit pidettiin, en tiennyt näiden asiakirjojen olemassaolosta. En tiennyt niiden olemassaolosta ennen vuoden 1897 alkua. Joku lähetti ne minulle kirjekuoressa, ja se on kaikki, mitä tiedän asiasta. Ne painettiin vuonna 1865 ”Steam Press of the Seventh-day Adventist Publishing Association, Battle Creek, Mich.”:n toimesta. Pääkonferenssin komitean jäsenten nimet on allekirjoitettu asiakirjoihin, jotka on toimitettu Yhdysvaltain hallitukselle, ja osavaltioiden konferenssikomiteoiden jäsenten nimet on allekirjoitettu asiakirjoihin, jotka on toimitettu osavaltioiden kuvernööreille.

TAM1897 Q1 51.8Nyt luen teille joitakin otteita, jotka tuolloin painettiin seitsemännen päivän adventistien asiakirjoista, julkaisuista ja lehdistä todisteeksi Yhdysvaltain hallitukselle ja osavaltioiden kuvernööreille siitä, että kirkkokunnan Pääkonferenssin komitean ottama kanta oli heidän vakiintunut kantansa, eikä sellainen, joka oli keksitty vain tätä tilannetta varten, jotta jäsenet välttyisivät kutsunnoilta tai seurauksilta, joita sota oli tuomassa maalle. Tämä asia esitettiin todisteena näille hallituksille siitä, että se oli seitsemännen päivän adventistien periaate, ja he pitivät siitä kiinni, koska se oli kristinuskoa.

TAM1897 Q1 51.9Luen tästä muutaman otteen, ja huomaatte sen, minkä minä huomasin heti lukiessani sitä – että jos minulla olisi ollut tuo asiakirja edessäni kaksi vuotta sitten tässä Tabernacle-salissa, en olisi voinut opettaa siinä olevia periaatteita sen selkeämmin kuin tein oppitunneillani, jotka julkaistiin BULLETIN-lehdessä. Tässä on ote pastori James Whiten vuonna 1853 Signs of the Times -lehteen kirjoittamasta tekstistä:—

TAM1897 Q1 51.10Kristuksen nimissä toimiva kirkko on irrottautunut todellisen aviomiehensä käsivarresta ja nojaa nyt lain vahvaan käsivarteen. Se etsii suojaa ja ravintoa maailman turmeltuneilta hallituksilta, ja sitä edustavat asianmukaisesti vanhan äidin portto-tyttäret, sillä vanha äiti on katolisen kirkon symboli. Kuten naisen tulisi pysyä kiinni miehessään, niin myös kirkon tulisi pysyä kiinni Kristuksessa, ja sen sijaan, että se etsisi suojaa lain käsivarresta, sen tulisi nojata ainoastaan Rakastettunsa voimakkaaseen käsivarteen. Kirkko on laittomasti naimisissa maailman kanssa. Tämä näkyy siviilihallinnon eri osastoissa. Jopa sotaministeriössä nähdään Jeesuksen Kristuksen nimissä toimivan papin pilkkaavan rauhan Jumalaa rukouksillaan taistelun menestyksestä.

TAM1897 Q1 51.11Jälleen lainaus Review and Herald -lehdestä 9. toukokuuta 1854:—

TAM1897 Q1 52.1Olivatpa nämä asiat sitten lähellä tai eivät [kyse on Herran tulemisesta], tosiasia on se, että sodan henki on vallalla, vihan ja harhan henki. Se on sen saastuttava vaikutus, jota me pelkäämme — se on sodan ja verenvuodatuksen ajatusten tuttuuden moraalia rappeuttava vaikutus, se on epäterveellinen jännitys, katkera puoluehenki, joka on pahaa ja saa pahan leviämään.

TAM1897 Q1 52.2Älkää sanoko, ettei näistä syistä aiheudu vaaraa Kristuksen opetuslapsille. Vaara on olemassa, sillä ”Synti rehottaa joka puolella ja viilentää useiden rakkauden.” Sellaisia ovat ne salaperäiset ja selittämättömät myötätunnon siteet, jotka yhdistävät ihmisen toiseen ja estävät erillisten ja eristäytyneiden etujen ajamisen, että omaksumme tiedostamatta vallitsevan sävyn emmekä huomaa sitä, ennen kuin mieli on vääristynyt ja epävakaa; ja näin epäterveessä tilassa se on valmis ottamaan vastaan ja omaksumaan pahaa. Moraalinen vitsaus on tuhoisampi jopa kuin rutto.

TAM1897 Q1 52.3Toinen ote, joka on uudelleenpainettu 31. heinäkuuta 1856 ilmestyneestä Review and Herald -lehdestä:—

TAM1897 Q1 52.4Jeesus on sanonut: ”Seuraa minua.” Mikä, rakas veli, rakas sisar, on uskonne mittapuu? Eikö se ole Raamattu? Sanotte: Kyllä. Sen puoleen me siis käännymme, jotta voimme oppia, seuraammeko Jeesusta vai emme. Astun teidän edellenne polullanne ja keskustelen kanssanne; ja tämä polku on jokainen elämäntekomme. Tarkastelemme ensin laajasti tilannetta ja kysymme: Toimitteko te kuten maailma? Mutta te kysytte: ”Mitä tarkoitat?” Yritän kertoa teille. Liityttekö maailman puolelle noudattamaan sen periaatteita ja lakeja? Jos niin, polkunne ei ole se, jota Jeesus kulki. Jeesus sanoi: ”He (opetuslapset) eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta.” Milloin näitte Jeesuksen keisarin tuomioistuimessa? — Ei koskaan, paitsi kun hänet vietiin kuin lammas teuraaksi.

TAM1897 Q1 52.5Mutta me haluamme hyviä lakeja, ja on velvollisuutemme saada hyviä ihmisiä laatimaan ja panemaan ne täytäntöön.

TAM1897 Q1 52.6Todellakin me haluamme hyviä lakeja; eikä Jeesus ole jättänyt meitä seuraamaan häntä ilman niitä. Hän sanoo: ”Sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka minut lähetti.” (KJV:n sanatarkka käännös) Joh. 14:24.

TAM1897 Q1 52.7Psalmista sanoo: ”Herran laki on täydellinen, se virvoittaa sielun.” Psalmi 19:7. Paavali sanoo: ”Jokainen näistä kirjoituksista on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta ja on korvaamattoman arvokas. Niistä opimme, mikä on totta. Ne näyttävät, mikä on omassa elämässämme väärää, ja auttavat meitä tekemään sitä, mikä on oikein. Ja sillä tavoin Jumala varustaa meidät, niin että voimme tehdä hyvää kaikille.” 2. Timoteuksen kirje 3:16, 17. Mitä muuta vielä haluat? Tai mitä vähemmän haluat, rakas veli?

TAM1897 Q1 52.8Seuraava askel, jota vaadit edustajaltasi, on säätää lakeja, joita, jos niitä laiminlyödään, pannaan täytäntöön miekalla, joka on epäkristillinen ase. Mainitut lait ovat kyseisen hallituksen olennaista, elintärkeää olemusta, jonka osa hän on, ja joka voi säilyttää olemassaolonsa valtiona vain asevarastojen tai kuoleman välineiden, suurten laivastojen ja tappavilla aseilla varustetun armeijan avulla. Seuraavaksi asetat hyvän kristityn veljesi, Rauhanruhtinaan seuraajan, teloituslavan viereen panemaan kuolemantuomion täytäntöön; tai armeijan joukon kärkeen, mukanaan habeas corpus -määräys, jolla onneton veli pakotetaan takaisin orjuuteen siitä rikoksesta, että hän halusi hengittää taivaan vapaata ilmaa. Tai jos hän on kansakuntasi valtionpäämies, nostat hyvän piispasi sotahevoselle, päästä jalkoihin asti aseistettuna, koko kansakunnan kuolemanvoimien ylipäällikkönä.

TAM1897 Q1 52.9Kysyisin teiltä, rakkaat Jeesuksen seuraajat, voiko ihminen tehdä tappamisesta oikeutettua, kun Jumala on sanonut: ”Älä tapa”? Eikö koko ihmishallinnon rakenne perustu miekkaan? Eivätkö ne tule murskautumaan palasiksi, kun saapuu se, jolla on oikeus hallita vanhurskaudessa?

TAM1897 Q1 52.10Mutta en ole sodassa ihmisten hallitusten kanssa. Ei, ei. Daavid sanoo ylistyslaulussaan Jumalalle: ”Totisesti, ihmisen viha ylistää sinua; vihan jäännöksen sinä hillitset.” Psalmi 76:10. ”Viranomaisten valta ei pelota ihmistä, joka elää oikein, mutta huonoilla teillä oleva pelkää aina viranomaisia. Jos siis et tahdo olla peloissasi, tee sitä, mikä on hyvää, niin saat siltä kiitoksen.” (KJV:n sanatarkka käännös) ”Jumala on pannut esivallan auttamaan sinua [kristittyä].” Roomalaiskirje 13:3, 4.

TAM1897 Q1 52.11Jos, veljeni, pidätte mielessänne, että kristityt ovat erilainen joukko, pieni lauma, erotettu ja valittu maailmasta, ollakseen valoa maailmassa tai maailmalle, jotta maailma heidän hyviä tekojaan (valoa) katsomalla saattaisi tulla liittymään pienen lauman joukkoon, jota koko päivän ajan lasketaan teurastettavaksi, ja siten ylistää taivaallista Isäänne, niin pystytte ymmärtämään sellaisia raamatunkohtia kuin Roomalaiskirjeen 13, ja 1. Timoteuksen kirjeen 1; 2, joita saatan käsitellä myöhemmin. ”Särkynyt saviastia taistelkoon maan särkyneiden saviastioiden kanssa” [Jesaja 45:9]; mutta jos kristityillä on Jeesuksen mieli, he seuraavat Jeesusta.

TAM1897 Q1 52.12Olemmeko nähneet joitakin seurauksia siitä, että nimelliskristityt seuraavat maailmaa? Valmistakoon se siis meitä nousemaan korkealle paikalle, kuten Bileam teki, kun Baalak kutsui hänet kiroamaan Israelia, jolloin hän lausui vertauksensa ja sanoi: ”Kuinka voisin kirota sen, jota Jumala ei ole kiroanut? Tai kuinka voisin uhata sitä, jota Herra ei ole uhannut? Sillä kallioiden huipulta minä näen hänet, ja kukkuloilta minä katselen häntä: katso, kansa asuu yksin, eikä sitä lasketa kansakuntien joukkoon.” 4. Mooseksen kirja 23:8, 9.

TAM1897 Q1 52.13Luen nyt toisen otteen, joka on painettu uudelleen 14. elokuuta 1856 ilmestyneestä Review-lehdestä:—

TAM1897 Q1 52.14Onko Jeesuksen evankeliumi antanut teille oikeuden käyttää miekkaa, varustautua lihallisilla aseilla, tarttua miekkaan ”huolehtiaksenne omasta perheestänne” tai vapauttaaksenne sorrettuja sortajan vallasta rikkomalla Jumalan kuudetta käskyä: ”Älä tapa”? Jeesus sanoo: ”Minä käsken teidän rakastaa myös vihollisianne.”

TAM1897 Q1 52.15Luuletteko, että teillä, evankeliumin alla elävillä kristityillä, on Raamatun antama lupa sekaantua poliittisiin kiistoihin millään tavalla? Olipa kyse sitten lainsäädännöstä tai ihmishallinnon lakien täytäntöönpanosta? Jos niin, luulen, että olette suuresti erehtyneet.

TAM1897 Q1 52.16Näin kirkkokunta totesi vuonna 1864. Se esitti tämän Yhdysvaltain hallitukselle todisteena siitä, ettei se uskonut sotaan, ettei se voinut osallistua aseiden kantamiseen ja että jos sen jäsenet kutsuttaisiin asepalvelukseen, heidän ei voitaisi odottaa taistelevan. Yhdysvaltain hallitus kuunteli heidän esityksiään ja sääti, että heidän tulisi toimia sairaaloissa, joissa he voisivat tehdä evankeliumin saarnaajien työtä, hoitaa sairaita ja tuoda pelastusta kuoleville. Jos tämä päätös nyt kumotaan, meidän tulisi esiintyä rehellisesti hallituksen edessä ja todeta, että se on kumottu.

TAM1897 Q1 52.17Jatkan lukemista:—

TAM1897 Q1 52.18Jokainen teksti, jonka saatat siteerata, tai jokainen uskottava perustelu, jonka saatat esittää, on testattava selkeän, kirjaimellisen Raamatun valossa. Saattaa olla, että otamme huomioon kaikki sellaiset raamatunkohdat tai perustelut, joita esität, sopivana ajankohtana; mutta ensinnäkin kuuntelemme evankeliumia. Kristityille, jotka ovat halukkaita seuraamaan Jeesusta, tämän pitäisi riittää.

TAM1897 Q1 52.19Jeesus sanoo: ”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua.” (KJV:n sanatarkka käännös) Joh. 12:26. Mutta sanotteko te: ”Tämän voin tehdä ja palvella maani uskollisena kansalaisena sen kansallisessa politiikassa ja hallinnossa?” Pysähtykää. Jeesus sanoo: ”Et voi palvella kahta isäntää.” Matt. 6:24. ”Jos te olisitte maailmasta, maailma rakastaisi omaansa; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, sen tähden maailma vihaa teitä.” Joh. 15:19.

TAM1897 Q1 52.20Miten voisit osallistua maailman politiikkaan, jos ”et ole tästä maailmasta”, vaan maailma vihaa sinua ja sinut on valittu ”maailmasta”? ”Mutta onko meidän pakko antaa valta pahojen käsiin?” kysyt. Et voi sille mitään. Pahat ihmiset ja viettelijät tulevat yhä pahemmiksi; ja maailman lopun aikana pahat tekevät pahaa, eikä kukaan pahoista ymmärrä. Daniel 12:10. Syynä on se, että maailma ei ole halukas tottelemaan Jumalaa tai seuraamaan Jeesusta, eikä tunnusta, että on olemassa yksi ainoa Lainsäätäjä. Jaakobin kirje 4:12.

TAM1897 Q1 53.1”Siksi Herra sanoi: ’Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta on kääntänyt sydämensä kauas minusta, ja heidän pelkonsa minua kohtaan on ihmisten opetusten mukaista, niin katso, minä teen tämän kansan keskuudessa ihmeellisen teon, ihmeellisen teon ja ihmeen; sillä heidän viisaidensa viisaus katoaa, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys peittyy.’” Jesaja 29:13, 14. Kuinka ihmeellisesti tämä ilmenee monien suurta jumalisuutta tunnustavien ihmisten toiminnassa, jotka vielä vähän aikaa sitten johtivat uskonnollisia herätyksiä, moraalisia uudistuksia ja rauhanjärjestöjä: he johtivat Kristuksen seurakuntaa, aseistettuina evankeliumilla, joka tuo esiin elämän ja kuolemattomuuden; he käyttivät vetoomuksia, rukouksia ja kyyneleitä; mutta nyt, suoraan evankeliumia vastaan toimien, kun Jeesus on sanonut: ”Meitä on käsketty rakastamaan ystäviämme ja vihaamaan vihollisiamme. Minä käsken teidän rakastaa myös vihollisianne. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat ja vainoavat.” (KJV:n sanatarkka käännös) ”Silloin osoittaudutte Taivaan Isän lapsiksi. Hänen aurinkonsa paistaa sekä pahoille että hyville, ja hän antaa sataa sekä rehellisille että epärehellisille.” ”Olkaa yhtä armahtavia kuin Isännekin.” Matteus 5:43–45; Luukas 6:36. Näistä raamatunkohdista huolimatta näemme kristillisten seurakuntien surullisen tilan, kun ne ajautuvat moraaliseen rappioon ja mukautuvat maailmaan. Mainitsemme muutamia esimerkkejä monista tapauksista.

TAM1897 Q1 53.2Seuraavassa on useita merkittävien saarnaajien lausuntoja, joissa puhutaan ”aseista”, ”taistelemisesta”, ”taistelusta”, ”sodasta” jne. Sitten teksti jatkuu seuraavasti:—

TAM1897 Q1 53.3Tällaisten tosiasioiden valossa, jotka osoittavat, kuinka puhtain kulta on muuttunut kuonaakin huonommaksi, ja kun otetaan huomioon Kristuksen todistusten ja heidän entisen tunnustuksensa täydellinen laiminlyönti, meidän on huudettava: ”he ovat kuin Kain … He tekevät rahasta mitä vain niin kuin Bileam.”

TAM1897 Q1 53.4Seuraavatko nämä miehet Jeesusta? Varustavatko he itsensä ja seuraajansa evankeliumin aseilla? Osoittavatko he ehdotonta luottamusta Jumalan täydelliseen lakiin? Tunnustavatko he, että kristitylle on vain yksi Lainsäätäjä? Kuulevatko he Paavalin sanovan: ”Saatanan linnoitukset kukistuvat vain Jumalan aseilla, eivät ihmisten”? 2. Korinttolaiskirje 10:4. Ottavatko he vihdoin vaarin Raamatusta, jota he väittävät opettavansa?

TAM1897 Q1 53.5Pukeutukaa Jumalan koko varustukseen, jotta voisitte vastustaa paholaisen juonia. Miksi? – ”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan, jotka ovat lihaa ja verta.” Ei; se ei ole Jeesuksen seuraajien kutsumus. Vaan me taistelemme ”Vastassamme ovat henkivallat, näkymättömän maailman pahat voimat, [pahat henget, reunahuomautus] ne mahtavat, saatanalliset olennot ja pahuuden valtiaat, jotka hallitsevat tässä maailmassa.” ”Ottakaa sen tähden käyttöönne koko Jumalan antama taisteluvarustus, jotta voisitte vastustaa vihollista sen hyökätessä ja vielä senkin jälkeen seistä jaloillanne.” Efesolaiskirje 6:11–13.

TAM1897 Q1 53.6Paavali luettelee kristilliset aseet Efesolaiskirjeen 6:14–18:ssa ja sanoo: Ottakaa ”Hengen miekan, [ei teräksestä] joka on Jumalan sana. Tarvitsette myös rukousta aina ja joka tilanteessa. Siinä teitä auttaa Pyhä Henki. Vedotkaa häneen ja muistuttakaa häntä kaikesta mitä tarvitsette”; pukeutukaa tähän taivaalliseen varustukseen ja ottakaa jalkineiksenne rauhan evankeliumin antama valmius, pyrkien nauttimaan Kristuksen siunauksesta: — ”Onnellisia ovat hyväsydämiset ja ystävälliset ihmiset: heidät itsensäkin armahdetaan. … Onnellisia ovat rauhantekijät, sillä Jumala kutsuu heitä lapsikseen.” [Rauhantekijät, eivät rauhanrikkojat.] Matteuksen evankeliumi 5:7, 9. Kuunnelkaa, kun Johannes puhuu sotilaille, kun he kysyvät, mitä heidän tulisi tehdä. Hän vastaa: ”Älkää käyttäkö väkivaltaa ketään kohtaan.” Luukkaan evankeliumi 3:14.

TAM1897 Q1 53.7Muistakaa, että Jeesus sanoi Pietarille, kun kaikille kristityille opetettiin tätä suurta käytännön oppia siitä, mitä miekalla tulisi tehdä: ”Pane miekka pois … Ne, jotka käyttävät miekkaa, surmataan.” Matteus 26:52.

TAM1897 Q1 53.8Jos kristityt eläisivät näiden totuuksien valossa, olisi vain harvoja kristittyjä kenraaleja tai sotilaita, jotka käyttäisivät ”pastori Beecherin 25 Sharpin kivääriä” – vaikka jokaisen aseen perään kiinnitettäisiin tekopyhästi Raamattu.

TAM1897 Q1 53.9He kuulevat Jeesuksen sanovan: ”Minun kuninkuuteni ei ole maallista kuninkuutta. Jos se olisi, kannattajani olisivat nousseet vastarintaan.” Joh. 18:36. Kristityt, jotka ovat näin varustautuneet näillä evankeliumin aseilla ja täysin riisuneet lihalliset aseensa, ollen täysin erillään maailman hallituksista, voivat antaa maailman, joka on aseistettu kuoleman aseilla, rynnätä leveää tietä pitkin ja panna täytäntöön epäkristillisiä lakejaan kuolemanrangaistuksella.

TAM1897 Q1 53.10Se on seurakunnan jäännöksen sanoinkuvaamaton etuoikeus, kun he katsovat menneisyyden historiaa ja näkevät, että vaikka Kristuksen opetuslapset ovat, kuten Paavali, huutaneet: ”hänen tähtensä meidän on oltava valmiit kuolemaan minä hetkenä tahansa – olemme kuin lampaat, jotka on tuotu teurastettaviksi [Room. 8:36]”; vaikka heidän polkunsa on kasteltu kyynelillä, kyllästetty heidän verellään ja peitetty heidän revityillä ruhoillaan ja vaalenneilla luillaan; — on heidän etuoikeutensa huutaa Bileamin tavoin, kun he näkevät, että Jumalan ”kansa asuu yksin, eikä sitä lasketa kansojen joukkoon”, ”Anna minun kuolla vanhurskaan kuolema, ja olkoon minun loppuni hänen kaltaisensa!” 4. Mooseksen kirja 23:9, 10.

TAM1897 Q1 53.11Tässä esitteessä on huomattavasti enemmänkin, mutta minun ei tarvitse lukea siitä enempää. Luen vielä pari kohtaa Herralta, jotka on tarkoitettu meille nykypäivänä. Tämä annettiin meille neljä vuotta sitten profetian hengestä, ja se luettiin meille tässä Tabernacle-salissa:—

TAM1897 Q1 53.12”Herra on valinnut Jaakobin itselleen ja Israelin erityiseksi aarteekseen. Sillä minä tiedän, että Herra on suuri ja että meidän Herramme on kaikkien jumalien yläpuolella.” Miettikää, veljet ja sisaret, että Herralla on kansa, valittu kansa, hänen seurakuntansa, joka on hänen omaansa, hänen oma linnoituksensa, jota hän pitää hallussaan synnin vaivaamassa, kapinoivassa maailmassa; ja hän tarkoitti, ettei siinä tunnustettaisi mitään muuta auktoriteettia eikä noudatettaisi muita lakeja kuin hänen omiaan.

TAM1897 Q1 53.13Toinen viesti saapui meille tämän vuoden Pääkonferenssin kokouksessa. Se vie meidät suoraan takaisin siihen kohtaan, mistä luopumus alkoi, ja tuo meidät kasvotusten Jumalan, hänen totuutensa ja koko tämän aiheen kanssa sellaisena kuin se on Herralta; sellaisena kuin hän haluaa olla kansansa kanssa tänä päivänä.

TAM1897 Q1 53.14Raja-aita Jumalan kansan, joka tunnustaa pitävänsä Hänen käskynsä, ja maailman välillä ei ole enää yhtä selvä kuin se kerran oli. Ne, jotka vaeltavat sopusoinnussa Jumalan kanssa, eivät osallistu poliittisiin kokoontumisiin. Ne, jotka tekevät niin, osoittavat, etteivät he ole Jeesuksen uskollisia palvelijoita. He ovat käsitelleet epäpyhää tulta niin kauan, että heidän arvostelukykynsä on kadonnut. On olemassa kansa, joka on liittynyt Jeesuksen lipun alle. He ovat Kristuksen armeija. He ovat sitoutuneet irtautumaan maailmasta ja olemaan erillään. He ovat sitoutuneet käyttämään Hengen miekkaa, Jumalan sanaa, käydäkseen aggressiivista sotaa syntiä ja kaikkea vääryyttä vastaan. Meidän on osoitettava uskollisuutemme.

TAM1897 Q1 53.15On olemassa hallinnollinen termi; on termi, joka koskee kansalaisuutta. Kenelle meidän on osoitettava uskollisuutemme? Se on kysymys.

TAM1897 Q1 53.16Meidän on osoitettava uskollisuutemme Kuninkaallemme, Herralle Jeesukselle Kristukselle. Apostoli Jaakob julistaa: ”Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, se on Jumalan vihollinen.” Ja rakastettu Johannes, se opetuslapsi, joka hengeltään muistutti eniten Jeesusta, on antanut varoituksen: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, hänessä ei ole Isän rakkautta.” Kukaan ei löydä onnea seuraamalla Aadamin esimerkkiä ja harhautumalla pois Luojansa luota.

TAM1897 Q1 54.1Niinpä nämä oppitunnit päättyvät juuri siihen, mistä aloitimme – Aadamiin ja hänen Luojaansa sekä maailmankaikkeuden kaikkein ensimmäiseen käskyyn: ”Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi.” Silloin ette harhaannu Luojastanne. Silloin ei tule olemaan luopumusta. Silloin ei tule olemaan epäjumalanpalvontaa. Silloin ei tule olemaan hallitusta, joka on perustettu niiden pakanain esimerkin mukaan, jotka ovat kääntyneet pois Jumalasta; vaan Jumala on kaikki kaikessa ja johdattaa kansansa siihen loistavaan maahan, jonka Hän näytti isällemme Aabrahamille, kun Hän erotti hänet kaikista maailman hallituksista ja piti hänet erillään, kun hän eli maailmassa.

TAM1897 Q1 54.2Hän, joka kutsuu meitä seuraamaan ja kulkemaan sen uskon jalanjäljissä, joka isällämme Aabrahamilla oli hänen ollessaan vielä ympärileikkaamaton, vie meidät sitten siihen maahan, joka on kaikkien maiden kunnia; ja siellä me asumme Herran läsnäolossa ja Kaikkivaltiaan loistavien siipien alla ikuisesti – rakastaen Jumalaa koko sydämestämme, koko sielustamme, koko mielestämme ja koko voimastamme; ja Hän voi osoittaa meitä nyt, silloin ja ikuisesti koko maailmankaikkeuden edessä ja sanoa: ”Tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (KJV:n sanatarkka käännös).

TAM1897 Q1 54.3Ja sanokoon koko kansa: ”Aamen ja aamen.”