Jumalan lähetyssaarnaajat

TAM1897 Q1 14.2Saarna, pidetty keskiviikkoiltana 3. maaliskuuta 1897 Julkaistu General Conference Bulletin -lehdessä, ensimmäinen vuosineljännes 1897, vol. 2, nro 1, s. 14–20.

TAM1897 Q1 14.3Eilisillan oppituntimme päättyi historian ensimmäisen valtion perustamiseen; itse asiassa valtion alkuperään. Raamattu sanoo Nimrodin valtakunnasta:

TAM1897 Q1 14.4Hänen valtakuntansa alku oli Babel, Erech, Akkad ja Kalne, Sinearin maassa. Siitä maasta lähti Assur ja rakensi Niniven.

TAM1897 Q1 14.5Käännöksessämme lukee: ”Assur lähti ja rakensi Niniven.” Mutta todellinen ajatus on, kuten marginaalissa todetaan: ”Hän [Assur] lähti Assyriaan ja rakensi Niniven” sekä muut siellä mainitut kaupungit. Niinpä hänen valtakuntansa alku oli Sinearissa, ja se laajeni Assyriaan.

TAM1897 Q1 14.6Nimrod ei ollut pelkästään mahtava petojen metsästäjä, vaan myös ihmisten vainoaja. Ja valtaa, jonka hän oli hankkinut ja saanut käsiinsä valtakuntansa perustamisen ja laajentamisen kautta, hän käytti pakottaakseen ihmiset tunnustamaan hänen valtansa ja jumalan, jota hän palveli. Niinpä maailman ensimmäisestä valtiosta aina viimeiseen asti, joka maailmassa koskaan tulee olemaan, jokainen niistä on käyttänyt valtaansa Jumalaa vastaan.

TAM1897 Q1 14.7Toistan tämän vielä: Jokainen valtio, ensimmäisestä, joka koskaan on ollut, eli Nimrodin valtakunnasta, viimeiseen, joka koskaan tulee olemaan, eli tähän, on käyttänyt valtaansa Jumalaa, Hänen totuuttaan ja Hänen kansaansa vastaan pakottaakseen ihmiset pois Jumalasta. Alusta loppuun asti – se on jokaisen valtion historia. Kun maailma päättyy, se on maailman valtakuntien ja valtioiden historia.

TAM1897 Q1 14.8Seuraavassa on lainaus Review-lehden etusivun artikkelista, 14. huhtikuuta 1896: Suuri eksyttäjä ”vietteli kansan kumartamaan epäjumalia ja saavutti siten ylivaltaa maallisissa valtakunnissa. Hän katsoi, että tämän maailman jumalana oleminen oli toiseksi paras vaihtoehto sen jälkeen, että olisi saanut haltuunsa Jumalan valtaistuimen taivaassa.” Edellisessä oppitunnissa mainitusta historiasta voitte nähdä, kuinka tämä profetian hengessä paljastettu juoni toteutui. Ensin ihmiset sortuivat epäjumalanpalvontaan, sitten monarkiaan. Ja ensimmäinen, joka teki niin, perusti valtion ja vainosi itse ihmisiä sillä vallalla, jonka hän oli tällä tavoin hankkinut. Se on historia. Tulette näkemään, kuinka se toteutui muissakin kansoissa, kun etenemme aiheessa.

TAM1897 Q1 14.9Nimrodin jälkeen ei kulunut kauan, kun koko maassa kaikki paitsi Aabraham olivat unohtaneet Jumalan. Vain Aabraham etsi ja löysi Jumalan; ja Aabrahamin kautta Jumala aloitti ihmiskunnan uudelleen Herran tavalla. Huomatkaa nyt, mitä Hän sanoi Aabrahamille. Ottaen huomioon sen, mitä olemme opiskelleet, sen, mitä edellisessä oppitunnissa käsittelimme, ja sen, mihin juuri nyt kiinnitin huomionne, pohtikaa, mitä Jumala sanoi Aabrahamille, kun Hän aloitti hänen kanssaan uuden kansan, toisin sanoen Jumalan kansan. 1. Mooseksen kirjan 12:1 kertoo, mitä Herra sanoi hänelle aluksi. ”Ja Herra sanoi Abramille: ’Lähde pois’ – mistä? – ’maastasi’.” Mistä ensin?

TAM1897 Q1 14.10(Seurakunta) Kotimaastasi.

TAM1897 Q1 14.11”Ja sukulaisistasi ja isäsi talosta, maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Jumala sanoi, että Abramin oli jätettävä kolme asiaa. Ensinnäkin hänen oli jätettävä, mikä? – Kotimaansa. Seuraavaksi? – Sukulaisensa. Sitten? – Isänsä talon. Hänen isänsä talossa asui epäjumalanpalvojia. Hänen kotimaansa pakotti ihmiset epäjumalanpalvontaan; se oli Jumalaa vastaan. Hänen kotimaansa, sukulaisensa ja isänsä talo olivat epäjumalanpalvojia, ja hänen täytyi jättää kaikki. Herra näytti hänelle maan; mutta antoiko Hän hänelle sen omistukseksi? – ”ei antanut hänelle omaksi yhtään maata.” Kun Jumala kutsui hänet pois siitä maasta, toiko hän hänet toiseen maahan? — Ei, mutta ”hän lupasi antaa sen hänelle ja hänen jälkeläiselleen hänen jälkeensä.” (KJV:n sanatarkka käännös) Kun Jumala siis kutsui hänet pois kotimaastaan eikä tuonut häntä toiseen maahan, mihin asemaan hän sitten jäi?

TAM1897 Q1 14.12(Seurakunta) Vaeltajaksi ja muukalaiseksi.

TAM1897 Q1 14.13Jäikö Jumalan edustaja tässä maailmassa täysin ilman kotimaata?

TAM1897 Q1 14.14Oliko hän kuitenkin täysin ilman kotimaata? — Oi, hän odotti ”parempaa kotimaata, nimittäin taivaallista”.

TAM1897 Q1 14.15Avataanpa Heprealaiskirjeen 11. luku ja tarkastellaan sitä. Kahdeksas jae, alusta alkaen:—

TAM1897 Q1 14.16Aabraham luotti Jumalaan. Jumala käski Aabrahamin lähteä kotoaan ja muuttaa maahan, jonka hän tälle antaisi. Aabraham totteli ja lähti liikkeelle, vaikkei edes tiennyt, mihin oli menossa.

TAM1897 Q1 15.1Mutta mistä hän lähti? — Kotimaastaan, tietämättä minne hän oli menossa. ”Ja kun hän sitten pääsi Jumalan lupaamaan maahan, hän asui teltoissa, kuin olisi ollut siellä vain käymässä. Samoin tekivät Iisak ja Jaakob, joita koski sama lupaus.” Tiedätte, ettei Jumala antanut hänelle perintöosaa, ei, ei edes jalansijan vertaa; ja kuitenkin Jumala lupasi antaa sen hänelle ja hänen jälkeläisilleen hänen jälkeensä. Hän vei hänet pois omasta maastaan; eikä hän antanut hänelle mistään muusta maasta maan päällä edes jalansijan vertaa. Näin hän jäi täysin ilman kotimaata maan päällä. Tästä olemme varmoja; mutta muistakaa, mitä Jumala sanoi. Kuka Aabraham oli tuolloin? — Hän oli ”Jumalan ystävä”, ”kaikkien niiden isä, jotka uskovat Jumalaan”. Onko hän teidän isänne? Onko teillä kotimaata tässä maailmassa?

TAM1897 Q1 15.2Aabraham oli näet varmasti vakuuttunut, että Jumala veisi hänet siihen taivaan kaupunkiin, jonka Jumala itse on suunnitellut ja rakentanut. Saarakin uskoi Jumalan lupaukseen, ja siksi hän saattoi tulla äidiksi vielä yli-ikäisenä. Hän tiesi Jumalan pitävän sanansa. Myös Aabraham oli liian vanha, mutta silti hänestä sai alkunsa kokonainen kansakunta: hänen jälkeläisiään on lukematon määrä – kuin taivaalla tähtiä ja merenrannassa hiekanjyviä. Nämä uskon ihmiset, joista olen kertonut, kuolivat ennen kuin olivat saaneet kaiken, minkä Jumala oli heille luvannut.

TAM1897 Q1 15.3Mitä Jumala lupasi, kun hän vei hänet pois kotimaastaan? Lupasiko hän hänelle maan? — Kyllä. Mutta hän ei saanut maata tässä maailmassa; ”Mutta uskon silmin he näkivät sen olevan odottamassa heitä ja olivat siitä iloisia. He näet tiesivät, ettei heidän oikea kotinsa ollutkaan maan päällä: he olivat täällä vieraita. He odottivat pääsyä oikeaan kotiinsa.” Voiko ihminen etsiä kotimaata, kun hänellä jo on sellainen? — Ei; sillä ihmisellä ei voi olla kahta kotimaata sen enempää kuin hän voi palvella kahta isäntää.

TAM1897 Q1 15.4No, joku sanoo, Aabraham oli poissa omastaan. Kyllä, mutta hänellä oli mahdollisuus palata takaisin, jos olisi halunnut. Jos hän olisi vielä pitänyt sitä kotimaanaan, niin että se oli hänen sydämessään, ja hänelle olisi tullut koti-ikävä, kun hän oli päässyt kahdeksansataa tai tuhat mailia pois, ja maassa oli nälänhätä, eikä siellä ollutkaan niin paljon huviretken tuntua kuin hän oli luullut, hän olisi voinut sanoa: ”Haluaisin nähdä siellä olevat ihmiset vielä kerran, rakkaat vanhat tasangot ja tutut puut. Jos vain voisin tehdä niin, olisin valmis palaamaan ja jäämään tälle työkentälle joksikin aikaa.” Jos hän olisi ajatellut näin, hänellä olisi ollut mahdollisuus palata; sillä on kirjoitettu: ”He olisivat hyvin voineet palata siihen maahan, mistä olivat lähteneet”.

TAM1897 Q1 15.5Muistaneet; mitä tarkoittaa muistaminen? — Jos heidän mielensä olisi ollut täynnä sitä maata, josta he olivat lähteneet, heillä olisi voinut olla tilaisuus palata. Ja heillä olisi varmasti ollut siihen tilaisuus, sillä silloin he olisivat itse järjestäneet sen.

TAM1897 Q1 15.6Mutta nyt he kaipaavat parempaa maata, nimittäin taivaallista; sen vuoksi [sen vuoksi, tästä syystä] Jumala ei häpeä tulla kutsutuksi heidän Jumalakseen, sillä hän on valmistanut heille kaupungin. (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 15.7Oletteko lähteneet maastanne? Avatkaa Roomalaiskirjeen 4:1–12:—

TAM1897 Q1 15.8Aabraham on juutalaisten kantaisä. Miten edellä korostamamme uskon merkitys näkyy hänen suhteestaan Jumalaan? Jos Aabraham sai Jumalan suosion hyvien tekojensa tähden, niin hänellä oli syytä olla ylpeä, mutta ei Jumalan edessä. Raamattuhan sanoo, että Aabraham uskoi Jumalaa, ja tämän uskon vuoksi Jumala hyväksyi hänet omakseen. Mutta eikö Aabraham kaikilla hyvillä teoillaan ansainnut pääsyä taivaaseen? Ei, sillä pelastusta ei ansaita teoilla, se on lahja. Ja mikä lahja se olisi, jos se voitaisiin ansaita hyvän elämän avulla? Jumalalle riittää syntisen usko – hän hyväksyy omakseen jokaisen, joka turvautuu häneen. Kuningas Daavid puhui tästä kuvatessaan onnelliseksi sitä ihmistä, jonka Jumala ilman hänen omaa ansiotaan julistaa syyttömäksi. »Onnellisia ovat ne, joiden synnit on annettu anteeksi ja poistettu», hän sanoi. »Miten riemuitseekaan ihminen, jota Herra ei enää vaadi tilille synneistä.» Entä tuleeko tämä onni sitten vain niiden osaksi, jotka uskovat Kristukseen mutta samalla noudattavat myös juutalaisten lakia? Vai saavatko sen myös ne, jotka eivät noudata juutalaisten sääntöjä, vaan ainoastaan turvautuvat Kristukseen? Miten kävi Aabrahamin? Jumala hyväksyi hänet hänen uskonsa tähden. Tapahtuiko se yksin uskosta vai sen vuoksi, että hän myös noudatti juutalaisten sääntöjä? Vastaus löytyy toisesta kysymyksestä: milloin Jumala otti Aabrahamin omakseen? Se tapahtui ennen kuin hänestä tuli juutalainen – ennen kuin hänet ympärileikattiin. Ympärileikkaaminen oli sen merkkinä, että Aabraham jo uskoi ja että Jumala jo oli hyväksynyt hänet. Aabraham on siis niiden hengellinen isä, jotka uskovat niin kuin Aabraham ja pelastuvat noudattamatta juutalaisten säädöksiä. Aabraham on myös ympärileikattujen juutalaisten hengellinen isä. Eivät ympärileikkausmenot siis heitäkään pelasta, sillä Aabraham kelpasi Jumalalle yksin uskonsa tähden, ennen kuin hänet oli ympärileikattu.

TAM1897 Q1 15.9Nyt se isämme Aabrahamin usko, joka hänellä oli jo silloin, kun hän oli vielä ympärileikkaamaton, oli se usko, joka hänellä oli, kun Jumala kutsui hänet pois maastaan, sukulaisistaan, isänsä talosta, ja hän jäi Jumalan käsiin, ilman maata maailmassa. Ja hän on kaikkien niiden isä, jotka uskovat, vaikka he eivät olisikaan ympärileikattuja; ja myös kaikkien muiden, edellyttäen että me kaikki vaellamme sen uskon jalanjäljissä, joka hänellä oli, kun hän oli vielä ympärileikkaamaton. ”Jos olemme Kristuksen omia, olemme myös oikeita Aabrahamin jälkeläisiä, ja Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset koskevat myös meitä.”

TAM1897 Q1 15.10”Sinun jälkeläisesi ovat vieraita maassa, joka ei ole heidän omaansa.” Oletteko te hänen jälkeläisensä? Oletteko te Aabrahamin jälkeläisiä, koska uskotte Jeesukseen Kristukseen? Oletteko te vieraita siinä maassa, jossa olette? — Jos olette hänen jälkeläisensä, niin olette. Miksi? — Koska se ei ole teidän kotimaanne. Se ei ole enää teidän kotimaanne.

TAM1897 Q1 15.11Tämä ei ole teoriaa. Tämä koskee käytännönläheistä, jokapäiväistä uskoa. Veli Dan Jones puhui eilen, kuten muistatte, Meksikoon lähtevistä lähetyssaarnaajista, ja hän halusi lähetyssaarnaajia, jotka menisivät sinne ja veisivät sydämensä mukanaan. Hän ei halua niitä, jotka jättäisivät sydämensä Yhdysvaltoihin tai mihin tahansa muuhun maahan, kun he menevät sinne tekemään lähetystyötä; sillä silloin he eivät voi tehdä lähetystyötä.

TAM1897 Q1 15.12Herra halusi, että Aabraham olisi lähetyssaarnaaja kaikille ihmisille, jotka hän myöhemmin kohtaisi maan päällä; ja niin hän olikin. Mutta Jumala tiesi – ja jokainen muu, joka näkee tämän niin kuin Herra näkee, tietää – ettei kukaan, jolla on kotimaa tässä maailmassa, voi olla lähetyssaarnaaja tässä maailmassa. Te ja minä emme voi olla lähetyssaarnaajia missään muussa maassa, jos Amerikka on kotimaamme. Emme voi olla lähetyssaarnaajia Amerikassa niin kauan kuin Amerikka on kotimaamme. Ette voi olla lähetyssaarnaajia edes kotona, ellette ole ensin lähteneet maastanne. Niin se on. Se on asioiden luonteen mukaista.

TAM1897 Q1 16.1Kysymys: Miten perustelet tämän?

TAM1897 Q1 16.2Emme voi itse perustella sitä. En aiokaan yrittää perustella sitä itse. Herra on jo osoittanut sen, ja teidän ja minun on ymmärrettävä se ja uskottava siihen.

TAM1897 Q1 16.3Miksi me olemme lähetyssaarnaajia maailmassa? Tarkastelkaamme sitä. Miksi meidät on lähetetty lähetyssaarnaajiksi? Minkä lähetyssaarnaajiksi? Mikä on lähetystyömme? Mikä on sen tarkoitus? Olemmeko lähetyssaarnaajia Amerikan puolesta vai Jumalan puolesta? Onko Amerikka Jumalan maa, riippumaton kaikista muista maista maan päällä? Se ei ole tarpeeksi hyvä ollakseen Jumalan maa; eikä se ole tarpeeksi hyvä Jumalan kansalle, olipa se kuinka hyvä tahansa.

TAM1897 Q1 16.4Teidän ja minun on oltava Jumalan lähetyssaarnaajia, kutsumassa ihmisiä Jumalan luo; kutsumassa heitä sieltä, missä he ovat, Jumalan luo, synnistä vanhurskauteen, pimeydestä valoon, maasta, jossa he ovat, parempaan maahan, jonka Jumala on valmistanut.

TAM1897 Q1 16.5Jos Saksa on kotimaani – ja jos sydämeni on siellä, se on kotimaani – kuinka voisin kutsua ihmisiä maahan, johon en kuulu, joka ei ole minun? Jos Amerikka on kotimaani, kuinka voisin tehdä lähetystyötä toisen maan puolesta? – Se ei ole mahdollista. Kun Jumala halusi Aabrahamin olevan lähetyssaarnaaja Jumalan puolesta, lähetyssaarnaaja sen maan puolesta, johon Jumala kutsuu kaikki ihmiset, Hän asetti hänet paikkaan, jossa hän voisi todellakin olla lähetyssaarnaaja kaikille ihmisille. Jumala kutsui hänet lähetyssaarnaajaksi, ja tässä hän antoi esimerkin kaikille myöhemmin tuleville siitä, mitä lähetystyön aloittaminen tarkoittaa. Ensimmäinen asia on lähteä omasta maastaan. Joten jos aiotte olla lähetyssaarnaajia Nebraskassa, lähtekää pois omasta maastanne. Jos aiotte olla lähetyssaarnaajia Meksikossa, lähtekää ensin pois omasta maastanne. Sillä jos aiotte ylipäätään olla lähetyssaarnaajia maan päällä, Herra sanoo teille: ”Lähde pois maastasi”; ja sitten Hän jatkaa ja sanoo: ”maastasi ja isäsi talosta”. Kaikki nämä asiat haittaavat lähetystyötä, kunnes olette päässeet eroon niistä ja pois niiden ulottuvilta. Mutta kun olette lähteneet maastanne, sukulaisistanne ja isänne talosta, silloin olette lähetyssaarnaajia missä tahansa maan päällä olettekin. Teidän ei tarvitse olla sitä; te olette se. ”Kukaan ei voi olla oppilaani, ellei hän luovuta käyttööni kaikkea mitä hänellä on.” Ja ”Jos rakastat isääsi ja äitiäsi enemmän kuin minua, et sovi minulle.” ”Lähde maastasi, sukulaisistasi ja isäsi talosta maahan, jonka minä sinulle osoitan.”

TAM1897 Q1 16.6Sanoin hetki sitten, ja sanon sen uudelleen, että tämä on jokapäiväistä käytännön kristinuskoa, sellaisena kuin se on aina ollut niille, jotka uskovat Jumalaan.

TAM1897 Q1 16.7(Ääni) Kuinka ihminen voi jäädä Nebraskaan ja silti lähteä maastaan?

TAM1897 Q1 16.8Syntymällä uudesti. Jos hän on syntynyt Nebraskassa, hänen on syntyttävä uudesti. Jos hän on syntynyt Amerikassa, syntyköön hän uudesti, niin hän on poissa maastaan. Jos hän on syntynyt Saksassa, syntyköön hän uudesti, niin hän on poissa maastaan.

TAM1897 Q1 16.9Nyt, veljet, tässä on paljon sisältöä. Mikään tässä maailmassa ei ole haitannut lähetystyötämme niin paljon kuin tämä toistuva lähteminen vieraalle työalueelle ja valmistautuminen palaamaan melkein välittömästi. Jokainen seitsemännen päivän adventistien lähetyssaarnaaja, joka on ollut vieraassa maassa, tietää tämän olevan tosiasia. Eikä hänen tarvitse lähteä Yhdysvalloista selvittääkseen sitä. On jopa ehdotettu, että olisi suositeltavaa hankkia toinen alus tuomaan kotiin ne lähetyssaarnaajat, jotka ”Pitcairn” vie pois; kun ”Pitcairn” vie heidät pois, toinen alus voisi seurata perässä lyhyen ajan kuluttua, kun he alkavat kaivata kotia, ja tuoda heidät kotiin! Tämän on nyt loputtava, tai emme tule koskaan olemaan lähetyssaarnaajia maan päällä; Herra ei halua mitään sellaista.

TAM1897 Q1 16.10Jos sydämenne on tässä maassa; tai jos sydämenne on täällä sukulaistenne luona; jos sydämenne on täällä isänne talossa – niin sielunne tähden ja Jumalan asian tähden älkää lähtekö sieltä, ennen kuin olette irrottaneet sydämenne kaikesta tästä. Sillä missä sydämenne on, siellä on myös aarteenne, ja haluatte palata takaisin niin pian kuin mahdollista.

TAM1897 Q1 16.11Jos lähdette toiseen maahan, vaikka sydämenne ei ole siellä, ette voi tehdä mitään hyvää ollessanne siellä; olette rasite itsellenne ja kaikille ympärillänne oleville. Älkää luulko, ettette olisi; sillä niin te olette.

TAM1897 Q1 16.12Meidän on tiedettävä, missä kotimme on – oikea kotimme – ja että se ei ole missään maan päällä; että se on taivaassa ja että meidän on mentävä sinne pian. Ja sitten, minne tahansa teidät kutsutaankin maan päällä, pitäkää mielessänne, että olette menossa kotiin. Silloin, olipa kyseessä Etelämeren saaret tai Meksiko, olette kotona; ja tiedätte sen, ja olette siellä pysyäksenne kotona ja työskennelläksenne Jumalan puolesta siellä, missä olette, kunnes Hän kutsuu teidät toiselle kentälle; ja kun pääsette sinne, olette edelleen kotona. Sillä tavalla ette ole koskaan vieraassa paikassa, eivätkä ihmiset ole teille vieraita.

TAM1897 Q1 16.13Tämä ajatus siitä, että tässä maailmassa on jokin oma maa, toimii juuri tällä tavalla. Maiden osalta se maa, joka on teidän, on mielessänne etusijalla; ja jos menette toiseen maahan, tulette jatkuvasti vertaamaan sitä maata omaanne. Antamanne opetukset, saarnanne ja se vaikutus, joka kulkee mukananne, ovat niin vahvasti sen värittämiä – ilman että itse sitä tiedätte – että ihmiset tunnistavat sen koko ajan. Näin ollen teidän ja heidän välillään on este, jota ette voi koskaan ylittää, ennen kuin poistutte omasta maastanne.

TAM1897 Q1 17.1Niin kauan kuin se asia on teissä, teidän ja heidän välillään on este. Työnne ei voi olla tehokasta, ennen kuin tuo este teidän ja ihmisten välillä on murrettu ja he näkevät, että olette eronneet maastanne, sukulaisistanne ja isänne talosta. Mutta kun olette lähteneet maastanne, kun olette syntyneet uudesti, syntymäpaikkanne on siinä taivaallisessa maassa; kotinne on siellä; ja se on ainoa maa, johon sydämenne on kiintynyt. Silloin teidän ja kenenkään muun välillä ei ole enää esteitä missään maan päällä, ja voitte viedä evankeliumin jokaiselle ihmiselle tässä maailmassa. Löydätte ystävän jokaisesta, jonka kohtaatte maan päällä; he eivät ole teille vieraita.

TAM1897 Q1 17.2Itse asiassa voitte mennä muiden maiden ihmisten keskuuteen, ja huomaatte, että he ovat aivan yhtä hyviä kuin tämän maan ihmiset. Toissa kesänä kävin useissa näistä muista maissa. Olin Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Böömissä, Itävallassa, Unkarissa, Bulgariassa, Turkissa, Kreikassa, Italiassa, Hollannissa, Englannissa, Irlannissa, Skotlannissa – yhteensä kuudessatoista eri maassa. Jokainen näistä maista, kukin omalla paikallaan, oli minulle aivan yhtä hyvä kuin tämä maa on koskaan ollut.

TAM1897 Q1 17.3Monessa asiassa ne ovat täsmälleen samanlaisia. Vesi siellä on aivan kuten vesi tässä maassa. Ruoho kasvaa siellä täsmälleen samalla tavalla kuin tässä maassa – latva kasvaa ylöspäin. Puut kasvavat siellä täsmälleen samalla tavalla kuin tässä maassa, ja ne ovat täsmälleen samanlaisia kuin puut tässä maassa. Jopa ihmiset ovat muodoltaan ja yleiseltä ulkonäöltään täsmälleen samanlaisia kuin tässä maassa. No, kun kukkulat, kivet, vesi, puut, ruoho ja ihmiset siellä ovat täsmälleen samanlaisia kuin tässä maassa, eivätkö ne ole aivan yhtä hyviä kuin nämä? En näe mitään eroa.

TAM1897 Q1 17.4Pastori Ballenger.—Olisitteko yhtä vapaa puhumaan näistä asioista kaikissa noissa maissa kuin olette täällä?

TAM1897 Q1 17.5Totta kai. Saarnasin juuri näistä asioista noissa maissa. Evankeliumia voi saarnata missä tahansa. Veljet, tapasin hyviä ihmisiä joka askeleella, eikä muuta kuin hyviä ihmisiä. En tavannut minkäänlaisia muita. Rehellisesti sanottuna, en löytänyt. Ihmiset, jotka olivat minulle täysin vieraita – joita en ollut koskaan ennen nähnyt, joiden kieltä en ymmärtänyt ja jotka eivät ymmärtäneet minun kieltäni – tekivät kaiken mahdollisen auttaakseen minua eteenpäin, opastaakseen minua ja auttaakseen minua kaikin mahdollisin tavoin. Paikoissa, joissa olin, taskussani ollut raha oli heidän valuuttaansa. En osannut lukea sitä. Kun menin maksamaan raitiovaunulippua, ostamaan junalippua tai jotain vastaavaa – ainoa mitä pystyin tekemään, oli ojentaa tarpeeksi rahaa varmuuden vuoksi ja antaa heidän ottaa sen, mitä minun piti maksaa, ja he ottivat sen, eivätkä ottaneet enempää kuin sen, ja antoivat minulle oikean vaihtorahan.

TAM1897 Q1 17.6Sanon teille, veljet, että ihmiset ovat kaikkialla aivan samanlaisia. Ainoa ero on se, että joissakin paikoissa he ovat hieman parempia kuin toisissa. Se on ainoa ero, jonka huomaan. Ja evankeliumi – evankeliumi on, kuten tiedämme, sama kaikkialla maailmassa. Siitä ei ole epäilystäkään. Ja koska evankeliumi on sama kaikkialla, se on tarkoitettu koko ihmiskunnalle. Ja koska ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia, aivan kuten evankeliumikin on kaikkialla sama, kun viette evankeliumin Herran tavalla ja menette ihmisten luo Herran tavalla, huomaatte, että se toimii juuri näin aina ja kaikkialla.

TAM1897 Q1 17.7Kun olin Tanskassa, se oli minulle todellakin maailman paras maa; ja nautin siitä kaikkien ympärilläni olevien ihmisten kanssa! Kun olin Norjassa, se oli minulle maailman paras maa. Kun olin Turkissa, se oli minulle maailman paras maa; ja jos etsisin lähetyskenttää, menisin suoraan Turkkiin. Turkkilaiset ovat aivan kuten muutkin ihmiset – ystävällisiä ja kohteliaita, kun he kohtaavat teidät kadulla, ja maaseudulla, kun he kohtaavat teidät tiellä.

TAM1897 Q1 17.8Veli Holser ja minä jouduimme odottamaan, kun alus oli ankkurissa Smyrnassa Aasiassa, ja lähdimme käymään Efesoksen raunioilla. Hän meni minua pidemmälle, mutta kuljimme kahdestaan noin kuusi mailia maaseudulle. Kuljimme aivan kuten täälläkin mennään pelloille. Tapasimme ihmisiä maantiellä aivan kuten täälläkin. En tuntenut olevani minkäänlaisessa vaarassa, enkä usko, että hänkään tunsi. Emme löytäneet mitään pelättävää. Kävelimme siellä ympäriinsä aivan kuten tekisimme täällä. Olimme Nikomediassa, kun armenialaiset sanoivat, ettei talosta ulos meneminen ollut kovin turvallista, ja että erityisen vaarallista oli liikkua kukkuloilla; mutta me menimme kaupungin ulkopuolelle ja ylös kukkuloille odottaessamme junaa. Tapasimme tiellä turkkilaisia heidän vaunuineen ja härkineen; löysimme heidät lepäämässä tien varrella. Emme tunteneet pelkoa. Meille ei ollut vaaraa. Turvallisuutta oli kaikkialla.

TAM1897 Q1 17.9Sanon teille, että jokaisessa noista maista ihmiset ovat hyviä, älykkäitä, ystävällisiä ja avuliaita. He keskeyttävät työnsä tehdäkseen teille palveluksen, näyttääkseen teille tien, auttaakseen teidät katua pitkin tai kulkeakseen kanssanne pari korttelia opastaakseen teitä, vaikka eivät ole koskaan ennen nähneet teitä eivätkä odota näkevänsä teitä enää koskaan. Sydämeni täyttyi ystävällisistä tunteista kaikkia noita hyviä ihmisiä kohtaan, ja toivon, että he voisivat tulla kanssamme siihen parempaan maahan, jossa voisimme olla yhdessä ja olla ystävällisiä toisillemme koko ajan. Kuten sanoin hetki sitten, ja kuten D. T. Jones kertoi teille eilen, tämä on lähetystyön ydin. Juuri se se on. On ollut niitä, jotka on lähetetty matkaan, halukkaita ja iloisia lähtemään ulkomaanlähetystyöhön. Siihen he ryhtyivät, se oli heidän aikomuksensa; suurin kustannuksin he pääsivät perille. Vain hetken kuluttua saapuu kirje, jossa anellaan paluuta. ”Oi, antakaa minun vain tulla kotiin! En pyydä teitä maksamaan paluumatkaani; antakaa minun vain palata.”

TAM1897 Q1 18.1(Ääni) Antaako ulkomaanlähetyslautakunta tällaisille mahdollisuuden palata?

TAM1897 Q1 18.2Tietysti. Miten he voisivat toimia toisin? Tämä ei ole mikään keksitty tarina. Se on tosiasia, veljet. Mutta se ei ole lähetystyötä. Tietenkään ulkomaanlähetyslautakunta ei haluaisi tällaisten henkilöiden jäävän sinne. Paras, mitä he saattoivat tehdä, oli antaa heidän palata kotiin; sillä ainoa paikka, jossa he pystyivät tekemään mitään, oli kotona. Heidän sydämensä oli kotona Amerikassa.

TAM1897 Q1 18.3Itse asiassa jotkut pelkäsivät niin paljon, että kuolisivat, jos jäisivät sinne, että he palasivat kotiin ja kuolivat. Tämä on tosiasia. En käytä tätä ilmausta tai esitä asiaa tällä tavalla herättääkseni tunteitanne tai mitään sellaista. Jotkut ovat kaivanneet kotia niin paljon, että he pelkäsivät, etteivät pystyisi elämään siellä; ja he palasivat kotiin omasta pyynnöstään ja kuolivat pian sen jälkeen. Ei heidän olisi voinut käydä sen pahemmin, vaikka he olisivat jääneet ulkomaille.

TAM1897 Q1 18.4Tiedän, ja te tiedätte myös, että monet ovat lähteneet ulkomaille lähetystyöhön enemmänkin ajatuksella lähteä retkelle kuin tekemään kovaa lähetystyötä. Ja kun he matkan lopussa huomasivat, ettei se ollutkaan retki vaan vaikeuksia ja että se merkitsi itsensä kieltämistä, sairautta ja polttavaa kuumetta, kaikki tämä vei pian retken tunnelman mennessään. Se ei ollut se, mitä heillä oli mielessään lähtiessään.

TAM1897 Q1 18.5Tiedän, ja tekin tiedätte, että lähetystyön käsitteeseen liittyy aluksi eräänlainen sädekehä. Haluamme kuitenkin keskittyä konkreettisiin tosiasioihin, irrottaa katseemme sädekehästä ja muistaa, että sen takana on kovaa todellisuutta. On jonkin verran hohdokkuutta siinä, kun nousemme junaan tai laivaan suuren ihmisjoukon saattamana ja suuren juhlallisuuden vallitessa, kun lähdemme lähetystyöhön ja meitä kunnioitetaan sillä tavalla; se on tietysti ihan hyvä asia, mutta lähtevien on oltava varmoja siitä, että heidän mielensä ja sydämensä ovat kiinnittyneet johonkin vankempaan kuin siihen. Heidän on pidettävä mielessä, että vaikka veljet ovat valmiita saattamaan heidät junaan tai laivaan ja vuodattamaan kyyneleitä tarvittaessa lähtiessä, kaiken sen takana jokaisen lähetyssaarnaajan on muistettava, että hän on lähdössä kohtaamaan vaikeuksia, hämmennystä, vaaroja ja sairauksia.

TAM1897 Q1 18.6Ja hänen on muistettava, että hän ei ehkä vain kohtaa kaikkia näitä asioita, vaan joutuu käymään ne läpi, eikä hän saa pelätä kuolevansa. Olkoon jokainen täysin varma siitä, että hän on kuollut ennen lähtöään, niin hän ei pelkää kuolevansa päästyään perille. Mutta jos ette ole kuolleet ennen lähtöänne, älkää lähtekö, ennen kuin olette kuolleet; sillä muuten ette ole hyödyksi itsellenne ettekä lähetystyölle. Olette vain taakka niille, jotka ovat siellä – jos siellä on ketään uskollisia ennen kuin lähdette.

TAM1897 Q1 18.7Se on totuus, ja te tiedätte sen. Miksi siis sallisimme, että se asia unohtuu? Juuri sellaista on tarvittu työssämme kaikki nämä vuodet. Suuria summia rahaa olisi säästynyt, jos sellaista olisi vaadittu ennen kuin lähditte. Suuria virheitä olisi vältetty, ja valtava määrä kärsimystä, jos tätä asiaa olisi vaadittu, ja vaadittu ennen kuin työntekijät lähtivät.

TAM1897 Q1 18.8Kuten sanoin hetki sitten, jos olette todella kuolleet ennen lähtöänne ja ollessanne siellä, kuoleman näkymät eivät juurikaan häiritse teitä. Se, että sairastutte, jopa vakavasti – ja teillä on korkea kuume – ei tarkoita, että kuolette. Se ei tarkoita, että kuolette, eikä teidän pitäisi ajatella, että teidän on pakattava tavaranne ja lähdettävä kotiin heti, kun olette toipuneet siitä tai tarpeeksi terveitä lähtemään.

TAM1897 Q1 18.9Tiedän lähetyssaarnaajia – ehkä tekin tiedätte – erityisesti yhden miehen ja hänen vaimonsa, jotka ovat mielessäni ja jotka lähtivät ulkomaille lähetystyöhön. He olivat molemmat nuoria. Kumpikaan heistä ei, luulen, ollut yli kaksikymmentäkaksi; aviomies oli luultavasti korkeintaan kaksikymmentäkolme. He menivät lähetyskentälleen ja ryhtyivät työhön. Ajan myötä he sairastuivat. Vaimo sairastui ensin paikalliseen kuumeeseen ja oli kauhean sairas – niin sairas kuin voi olla ja silti jäädä henkiin, luulisin; mutta kumpikaan heistä ei alkanut kaivata kotia kuumeen ohella. He pysyivät rohkeasti tehtävässään; aviomies hoivasi vaimoaan tämän sairauden ajan, ja juuri kun vaimo hädin tuskin kykeni istumaan ja kävelemään, aviomies sairastui samaan kuumeeseen yhtä vakavasti kuin vaimokin; ja vaimo, siinä heikossa kunnossa, hoivasi häntä. Mutta he selvisivät kaikesta rohkeina kristittyinä, kiitos Herralle. He ovat yhä sillä kentällä; he menestyvät siellä, missä ovat, ja ovat menestyneet siitä päivästä lähtien, kun saapuivat sinne. Sen tulee olla ihanteemme.

TAM1897 Q1 18.10En nyt sano, ettei kenenkään niistä, jotka lähtivät, olisi pitänyt koskaan palata. En sano, ettei kenenkään heistä olisi pitänyt palata heti saavuttuaan lähetyskentälle. Mutta tarkoitan, veljet, että heidän olisi pitänyt tietää ennen lähtöään, palaavatko he heti vai eivät.

TAM1897 Q1 18.11Se, että lähetyslautakunta katsoo, että teistä voisi tulla hyvä lähetyssaarnaaja, ei ole riittävä peruste, jonka perusteella teidän pitäisi lähteä ulkomaille lähetystyöhön. Teidän on itse tiedettävä, että Jumala kutsuu teidät sinne, ja että menette sinne, koska Jumala haluaa teidät juuri siihen paikkaan. Silloin kun lähdette, lähdette, koska Jumala kutsuu teitä, ja tiedätte, että Hän on teidän kanssanne matkan aikana. Tiedätte, että Hän on kanssanne, kun saavutte perille; ettekä pelästy mitään vaikeuksia, ette lannistu minkään koettelemuksen vuoksi, ette käänny takaisin minkään sairauden takia ettekä edes kuoleman uhan edessä.

TAM1897 Q1 19.1Jos kyseessä on kirjaimellisesti fyysisen kuoleman kokeminen, ette tiedä, kuinka paljon vahingoitatte asiaa, jos pakenette sitä. Te ja minä, jokainen kristitty ja erityisesti jokainen seitsemännen päivän adventistikristitty – koska kyse on kristillisestä kokemuksesta – meidän on omaksuttava tämä yksi elävä periaate: kristityn työ ei pääty, kun hän kuolee fyysisesti. Jos hän on uskollinen työlleen elinaikanaan ja kuolee tehtävänsä parissa, hänen työnsä jatkuu hänen kuolemansa jälkeen.

TAM1897 Q1 19.2Se on tosiasia. Jos lähdette Jumalan kutsumana, jos lähdette Jumalan ollessa mukananne, ja jos kuolette ennen lähtöänne, jos olette sellaisia lähetyssaarnaajia, joita Jumala kutsuu – sellaisia kuin Aabraham oli – teidän on itse tiedettävä, Jumalan edessä, Jumalan alaisuudessa ja Jumalan kanssa, että tämä on Hänen tahtonsa teitä kohtaan.

TAM1897 Q1 19.3Se, että teillä on tänään vakaumus siitä, että teidän on lähdettävä lähetyssaarnaajiksi, ei ole todiste siitä, että teidän on lähdettävä tästä konferenssista tuolle lähetyskentälle. Jos vakaumuksenne on oikea ja hyvä, se säilyy. Jos se ei ole oikeanlainen vakaumus, sen ei pitäisi säilyä. Sen pitäisi menettää voimansa mahdollisimman pian. Ja jos teidän on pidettävä siitä kiinni jonkin aikaa, ja se menettää voimansa, on parempi, että se menettää voimansa täällä kuin vasta, kun olette lähetyskentällä.

TAM1897 Q1 19.4Jos vakaumuksenne on peräisin Herralta, se on hyvä ja pysyy voimassa. Daavidilla oli kaksikymmentä vuotta vakaumus siitä, että hänestä tulisi Israelin kuningas. Mutta hän ei lainkaan malttamattomana odottanut aikaa, jolloin hänestä tulisi Israelin kuningas. Hän ei kiirehtinyt asiaa. Kun kaikki oli hänen käsissään, hän ei liikahtanutkaan asettaakseen itsensä valtaistuimelle. Hänellä oli vakaumus, joka oli tarpeeksi hyvä säilytettäväksi kaksikymmentä vuotta; ja kun Herra oli koetellut häntä ja voinut luottaa häneen, Hän toi hänet itse valtaistuimelle.

TAM1897 Q1 19.5Joten teilläkin voi olla vakaumus tietystä lähetyskentästä. Se voi olla peräisin Jumalalta. Älkää kuitenkaan yrittäkö toteuttaa omaa ajatustanne riippumatta siitä, uskooko lähetyslautakunta siihen vai ei, tai uskooko konferenssi siihen vai ei. Odottakaa vain Jumalaa ja antakaa hänen kertoa muille, että asia on näin. Kun odotamme näin Jumalaa ja lähdemme sitten liikkeelle, Herra kulkee mukanamme, ja me tiedämme sen; ja hän on kanssamme, kun olemme siellä, ja me tiedämme sen. Se on tehtävämme, ja pysymme siinä tehtävässä, kunnes Jumala kutsuu meidät pois. Ja jos Hän on käyttänyt meitä siellä eläessämme niin kauan kuin on voinut käyttää meitä tehokkaasti ja voi hyödyntää teidän vaikutustanne paremmin kuolemanne jälkeen, teidän tulee silloin asettua kuolinvuoteellenne onnellisina kristittyinä tietäen, että Jumala jatkaa työtänne kuolemanne jälkeen. Se vakaumus, jonka Jumala herätti ihmisten sydämiin teidän kauttanne, kun olitte elossa ja puhuitte heille, syvenee, vahvistuu ja elävöityy hyvän esimerkkinne kautta kuolemanne jälkeen; ja sen kautta heidät johdetaan Jeesuksen Kristuksen luo.

TAM1897 Q1 19.6Oletteko siis valmiita siihen, että Jumala saarnaa evankeliumia sekä kuolemanne että elämänne kautta? Oletteko valmiita siihen, että Hän saarnaa evankeliumia teidän kauttanne teidän ollessanne kuolleita, ruumiillisesti kuolleita ja haudassa, yhtä varmasti kuin olette valmiita siihen, että Hän saarnaa evankeliumia teidän ollessanne elossa ja kävellessänne maan päällä? Jos ette ole, ette ole valmiita lähtemään lähetystyöhön.

TAM1897 Q1 19.7Nyt aion lukea siitä Raamatusta. Avatkaa Raamattunne Filippiläiskirjeen ensimmäisen luvun kohdalta. Siellä on esimerkki siitä lähetyssaarnaajasta, jonka Jumala kutsui, malliksi teille, esimerkkinä kaikille, jotka myöhemmin uskoisivat Jeesukseen Kristukseen iankaikkisen elämän saamiseksi. Muistatte Paavalin vaikeudet. Muistatte hänen vaihtelevat kohtalonsa, koettelemuksensa, vainonsa, ruoskimisensa, vaaransa kaikkialla; ja tiedätte, ettei hän koskaan horjunut missään, missä hän oli.

TAM1897 Q1 19.8Rakkaat veljet, haluan teidän myös tietävän, että kaikki, mitä minulle nyt on tapahtunut, on vain edistänyt hyvän uutisen leviämistä. Jokainen täällä – henkivartioston sotilaita myöten – tietää minun olevan kahleissa vain siitä syystä, että olen kristitty. Jakeet 12, 13.

TAM1897 Q1 19.9Kun tämä kirjoitettiin, hän ei tiennyt, minä päivänä keisarin määräys pantaisiin täytäntöön ja hänet teloitettaisiin. Hän odotti sitä. Ajatelkaa nyt kaikkia näitä asioita, jotka hän koki. Ruoskinnat, oikeudenkäynnit, vainot, vaarat, ryöstöt, kerran kivitettiin ja raahattiin ulos kaupungista ja jätettiin sinne kuolleeksi luultuna. Nyt hän sanoo: ”Haluaisin teidän ymmärtävän, että nämä asiat ovat tapahtuneet minulle evankeliumin edistämiseksi.” Mitä Jumala teki kaikkien näiden koettelemusten, kärsimysten ja vaarojen kautta?—Hän käytti tätä miestä julistamaan evankeliumia hänen kauttaan, niin että kun nuo ihmiset kivittivät häntä, raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle ja jättivät hänet sinne kuolleeksi luultuna, Jumalan Pyhä Henki painoi heidän sydämiinsä totuuden sinetin: että tuo mies oli Jumalasta, että sanoma, jonka hän toi heille, oli Jumalasta; ja jos he kapinoivat sitä vastaan, heidän kadotuksensa sinetöitiin; ja jos he antautuivat sille, he pelastuivat.

TAM1897 Q1 19.10Juuri sitä Jumala aikoo tehdä meidän kauttamme. Ainoa syy, miksi olemme tässä maailmassa, on se, että Jumala voi julistaa evankeliumia meidän kauttamme. Emme niinkään tee sitä itse, vaan Jumala tekee sen meidän kauttamme, olipa kyseessä sitten sana tai vaikutus; ja Jumala voi toimia yhtä hyvin vaikutuksen kautta kuin sanan kauttakin. Jumala laittaa evankeliumin sekä vaikutukseemme että sanoihimme. Julistamme aina yhtä hyvin vaikutuksellamme kuin sanoillammekin.

TAM1897 Q1 19.11Minun vankilassa oloni ansiosta monet täkäläiset kristityt eivät enää pelkää vankeuteen joutumista. Nähdessään minun kärsivällisyyteni he ovat rohkeasti ruvenneet puhumaan Kristuksesta toisille. On tietysti sellaisiakin, jotka julistavat hyvää sanomaa kateellisina siitä, että Jumala on käyttänyt minua työssään. He haluaisivat itselleen suuren sananjulistajan maineen! Ne, jotka saarnaavat tehdäkseen minut kateelliseksi, kuvittelevat, että heidän menestymisensä saa minut suremaan vankeuttani. Mutta toisilla on puhtaammat vaikuttimet; he julistavat rakkaudesta minuun, kun tietävät, että Herra on tuonut minut tänne puolustamaan totuutta. Mutta olkootpa heidän vaikuttimensa mitkä tahansa, joka tapauksessa hyvää sanomaa Kristuksesta julistetaan, ja siitä olen iloinen! Minulla on muutenkin syytä iloon, sillä tiedän, että teidän rukoustenne ja Pyhän Hengen avulla tämä kaikki kääntyy minun parhaakseni. Hartain toiveeni on, etten koskaan lannistuisi, vaan että olisin näissä koettelemuksissakin valmis puhumaan rohkeasti Kristuksen puolesta – aivan niin kuin olen ennenkin tehnyt – ja että tuottaisin aina kunniaa Kristukselle riippumatta siitä, elänkö vai kuolen.

TAM1897 Q1 20.1Eikö siis ole kirjoitettu, että Jumala käyttää kuollutta ihmistä evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ylistämiseen? Oletteko valmiita siihen, että Hän tekee sen teidän kauttanne, kun Hän voi tehdä sen paremmin kuolemanne jälkeen kuin eläessänne? Kuollut kyllä, mutta elävä Hänelle. Ettekö sitten näe, että siinä hyvässä mielessä kristitty ei koskaan kuole. ”Jumalan näkökulmasta katsoen kaikki ihmiset ovat elossa.” ”Elimmepä tai kuolimme, olemme Herran omat.” Oletteko te? Jos olette Herran omia eläessänne, olette Herran omia myös kuolemanne jälkeen. Ja yhtä varmasti kuin Jumala käyttää teitä evankeliumin julistamiseen elinaikanne aikana, Hän käyttää teitä evankeliumin julistamiseen kuolemanne jälkeenkin. Eikä työnne lopu, kun olette kuolleet. Yhtä varmasti kuin työnne on Kristuksen työtä, kun olette elossa, se jatkuu, kun olette kuolleet. Vaikutuksenne tekee tehtävänsä, ja Jumala tekee teidän kauttanne asioita kuolemanne jälkeen, joita hän ei voi tehdä yhtä hyvin, kun olette elossa.

TAM1897 Q1 20.2Oletetaan, että Paavali kuolisi. Hän odotti sitä. Katsokaa seuraavan luvun seitsemättätoista jaetta. Mutta muuten, tämän valossa, mitä hän teki koko ajan? ”siitä olen iloinen! Niin, ja tulen iloitsemaan.” (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 20.3”Jos minun on uhrattava henkeni pyrkiessäni vahvistamaan teidän uskoanne, olen kuitenkin iloinen.” Mihin hän viittasi sanoessaan: ”Jos minun on uhrattava henkeni pyrkiessäni vahvistamaan teidän uskoanne”? Hän odotti päivittäin, että hänet uhrattaisiin Jeesuksen Kristuksen uskon uhrina. Mitä hän teki sen suhteen? — ”Minä iloitsen ja riemuitsen teidän kaikkien kanssa.” Mitä heidän tuli tehdä? — ”Myös te saatte olla iloisia siitä, että minulla on etuoikeus kuolla teidän tähtenne.”

TAM1897 Q1 20.4Odottiko hän filippiläisten iloitsevan hänen kanssaan, kun hänen päänsä katkaistiin? — Kyllä; niin hän sanoo. Veljet, kun ymmärrämme, että kristityn työ ei lopu hänen kuollessaan, emme enää niin paljon tee päätöslauselmia emmekä lähetä ihmisille myötätuntoa ilmaisevia päätöslauselmia jonkun kuoleman vuoksi. Kiittäkäämme Herraa siitä, että vaikka hän on kuollut, hänen työnsä jatkuu. Iloitkaa siitä – älkää siitä, että hän on kuollut, vaan siitä, että hänen työnsä jatkuu; siitä, että Jumala käyttää häntä paremmin tällä tavalla kuin jos hän olisi elossa.

TAM1897 Q1 20.5Siksi antakaamme Jumalan tulla sisimpäämme ja täyttää se kokonaan, jotta voimme rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, koko sielustamme, koko mielestämme ja koko voimastamme. Sitä tarkoittaa olla lähetyssaarnaaja.

TAM1897 Q1 20.6Ja ennen kaikkea, jotta voi olla sellainen lähetyssaarnaaja, on ”lähdettävä maastaan”.