Egypti ja Israel

TAM1897 Q1 20.8Saarna pidetty torstai-iltana 4. maaliskuuta 1897 Julkaistu General Conference Bulletin -lehdessä, ensimmäinen vuosineljännes 1897, vol. 2, nro 1, s. 20–26.

TAM1897 Q1 20.9Ensimmäisessä oppitunnissamme käsittelimme valtion alkuperää; historian ensimmäisen valtion perustamista. Toisessa oppitunnissamme käsittelimme historian ensimmäistä esimerkkiä kirkon ja valtion erottamisesta. Jo tuolloin Herra osoitti selvästi, kuinka täydellinen erottamisen kirkon ja valtion välillä tulisi olla. Tänä iltana seuraamme molempia, kunnes ne kohtaavat jälleen samassa maassa.

TAM1897 Q1 20.10Nimrod oli Kushin poika; Kush asui Etiopiassa; Kush oli Haamin poika; ja Egypti oli Haamin maa. Näin voimme jäljittää Nimrodin sukupuun suoraan Egyptiin; ja voimme jäljittää myös hänen esimerkkinsä Egyptiin. Vaikka Nimrod oli ensimmäinen mies, joka puki päähänsä kuninkaan kruunun, ensimmäinen, joka kantoi arvonimeä ja vaati itselleen kuninkaan valtaa, niin kuitenkin Egyptissä Nimrodin esimerkkiä noudatettiin kaikilta osin kaikkein täydellisimmin ja se vakiintui siellä kaikkein perusteellisimmin.

TAM1897 Q1 20.11Egyptissä oli kuningas vasta Nimrodin ajan jälkeen; ei ennen kuin hän oli anastanut kuninkaan paikan ja vallan. Sillä, kuten muistatte, kun Nimrod teki niin, se oli Jumalaa vastaan, kansan käsitystä Jumalasta vastaan ja heidän tietämystään Hänestä vastaan. Tuolloin kansa tiesi, että tässä asiassa Nimrod otti Jumalan paikan; ja hänen nimensä viittaa näkemyksiin, jotka tuolloin vallitsivat kyseisestä teosta. Egyptissä noudatettiin samaa linjaa. Egyptiläiset lähteet vahvistavat, että Egyptin ensimmäiset hallitsijat olivat jumalia, seuraavat puolijumalia, eli puoliksi jumalia; näiden jälkeen tulivat kuninkaat itse, jotka olivat ihmisiä.

TAM1897 Q1 20.12Näin ollen voitte nähdä, että kyseisessä maassa menettelytapa oli sama kuin Sinearissa. Egyptissä kuningas asettui tahallaan ja avoimesti omasta tahdostaan kansan silmissä jumalan asemaan. Kansan silmissä hän oli juuri sellainen. Aurinko oli jumala; Egyptin kuningas oli auringon poika. Hän oli kansalle Jumala. Kansan elämä riippui hänen hengityksestään. Hän oli heidän elämänhenkensä. He saivat henkensä häneltä. Heille hän oli ”elämänantaja, ikuisen auringon kaltainen”. (Ks. ”Empires of the Bible”, luku 7, kappaleet 27, 38, 43, 44, 49, 64, 71–83, 96, 102; luku 14, kappaleet 15, 16.) Näin ollen Egyptissä kuningas ei ollut pelkästään jumalan edustaja tai varakuningas; hän oli jumalan ruumiillistuma. Jumalan elämä asui kuninkaassa ja välittyi kuninkaan kautta kansalle. Siten kuningas oli kansalle elämä, koska hänessä ilmentyi suuri, kaikkialla läsnä oleva jumala, aurinko. Ei ollut yhtään jumalan ominaisuutta, jota kuningas ei olisi edustanut kansalle. Tällainen oli kuninkuuden ja hallinnon järjestelmä muinaisessa Egyptissä.

TAM1897 Q1 21.1Palatkaamme nyt Kaldeaan, jolloin Jumala erotti kirkon valtiosta, kuten luimme edellisessä oppitunnissa, kun Hän sanoi Aabrahamille: ”Lähde maastasi, sukulaisistasi ja isäsi talosta maahan, jonka minä sinulle osoitan.” Ja pitäkää mielessä, että vasta sen jälkeen, kun Aabraham oli eronnut viimeisestä sukulaisestaan, Herra näytti hänelle maan. Aabraham erosi ensin kotimaastaan; toiseksi isänsä talosta; ja kolmanneksi sukulaisistaan. Vasta sen jälkeen, kun Loot oli mennyt Sodoman laaksoon, Jumala näytti Aabrahamille maan. 1. Mooseksen kirja 13:14, 15. Kun Jumala oli kutsunut Aabrahamia ja hän oli eronnut kotimaastaan – koko sydämestään, koko sielustaan ja kaikin tavoin – sekä isänsä talosta ja koko sukulaispiiristään ja seisoi siellä, missä Herra halusi hänen seisovan, silloin Herra sanoi hänelle: ”Nosta nyt silmäsi ja katso sieltä, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen; sillä kaiken sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisellesi ikuisesti.” Minä annan sen ikuiseksi omistukseksi.

TAM1897 Q1 21.2Nyt kysyn teiltä: kun Jumala käski Aabrahamin nostaa silmänsä ja katsoa, näkikö Aabraham enemmän kuin hän olisi nähnyt, jos hän olisi nostanut silmänsä ilman, että Jumala olisi käskenyt häntä tekemään niin?

TAM1897 Q1 21.3(Seurakunta) Kyllä.

TAM1897 Q1 21.4Hän näki siis jotain, mitä hän ei olisi voinut nähdä, ellei Jumala olisi käskenyt häntä katsomaan. Ja kun Jumala käski häntä nostamaan silmänsä ja katsomaan, se, mitä hän näki, oli maa, jonka Jumala oli hänelle luvannut. Tuolloin Jumala näytti hänelle luvatun maan, ja se oli se maa, johon Herra kutsui hänet. Hän ei antanut sitä hänelle tuolloin, ”ei antanut hänelle omaksi yhtään maata. Kuitenkin hän lupasi antaa sen hänelle omaksi ja hänen jälkeläiselleen hänen jälkeensä.” (KJV:n sanatarkka käännös) Ja hän piti jatkuvasti katseensa suunnattuna siihen taivaalliseen maahan; sitä maata, jossa on kaupunki, jolla on perustukset, ja jonka rakentaja ja tekijä on Jumala. Siellä oli ”Jumala lupasi siis antaa koko maailman Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen”; ja Aabraham sai sen ”uskon vanhurskauden kautta”. Sitten, kun Jumala käski Aabrahamia katsomaan sitä ja sanoi antavansa sen hänelle ja hänen jälkeläiselleen ikuiseksi omistukseksi, mitä hän näki? Maailman?

TAM1897 Q1 21.5(Ääniä) Hän näki tulevan maailman.

TAM1897 Q1 21.6Ja se on se maa, joka siitä lähtien kuului hänelle. ”Jos olemme Kristuksen omia, olemme myös oikeita Aabrahamin jälkeläisiä, ja Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset koskevat myös meitä.” Ja se on teidän maanne ja minun maani. Ja voi! Ajatelkaa, kuinka kapeita, kuinka täysin kelvottomia ajatuksia on sillä, joka tyytyy mihinkään muuhun maahan, tai joka tuntee minkäänlaista vetoa mihinkään muuhun maahan, tai jolla on minkäänlaista kiintymystä mihinkään muuhun maahan. Kuinka kukaan voi tehdä niin, kun hänen katseensa on suunnattu siihen maahan, jonka Jumala on hänelle näyttänyt ja johon Hän häntä kutsuu!

TAM1897 Q1 21.7Aabraham kuoli. Iisak eli ja kuoli. Jaakob ja hänen perheensä vietiin Egyptiin, kuten Herra sanoi Aabrahamille: ”Sinun jälkeläisesi ovat vieraita maassa, joka ei ole heidän omaansa”, ja se oli Egypti. Miettikää nyt tarkkaan. Älkää unohtako tätä ilmausta, jonka Herra antaa meille Egyptistä, sillä siitä on hyötyä tulevissa oppitunneissa. Maa, jossa heidän oli määrä olla muukalaisia ja palvella Herraa, oli Egypti. He asuivat siellä satoja vuosia – maassa, joka ei ollut heidän omaansa. Ja muistakaa, että se oli se Egypti, jonka olemme kuvanneet, jossa kuningas oli Jumalan sijasta ja oli kansalle Jumala.

TAM1897 Q1 21.8Katsokaamme vielä hetken tätä seurakuntaa ja tarkastelkaamme, mitä Herra teki sen kanssa. Meillä on tänä iltana edessämme kartta, joka näyttää meille maan. Tässä on Kaldea, josta Abram kutsuttiin; ja hän meni tänne ylös Mesopotamiaan, Harraniin, jossa hänen isänsä kuoli. Siellä hän erotettiin isänsä talosta, ja sitten hän tuli maahan, jossa hän erotettiin Lootista.

TAM1897 Q1 21.9Kun Abram oli tässä maassa, historiaa kirjoitettiin, kun idän kansat valloittivat länteen päin, jopa Egyptin rajoille asti. Mutta siihen mennessä, kun Israel meni Egyptiin, tai hieman ennen sitä, Egyptin imperiumi ulottui koko tähän itäiseen maahan. Se ulottui koko Egyptin alueelle, alas Etiopiaan, ja kattoi koko Vähä-Aasian etelä- ja länsirajan aina Armeniaan, Assyriaan ja Sineariin asti; niinpä Egyptin imperiumi kattoi koko itäisen alueen, tuolloin tunnetun maailman. Egyptin imperiumi oli aikanaan yhtä maailmanlaajuinen kuin Rooman imperiumi aikanaan tai mikä tahansa muu sen jälkeen tullut valtakunta.

TAM1897 Q1 21.10Kun historiaa luotiin idästä käsin ja näiden maiden kuninkaat valloittivat koko läntistä aluetta jopa Egyptin rajoille asti, Jumala asetti seurakuntansa Kanaanin maahan pitämään elossa tietoa todellisesta Jumalasta niiden kansojen keskuudessa, jotka kulkivat siellä edestakaisin. Ja kun Egyptin valtakunta oli levinnyt koko tähän maahan ja maailman imperiumin keskus oli itse Egyptin pääkaupunki, Jumala vei kansansa Egyptiin, jotta kaikkien kansojen lähettiläät ja maaherrat, jotka kulkivat näistä maista hallituksensa päämajaan, joka oli Egypti, tulisivat kosketuksiin Jumalan kansan kanssa.

TAM1897 Q1 21.11Egyptissä Herra asutti kansansa Gooseniin, näiden pakanakansojen ja Egyptin pääkaupungin väliselle kulkureitille, jotta kansat, niiden lähettiläät ja maaherrat kulkisivat Goosenin, Jumalan kansan asuttaman maan, läpi ja jotta heidän huomionsa kiinnittyisi todelliseen Jumalaan.

TAM1897 Q1 22.1Myös Egyptissä Joosef oli valtaistuimen vieressä, jotta Egyptiin saapuvat lähettiläät joutuivat tapaamaan Joosefin, joka antoi heille tietoa todellisesta Jumalasta. Joosefin kuoleman jälkeen tieto Joosefista ja hänen vaikutusvaltansa säilyivät Egyptin pääkaupungissa Mooseksen aikaan asti. Silloin Mooses oli palatsissa ja valtaistuimen vieressä. Ei pelkästään sen vieressä, kuten Joosef oli ollut, vaan Mooses seisoi valtaistuimen ensimmäisellä askelmalla, sillä hän oli faaraon tyttären poika. Faaraon tytär oli faaraon vaimo; ja Mooses, joka oli faaraon tyttären poika, oli kaksinkertaisesti laillinen valtaistuimen perillinen. Jos faaraon vaimo ei olisi ollut hänen tyttärensä, hänen adoptoitu esikoispoikansa olisi ollut valtaistuimen perillinen. Toisaalta, jos faaraolla olisi ollut toinen vaimo eikä muita lapsia, hänen tyttärensä olisi ollut valtaistuimen perillinen. Mutta kun faaraon tytär oli faaraon vaimo, hänen adoptoitu poikansa oli kaksinkertaisesti valtaistuimen perillinen. Hänen oikeuttaan periä Egyptin valtaistuin – joka oli tuolloin maailman valtaistuin – ei voitu kiistää.

TAM1897 Q1 22.2Tuolloin Egyptin kuningas oli noin kahdeksankymmentä vuotta vanha, joten Mooseksen ja hänen kaksinkertaisesti laillisen paikkansa valtaistuimella sekä koko maailman kattavan Egyptin imperiumin kaiken vallan hallussapidon välillä oli vain vähän aikaa. Ja tuolloin lähestyi myös se lupauksen aika, jonka Jumala oli vannonut Aabrahamille, ja Mooses uskoi siihen, ja siksi hän tietoisesti ja täysin hylkäsi valtaistuimen sekä kaiken Egyptin vallan ja kunnian – hän ”kieltäytyi esiintymästä faaraon tyttärenpoikana.”

TAM1897 Q1 22.3Mooses uskoi, että Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika oli lähestymässä. Ja muuten, meidän olisi parempi päättää, uskommeko siihen; sillä jos olemme varmoja siitä, että uskomme siihen, näemme enemmän Mooseksen uskossa siihen. Katsokaa Apostolien tekojen 7. luvun 17. jaetta:—

TAM1897 Q1 22.4Kun sen lupauksen aika lähestyi, jonka Jumala oli vannonut Aabrahamille, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä. (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 22.5Silloin kun Mooses syntyi, faarao aikoi tuhota kansan, jotta se ei lisääntyisi ja tulisi niin voimakkaaksi, että se pystyisi poistumaan maasta. Asia on niin, että Egyptissä ei ollut vain juutalaisia vieraana kansana, vaan siellä oli lukuisia vieraita kansoja – vankeja, jotka oli tuotu muista maista Egyptiin. Niinpä tuolloin noin kolmasosa Egyptin väestöstä oli ulkomaalaisia. Heprealainen sana, jolla kansan lisääntymistä kuvataan, tarkoittaa, että he ”parveilivat” kuin mehiläiset tai kalat. Kun faarao näki kansan lisääntyvän niin runsaasti ja maan olevan lisäksi täynnä ulkomaalaisia, hän alkoi pelätä, että he kaappaisivat maan kapinassa päästäkseen pois maasta.

TAM1897 Q1 22.6Toinen asia, joka johti tähän, oli se, että kun Israel oli Egyptissä – aikana, jolloin Egyptin imperiumi ulottui koko itään – valtion valta yritti määrätietoisesti pakottaa koko imperiumin palvomaan yksinomaan aurinkoa. Erilaiset auringonpalvonnan muodot olivat levinneet koko valtakuntaan, mutta valtakunnan koko voima pyrki kieltämään kaikki auringonpalvonnan muodot lukuun ottamatta pelkän taivaalla näkyvän aurinkokiekon tai heidän edessään olevan aurinkokiekon kuvan palvontaa. Israel ei tietenkään totellut tätä määräystä. He eivät suostuneet palvomaan aurinkoa. He puolustivat Jumalan totuutta, ja tämä seikka oli edelleen tämän kuninkaan mielessä. Toinen kuningas oli yrittänyt pakottaa kansan palvomaan aurinkoa; mutta kun tämä kuningas astui valtaan, asia oli hänen mielessään, ja se oli perusta, jonka pohjalta hän saattoi päätellä, että jos tälle kansalle annettaisiin tilaisuus, he ottaisivat johdon käsiinsä maasta poistumisessa.

TAM1897 Q1 22.7Tuosta ajasta on kirjattu paitsi, että ”kansan määrä kasvoi ja moninkertaistui”, myös että ”Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika lähestyi”. Minkä lupauksen Jumala oli vannonut Aabrahamille? Mikä oli Jumalan lupaus Aabrahamille? — Antaa hänelle maa, jonka hän oli nähnyt. Mikä maa se oli?

TAM1897 Q1 22.8(Ääniä) Maailma.

TAM1897 Q1 22.9Mikä maailma?

TAM1897 Q1 22.10Tuleva maailma.

TAM1897 Q1 22.11Se on Stefanuksen sana: ”Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika lähestyi.” Lähestyikö se? Uskotteko sen? Uskotteko, että aika oli lähellä, jolloin Jumala antaisi Aabrahamille sen maan, jonka Hän oli hänelle näyttänyt? Siinä sanotaan: ”Aabrahamille.” Siellä olisi muitakin, mutta se oli tarkoitettu Aabrahamille. Ei jollekin muulle ilman Aabrahamia, vaan Aabrahamille ja hänen jälkeläiselleen. ”Ei [jälkeläisille,] … vaan yhdelle [jälkeläiselle,] joka tietysti tarkoittaa Kristusta.”

TAM1897 Q1 22.12Oliko siis lupauksen aika lähellä, jolloin Jumala antaisi Aabrahamille ja Kristukselle sen maan, jonka Jumala oli näyttänyt Aabrahamille? En kysy, oletteko koskaan aiemmin ajatelleet tätä vai ette. Kysyn, uskotteko sen, mitä siinä sanotaan. En aio yrittää selittää sitä. Sitä ei tarvitse selittää, kun kerran uskomme siihen, sillä niin siinä sanotaan. Tiedätte hyvin ilman jakeisiin viittaamista, Raamatun tuntemuksenne perusteella, että Jumala antoi tämän lupauksen joka kerta Aabrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Ei koskaan jälkeläiselle ilman Aabrahamia. Ei koskaan Aabrahamille ilman jälkeläistä – ja ”ei jälkeläisille”, vaan sinun jälkeläisellesi. Sitten, kun lupauksen aika lähestyi, jolloin se oli määrä antaa Aabrahamille, kenelle muulle se tuli? – Kristukselle. Miten se oli määrä tulla Aabrahamille? – Kristuksen kautta.

TAM1897 Q1 22.13S. H. Lane.—Kun lupaus toistettiin Iisakille ja Jaakobille, eikö kielenkäyttö ollut sama?

TAM1897 Q1 22.14Kyllä. Se oli aina sama.

TAM1897 Q1 22.15S. H. Lane.—Sitten kysymys olisi: Pitikö Aabrahamin välttämättä olla läsnä, jotta Stefanuksen lausunto täyttyisi?

TAM1897 Q1 23.1Kyllä, koska siinä sanotaan koko ajan: ”Sinulle ja sinun jälkeläisellesi.” Mutta tulossa on muita jakeita, jotka vahvistavat tämän.

TAM1897 Q1 23.2Vielä yksi asia. Jaakob kuoli Egyptissä, ja hänen ruumiinsa vietiin maahan ja haudattiin sinne. Joosef kuoli Egyptissä, mutta hän sanoi: ”Älkää haudatko minua; ette edes tuonne maahan.” Joosef ei halunnut, että häntä vietäisiin Palestiinaan, jonne Jaakob vietiin ja haudattiin. Joosef sanoi: ”Jumala tulee käymään luonanne. Pitäkää ruumiini täällä, ja kun Jumala vierailee luonanne, ottakaa minut mukaanne. Ottakaa luuni mukaanne.” Ja niin he tekivät. Ja kun he pääsisivät siihen maahan, mikä maa se oli, jonka Jumala tarkoitti lupauksessaan Aabrahamille?

TAM1897 Q1 23.3(Seurakunta) Tuleva maailma.

TAM1897 Q1 23.4Ettekö näe, että Joosef ei koskaan odottanut tulevansa haudatuksi tässä maailmassa?

TAM1897 Q1 23.5Katsokaa tätä toisesta näkökulmasta. Sanassa sanotaan, että ”Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika lähestyi”. Jumala oli vannonut antavansa Aabrahamille maan, jonka Hän oli hänelle näyttänyt, ikuiseksi omistukseksi. Mutta Aabraham oli nyt kuollut ja ollut kuolleena jo satoja vuosia. Kuinka siis Jumala voisi antaa maan Aabrahamille, kun tämä oli kuollut? Selvästikään Hän ei voinut. Koska Jumala oli vannonut antavansa maan Aabrahamille; koska Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika oli nyt lähellä; ja koska Aabraham oli nyt kuollut, on varmaa, ettei maata voitu antaa Aabrahamille hänen ollessaan kuollut; ja on yhtä varmaa, että aika oli lähellä, jolloin Aabraham herätettäisiin kuolleista, jotta Jumala voisi antaa hänelle maan, jonka Hän oli vannonut antavansa hänelle ikuiseksi omistukseksi. Ettekö siis tästä näe, miksi Joosef ei sallinut ruumiinsa hautaamista – edes Kanaanin maahan, jonne Jaakobin ruumis oli haudattu? Totuus on, että Joosef uskoi, että aika oli lähellä, jolloin Jumala antaisi Aabrahamille maan, kuten oli hänelle vannonut, ja Joosef odotti pääsevänsä perimään sen yhdessä Aabrahamin kanssa.

TAM1897 Q1 23.6(Ääni) Eikö tuo lupaus viitannut siihen lupaukseen, jonka Jumala antoi Aabrahamille ja josta puhutaan 1. Mooseksen kirjan viidennessätoista luvussa?

TAM1897 Q1 23.7Kyllä, juuri siitä on kyse, kiitos Herralle. Niinpä Joosef kuoli ja hänet balsamoitiin Egyptissä ja laitettiin arkkuun, ja kun Israel lähti Egyptistä, Joosefin luut kuljetettiin heidän mukanaan neljäkymmentä vuotta erämaassa; ja koko tuon ajan Joosefin ruumis oli heidän mukanaan, siellä heidän silmiensä edessä, päivästä toiseen, ja se oli nuhde heidän epäuskostaan.

TAM1897 Q1 23.8Olen huomannut, että monet ihmiset, lukiessaan tuota jaetta Stefanuksen puheesta, selittävät sitä näin ja noin ja toisin, sen sijaan että uskoisivat sen sanomaan, sen sijaan että tarkastelisivat lupausta, jonka Jumala antoi Aabrahamille ja vahvisti valalla: että Hän antaisi Aabrahamille sen maan, jonka Hän oli tälle näyttänyt. Mutta olettehan yhtä mieltä siitä, että maa, jonka Jumala näytti Aabrahamille, oli maailma – ei tämä maailma, vaan tuleva maailma? Se on se maa, jonka Jumala vannoi antavansa hänelle; ja se on se maa, jota hän odotti. Se on se maa, jossa oli kaupunki, jota hän odotti, ja jonka rakentaja ja tekijä on Jumala. Eikä hän edes ajatellut mahdollisuutta palata toiseen maahan, josta hän oli lähtenyt.

TAM1897 Q1 23.9Koko ajan Jumalan vala koski sen maan antamista Aabrahamille ja hänen jälkeläiselleen. Älkää lisätkö siihen sanaa ”jälkeläiset”, kun Jumala on sen poistanut; älkää lisätkö siihen monikon päätettä, kun Jumala on sen poistanut. ”Ei [jälkeläisille,] … vaan yhdelle [jälkeläiselle,] joka tietysti tarkoittaa Kristusta.” Heitä oli monia, se on totta. Egyptistä lähti kolme miljoonaa, mutta nämä eivät ole niitä, joista Jumala puhui sanoessaan: ”Sinulle ja sinun jälkeläisellesi”, joka oli ”kuin yksi” ja ”joka on Kristus”. Ymmärrättekö tämän? Älkää antako Israelin suuren joukon tulla mieleenne, kun luette sanat: ”Sinulle ja sinun jälkeläisellesi.” Kun Jumala poistaa monikon päätteen, me emme saa lisätä sitä sinne lainkaan. Emme saa lisätä sitä sinne edes ajatuksissamme. Kuka oli jälkeläinen? – Kristus. Kun Hän sanoo: ”Sinulle ja sinun jälkeläisellesi”, teidän ja minun ei pidä tulkita sitä millään muulla tavalla kuin: ”Sinulle ja Kristukselle minä sen annan, ikuiseksi omistukseksi.” Emme saa asettaa sinne ketään muuta kuin Kristusta, paitsi Kristuksen kautta. Sinulle ja Kristukselle minä sen annan.

TAM1897 Q1 23.10Stefanus sanoo, että ”Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika lähestyi”. Stefanus sai tämän tiedon Raamatusta. Haluan teidän ymmärtävän, että se ei ollut mikään erityinen Pyhän Hengen innoitus, joka annettiin Stefanukselle juuri sillä hetkellä, vaan se oli kaikki jo aiemmin Raamatussa, ja Pyhä Henki antoi sen näille muille Stefanuksen kautta muistuttamalla häntä asioista, jotka hän oli aiemmin lukenut Raamatusta. Avatkaa, olkaa hyvät, 2. Mooseksen kirjan kuudes luku. Tämä on niin selvä Raamatussa, ettei sitä voi mitenkään selittää pois. Tämä on Israelin vapautuksen aika, ja Herra aikoi toteuttaa sen. 2. Moos. 6:1–5:—

TAM1897 Q1 23.11Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Nyt saat nähdä, mitä minä teen faaraolle; sillä hän päästää heidät menemään voimallisella kädellä, ja voimallisella kädellä hän ajaa heidät pois maastaan.” Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Herra; ja minä ilmestyin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille nimellä Kaikkivaltias Jumala, mutta he eivät tunteneet minua nimelläni Jehova. Ja minä olen myös vahvistanut liitoni heidän kanssaan, antaakseni heille Kanaanin maan, heidän vaelluksensa maan, jossa he olivat muukalaisia. Ja minä olen myös kuullut niiden Israelin lasten huokaukset, joita egyptiläiset pitävät orjuudessa; ja minä olen muistanut liitoni.”

TAM1897 Q1 23.12Mikä oli hänen liittonsa? — Antaa heille maa. Mitä maa edusti? Mikä se oli? — Maa, maailma, jonka Herra näytti Aabrahamille ja vannoi antavansa sen hänelle ikuiseksi omistukseksi.

TAM1897 Q1 24.1(Ääniä) Tuleva maailma.

TAM1897 Q1 24.2Nyt hän sanoo: ”Minä olen muistanut liitoni.” Mitä se merkitsi? ”Minä olen muistanut liitoni.” Oliko hän unohtanut sen? — Ei; vaan se, että nyt oli tullut aika tehdä se, mitä hän oli luvannut. Muistattehan, että Ilmestyskirjan 18. luvussa sanotaan: —

TAM1897 Q1 24.3Kuulin toisen äänen sanovan taivaasta: »Lähde sieltä, kansani! Älä osallistu kaupungin synnintekoon, ettet joutuisi kärsimään yhdessä sen kanssa. Tämän kaupungin synnit ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on valmis tuomitsemaan nuo rikokset. Antakaa sille kaksinkertaisesti kaikesta pahasta, mitä se on tehnyt. Se on valmistanut kärsimyksen maljan muille – antakaa sille itselleen nyt kaksi maljallista. Se on elänyt loisteliaasti ja mielihalujaan tyydyttäen. Mitatkaa sille nyt sama määrä vaivaa ja murhetta. Se kerskuu olevansa kuningatar eikä mikään sureva avuton leski. Mutta yhtäkkiä kuoleman tuska, nälkä ja murheet yllättävät sen. Se poltetaan poroksi, sillä Herra, joka sen tuomitsee, on suuri.»

TAM1897 Q1 24.4Kun Jumala on muistanut hänen vääryytensä, on tullut aika, jolloin hänet tuomitaan. Kun Hän muisti liitonsa, mikä aika oli tullut? — Oli tullut aika täyttää vala. Mutta mikä oli liitto Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa? — Se oli antaa heille se maa ikuiseksi omistukseksi ja antaa se heille ja heidän jälkeläiselleen. Kuka oli se jälkeläinen? — Kristus.

TAM1897 Q1 24.5Sano siis israelilaisille: Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten rasituksen alta ja vapautan teidät heidän orjuudestaan, ja lunastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla tuomioilla; ja otan teidät kansakseni, ja minä olen teille Jumala; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vie teidät pois egyptiläisten rasituksen alta.

TAM1897 Q1 24.6Jos Israel olisi uskonut tuon, olisiko heillä koskaan ollut tarvetta solmia sitä sopimusta Siinailla? Ennen kuin hän lainkaan lähti heidän kanssaan Egyptistä, hän sanoi: ”Minä olen teidän Jumalanne, te olette minun kansani. Te tulette tietämään, että minä olen Herra.”

TAM1897 Q1 24.7Ja minä vien teidät siihen maahan, jonka minä vannoin antavani Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja annan sen teille perinnöksi: minä olen Herra.

TAM1897 Q1 24.8”Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika lähestyi.” Minä vien sinut maahan, jonka vannon antavani sinulle. Mikä se lupaus sitten on? Mihin maahan Jumala halusi viedä Israelin? Mikä maa siellä oli heitä varten? — Tuleva maailma. Älkää nyt yrittäkö selittää tätä kaikkea. Minulla ei ole sille selitystä. Siinä on se, mitä sana sanoo, ja minä uskon siihen. Sitä ei tarvitse selittää. Sitä tarvitsee vain uskoa. Ei, älkää yrittäkö selittää sitä edes itsellenne. Jos se on teille uutta, jos teillä on ollut siitä muita ajatuksia, älkää yrittäkö sovittaa niitä tähän. Luopukaa niistä kaikista ja katsokaa, mitä tässä sanotaan.

TAM1897 Q1 24.9Kysyn vielä kerran. Mikä maa se oli, jonka Jumala vannoi antavansa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille?

TAM1897 Q1 24.10(Seurakunta) Tuleva maailma.

TAM1897 Q1 24.11Pidättekö kiinni siitä? Hyväksyitte hetki sitten, että se oli oikein. Älkäämme perääntykö siitä nyt sielumme tähden.

TAM1897 Q1 24.12(Ääni) Olisiko lunastus tullut heille?

TAM1897 Q1 24.13Kyllä; lunastus olisi tullut heille. Lunastus olisi tullut maailmalle. Kaikki se olisi tullut. Mutta se olisi tullut eri tavalla kuin se tuli. Maailma olisi kokenut jotain muuta kuin mitä se on kokenut. Emme ymmärrä sitä, kun katsomme heidän kokemustaan ja ajattelemme, että juuri siihen Jumala heidät kutsui. He kokivat tuon kauhean kokemuksen, koska he eivät uskoneet siihen, mihin Jumala heidät kutsui. Ja, veljet, jos te ja minä tänään katsomme näitä asioita, jotka silloin asetettiin Israelin eteen, samalla tavalla kuin he katsoivat niitä, teemme nyt samoin kuin Israel teki silloin. Israel ei nähnyt silloin sitä, mitä Jumala oli heille varannut, eikä se siksi saanut sitä, mitä Jumala oli heille varannut. Jos me emme näe näissä asioissa enempää kuin Israel näki, emme saa enempää kuin Israel sai. Niin varmasti kuin katsomme näitä asioita samalla tavalla kuin Israel, teemme tänään samoin kuin Israel teki silloin.

TAM1897 Q1 24.14Olemme saaneet kuulla saman valtavan uutisen kuin Mooseksen ajan ihmiset: Jumala haluaa pelastaa meidät. Noille ihmisille uutisesta ei kuitenkaan ollut hyötyä, sillä he eivät uskoneet Jumalan lupauksiin. Jumalan lupaus on yhä voimassa: me saamme kerran levätä hänen luonaan. Silti meillä on syytä pelkoon, sillä jotkut ovat jäämäisillään matkasta.

TAM1897 Q1 24.15Onko tästä nyt hyötyä meille, kun se yhdistyy uskoon meissä, jotka kuulemme sen? Jumala varjelkoon, ettei Israelin kokemus toistu meissä. Tämä on asetettu eteemme, jotta voisimme välttyä siltä.

TAM1897 Q1 24.16Katsokaamme, mitä he eivät nähneet, koska eivät uskoneet Jumalaan. Katsokaamme, mitä Jumalalla oli heille varattuna, ja tavoitelkaamme sitä sen sijaan, että katsomme asioita kuten he katsoivat ja epäonnistumme saavuttamaan sitä kuten he epäonnistuivat.

TAM1897 Q1 24.17Avatkaa 2. Mooseksen kirjan viidestoista luku, ja siellä se on ilmaistu hyvin selvästi. Kun Israel oli tullut ulos Egyptistä ja ylittänyt Punaisenmeren, siellä on nämä sanat 13. jakeessa:—

TAM1897 Q1 24.18Sinä olet armossasi johtanut esiin kansan, jonka olet lunastanut; sinä olet ohjannut heidät voimassasi pyhään asuinpaikkaasi.

TAM1897 Q1 24.19Tämä luku on Mooseksen laulu. Ne, jotka seisovat Siionin vuorella ja saavat voiton pedosta ja sen kuvasta sekä sen nimen numerosta, laulavat Mooseksen laulua. Ei laulua, joka on mallinnettu tuon mukaan. Ei laulua, joka on sen kaltainen. Vaan he laulavat Mooseksen laulua. Tuo 2. Mooseksen kirjan 15. luku on meidän laulumme.

TAM1897 Q1 24.20Minne Jumala aikoi viedä heidät? — Hänen ”pyhään asuinpaikkaansa”. Missä se pyhä asuinpaikka oli?

TAM1897 Q1 24.21(Seurakunta) ”siihen taivaan kaupunkiin, jonka Jumala itse on suunnitellut ja rakentanut.”

TAM1897 Q1 24.22Lisää. ”Kansat kuulevat sen ja pelästyvät; suru valtaa Palestiinan asukkaat.”

TAM1897 Q1 24.23E. J. Waggoner.—Niin kävi.

TAM1897 Q1 24.24Tietysti niin kävi. Kun he tulivat sille rajalle, Edomin ruhtinaat hämmästyivät. ”Moabin väkevät miehet valtaa vapistus; kaikki Kanaanin asukkaat sulavat pois.” Mitä asukkaille oli määrä tapahtua?

TAM1897 Q1 25.1(Ääniä) Heidän oli määrä sulaa pois.

TAM1897 Q1 25.2E. J. Waggoner.—He olivat jo sulaneet pois.

TAM1897 Q1 25.3Juuri kun he saapuivat sinne, Israel kysyi: ”Annatko meidän kulkea maasi läpi?” Mitä he vastasivat? — Ei, herra. He eivät saaneet astua jalallaan heidän maalleen. Mutta jos he olisivat menneet suoraan Punaiseltamereltä Edomin rajalle, koko Edom olisi seissyt hämmästyneenä paikoillaan, kunnes he olisivat ohittaneet sen. Oi, Israel ei ole vieläkään selvittänyt, mitä Israel siellä menetti. Veljet, kun ymmärrämme, mitä Israel siellä menetti, se antaa meille inspiraation, joka tuo mukanaan Jumalan voiman, ja me uskomme siihen.

TAM1897 Q1 25.4Pelko ja kauhu valtaavat heidät; sinun käsivartesi suuruuden edessä he ovat liikkumattomia kuin kivi; kunnes sinun kansasi kulkee ohi, oi Herra, kunnes se kansa kulkee ohi, jonka olet lunastanut.

TAM1897 Q1 25.5Mitä hän aikoo tehdä heille? ”Sinä tuot heidät sisään ja istutat heidät perintöosasi vuorelle.” Kenen perintöosa? – Herran. Mutta ”Jumala puhui esi-isillemme kauan sitten profeettojen välityksellä monin eri tavoin. Nyt hän on puhunut meille Poikansa välityksellä. Hän on antanut Pojalleen kaiken.” Kuka johti Israelia? — Jumala. Minne? — ”Perintömaallesi”; ei meidän — sinun. ”Jos olemme Kristuksen omia, olemme myös oikeita Aabrahamin jälkeläisiä, ja Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset koskevat myös meitä.” ”Perintömaallesi, oi Herra.” Siinä ei ole vielä kaikki. ”Sinä tuot heidät sisään ja istutat heidät perintöosasi vuorelle, paikkaan, oi Herra, jonka olet valmistanut itsellesi asuinpaikaksi.” Eikä siinä vielä kaikki. ”Pyhäkköön, oi Herra, jonka kätesi ovat perustaneet.” Mikä pyhäkkö se on, jonka Herran kädet ovat perustaneet?

TAM1897 Q1 25.6(Ääniä) Todellinen pyhäkkö.

TAM1897 Q1 25.7Tietenkin se on. ”Asian ydin on siis tämä: meidän ylipappimme on Kristus, jonka tehtävää juuri kuvailin. Hän on taivaassa itsensä Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Hän hoitaa papinvirkaansa taivaan temppelissä. Tämä pyhin jumalanpalveluspaikka ei ole ihmisten, vaan Herran rakentama.” Se on tämän illan puheemme ydin, eikö niin? Sinne Jumala halusi viedä Israelin. Mutta he eivät nähneet sitä. Ymmärrättekö? Sinne hän haluaa viedä meidätkin.

TAM1897 Q1 25.8Ymmärrättekö, että juuri sinne Jumala halusi tuolloin viedä Israelin? Jos ymmärrätte, olette valmiita menemään sinne, mihin Israel ei päässyt. Mutta jos luulette, että kyseessä oli jokin maallinen pyhäkkö, jonka ihminen pystytti – se on kaikki, mitä Israel näki, ja se on kaikki, mitä tekin tulette näkemään. Israel ei päässyt maahan, ettekä tekään pääse. Meidän on nähtävä enemmän kuin Israel näki, tai emme koskaan pääse pidemmälle kuin Israel pääsi. Mutta miksi Israel ei nähnyt enempää kuin mitä se näki? – Se ei uskonut. Mutta meidän on nyt uskottava se, mitä Israel ei silloin uskonut, tai emme koskaan saa sitä, mitä Israel menetti. Mutta jos uskomme sen, mitä Israel ei uskonut, meidät viedään siihen perintöosaan, johon Israelia ei viety, siihen tabernaakkeliin, johon Israel ei astunut, Jumalan pyhään asuinpaikkaan, siihen kaupunkiin, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.

TAM1897 Q1 25.9Jae 18: ”Herra hallitsee aina ja iankaikkisesti.” Hän haluaa itse hallita heitä; ei enää faarao; ei enää Nimrod; ei enää näitä epäjumalanpalvojia; ei enää tätä kapinallista kansaa. Jumala halusi johtaa Israelin siunattuun maahan ja hallita heitä siellä aina ja iankaikkisesti, mutta he eivät tienneet sitä. Voi, mitä he menettivät, kun eivät uskoneet Herraan! Voi, mitä me olemme menettäneet kaikki nämä vuodet! Sillä kuten luen teille huomenna illalla, olisimme olleet siellä jo kauan sitten, jos olisimme vain uskoneet Herraan. Jumala sanoo niin, ja niin se on. Meillä ei ole mitään asiaa tässä tabernaakkelissa tänä iltana. Meillä ei oikeutetusti ole mitään asiaa täällä lainkaan, koska meillä ei ole mitään asiaa tässä maailmassa. Koska olemme kuitenkin tässä maailmassa, tämä on paikkamme. Mutta meidän ei pitäisi olla tässä maailmassa lainkaan. Meidän olisi pitänyt olla jo kauan sitten Jumalan valtakunnassa. Se on tosiasia, veljet. Raamatussa on enemmän kuin mitä voisimme tuoda esiin täällä vielä tunnin aikana pelkästään tuon yhden ajatuksen pohjalta.

TAM1897 Q1 25.10Mooses uskoi kaiken tämän. Hän uskoi, että lupauksen täyttymisen aika oli lähellä. Mutta hän oli pian ottamassa haltuunsa Egyptin valtaistuimen. Hänen oli määrä tulla kuninkaaksi. Hänen oli määrä hallita; hänellä oli määrä olla virka, joka oli korkeampi kuin minkään kaupungin pormestarin tai virkailijan virka. Hänen oli määrä hallita paitsi valtakuntaa, myös imperiumia; maailman imperiumia, ja se oli hänen oikeutensa. Se kuului hänelle kaksinkertaisen oikeuden nojalla. Hänen ei tarvinnut asettua ehdolle virkaan. Se oli määrä siirtyä hänelle, eikä kukaan voinut kiistää hänen oikeuttaan. Valtaistuimelle oli enää yksi askel; vain siihen asti, kunnes tämä faarao kuolisi, ja hän oli lähes sata vuotta vanha. Silloin tästä Mooseksesta tulisi maailman kuningas, sillä Egyptin imperiumi ulottui koko maailmaan.

TAM1897 Q1 25.11Myös Israelilla oli tuolloin vaikeaa. Israelia sorrettiin, vainottiin ja pakotettiin tekemään työtä tiilitehtaissa. Mooses olisi voinut sanoa: ”Nyt kansaamme sorretaan; heitä vainotaan; he kärsivät Jumalansa vuoksi; mutta se ei kestä kovin kauan, sillä faarao on lähes sata vuotta vanha eikä voi elää enää kauan. Sitten minä teen uudistuksen. Minä laitan tämän hallinnon kuntoon. Minä hallitsen oikeudenmukaisesti. En kuten nämä jumalattomat faaraot. Uskon Jumalaan. Olen kristitty, ja juuri siksi, että olen kristitty, olen sitäkin pätevämpi hallitsemaan.” Ja hän olisi voinut paitsi poistaa heidän taakansa, myös antaa heille virkoja ja hallita maailmaa Jumalan kansan avulla. Eikö tie ollut avoinna? Valtaistuimelle oli vain yksi askel, ja se askel oli pian otettava. Mutta katsokaamme, mitä tuo kristitty teki tällaisissa olosuhteissa. Avatkaa Heprealaiskirjeen 11. luku. Katsokaa tarkasti, lukekaa se huolellisesti ja katsokaa, mitä siinä sanotaan. 24. jae:—

TAM1897 Q1 26.1Uskon tähden Mooses aikuiseksi tultuaan kieltäytyi esiintymästä faaraon tyttärenpoikana.

TAM1897 Q1 26.2Mitä tarkoitti kieltäytyä olemasta faaraon tyttären poika? — Kieltäytyä olemasta kuningas. Valtaistuin oli siellä. Siihen oli vain yksi askel. Mutta sen sijaan, että hän olisi astunut sinne ja istuutunut valtaistuimelle, hän astui alas. Hän käänsi selkänsä Egyptin valtaistuimelle ja kaikille Egyptin aarteille ja nautinnoille ja käänsi kasvonsa toiseen maahan; sillä oli tullut aika, jolloin Jumala kutsui kansansa pois siitä maasta tähän toiseen maahan. Mooses uskoi Jeesukseen Kristukseen ja uskoi siksi kirkon ja valtion erottamiseen. Siksi hän erottautui valtiosta ja seisoi koko sydämestään seurakunnan puolella. Jumala kutsui hänet pois tästä maasta, kuten hän alun perin kutsui hänen isänsä Aabrahamin pois omasta maastaan. Mutta siinä ei ole kaikki. Kuunnelkaa: ”Hän valitsi mieluummin kärsiä huonoa kohtelua yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin nauttia jonkin aikaa Egyptin nautinnoista?” (Jonesin sanat, sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 26.3(Seurakunta) Synti.

TAM1897 Q1 26.4Synti? Hän oli kruununperillinen. Mikä se sitten oli, kun hän kiinnitti mielensä Egyptin valtaistuimeen, maailman valtaan ja nautintoihin sekä maailman hallituksiin? Mikä se oli? — Synti. Sanotaanko niin?

TAM1897 Q1 26.5(Ääniä) Kyllä.

TAM1897 Q1 26.6Uskotteko te sen?

TAM1897 Q1 26.7(Ääniä) Kyllä.

TAM1897 Q1 26.8Oliko se silloin syntiä Israelille?

TAM1897 Q1 26.9(Ääniä) Kyllä.

TAM1897 Q1 26.10Mitä se on nyt?

TAM1897 Q1 26.11(Ääniä) Synti.

TAM1897 Q1 26.12Veljet, Raamatussa on joitakin asioita, joita meidän tulisi pohtia. ”Mieluummin hän kärsi huonoa kohtelua yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin nautti synnin tuottamasta hetkellisestä mielihyvästä.” Mutta älkää unohtako, että tässä mainitut nautinnot – synnin nautinnot – ovat todellisuudessa Egyptin nautintoja; nautintoja siitä, että on Egyptin kuningas, että hoitaa virkaa maallisessa hallituksessa, että hallitsee muita ihmisiä. Kaikki tämä oli hänelle tulossa aidon syntyperän kautta, perintöoikeuden nojalla. Hänen ei tarvinnut asettua ehdokkaaksi tai kerätä ääniä. Se kuului hänelle luonnostaan. Kirjoituksissa sanotaan, että jos hän olisi ottanut vastaan kaikki nämä nautinnot ja nauttinut niistä, se olisi ollut synnin nautintojen nauttimista. Mutta hän hylkäsi sen. Miksi? – ”Hänestä oli parempi kärsiä Jumalan lupaaman Kristuksen tähden kuin omistaa kaikki Egyptin aarteet.”

TAM1897 Q1 26.13Missä Kristus oli suhteessa Egyptin hallitukseen ja valtaistuimeen? Oliko Kristus yksi Egyptin kanssa? – Ei. Olisiko Mooses voinut saada sekä Kristuksen että Egyptin valtaistuimen?

TAM1897 Q1 26.14(Ääniä) Ei.

TAM1897 Q1 26.15Mutta Egyptin valtaistuin oli hänelle yhtä luonnollisesti tulossa kuin lehdet putoavat puista. Hänen ei tarvinnut taistella virasta. Ei edes saadakseen itsensä ehdokkaaksi.

TAM1897 Q1 26.16A. F. Ballenger.—Tai laatia vetoomusta.

TAM1897 Q1 26.17Ei. Hänen ei tarvinnut edes hankkia edustajaa esittämään vetoomustaan presidentille.

TAM1897 Q1 26.18Tarkastelkaa tilannetta uudelleen. Siellä oli Egypti valtaistuimineen, nautintoineen ja aarteineen, joka siirtyi hänelle yhtä luonnollisesti kuin lehdet putoavat puusta, ilman minkäänlaista henkilökohtaista ponnistelua hänen puoleltaan. Hänen tarvitsi vain istua kädet ristissä, kunnes kuningas vanhuuden vuoksi kuolisi, ja sitten kaikki olisi hänen. Silti hän halusi mieluummin olla Kristuksen luona ja kärsiä hänen häpeänsä kuin istua siellä Egyptin valtaistuimella. Ja pitäkää erityisesti mielessä, että ollakseen Kristuksen luona hänen täytyi kääntää selkänsä valtaistuimelle ja kaikille Egyptin aarteille ja nautinnoille.

TAM1897 Q1 26.19Älkää nyt sanoko, että minä lisäsin tuon sinne, että keksin sen. Huomatkaa, mitä Raamattu sanoo, niin näette, että se kaikki on siellä. Eikö se todellakin ole siellä?

TAM1897 Q1 26.20(Ääniä) Kyllä.

TAM1897 Q1 26.21Lukekaamme se vielä kerran, ja sitten on aika päättää tämän illan kokous; huomenna illalla tutkimme jälleen Israelia:—

TAM1897 Q1 26.22Uskon tähden Mooses aikuiseksi tultuaan kieltäytyi esiintymästä faaraon tyttärenpoikana. Mieluummin hän kärsi huonoa kohtelua yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin nautti synnin tuottamasta hetkellisestä mielihyvästä. Hänestä oli parempi kärsiä Jumalan lupaaman Kristuksen tähden kuin omistaa kaikki Egyptin aarteet, sillä hän odotti sitä suurta palkintoa, jonka saisi Jumalalta.

TAM1897 Q1 26.23”Jumalan Aabrahamille vannoman lupauksen täyttymisen aika lähestyi” – Jumala oli vannonut antavansa hänelle siunatun palkkion. Mooses uskoi tähän ja erottautui valtiosta, käänsi selkänsä valtaistuimelle ja valitsi Kristuksen häpeän mieluummin kuin kaiken Egyptin vallan, nautinnon ja kunnian. Älkääkä unohtako, että hänen täytyi kääntää selkänsä kaikelle tälle voidakseen olla osallinen Kristuksen häpeästä.