Hengellinen Egypti · Kolmannen enkelin sanoma – 1897

TAM1897 Q1 26.25Saarna pidetty perjantai-iltana 5. maaliskuuta 1897 Julkaistu General Conference Bulletin -lehdessä, ensimmäinen vuosineljännes 1897, vol. 2, nro 1, s. 26–33.

TAM1897 Q1 26.26Unohdin mainita edellisessä oppitunnissa, että esittelemäni historia löytyy kokonaisuudessaan teoksesta ”Empires of the Bible”. Sivulta 77 alkaen sivulle 150 asti on Egyptin historia, ja se kattaa aiheet, joita käsittelin eilen illalla pitämässäni esityksessä.

TAM1897 Q1 26.27Tämän illan teksti on Ilmestyskirja 11:8.

TAM1897 Q1 27.1Heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös meidän Herramme ristiinnaulittiin. (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 27.2Olen lukenut tämän jakeen ainoastaan siksi, että voisitte nähdä, että on olemassa sellainen asia kuin hengellinen Egypti, ja että Jumalan sana paljastaa sen, mitä ”hengellisesti kutsutaan Egyptiksi”.

TAM1897 Q1 27.3Hengellinen Egypti on todellakin kirjaimellinen Egypti, sillä hengelliset asiat ovat kaikista asioista kaikkein kirjaimellisimpia. Pohjois-Afrikassa on, kuten on aina ollut, fyysinen Egypti, jonka läpi virtaa Niili-joki; mutta se ei ole kirjaimellinen Egypti; kirjaimellinen Egypti on hengellinen Egypti.

TAM1897 Q1 27.4Palatkaamme nyt eilisiltaisiin oppitunteihin, jotka käsittelivät Israelin vapautusta Egyptistä, ja seuraamme heidän matkaansa uudelleen siitä kohdasta, jossa Mooseksen laulu laulettiin. Kun he olivat ylittäneet Punaisenmeren kuivalla maalla, jääseinämien välissä, ja seisoivat rannalla riemuiten egyptiläisten tuhosta – jotka yrittäessään seurata heidän jälkiään olivat hukkuneet –, heidät oli vapautettu ruumiillisesti, fyysisesti, fyysisestä Egyptistä; mutta oli olemassa sitä syvempi Egypti, josta heitä ei ollut vielä vapautettu.

TAM1897 Q1 27.5Tiedätte, että askel askeleelta heidän kokemuksessaan heidän sydämensä olivat Egyptissä; ja kun tapahtui jotain, mikä tuotti heille pettymyksen, he huusivat: ”Palatkaamme Egyptiin!” Kun he olivat saavuttaneet Kanaanin rajat ja Herra halusi heidän menevän sinne, he huusivat: ”Valitkaamme itsellemme päällikkö ja palatkaamme Egyptiin!” Missä heidän sydämensä olivat silloin? – Egyptissä. Ensimmäinen asia heidän ajatuksissaan oli aina Egypti.

TAM1897 Q1 27.6Kun he seisoivat Siinain vuoren juurella kuultuaan Herran äänen ja odottaessaan Mooseksen palaavan vuoren huipulta Jumalan lain kanssa, he tekivät itselleen epäjumalan ja palvoivat sitä; ja mikä se epäjumala oli? – Egyptin vasikka. Sitten, kun he olivat kuunnelleet Herran ääntä Siinain huipulta, jossa Hän julisti lakinsa sanan, ja kuulleet trumpetin äänen soivan yhä kovemmin, ja nähneet vuoren huipun kokonaan savussa — kaiken tämän jälkeen voitte selvästi nähdä, että Egypti oli niin vahvasti heidän sydämissään, että he kääntyivät Egyptin epäjumalanpalvontaan sen sijaan, että olisivat odottaneet, kunnes Mooses palaisi Siinain huipulta Jumalan sanoman kanssa. Ja kun heidät oli käännytetty takaisin maan rajojen ulkopuolelle ja he joutuivat vaeltamaan erämaassa, voitte nähdä, että se johtui juuri tästä egyptiläisestä orjuudesta, joka piti heitä vallassaan ja josta he eivät olleet vapaita. Huomaatte, että kun Herra ruokki heitä päivittäin taivaan leivällä – enkelien ruoalla – he olivat niin kaukana Hänestä ja niin täysin kiinni Egyptissä, että he sanoivat: ”Voi, jospa olisimme takaisin Egyptissä, missä meillä oli purjoa, sipulia ja valkosipulia!”

TAM1897 Q1 27.7Minun ei tarvitse mainita teille toista esimerkkiä; tämä riittää kiinnittämään huomionne siihen tosiasiaan, että Israel ei ollut täysin poissa Egyptistä, kun he seisoivat Punaisenmeren rannalla ja lauloivat Mooseksen laulua. Ruumiillisesti he olivat poissa Egyptistä, mutta hengellisesti he eivät olleet. Heidät oli vapautettu ruumiillisesta egyptiläisestä orjuudesta, mutta he olivat sidottuina egyptiläiseen hengelliseen orjuuteen; ja ongelmana on, että he eivät koskaan päässeet eroon egyptiläisestä orjuudesta. He kuolivat egyptiläisessä orjuudessa. Kun Herra julisti lakinsa Siinaista, Mooses sanoi heille, että sen tarkoituksena oli, etteivät he tekisi syntiä. Lukekaa nyt uudelleen Heprealaiskirjeen 11:25: ”Mieluummin hän kärsi huonoa kohtelua yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin nautti synnin tuottamasta hetkellisestä mielihyvästä.” Mutta näimme edellisessä oppitunnissamme, että siinä mainitut synnin nautinnot olivat vain Egyptin nautintoja. Koska Mooses oli Egyptin valtaistuimen perillinen, kaikki Egyptin rikkaudet, kaikki Egyptin kunnia ja kaikki Egyptin valta olivat valmiina joutumaan hänen käsiinsä, sillä hänen tarvitsi vain astua valtaistuimelle ja nauttia siitä. Nämä olivat Egyptin nautinnot; mutta kertomuksen mukaan ne olivat synnin nautintoja. Mikä sitten on hengellinen Egyptin orjuus? Ja mikä on hengellinen Egypti? — Synnin orjuus.

TAM1897 Q1 27.8On olemassa toinenkin tapa, jolla voimme päästä tähän, pelkän hahmotelman avulla. Kuten muistatte, Jumala kutsui Abramin Kaldeasta maahan, jonka Hän aikoi hänelle näyttää. Hän ei ollut vielä antanut hänelle sitä maata; siellä, missä Abram oli, vallitsi nälänhätä, ja hän lähti Egyptiin, missä Saarai hankki egyptiläisen palvelustytön nimeltä Haagar. Jumala lupasi Abramille, että hänen jälkeläisensä olisivat yhtä lukuisia kuin taivaan tähdet. Epäuskon vuoksi lupausta ei täytetty niin pian kuin he olivat odottaneet, ja Saarai sanoi Abramille: ”Herra on estänyt minua synnyttämästä; lupausta ei ole täytetty; tässä on egyptiläinen palvelijattareni; ota hänet, ja ehkä Herra antaa meille jälkeläisiä hänen kauttaan.” Niin tehtiin; Ismael syntyi; ja Herra sanoi Abramille, että Saarai saisi todellakin lapsen, synnyttäisi pojan, ja he kutsuisivat häntä Iisakiksi. Ja Abram vastasi siihen: ”Oi, jospa Ismael saisi elää sinun edessäsi!”

TAM1897 Q1 27.9Tuo egyptiläinen palvelijatar oli orjatar; ja hänen poikansa oli orjapoika, orja. Kun Abram sanoi: ”Oi, jospa Ismael saisi elää sinun edessäsi”, hän rukoili, että Jumala laskisi Ismaelin luvatuksi jälkeläiseksi, jonka kautta pelastus ja vapaus tulisivat ihmisten pojille ja kaikille Jumalan lapsille. Mutta voisiko vapaus tulla kenellekään orjan kautta? Abram oli itse vapaa. Hänen täytyi tulla lunastetuksi luvatun jälkeläisen kautta. Jos nyt hänen poikansa, joka oli orjapoika, hyväksyttäisiin luvatuksi jälkeläiseksi, Abram itse joutuisi orjuuteen sen sijaan, että hänet vapautettaisiin orjuudesta. Ja kaikki, jotka alistuisivat Ismaelin alaisuuteen, joutuisivat myös orjuuteen. Mutta mihin orjuuteen? – Synnin orjuuteen. Mutta hänen äitinsä oli egyptiläinen orjatar. Ja koska Ismael oli orjapoika, kyseessä oli egyptiläinen orjuus. Ettekö siis näe, että Abramin suvussa oli egyptiläistä orjuutta – hengellistä Egyptiä?

TAM1897 Q1 28.1Avatkaa Galatalaiskirje, niin näemme selvästi, että Herra tuo tämän asian esiin. Muistattehan kohdan Galatalaiskirjeen 4:22–24:—

TAM1897 Q1 28.2Raamatun mukaan Aabrahamilla oli kaksi poikaa. Toisen oli synnyttänyt hänen orjavaimonsa, toisen taas vapaa vaimo. Orjavaimon lapsen syntymään ei liittynyt mitään epätavallista. Sen sijaan vapaa vaimo sai lapsen vasta, kun Jumala oli antanut siitä erityisen lupauksen. Nämä asiat ovat vertauskuva, sillä nämä ovat kaksi liittoa: toinen Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen ja joka on Haagar. (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 28.3Tämä, kuten huomaatte, viittaa suoraan Abramin perheeseen ja egyptiläiseen Haagariin. Tuo liitto, hän sanoo, synnyttää lapsia orjuuteen; se on Haagar. Haagar edustaa tässä vertauskuvassa Abramin perheessä Siinain liittoa. Tuo liitto synnytti orjuuteen. Haagar oli egyptiläinen. Mitä orjuutta siis edustaa Siinain liitto? — Egyptiläistä orjuutta. Mutta se oli hengellistä orjuutta. Siksi oli silloin olemassa hengellinen Egypti. Lukekaa jakeet 25 ja 26:—

TAM1897 Q1 28.4Sillä tämä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka on orjuudessa lastensa kanssa. Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän kaikkien äiti. (KJV:n sanatarkka käännös)

TAM1897 Q1 28.5Joten kun Abram sanoi: ”Oi, jospa Ismael saisi elää sinun edessäsi”, hän pyysi, että orja hyväksyttäisiin luvatuksi jälkeläiseksi. Hän pyysi, että Jumala, koko ihmiskunta ja koko maailmankaikkeus joutuisivat egyptiläiseen orjuuteen hengellisessä Egyptissä. Egypti on pimeyden symboli ja myös synnin symboli, kuten olemme nähneet. Synti on myös pimeyttä itsessään. Egypti edustaa siis syntiä ja pimeyttä, joten on selvää, että synti ja pimeys ovat hengellinen Egypti.

TAM1897 Q1 28.6Herra ei voisi koskaan hyväksyä orjaa luvatuksi jälkeläiseksi. Niinpä Herra vastasi Aabrahamille näillä sanoilla:—

TAM1897 Q1 28.7Vaimosi Saara synnyttää sinulle todellakin pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Iisak; ja minä teen liiton hänen kanssaan ikuiseksi liitoksi sekä hänen jälkeläistensä kanssa hänen jälkeensä. Mitä tulee Ismaeliin, niin olen kuullut sinua: katso, olen siunannut hänet ja teen hänet hedelmälliseksi ja moninkertaistan hänet suuresti; hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni teen Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää sinulle ensi vuonna tähän samaan aikaan.

TAM1897 Q1 28.8Iisak oli luvattu jälkeläinen. Ja ajatelkaa vain! Iisak ei koskaan ollut Egyptissä. Muistakaa se. Egyptissä oli nälänhätä, ja hän lähti sinne, mutta Herra sanoi hänelle: ”Älä mene Egyptiin.” Aabraham oli Egyptissä; Saara oli Egyptissä; Israel oli Egyptissä, mutta Iisak ei koskaan ollut Egyptissä. Hän oli lupauksen lapsi, alusta asti hengestä syntynyt. Luemme jälleen:—

TAM1897 Q1 28.9Aabrahamilla oli kaksi poikaa. Toisen oli synnyttänyt hänen orjavaimonsa, toisen taas vapaa vaimo. Orjavaimon lapsen syntymään ei liittynyt mitään epätavallista. Sen sijaan vapaa vaimo sai lapsen vasta, kun Jumala oli antanut siitä erityisen lupauksen. Tämä kertomus kuvaa kahta eri liittoa, vanhaa ja uutta. Edellinenhän perustui lakiin. Siinain vuorella Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyään. Arabit muuten sanovat tuota vuorta »Haagarin vuoreksi». Tässä minun vertauksessani Aabrahamin orjavaimo Haagar esittää Jerusalemia. Se on juutalaisten uskonnon keskuspaikka, ja juutalaiset, jotka yrittävät pelastua tottelemalla lakia, ovat sen orjalapsia. Meidän keskuspaikkamme, äitikaupunkimme, on taivaan Jerusalem, joka ei ole juutalaisten lakien orja. Tätä Jesaja tarkoitti ennustaessaan: »Lapseton nainen, nyt sinä voit olla iloinen ja huutaa riemusta, vaikkei sinulla ennen ole ollutkaan lasta. Minä annan sinulle paljon lapsia – enemmän kuin orjavaimolle.» Hyvät ystävät, Iisakin tavoin me olemme niitä lapsia, jotka Jumala lupasi antaa.

TAM1897 Q1 28.10Ja keitä me olemme? – ”Jos olemme Kristuksen omia, olemme myös oikeita Aabrahamin jälkeläisiä, ja Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset koskevat myös meitä.” Iisak oli Aabrahamin lapsi – lupauksen lapsi. Ja kun meistä tulee Aabrahamin jälkeläisiä uskon kautta Kristukseen, vapautettuina synnin orjuudesta – hengellisestä Egyptistä – olemme sellaisia kuin Iisak oli; eikä hän koskaan ollut Egyptissä.

TAM1897 Q1 28.11Näin näette, että egyptiläinen orjuus ja kristillinen vapaus olivat Aabrahamin suvussa. Ismael syntyi lihan mukaan ja edusti egyptiläistä orjuutta. Iisak syntyi Hengen mukaan ja edusti niitä, jotka ovat Jumalan lapsia Jeesuksen uskon kautta.

TAM1897 Q1 28.12Joosef syntyi, ja nuoruudessaan hän lähti tapaamaan veljiään, ja ismaelilaiset tulivat paikalle, ostivat Joosefin, veivät hänet Egyptiin ja myivät hänet siellä. Myöhemmin Jaakobin suku muutti Egyptiin ja vapautettiin lopulta egyptiläisestä orjuudesta. Tämä riittää, jotta voitte nähdä heidän koko matkansa Aabrahamin kutsusta siihen hetkeen asti, kun he saavuttivat luvatun maan rajat. Huomaatte, että oli olemassa sekä hengellinen Egypti että fyysinen Egypti; ja että kun kansa vapautettiin fyysisesti Egyptistä, oli olemassa syvempi Egypti, josta heidän oli vapaututtava, jos he halusivat olla Jumalan lapsia.

TAM1897 Q1 28.13Nyt luen sen kohdan, johon viittasin eilen illalla. Se löytyy teoksesta Suuri taistelu, osa 4, sivu 457, tässä suuressa painoksessa:—

TAM1897 Q1 28.14Muinaisen Israelin historia valaisee sattuvasti adventistien kokemusta. Jumala johti kansaansa adventtiliikkeessä, niin kuin hän johti Israelin lapsia pois Egyptistä. Heidän uskoaan koeteltiin suuressa pettymyksessä kuten Israelilaisten uskoa Punaisen meren rannalla.

TAM1897 Q1 28.15Missä vaiheessa Israelin historiaa adventtikansa siis oli suuren pettymyksen aikaan?

TAM1897 Q1 28.16(Ääniä) Punaisellamerellä.

TAM1897 Q1 28.17Jumala halusi tuolloin, kuten luimme eilen illalla, että Israel menisi suoraan läpi maahan, jonka Hän oli luvannut Aabrahamille – Hänen pyhään asuinpaikkaansa, paikkaan, jonka Hän oli valmistanut itselleen asuakseen; Hänen perintöosaansa; pyhäkköön, jonka Hänen kätensä olivat perustaneet. Ja matka Egyptistä tuohon maahan oli vain yksitoista päivää. Mutta se kesti heiltä neljäkymmentä vuotta. Ja vain neljä niistä, jotka lähtivät matkaan, pääsi koskaan perille.

TAM1897 Q1 28.18(Ääni) Neljä vai kaksi?

TAM1897 Q1 29.1Neljä. Ettekö tienneet, että heitä oli neljä? Siellä olivat Kaaleb ja Joosua sekä kaksi pappia, Aaronin pojat – Eleasar ja Iitamar. Tietenkin aina puhutaan vain kahdesta – Kaalebista ja Joosuasta –, mutta myös ne kaksi pappia menivät sinne.

TAM1897 Q1 29.2(Ääni) He eivät ehkä olleet vielä kaksikymmentä vuotta vanhoja.

TAM1897 Q1 29.3Kyllä; he olivat kolmekymmentävuotiaita, sillä heidät oli voideltu papin virkaan. Niinpä suuren pettymyksen hetkellä adventistikansa seisoi ikään kuin Punaisenmeren rannalla.

TAM1897 Q1 29.4Jos he olisivat jatkuvasti luottaneet siihen johtavaan käteen, joka oli ollut heitä ohjaamassa heidän aikaisemmassa kokemuksessaan, he olisivat nähneet Jumalan pelastuksen. Jos kaikki, jotka työskentelivät yhteisvoimin vuoden 1844 liikkeessä, olisivat vastaanottaneet kolmannen enkelin sanoman ja julistaneet sitä Pyhän Hengen voimassa, Herra olisi auttanut heitä voimallisesti. Valovirta olisi vuodatettu maailman ylle. Maan asukkaita olisi varoitettu vuosia sitten, päättävä työ olisi tehty ja Kristus olisi tullut pelastamaan kansansa.

TAM1897 Q1 29.5Milloin?

TAM1897 Q1 29.6(Ääniä) Vuosia sitten.

TAM1897 Q1 29.7Missä sitten tuo kansa on ollut pettymyksen jälkeen?

TAM1897 Q1 29.8(Ääniä) Erämaassa.

TAM1897 Q1 29.9Aivan kuten Israel oli ennen. Mutta miksi muinaista Israelia pidettiin erämaassa? — Epäuskon takia. He eivät nähneet, mitä Herra oli heille varannut. Ja syy siihen, etteivät he nähneet, oli se, etteivät he uskoneet Jumalaan. Jos he olisivat uskoneet Jumalaan, he olisivat nähneet sen, mitä eivät nähneet. Ja se on tämän kansan ongelma. Emme ole uskoneet niitä asioita, jotka sanottiin muinaiselle Israelille. Ne on sanottu meille yhtä lailla kuin heillekin. Meille saarnataan täsmälleen samaa evankeliumia kuin heillekin saarnattiin.

TAM1897 Q1 29.10Jumalan lupaus on yhä voimassa: me saamme kerran levätä hänen luonaan. Silti meillä on syytä pelkoon, sillä jotkut ovat jäämäisillään matkasta. Olemme saaneet kuulla saman valtavan uutisen kuin Mooseksen ajan ihmiset: Jumala haluaa pelastaa meidät. Noille ihmisille uutisesta ei kuitenkaan ollut hyötyä, sillä he eivät uskoneet Jumalan lupauksiin. Vain me, jotka uskomme, mitä Jumala on sanonut, pääsemme hänen lepopaikkaansa.

TAM1897 Q1 29.11Niinpä se, mikä esti heitä pääsemästä maahan, on juuri se, mikä estää meitäkin pääsemästä maahan. Ja kuten sanoin eilen illalla, meillä ei ole täällä lainkaan mitään asiaa oikeuden mukaan, sillä meidän ei pitäisi olla tässä maailmassa. Aivan kuten Israelilla ei ollut mitään asiaa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan, niin meilläkään ei ole sen enempää asiaa olla täällä tässä erämaassa. Kuunnelkaa:—

TAM1897 Q1 29.12Jumalan tahto ei ollut, että Israelin lapset vaeltaisivat neljäkymmentä vuotta erämaassa. Hän halusi viedä heidät suoraan Kanaanin maahan ja tehdä heistä siellä pyhän, onnellisen kansan. Mutta he eivät voineet päästä sinne epäuskon tähden (Hebr. 3: 19). Luopumuksensa tähden he hukkuivat erämaassa, ja toinen sukupolvi nousi ottamaan haltuunsa luvatun maan. Samoin ei ollut Ju- malan tahto, että Kristuksen tuleminen viipyisi niin kauan ja hänen kansansa jäisi niin moneksi vuodeksi tähän synnin ja surun maailmaan. Mutta epäusko erotti nämä ihmiset Jumalasta. Kun he kieltäytyivät tekemästä työtä, jonka hän oli heille määrännyt, hän herätti toisia julistamaan sanomaa. Laupeudessaan maailmaa kohtaan Jeesus viivyttää tulemistaan, niin että syntiset saavat tilaisuuden kuulla varoituksen ja löytää hänessä suojan, ennen kuin Jumalan viha vuodatetaan.

TAM1897 Q1 29.13Samoin ei ollut Ju- malan tahto, että Kristuksen tuleminen viipyisi niin kauan ja hänen kansansa jäisi niin moneksi vuodeksi tähän synnin ja surun maailmaan. Voi, me olemme siitä vastuussa. Eikö niin? Missä vastuu piilee? Mihin olemme syyllisiä? — Epäuskoon. Mutta mikä oli Israelin sydämissä, mikä aiheutti heidän epäuskonsa? — Egypti, Egypti, Egypti. Mikä sitten on ollut näiden ihmisten sydämissä, mikä on aiheuttanut tämän epäuskon ja tämän Jumalasta vetäytymisen? — Egypti, aivan yhtä varmasti kuin Egypti aikoinaan tuolla kaukana. Hengellisessä mielessä se, mikä on Egypti — maailma, epäjumalanpalvonta, pimeys, joka on epäuskoa. Sana ”epäusko” ilmaisee kaiken tämän. Tiedätte, että juuri sana ”Egypti” on pimeyden symboli.

TAM1897 Q1 29.14Katsokaa vielä kerran tätä kohtaa:

TAM1897 Q1 29.15Jos kaikki, jotka työskentelivät yhteisvoimin vuoden 1844 liikkeessä, olisivat vastaanottaneet kolmannen enkelin sanoman ja julistaneet sitä Pyhän Hengen voimassa, Herra olisi auttanut heitä voimallisesti.

TAM1897 Q1 29.16Koska Herra vaikutti voimallisesti heidän ponnistelujensa kautta työn alussa, mikä on puutteen syy? – Pyhän Hengen puute. Ainoa, mitä puuttuu, on Pyhän Hengen voima. Se on se, mikä antaa meille voiman ja mikä saa aikaan mahtavat teot. Se on Pyhä Henki; ja jos se olisi otettu vastaan, ”Valovirta olisi vuodatettu maailman ylle.”

TAM1897 Q1 29.17Näin sanotaan Ilmestyskirjan kahdeksannessatoista luvussa: ”Tämän jälkeen näin taas uuden enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja hänen häikäisevä kirkkautensa valaisi maata.” Juuri sama asia tuodaan esiin tässä. Mikä pidättelee tuota valon tulvaa? Onko tuo valon tulva odottanut puhkeavansa esiin maailmaan jo siitä ajasta lähtien? — Kyllä. Mikä on pidättänyt sitä vuoden 1844 jälkeen? — Epäusko. Mikä on pitänyt sen loitolla siitä lähtien? — Epäusko. Eikö siis ole jo aika, että löydämme vapautuksen Egyptin orjuudesta? Oi, ajatelkaa sitä! Sanoma olisi julistettu Pyhän Hengen voimassa; Herra olisi auttanut heitä voimallisesti. Valovirta olisi vuodatettu maailman ylle. Maan asukkaita olisi varoitettu vuosia sitten, päättävä työ olisi tehty ja Kristus olisi tullut pelastamaan kansansa. Oi, älkäämme siis enää viivyttelkö! Miksi emme saisi vapautusta Egyptistä ja kaikesta, mitä sana sisältää – hengellisestä Egyptistä? Annettakoon Pyhä Henki ja saattakoon se tuon mahtavan voiman toimimaan syntisten hyväksi; jotta tuo valon tulva valaisisi maailmaa; jotta maailma saisi varoituksen; jotta Kristus tulisi; jotta meidät lunastettaisiin tästä synnin ja surun maailmasta.

TAM1897 Q1 30.1Nyt näette tilanteen tähän asti. Egyptin pimeys ja orjuus ovat olleet päällämme kaikki nämä vuodet, yhtä varmasti kuin ne olivat Israelin päällä sen jälkeen, kun he olivat ylittäneet Punaisenmeren, ja kun he olivat erämaassa. Ja Jumala on tarjoutunut ruokkimaan myös tätä kansaa taivaallisella leivällä – leivällä, jonka Hän voi hyväksyä, leivällä, jonka Hän voi antaa heille ja joka saa aikaan sellaisen tilan, että Hän voi siunata heitä kaikilla hengellisillä siunauksilla. Mutta täällä niin monet sanovat vieläkin: ”Voi, sielumme inhoaa tätä kevyttä leipää. Palatkaamme takaisin Egyptiin, missä voimme saada sipulia, purjoa ja valkosipulia. Jos se on terveysuudistus, en halua siitä mitään.” Missä olemme olleet? Annammeko Herran ruokkia meitä? Hyväksymmekö Jumalan ruokalistan? Vai kaipaammeko purjoa, sipulia ja valkosipulia sekä Egyptin lihapatoja? Se on kysymys.

TAM1897 Q1 30.2Olette nyt yhtyneet siihen, että tilanne on juuri tämä, että egyptiläinen orjuus on kaiken tämän syy ja että epäusko on egyptiläisen orjuuden syy. Olette myöntäneet, että meidän ei tarvitse nyt, kuten muidenkaan ei tarvinnut, odottaa enää kauempaa vapautusta egyptiläisestä orjuudesta. Tutkikaamme nyt hetken, miten tuo vapautus tapahtuu; ja sen avain löytyy näistä sanoista: ”Tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (KJV:n sanatarkka käännös).

TAM1897 Q1 30.3Käännykäämme Jumalan käskyjen pariin ja tarkastelkaamme niitä hetken ajan 2. Mooseksen kirjan 20. luvussa. Jos tarvitaan vielä lisää todisteita siitä, että olemme yhä egyptiläisen orjuuden vaikutuksen alaisina, tämä asia on varmasti se kruunu, joka vahvistaa todisteen. Aivan viime aikoihin asti te ja minä emme olleet koskaan nähneet seitsemännen päivän adventistien julkaisemaa kymmenen käskyn kopiota, jossa olisi ollut kaikki kymmenen käskyä. En minäkään nähnyt sellaista aivan viime aikoihin asti. Ja silti olemme puhuneet käskyjen noudattamisesta; olemme saarnanneet muille ihmisille käskyistä; olemme tuoneet esiin, kuinka Rooma on muuttanut käskyjä, jättänyt pois neljännen ja jakanut kymmenennen, samalla kun me itse olemme julkaisemissamme käskyjen kopioissa – tai niissä, jotka olemme ostaneet ja jotka joku muu on julkaissut – jättäneet osan käskyistä pois.

TAM1897 Q1 30.4Jumala julisti lakinsa taivaasta. Sanoiko Hän enemmän kuin käskyihin kuuluu? Sanoiko Hän liikaa? Sanoiko Hän enemmän kuin oli tarpeen? – Ei; sillä se oli täydellinen, eikä siihen ollut mitään lisättävää, kun Hän lopetti puhumisen. No, jos mitään ei ollut lisättävää, kun Hän lopetti puhumisen, aloittiko Hän sitten ennen kuin oli tarpeen? Koska mitään ei ollut lisättävää, kun Hän lopetti puhumisen, onko jotain ennen kuin Hän alkoi puhua suoraan meille meidän parhaaksemme? Toisin sanoen, puhuiko Hän sanan liikaa vai sanan liian vähän? — Ei! Ei! Ei!

TAM1897 Q1 30.5Katsokaamme siis, mitä hän sanoi. Tässä se on: ”Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat sanoen: … Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni.” Aloittaako hän siitä? Aloittaako hän puhumisen sanoilla: ”Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni”? — Ei. Oletteko te aloittaneet siitä? Tiedätte, että olette. No, jos Jumala ei aloittanut siitä, mutta te ja minä aloitamme siitä, emmekö jätä pois jotain, mitä hän sanoi ja mikä on olennaista myös meidän parhaaksemme? Mistä hän aloitti? Lukekaa se. ”Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat sanoen: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun edessäni.”

TAM1897 Q1 30.6Ettekö huomaa, että olemme jättäneet pois juuri sen, mikä osoittaa vapautuksen egyptiläisestä orjuudesta? Ja miksi olemme jättäneet sen pois? Voi, koska olemme katsoneet, ettemme ole vapautuneet Egyptistä – ja niin onkin. Olemme katsoneet, ettei meitä ole koskaan viety pois Egyptin maasta – ja epäuskomme vuoksi niin onkin. Olemme ajatelleet: ”emmekä ole ikinä olleet kenenkään orjia.” Mutta olimmehan. Olimme itsemme, synnin vallan – hengellisen Egyptin – orjia. Mutta tänä iltana on vapautus Egyptin orjuudesta, ja Jumala kutsuu teitä ja minua tähän vapautukseen Egyptin orjuudesta. Ja Hän sanoo teille ja minulle tänä iltana, äänellä, joka jyrisee kuten Siinailla, ja jossa on Jeesuksen Kristuksen pelastus: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta.” Tuletteko ulos? Myönnättekö, että Hän on vapauttanut teidät Egyptin maasta? Orjuuden talosta? Jos ette, miksi ette?

TAM1897 Q1 30.7Vihollisemme heittävät sen meitä kohti: ”Voi, nuo käskyt eivät koske minua. Minua ei ole koskaan viety pois Egyptistä.” Jumalan lain viholliset, Jumalan pelastuksen viholliset, heittävät sen teitä kohti. He ovat sanoneet minulle – meille kaikille – että tuo laki ei sido ketään muuta kuin juutalaisia, koska ketään muuta kuin juutalaisia ei ole koskaan vapautettu Egyptin orjuudesta. He sanovat: ”Voi, sinun ei tarvitse saarnata sitä minulle, minua ei ole koskaan viety pois Egyptistä.” Se on tietenkin totta, mutta se ei ole heidän kunniakseen. Teidän ja minun on seisottava kuin ne, jotka on lunastettu Egyptin orjuudesta, ja vastattava siihen: ”Kiitos Herralle, minut on viety pois Egyptistä; ja, minun poloinen, onneton veljeni, ellet tule vapautetuksi Egyptistä, sinä hukut Egyptin turmeltuneisuuteen.”

TAM1897 Q1 30.8Tietenkään kukaan ei voi noudattaa sitä lakia ollessaan Egyptissä. He eivät pystyneet siihen. Jumala vapautti heidät Egyptistä, jotta he voisivat noudattaa lakia. Olla Egyptissä tarkoittaa olla synnissä, eikä kukaan voi noudattaa Jumalan lakia synnissä; sillä synti itsessään on lain rikkomista. Tietenkään ette voi noudattaa käskyjä ollessanne Egyptissä. Ette voi; en minäkään. Mutta antakaamme Herran vapauttaa meidät, ja sitten voimme noudattaa käskyjä, eikä ennen sitä. Herra tiesi sen hyvin; siksi, kun hän halusi faaraon päästävän Israelin lapset lähtemään, hän sanoi: ”Päästä minun kansani lähtemään, jotta he voivat palvella minua.” Tietysti he eivät voineet palvella Jumalaa Egyptissä. Hän halusi heidät vapautettavan, ei vain ruumiillisesti, vaan myös hengellisesti. Ja sitten, kun Hän antoi heille lakinsa noudatettavaksi, ensimmäinen asia, jonka Hän sanoi heille, oli: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta”, jotta he voisivat noudattaa sitä.

TAM1897 Q1 31.1Minkälainen laki tämä sitten on? — Hengellinen laki. ”Me tiedämme, että laki on hengellinen.” (KJV:n sanatarkka käännös) Mikä Egypti sitten on lain ensimmäisessä jakeessa? — Se on hengellinen Egypti. ”Laki on hengellinen.” (KJV:n sanatarkka käännös) Laissa mainittu Egypti on siis hengellinen Egypti, ja se tarkoittaa teille ja minulle vapautusta hengellisestä Egyptistä, mikä on vapautus synnin orjuudesta.

TAM1897 Q1 31.2S. H. Lane.—Luuletko, että he olivat hengellisesti poissa Egyptistä jonkin aikaa?

TAM1897 Q1 31.3Sitä on vaikea sanoa. Mooses oli tietysti aina; Kaaleb oli aina; Joosua oli aina.

TAM1897 Q1 31.4E. J. Waggoner.—Seitsemänkymmentä vanhinta näki Jumalan.

TAM1897 Q1 31.5Kyllä; he näkivät Jumalan. On kuitenkin vaikea sanoa, oliko kansa poissa Egyptistä. Mooses oli aina. Vaikka hän oli fyysisesti Egyptissä, hän oli hengellisesti poissa sieltä. Kaaleb ja Joosua olivat aina hengellisesti poissa Egyptistä. Punaisenmeren voitonlaulussa koko kansa oli mielestäni hengellisesti poissa Egyptistä, jos he olisivat pitäneet siitä kiinni. Kuten Herra sanoi: ”Oi, jospa minun kansani olisi kuunnellut minun ääntäni ja vaeltanut minun lakieni mukaan, niin olisin nopeasti alistanut heidän vihollisensa heidän allensa.” Mutta kun heidän uskonsa joutui koetukselle, jo ensimmäisessä askeleessaan, kun he olivat Maarassa, missä oli katkeraa vettä, he hylkäsivät uskonsa ja toivoivat olevansa taas takaisin Egyptissä. Kun kohtaamme katkeran kokemuksen, pitäisikö meidän pitää sitä todisteena siitä, että Herra on hylännyt meidät? – Ei; kiittäkäämme Herraa siitä, että tuo katkera kokemus on meidän parhaaksemme, ja Jumala pystyy muuttamaan katkeran makeaksi.

TAM1897 Q1 31.6(Ääni) Anteeksi, veli Jones, mutta tässä on yksi jae – Heprealaiskirjeen 11. luvun 27. jae – joka osoittaa, että Mooses kääntyi pois Egyptistä juuri siellä Egyptissä.

TAM1897 Q1 31.7Varmasti. Joten vaikka hän oli ruumiillisesti Egyptissä, hän oli hengellisesti poissa Egyptistä.

TAM1897 Q1 31.8E. J. Waggoner.—Herran lunastetut tulevat laulaen Siioniin.

TAM1897 Q1 31.9Kyllä: ja jos he olisivat jatkaneet Mooseksen laulun laulamista ja säilyttäneet sen uskon, jolla he lauloivat sitä silloin, he olisivat jatkaneet laulamista maahan asti. Ja juuri tämän Jumala haluaa meidän pitävän mielessämme. Hän haluaa meidän suuntaavan sydämemme tuohon hyvään maahan; ja kun sydämemme on siellä, myös elämämme kaipaus on siellä. Ja sitten Jumala voi pian täyttää elämämme tuon siunatun maan ilolla. Ja se tarkoittaa, että Jumala on meidän kanssamme.

TAM1897 Q1 31.10Tiedätte kyllä, että vielä nytkin, sen sijaan että sydän olisi tuossa maassa, se on täällä tässä maassa. Joillekin omista ihmisistämme tuntuu maanpetokselta pyytää jotakuta irtautumaan tästä maasta. Pyytää jotakuta irtautumaan tästä maasta, menemään tuohon maahan ja jättämään tämän maan virat ja politiikan rauhaan, tuntuu heistä melkein pakottamiselta. Nuo ihmiset ovat Egyptissä, mutta Jumala on kutsunut heidät pois Egyptistä, jotta he kiinnittäisivät sydämensä parempaan maahan, suuntaisivat kaikki tunteensa sinne ja työskentelisivät sen maan puolesta koko olemuksensa voimalla; jotta tuosta maasta virtaavat ilon ja kunnian virrat voisivat virrata heidän sydämiinsä; jotta koko maailma ja koko maailmankaikkeus tietäisivät, että Jumala on totisesti heidän Jumalansa. Kun se on tehty, kestää vain lyhyen ajan, ennen kuin työ on saatettu päätökseen ja Herra tulee.

TAM1897 Q1 31.11Kun Israelin lapset olivat Punaisellamerellä, siellä ilmennyt Jumalan voima hämmästytti kansat niin suuresti, että kun vakoojat menivät maahan, Raahab sanoi: ”Pelko ja kauhu teitä kohtaan vallitsee koko maassa, sillä olemme kuulleet, mitä Jumala on teille tehnyt, ja kansan sydämet ovat sulaneet.” Se on totta. Toinen ajatus hengellisestä Egyptistä: Jeesuksesta on kirjoitettu: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Miksi se on kirjoitettu Jeesuksesta? Miksi Jeesus meni Egyptiin? Miksi hänet vietiin Egyptiin? Hän olisi voinut välttyä Betlehemissä surmattujen lasten kohtalolta siirtymällä vain lyhyen matkan päähän sieltä, eikä hänen olisi tarvinnut mennä läheskään niin kauas kuin Egyptiin. Kaikkia Palestiinan pieniä lapsia ei surmattu, kun Herodeksen määräys annettiin. Se koski vain Betlehemiä, sen lähialueita ja esikaupunkeja. Betlehem oli vain kuusi mailia Jerusalemista, eikä Jerusalemin lapsia surmattu; joten Herra olisi voinut välttyä surmalta, jos hänet olisi viety kymmenen tai kaksitoista mailia kauemmas.

TAM1897 Q1 31.12Miksi hänet sitten vietiin Egyptiin? — Jotta täyttyisi se, mitä on kirjoitettu: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Hän oli me itse; te ja minä. Hän oli me itse; ja niin kuin Jumala kohtasi kansansa Egyptissä ja johti heidät pois, niin myös Vapahtajamme tuli sinne, missä me olemme, ja oli sellainen kuin me olemme, ja hänet kutsuttiin pois Egyptistä, osoittaen näin, että jokaisen, joka haluaa olla sellainen kuin hän, on samoin tultava pois Egyptistä. Hän oli Jumalan Poika ja kutsuttiin pois Egyptistä, osoittaen näin, että kaikkien, jotka haluavat olla Jumalan poikia, on myös tultava pois Egyptistä; sillä kaikista on kirjoitettu samoin kuin hänestä: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Oletteko te Jumalan poikia? ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.”

TAM1897 Q1 31.13Hetki sitten näimme, että meidät on vietävä pois Egyptistä, jotta voimme noudattaa Jumalan käskyjä. Nyt näemme, että voidaksemme seurata Jeesusta meidän on tultava kutsutuiksi pois Egyptistä. Jumalan käskyjen noudattaminen edellyttää, että meidät viedään pois Egyptistä; usko Jeesukseen edellyttää samoin, että meidät viedään pois Egyptistä. Ja molemmat ilmaistaan Ilmestyskirjan 14:12:ssa: ”Tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon” (KJV:n sanatarkka käännös).

TAM1897 Q1 32.1Näin näette, että alusta loppuun asti on olemassa hengellinen Egypti; ja koko pelastussuunnitelma on yksinkertaisesti vapautuminen egyptiläisestä orjuudesta Jumalan voimalla; se on kutsuminen pois Egyptistä Jumalan lasten loistavaan vapauteen. Lähdemmekö siis pois Egyptistä, jotta voisimme todella palvella Herraa? Teemmekö niin, että voimme totisesti noudattaa Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa? Mitä meidän pitäisi tehdä? Lähdemmekö pois tästä konferenssista yhä Egyptissä? Pysymmekö tässä konferenssissa ja jäämme Egyptiin? Oi, eikö meitä vapauteta kokonaan Egyptistä ja kaikesta, mitä tuo sana merkitsee?

TAM1897 Q1 32.2Vapautus on meille ilmainen, se annetaan meille. Oi, avautukoon siis jokainen sydän, kääntyköön jokainen sielu Jumalan puoleen ja etsiköön Häntä tunnustamalla syntinsä, jotta meidät vapautettaisiin pimeydestä; ja jotta meidät, ennen kuin konferenssi päättyy, vapautettaisiin Jumalan lasten loistavaan valoon ja vapauteen; sillä ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Sitä Hän odottaa. Aiommeko antaa hänen odottaa? Ja kun se hetki koittaa, tämä sana täyttyy; kolmannen enkelin sanoma julistetaan Pyhän Hengen voimassa; Herra toimii voimallisesti ponnistelujemme kautta; valon tulva valaisee maailmaa; pian maailman asukkaat saavat varoituksen; lopputyö saatetaan päätökseen; ja Kristus tulee lunastamaan kansansa. Oi, olemme lähempänä sitä hetkeä, jolloin Jumala vapauttaa meidät, kuin olemme koskaan uneksineetkaan, ajattelen. Jumalan vapautus on niin lähellä meitä! Astummeko me maahan? Israel epäonnistui, koska se ei uskonut. Se ei nähnyt ihmeellisiä asioita Hänen lupauksissaan. Nuo lupaukset ovat nyt meille. Niiden on oltava teille ja minulle yhtä todellisia kuin ne olivat Hänelle, kun Hän antoi ne Israelille, jolle ne eivät olleet todellisia.

TAM1897 Q1 32.3Tiedätte, että on kirjoitettu:—

TAM1897 Q1 32.4Edessäni näytti avautuvan suuri meri. Se oli kuin liekehtivää lasia. Sille olivat kokoontuneet kaikki, jotka olivat voittaneet pedon, hänen kuvansa ja lukunsa. Heillä oli Jumalan harput ja he lauloivat Jumalan palvelijan, Mooseksen, … virttä.

TAM1897 Q1 32.5Ah, mutta Jumalan palvelijan Mooseksen laulu oli laulu vapautuksesta Egyptin orjuudesta; ja ne, jotka saavat voiton pedosta ja hänen nimestään ja hänen kuvastaan ja hänen nimensä luvusta – mistä heidät on vapautettu? – Heidät on vapautettu Egyptin orjuudesta, yhtä varmasti kuin Mooseskin. Ja he laulavat Mooseksen laulua, koska hekin ovat vapautuneet Egyptin orjuudesta. Raamattu on täynnä sitä. Hengellisesti olemme olleet Egyptissä, ja oi, vapauttakoon Jumala meidät siitä. Silloin laulamme tämän laulun Herralle:—

TAM1897 Q1 32.6Minä laulan Herralle, sillä hän on voittanut loistokkaasti; hän on heittänyt hevosen ja sen ratsastajan mereen. Herra on minun voimani ja lauluni, ja hänestä on tullut minun pelastukseni; hän on minun Jumalani, ja minä valmistan hänelle asuinpaikan.

TAM1897 Q1 32.7Aiotteko? Aiotteko? Minä elän heissä ja kuljen heidän keskellään. Olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansaani.

TAM1897 Q1 32.8Siksi Herra on sanonut: »Jättäkää heidät ja eläkää erossa heistä. Älkää koskeko sellaiseen, mikä ei ole puhdasta. Silloin minä huolehdin teistä: olen teidän Isänne ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.»

TAM1897 Q1 32.9Mutta: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.”

TAM1897 Q1 32.10[Hän on] minun isäni Jumala, ja minä korotan hänet. Herra on soturi; Herra on hänen nimensä. Hän on heittänyt faaraon sotavaunut ja hänen joukkonsa mereen; myös hänen valitut päällikkönsä ovat hukkuneet Punaisellamerellä. Syvyydet ovat peittäneet heidät; he upposivat pohjaan kuin kivi. Sinun oikea kätesi, oi Herra, on tullut kunniakkaaksi voimassaan; sinun oikea kätesi, oi Herra, on murskannut vihollisen. Ja suuruudessasi ja ylevyydessäsi olet kukistanut ne, jotka nousivat sinua vastaan; sinä lähetit vihasi, joka kulutti heidät kuin oljet. Ja sinun sieraintesi puhalluksesta vedet kokoontuivat yhteen, tulvat nousivat pystyyn kuin kasa, ja syvyydet jähmettyivät meren sydämessä. Vihollinen sanoi: ”Minä jahtaan, minä saavutan, minä jaan saaliin; himoni tyydytetään heissä; minä vedän miekkani, käteni tuhoaa heidät.” Sinä puhalsit tuulellasi, meri peitti heidät: he upposivat kuin lyijy mahtaviin vesiin. Kuka on sinun kaltaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, pyhyydessä loistava, ylistyksissä peljättävä, ihmeitä tekevä? Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. Sinä olet armossasi johtanut esiin kansan, jonka olet lunastanut.

TAM1897 Q1 32.11Niin siinä sanotaan: ”Sinä olet johtanut esiin kansan, jonka olet lunastanut.” Onko hän lunastanut teidät? Lunastanut mistä? — Lunastanut synnistä. Ja synti on hengellinen Egypti.

TAM1897 Q1 32.12Sinä olet johdattanut heidät voimallasi pyhään asuinpaikkaasi. [Antakaa hänen johdattaa.] Kansa kuulee ja pelästyy.

TAM1897 Q1 32.13On tullut aika laulaa Mooseksen laulu. Laulammeko sen? Mutta emme laula sitä Egyptissä. Ette voi laulaa sitä, jos olette Egyptissä, sillä he eivät voineet laulaa sitä, ennen kuin heidät vapautettiin Egyptistä.

TAM1897 Q1 32.14Kansa kuulee ja pelästyy: suru valtaa Palestiinan asukkaat. Silloin Edomin ruhtinaat hämmästyvät: Moabin mahtavat miehet, vapina valtaa heidät; kaikki Kanaanin asukkaat sulavat pois. Pelko ja kauhu laskeutuvat heidän ylleen; sinun käsivartesi suuruuden edessä he ovat liikkumattomia kuin kivi; kunnes sinun kansasi kulkee ohi, oi Herra, kunnes kansa, jonka olet lunastanut, kulkee ohi. Sinä tuot heidät sisään.

TAM1897 Q1 32.15Kenet hän tuo sisään? Mitä sanotte? Kenet Herra tuo asumukseensa? Teidätkö? Oletteko te tulleet pois Egyptistä? ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Sinä ”istutat heidät perintöosasi vuorelle, paikkaan, oi Herra, jonka olet valmistanut itsellesi asuinpaikaksi.” Silloin me asumme siellä Herran kanssa, ja niin me olemme ikuisesti Herran kanssa.

TAM1897 Q1 33.1Pyhäkössä, oi Herra, jonka kätesi ovat perustaneet. Herra hallitsee aina ja iankaikkisesti. Sillä faaraon hevoset menivät hänen vaunuineen ja ratsumiehineen mereen, ja Herra toi meren vedet takaisin heidän päälleen; mutta Israelin lapset kulkivat kuivalla maalla meren keskellä. Ja profeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti tamburiinin käteensä; ja kaikki naiset lähtivät hänen jälkeensä tamburiineineen ja tanssien. Ja Mirjam vastasi heille: ”Laulakaa Herralle, sillä hän on voittanut loistokkaasti; hevosen ja sen ratsastajan hän on heittänyt mereen.”

TAM1897 Q1 33.2”Egyptistä minä olen teidät kutsunut”, sanoo Herra, ja Egyptistä me olemme tulleet. Nyt hän sanoo: ”Minä olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani.” ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjuuden talosta”; ja: ”Olen kutsunut poikani Egyptistä.” Ja juuri tätä tarkoitetaan tänään, kun sanotaan: Tässä he ovat, tässä he ovat: ”TÄSSÄ OVAT ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.”

TAM1897 Q1 33.3Seurakunta laulaa:—

TAM1897 Q1 33.4Lunastettu! Kuinka rakastankaan julistaa sitä! Karitsan verellä lunastettu; Lunastettu Hänen äärettömän armonsa kautta, Hänen lapsensa olen, ikuisesti.