Luku 10 — Keskiyön huuto

GSAM 160.1”Keskiyöllä kuului huuto: ’Katso, sulhanen tulee; menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki ne neitsyet nousivat ja valmistivat lamppunsa.”¹

GSAM 160.2Olemme jo puhuneet odotusajasta, joka tuodaan esiin tässä ”kymmenen neitsyen” vertauksessa, ja kiinnitämme nyt erityistä huomiota siihen osaan, joka esitellään yllä olevassa tekstissä ja jota adventistit kutsuvat ”keskiyön huudoksi”. Eräs merkittävä tämän aiheen kirjoittaja toteaa 3. lokakuuta 1844 ilmestyneessä Midnight Cry -nimisessä aikakauslehdessä seuraavaa:—

GSAM 160.3”Mutta miten päädyimme tähän odotusyöhön? Koska aloitimme näyn [2 300 päivän näyn] keväällä eikä syksyllä vuonna 457 eKr. Jäimme saavuttamatta määränpäätä kuusi kuukautta ja muutaman päivän verran. Se heitti meidät kuuden kuukauden pituiseen odotusyöhön.”

GSAM 160.4Toinen kirjoittaja, S. S. Snow, puhui 22. elokuuta 1844 ilmestyneessä Cry-lehdessä 2 300 päivästä seuraavasti:—

GSAM 160.5”Ne alkoivat silloin, kun annettiin määräys Jerusalemin jälleenrakentamisesta ja kunnostamisesta. Määräys annettiin alun perin Kyyroksen toimesta, uusittiin Dareioksen toimesta ja saatettiin päätökseen Artaxerxes Longimanuksen hallituskauden seitsemäntenä vuonna. Se julistettiin ja tuli voimaan syksyllä vuonna 457 eKr., jolloin Esra, saavuttuaan Jerusalemiin Herran suotuisan käden johdatuksella, palautti juutalaisen yhteisön, nimitti virkamiehiä ja tuomareita sekä aloitti muurin rakentamisen.”²

GSAM 160.6Koska näyn aika oli kaksituhatta kolmesataa täyttä vuotta, kaksituhatta kolmesataa vuotta täyttyisi vasta, kun sekä vuosi 457 että vuosi 1843 lasketaan mukaan kokonaisuudessaan, ja jos asetus annettiin vasta vuonna 457 eKr. seitsemännessä kuussa, opetettiin, että ajanjakso päättyisi vasta vuonna 1844 seitsemännessä kuussa. Koska seitsemännen kuukauden kymmenennen päivän viettäminen näytti olevan tapahtuma, joka merkitsi ajanjakson alkua, osoitettiin lopullisesti, että seitsemännen kuukauden kymmenentenä päivänä (juutalaisen ajanlaskun mukaan), 22. lokakuuta 1844, 2 300 päivää päättyisivät ja tulisi aika pyhäkön puhdistamiselle. Kaikki todisteet, joita oli käytetty ajanjakson päättymisen osoittamiseen vuonna 1843, pätevät yhtä lailla vuoden 1844 laskelmiin, ja niiden myötä tuli varmuus siitä, että he olivat löytäneet ratkaisun, joka näytti selittävän heidän pettymyksensä syyn. Tapaa, jolla adventistit julistivat ”todellista keskiyön huutoa”, kuten sitä silloin kutsuttiin, ei voida paremmin kuvata kuin lainaamalla niiden kirjoituksia, jotka olivat tuolloin merkittävästi mukana työssä.

GSAM 161”Menkää ulos häntä vastaan”

GSAM 161.1Cry-lehdessä 3. lokakuuta 1844 julkaistiin George Storrsin kirjoittama artikkeli otsikolla ”Menkää ulos häntä vastaan”, jossa hän sanoi:—

GSAM 161.2”Otan kynän käteeni sellaisin tuntein, joita en ole koskaan ennen kokenut. Minun mielessäni on epäilemättä selvää, että seitsemännen kuukauden kymmenes päivä tulee olemaan todistajana Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiselle taivaan pilvissä. Olemme vain muutaman päivän päässä tuosta tapahtumasta – kauhistuttavasta hetkestä niille, jotka eivät ole valmistautuneet, mutta loistokkaasta niille, jotka ovat valmiina.

GSAM 161.3”’Katso, sulhanen tulee’ tänä vuonna; ’menkää häntä vastaan’. Emme enää ole tekemisissä nimellisten seurakuntien ja kaikkien jumalattomien kanssa, paitsi siltä osin kuin tämä huuto saattaa vaikuttaa heihin. Tehtävämme on nyt herättää ne ’neitsyet, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan’. Missä me olemme nyt? ’Jos näky viipyy, odottakaa sitä.’ Eikö se ole ollut vastauksemme viime maaliskuusta tai huhtikuusta lähtien? – Kyllä. Mitä tapahtui, kun Sulhanen viipyi? – Neitsyet kaikki uinuivat ja nukkuivat, eikö niin? Kristuksen sanat eivät ole pettäneet; ja ’Raamattua ei voida rikkoa’. Meidän ei kannata teeskennellä, että olemme olleet hereillä; olemme torkkuneet, emme Kristuksen tulemisen tosiasian suhteen, vaan ajankohdan suhteen. Tulimme odotusajalle; emme tienneet, ’kuinka kauan’ se kestäisi, ja siinä asiassa olemme torkkuneet. Jotkut meistä ovat sanoneet unissaan: ’Älkää määrätkö uutta aikaa!’, joten nukuimme. Nyt ongelmana on herättää meidät. Herra, auta, sillä ihmisen apu on turhaa. Puhu itse, Herra. Oi, että ’Isä’ nyt ’ilmoittaisi’ ajan.

GSAM 162Sanoman keskiyö

GSAM 162.1”Kuinka pitkä on odotusjakso? — Puoli vuotta. Mistä tiedät? — Koska Herramme sanoo: ’keskiyöllä’, kun sulhanen viipyi. Näky koski ’kaksituhatta kolmesataa ilta-aamua’ eli päivää. ’Ilta’ eli yö on puolet yhdestä tällaisesta profeetallisesta päivästä ja on siten kuusi kuukautta. Se on odotusjakson koko kesto. Nykyinen voimakas ajan huuto alkoi noin heinäkuun puolivälissä ja on levinnyt suurella nopeudella ja voimalla, ja siihen liittyy Hengen ilmentymä, jollaista en ole koskaan nähnyt, kun huuto koski vuotta ’1843’. Nyt on kirjaimellisesti: ’Menkää ulos häntä vastaan.’ On tapahtumassa sellaista kaiken hylkäämistä, jota en olisi koskaan osannut kuvitellakaan. Kun tämä huuto tarttuu sydämeen, maanviljelijät jättävät maatilansa ja satojaan. On voimakasta itkuista huutamista ja kaiken vihkimistä Jumalalle, sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt. Tähän totuuteen liittyy sellainen luottamus, jota ei ole koskaan ennen koettu edellisessä huudossa samassa määrin, ja siinä on itkuinen tai sydäntä sulattava kirkkaus, joka ylittää kaiken ymmärryksen paitsi niille, jotka ovat sen kokeneet.

GSAM 162.2”Tämän nykyisen totuuden suhteen uskallan armon kautta panostaa kaiken, ja tunnen, että epäilyyn antautuminen olisi Jumalan loukkaamista ja toisi minulle ’nopean tuhon’. Olen vakuuttunut siitä, että nyt ’jokainen, joka pyrkii pelastamaan henkensä’ – siellä missä tämä huuto on esitetty asianmukaisesti – antamalla periksi ajatukselle ’jos se ei tule’ tai pelkäämällä uskaltautua tämän totuuden varaan, ’menettää henkensä’. Se vaatii samaa uskoa, joka sai Aabrahamin uhraamaan Iisakin, Nooan rakentamaan arkin, Lotin lähtemään Sodomasta, Israelin lapset seisomaan koko yön odottaen lähtöään Egyptistä, Danielin menemään leijonien luolaan tai kolme heprealaista menemään tuliseen uuniin. Olemme kuvitelleet pääsevämme valtakuntaan ilman tällaista uskon koetusta, mutta olen vakuuttunut siitä, ettemme pääse. Tämä viimeinen totuus tuo mukanaan tällaisen koettelemuksen, eikä kukaan uskalla ryhtyä siihen paitsi ne, jotka uskaltavat tulla pidetyiksi hölmöinä, hulluina tai millä tahansa muulla nimellä, jota vedenpaisumusta edeltäneet sodomilaiset, haalea seurakunta tai nukkuvat neitsyet ovat taipuvaisia heistä käyttämään. Vielä kerran huutaisin: ’Pakene henkesi edestä’; ’Älä katso taaksesi’; ’Muista Lotin vaimo.’”

GSAM 163Storrsin Flat Rock

GSAM 163.110. lokakuuta 1844 ilmestyneessä Midnight Cry -lehdessä julkaistiin George Storrsin kirjoittama seuraava teksti otsikolla ”The Finale”, mutta adventistit kutsuvat sitä nimellä ”Storrsin Flat Rock”:—

GSAM 163.2”Kuinka voimme valmistautua tuohon päivään? – Uskokaa Jumalan totuuteen ja uskaltakaa luottaa siihen vahvalla uskolla, joka antaa kunniaa Jumalalle. Meillä on oltava sama mielentila kuin silloin, jos tietäisimme kuolevamme sinä päivänä, sama täydellinen omistautuminen Jumalalle ja kuolleena oleminen maailmalle.

GSAM 163.3”En voi paremmin havainnollistaa, mitä tarkoitan, kuin kuvittelemalla suuren tasaisen kiven keskellä merta. Yksi loistava ja mahtava prinssi on antanut lupauksen, että tiettynä ajankohtana hän lähettää upean höyrylaivan kuljettamaan kaikki henkilöt, jotka hän löytää sieltä ja joilla on todiste siitä, että he ovat täysin uskoneet hänen sanaansa, loistavaan maahan. Monet uskaltautuvat kiven luo. Jotkut, kun he ovat turvassa kalliolla, katkaisevat köyden, ja alus, jolla he tulivat sinne, ajautuu pois heidän luotaan, eivätkä he enää kiinnitä siihen huomiota, vaan odottavat höyrylaivan saapumista. Heillä ei ole epäilystäkään lupauksen totuudesta, ja he panevat kaiken peliin sen vuoksi. Toiset, jotka saapuvat sinne, ajattelevat, että riittää, kun he ovat kalliolla. Mutta he haluavat olla ’viisaita’ eivätkä ottaa liian suurta riskiä.

GSAM 164.1”’Uskosi mukaan tapahtukoon sinulle’ oli kuulunut jo ennen höyrylaivan odotettua saapumista. Päivä koittaa. Varovaiset saattavat aikoa irrottaa veneensä ja antaa niiden ajelehtia pois, jos he näkevät höyrylaivan tulevan. Se tulee näkyviin; mutta nyt on liian myöhäistä päästää veneitä irti ilman, että heidät huomataan; ja lisäksi sama varovaisuus määrää nyt, etteivät he anna veneidensä ajelehtia pois, ennen kuin ovat varmoja, etteivät ole erehtyneet lähestyvästä aluksesta. Nyt se tulee niin lähelle, etteivät he mitenkään voi irrottaa veneitään ilman, että heidät huomataan.

GSAM 164.2”Höyrylaiva saapuu kallion luo. ’Mikä on todiste siitä, että teillä oli ehdoton luottamus höyrylaivan saapumista koskevaan lupaukseen?’ – ’Veneemme on irrotettu ja ne ovat ajelehtineet pois meistä, joten emme mitenkään olisi päässeet maihin ja olisimme varmasti menehtyneet, ellei höyrylaiva olisi saapunut, sillä tämä on kallio, jonka ohi mikään muu alus ei koskaan kulje.’ ’Se riittää’, huutaa höyrylaivan komentaja; ’tulkaa kyytiin; tällaista luottamusta ei petetä.’

GSAM 164.3”Ne, jotka olivat pitäneet veneensä kiinnitettyinä kallioon, tungeksivat nyt ympärille ja pyrkivät höyrylaivaan. Kapteeni kysyy: ’Mitä tarkoittavat nuo veneet, jotka näen kiinnitettyinä tuonne kallioihin, tai joiden köydet on katkaistu vasta sen jälkeen, kun tulin näkyviin?’ He vastaavat: ’Ajattelimme olla varovaisia, jotta jos höyrylaiva ei saapuisi, meillä olisi jotain, millä päästä takaisin maihin.’ ’Te siis varauduitte lihallisiin tarpeisiin’, huudahti komentaja, ’niinkö, ja epäilitte siten sanojani? Teidän uskonne mukaan tapahtukoon teille. Todisteet puhuvat teitä vastaan. Te varauduitte paluuseen, ja nyt teidän on korjattava epäuskonne hedelmät.’ ’Niinpä he eivät voineet päästä sisälle epäuskonsa vuoksi.’ Voi, kauheaa epätoivoa!

GSAM 164.4”Katkaiskaa köydet nyt, veljet; antakaa veneidenne kellua pois näkyvistä; kyllä, kiiruhtakaa, ennen kuin ’Ihmisen Pojan merkki ilmestyy’. Silloin on jo liian myöhäistä. Uskaltakaa nyt, ja panostakaa kaikki. Voi, sydämeni särkyy teidän puolestanne; älkää viivytelkö; työntäkää se vene irti, tai olette menetettyjä; sillä ’joka yrittää pelastaa henkensä, se menettää sen’, niin sanoo Jeesus Kristus, meidän Herramme ja Tuomarimme. Kiirehtikää siis, vielä kerran pyydän teitä, oi, kiirehtikää! Päästäkää irti jokaisesta veneestä, jolla nyt aiotte paeta maihin ’jos se ei tule’. Se ’jos’ tuhoaa sinut. Nyt on viimeinen koettelemus ja kiusaus. Tee niin kuin Herramme teki paholaisen viimeisessä kiusauksessa – ’Mene pois, Saatana’, hän sanoi. Silloin paholainen jätti hänet, ja ’katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä’. Niin tapahtuu myös sinulle, kun olet saavuttanut tämän voiton.”

GSAM 165Keskiyön huudon nopea vaikutus

GSAM 165.1Mitä tulee ”keskiyön huudon” sanoman nopeuteen, voimaan ja vaikutukseen, saamme oikean käsityksen N. Southardin sanoista, joka oli sen lehden toimittaja, josta olemme aiemmin lainanneet – Midnight Cry. 31. lokakuuta 1844 päivätyssä numerossa hän sanoo:—

GSAM 165.2”Aluksi tarkkaa ajankohtaa vastustettiin yleisesti; mutta sen julistamiseen näytti liittyvän vastustamaton voima, joka nöyryytti kaikki sen edessä. Se pyyhkäisi maan yli tornadon nopeudella ja saavutti sydämet eri ja kaukaisissa paikoissa lähes samanaikaisesti, tavalla, joka voidaan selittää vain olettaen, että Jumala oli siinä mukana. Se sai kaikkialla aikaan syvää sydämen tutkimista ja sielun nöyrtymistä taivaan Jumalan edessä. Se vieroitti tämän maailman asioista, poisti riidat ja vihamielisyydet sekä sai ihmiset tunnustamaan rikoksensa, nöyrtymään Jumalan edessä ja katuvin, murtunein sydämin rukoilemaan häneltä armoa ja anteeksiantoa. Se sai aikaan sellaista itsensä nöyryyttämistä, mitä emme koskaan ennen olleet nähneet. Sopusoinnussa sen kehotuksen kanssa, jonka Jumala antoi Jooelin kautta Herran suurta päivää lähellä olevalle ajalle, liike johti ihmiset repimään rikki sydämensä, eikä vaatteitaan, ja kääntymään Herran tykö paastoten, itkien ja valittaen. Sakarjan kautta antamansa sanan mukaan Jumala vuodatti armon ja rukouksen hengen lastensa ylle. He katsoivat häneen, jonka he olivat lävistäneet. Maassa oli suuret valittajaiset, jokainen perhe erikseen ja vaimot erikseen; ja ne, jotka odottivat Herraa, nöyryyttivät sydämensä hänen edessään.”

GSAM 166Yliluonnollisen voiman liikuttama kansa

GSAM 166.1Jälleen hän sanoo tästä liikuttavasta julistuksesta:—

GSAM 166.2”Se näytti meille olevan niin riippumaton ihmisen toiminnasta, että voimme vain pitää sitä ’keskiyön huudon’ täyttymyksenä, sen jälkeen, kun sulhanen oli viipynyt ja neitsyet olivat uinuneet ja nukkuneet, jolloin heidän kaikkien oli noustava ja pantava lamppunsa kuntoon. Ja viimeinen työ näyttää olevan tehty; sillä koskaan aiemmin ei ole ollut aikaa, jolloin eri adventtiryhmät olisivat olleet niin hyvässä valmiustilassa Herran tulemista varten.”

GSAM 166Maallisista omaisuuksista luopuminen

GSAM 166.3Adventtiliikkeen innostavan julistuksen innoittamana monet luopuivat maallisista omaisuuksistaan ja käyttivät varallisuuttaan julkisten puhujien työn tukemiseen, painettujen lehtien ja traktaattien jakamiseen tai tarvitsevien auttamiseen, antaen näin maailmalle parhaan todisteen vilpittömyydestään ja vakavasta vakaumuksestaan; kun taas ne, jotka pitivät kiinni maallisista omaisuuksistaan eivätkä tehneet erityisiä uhrauksia työn hyväksi, leimattiin maallisten silmissä ihmisiksi, jotka eivät todellisuudessa uskoneet sitä, mitä julistivat. Esimerkkinä mainitsen kaksi tapausta, yhden kummaltakin puolelta.

GSAM 166Perunapelto

GSAM 166.4Ensimmäinen koskee New Ipswichissä, New Hampshiressa asunutta uskovaa nimeltä Hastings, jolla oli suuri pelto upeita perunoita, joita hän jätti kaivamatta. Hänen naapurinsa olivat huolissaan perunoista ja tulivat hänen luokseen tarjoutuen kaivamaan ne ja viemään ne kellariin ilmaiseksi, jos hän vain antaisi heidän tehdä niin, ”sillä”, he sanoivat, ”saatat tarvita niitä”. ”Ei!” sanoi herra Hastings, ”aion antaa tuon perunapellon saarnata uskoani Herran pian tapahtuvaan ilmestymiseen.”

GSAM 167.1Kuten Claremont (New Hampshire) Eaglesta, New York True Sunista ja useista muista sanomalehdistä voi lukea, perunasato menetettiin syksyllä lähes kokonaan ”perunamädän” vuoksi. Kuten Sun-lehdessä todettiin: ”Kuinka tuskallista on kuulla, että tämän arvokkaan ruokakasvin koko sato on tuhoutunut mädän vuoksi. Erään Philadelphian sanomalehden kirjeenvaihtaja kertoo, että perunasato kyseisessä osavaltiossa on mennyttä. Ainoa alue, josta valituksia kuulee vain vähän, on Maine, mutta edes siellä sato ei ole välttynyt taudilta.”

GSAM 167.2Koska syksy oli leuto ja herra Hastingsin perunat jätettiin maahan marraskuuhun asti, yksikään niistä ei mädäntynyt. Näin ollen hänellä oli runsaasti perunoita itselleen ja onnettomille naapureilleen, jotka olivat olleet niin huolissaan hänen hyvinvoinnistaan edellisenä lokakuuna ja jotka keväällä joutuivat ostamaan häneltä siemenperunoita ja olivat iloisia maksaessaan niistä hyvän hinnan. Sen, minkä he luulivat olevan suuri onnettomuus herra Hastingsille, Jumala muutti ajalliseksi siunaukseksi, eikä vain hänelle, vaan myös hänen naapureilleen.

GSAM 167Uskonsa kieltänyt

GSAM 167.3Toinen tapaus sattui omassa asuinpaikassani. Kyseessä oli eräs seurakunnan jäsen, jolla oli paljon sanottavaa kokouksissa Herran tulemisesta syksyllä 1844. Hän oli varakas mies, ja hänellä oli muun muassa paljon sikoja, jotka olivat juuri sopivassa iässä pidettäväksi kevään markkinoita varten. Eräs setäni, joka ei väittänyt olevansa uskonnollinen ja jonka elinkeino oli karjan ostaminen ja myyminen, meni tämän adventistiksi tunnustautuneen miehen luo ostamaan hänen sikojaan, mutta sai häneltä kuulla, ettei tämä halunnut myydä niitä, sillä hän aikoi pitää ne seuraavaan kevääseen asti ”jatkokasvatukseen tarkoitettuina sikoina”. Setäni tuli isoisäni luo, joka oli adventisti, ja sanoi: ”Tuo mies ei usko sitä, mitä hän väittää uskovansa.” ”Miksi?” kysyi isoisäni. ”Koska”, sanoi setäni, ”hän sanoo, että Herra on tulossa ja maailma loppuu tänä syksynä, mutta hän haluaa pitää sikansa ensi kevääseen asti. Hänen ei tarvitse puhua minulle; hän ei usko siitä sanaakaan.”

GSAM 168Varat tarjottiin liian myöhään

GSAM 168.1Oli miehiä, jotka pitivät kiinni varoistaan ja kamppailivat koko ajan siinä vakaumuksessa, että heidän pitäisi käyttää ne työn edistämiseen, kunnes oli liian myöhäistä sijoittaa niitä. Tällaiset tulivat niiden luo, jotka olivat mukana sanoman painattamisessa, ja kehottivat heitä kyynelsilmin ottamaan rahansa vastaan, mutta vastaus oli: ”Olette liian myöhässä! Olemme maksaneet kaikki painotuotteet, jotka voimme mahdollisesti levittää ennen loppua. Olemme vuokranneet useita konekäyttöisiä painokoneita toimimaan yötä päivää; emme tarvitse enää rahaa.” Eräs silminnäkijä kertoi minulle nähneensä, kuinka miehet laskivat tuhansia dollareita pöydälle Voice of Truthin kustantajan eteen ja pyysivät häntä hädissään ottamaan rahat ja käyttämään ne. Vastaus oli: ”Olette liian myöhässä! Emme tarvitse rahojanne nyt! Emme voi käyttää niitä!” Sitten he kysyivät: ”Eikö sitä voida antaa köyhille?” Vastaus oli sama: ”Olemme huolehtineet kaikkien niiden välittömistä tarpeista, joihin pystymme ulottumaan.” Mielensä ahdistuksessa miehet veivät rahansa pois ja julistivat, että Jumalan paheksunta oli heidän päällään heidän uskonpuutteensa vuoksi sekä ahneuden vuoksi, joka oli saanut heidät pidättämään varoja Jumalan asialta, kun niitä tarvittiin ja ne olisi mielellään käytetty.

GSAM 168Nimetyt holhoojat

GSAM 168.2Niiden luonne ja periaatteet, jotka jättivät sadonsa korjaamatta ja kaupat tyhjiksi levittääkseen painettuja lehtisiä tai puhuakseen ja rukoillakseen ihmisten kanssa talosta taloon, olivat moitteettomat. Ihmiset eivät epäilleet, etteivätkö tällaiset miehet ja naiset uskoisi jokaista sanaansa, ja lisäksi heitä seurasi sellainen voima, että rehelliset sydämet eivät voineet kiistää eivätkä vastustaa heidän sanojaan. Tällä tavalla tuhannet johdatettiin uskomaan totuuteen ja etsivät ja löysivät Jumalan armon.

GSAM 169.1Pilkkaava syntinen ja maallinen uskonilmaisuja esittävä päättivät kuitenkin, että tämä adventtijulkaisujen jakaminen oli lopetettava. Nämä miehet, jotka ottivat työalueekseen kokonaisen kunnan tai läänin ja kulkivat talosta taloon levittäen tätä adventtioppia, laiminlyöden liiketoimintansa ja perheensä, olivat heidän mielestään järjiltään ja siksi heille oli asetettava holhoojia. Uskovien osoittamat väitetyt merkit mielenterveyden häiriöstä (jotka olivat yksinkertaisesti työtä lähimmäisten pelastamiseksi ilman todisteita siitä, että perheet olisivat kärsineet liiketoiminnan hylkäämisen vuoksi) eivät olleet riittävä todiste mielisairaudesta; sen vuoksi vain harvat henkilöt asetettiin holhoukseen. Nykypäivän vastustajien sujuvuudesta päätellen voisi luulla, että tapauksia olisi ollut paljon; kuitenkin koko yli viisikymmentäkuusi vuotta kestäneen adventistipastorin urani aikana olen kohdannut vain kaksi tapausta, joissa ”milleriläiset” asetettiin holhouksen alaisiksi. Lyhyt maininta näistä lienee paikallaan.

GSAM 169Hänen oma holhoojansa

GSAM 169.2Ensimmäinen tapaus sattui New Yorkin osavaltiossa, alle kolmenkymmenen mailin päässä asuinpaikastani. Eräs mies, jonka omaisuuden arvo oli noin 100 000 dollaria, omaksui adventtiliikkeen opetukset. Hän antoi noin puolet tästä summasta vaimolleen ja lapsilleen, jotka eivät jakaneet hänen uskoaan. Loppujen hän katsoi kuuluvan itselleen käytettäväksi mielensä mukaan; ja koska osa siitä meni adventtiliikkeen hyväksi, hänen lapsensa esittivät vastalauseita ja neuvottelivat tuomarin kanssa, pyytäen, että heidän isälleen nimitettäisiin holhooja. Kun tuomari oli selittänyt heille holhoojan velvollisuudet ja valtuudet omaisuuden hoidossa, hän pyysi heitä ehdottamaan, kenet he halusivat hänen nimittävän. Neuvoteltuaan hetken keskenään he päättivät, etteivät tunne ketään, jolle uskaltaisivat uskoa omaisuuden hoidon, ja ilmoittivat tuomarille valinneensa isänsä tämän omaksi holhoojaksi. Tuomari kääntyi miehen puoleen ja sanoi: ”Herra _____, lapsenne ovat valinneet teidät sopivaksi henkilöksi hoitamaan omaa omaisuuttanne. Tilanteenne on täsmälleen sama kuin ennen kuin teidät tuotiin oikeuteen.”³

GSAM 170Naurettava tilanne

GSAM 170.1Toinen tapaus koski Stockbridge Howlandia Topshamista, Mainesta. Hän oli yksi koko alueen parhaista mekaanikoista, mestarillinen ammattilainen myllyjen ja siltojen rakentamisessa. Tässä ”keskiyön huuto” -liikkeessä herra Howland ratsasti useiden kuntien läpi jakaen adventtilehtiä ja traktaatteja talosta taloon, mikä ärsytti suuresti vastustajia ja pilkkaajia, jotka valittivat, että traktaattien jakelussa hän laiminlöi liiketoimintaansa. Niinpä he hankkivat välittömästi holhoojan, jolla oli enemmän tekemistä kuin hän oli odottanut, sillä Howland lähetti hänen luokseen kaikki veronkantajat ja itse asiassa jokaisen, joka tuli perimään maksuja; ”sillä”, hän sanoi, ”minua ei pidetä kykenevänä hoitamaan mitään liiketoimia.” Pian sen jälkeen piirikunta halusi rakentaa sillan Kennebec-joen yli – sillan, joka kestäisi raivoavien vesien ja kelluvan jään virran kevään tulvakauden aikana. Piirikunnan komissaarit ja kunnanvaltuuston jäsenet päättivät, että Stockbridge Howland oli oikea mies tehtävään. Kun he tulivat hänen luokseen sillan rakentamista koskevien vaatimusten ja sopimuksen kanssa, hän sanoi ironisesti: ”Hyvät herrat, teidän on käännyttävä huoltajani puoleen. Tiedättehän, ettei minua pidetä kykenevänä hoitamaan omia asioitani, ja silti tulette pyytämään minua rakentamaan siltaa!” Tilanne oli järkeville miehille hieman liian naurettava, ja holhous päättyi yhtäkkiä. Riittää sanoa, että hänen vainoojansa esittivät myöhemmin mitä nöyrimmät anteeksipyynnöt epäoikeudenmukaisesta ja tarpeettomasta menettelystään.