Luku 15 — Lisääntyvä valo ja suuremmat ihmeet

GSAM 235.1”Muistakaa entiset päivät, jolloin te, valaistuttuanne, kestitte suuren ahdistusten taistelun; osittain silloin, kun teistä tehtiin pilkan kohde sekä moitteiden että ahdistusten kautta; ja osittain silloin, kun teistä tuli niiden seuralaisia, joita kohdeltiin samoin.”¹

GSAM 235.2Aikajakso vuoden 1844 pettymyksestä siihen asti, kunnes pyhäkköä ja Kolmannen enkelin sanomaa koskeva selkeä valo tuli esiin, oli erityisen koetteleva. Adventistit, jotka edelleen pitivät kiinni siitä, että he olivat olleet oikeassa aiemmassa liikkeessä, olivat todellakin ”pilkan kohteena” niille, jotka pitivät sanomaa täydellisenä epäonnistumisena; ja tästä syystä he joutuivat suurten moitteiden kohteeksi. He pystyivät kestämään tämän iloisesti, kunhan pitivät kiinni Herrasta uskossa ja saivat osansa Hänen Pyhän Henkensä läsnäolosta.

GSAM 235Kaksi erityistä hyökkäyskohdetta

GSAM 235.3Saatanalla oli kaksi erityistä kiusauskohdetta adventistien keskuudessa. Ensimmäinen oli saada ne, jotka olivat vakaasti sitä mieltä, että profeetallinen aika oli päättynyt, uskomaan, että Kristuksen toinen tuleminen oli hengellinen tuleminen ja että hän jollain tavalla toteutti tämän tulemisen 2 300 päivän lopussa. Toinen oli saada ne, jotka epäröivät aiempien kokemustensa suhteen, luopumaan kaikesta. Niinpä samalla kun totuus pyhäköstä ja Kolmannen enkelin sanomasta paljastui vähitellen Raamatusta, Jumalan Hengen sanomat, profetian lahjan kautta, vahvistivat menneen liikkeen kutsumalla sitä ”kirkkaaksi valoksi”, jonka Jumala asetti polun alkuun loistamaan koko matkan kaupunkiin asti, ja viittasivat Raamatun todisteisiin siitä, että Kristuksen toinen tuleminen on kirjaimellinen ja henkilökohtainen eikä se siksi voinut olla tapahtuma ”päivien” lopussa.

GSAM 236Ihmeellisiä ilmentymiä

GSAM 236.1Jos Herra puhuisi kansalleen näkyjen kautta näinä viimeisinä päivinä, eikö meidän pitäisi odottaa, että ilmentymässä itsessään olisi selviä merkkejä jumalallisuudesta? Nämä merkit näkyvät rouva E. G. Whiten näkyissä. Näkyjen ilmiö itsessään, kuten luvussa 13 osoitetaan, on yksinkertaisesti ihmeellinen; mutta hänen varhaisiin näkyihinsä liittyy monia ihmeellisiä piirteitä, jotka huomaatte, kun tutkitte tätä teosta tarkemmin; ja voisimmeko odottaa, että asia olisi toisin tällaisessa lahjassa, jonka Jumala on suunnitellut herättämään ihmisten huomion ja saamaan heidät sanomaan, kuten Mooses: ”Käännyn sivuun ja katson tätä suurta näkyä”? Köyhän, sairaalloisen ja heikon tytön, joka oli ilmeisesti kuoleman partaalla, yksinkertainen lausunto siitä, että Herra oli antanut hänelle näyn, ei olisi riittänyt tähän. Näkyihin liittyvät ihmeelliset ilmentymät herättivät kiinnostusta niitä kohtaan, ja tyttöä kehotettiin matkustamaan paikasta toiseen ja kertomaan, mitä Herra oli käskenyt hänen ilmoittaa muille.

GSAM 236Merkittäviä ilmiöitä kolmannessa näyssä

GSAM 236.2Esitän tässä joitakin tosiasioita, jotka koskevat hänen kolmatta näkyään, sitä, joka annettiin hänen isänsä talossa ja josta mainitaan 13. luvussa, sellaisina kuin ne on kerrottu minulle rouva Whiten isän ja äidin, hänen sisarensa, rouva Sarah Beldenin, sekä muiden toimesta.

GSAM 236.3Huoneessa, jossa näky tapahtui, oli lipastolla hyvin suuri perhe-Raamattu. Se oli osa painosta, jonka Joseph Teale oli painanut Bostonissa vuonna 1822. Kirja on kooltaan 18 x 11 tuumaa, paksuudeltaan 4 tuumaa ja painaa hieman yli 18 paunaa. Näyn aikana hän nousi ylös, otti tämän raskaan Raamatun vasemmalle käsivarrelleen – kirja oli auki – ja piti sitä suorassa kulmassa vartaloonsa nähden; sitten hän käänsi oikealla kädellään yli puolen tunnin ajan sivua sivulta ja osoitti erilaisia Raamatun kohtia, joita hän toisti samalla kun hänen silmänsä katselivat ylöspäin ja kirjan vastakkaiseen suuntaan. Hänen sisarensa Sarah (myöhemmin Stephen Beldenin vaimo) tai toisinaan joku muu läsnäolija katsoi jokaista kohtaa, johon Ellenin sormi osoitti, ja näki selvästi, että joka kerta Ellen toisti juuri sen raamatunkohdan, johon hänen sormensa oli asettunut. Äiti Harmon sanoi, että hänen tyttärensä Ellen ei luonnollisessa tilassaan ”kyennyt voimattomuutensa vuoksi nostamaan sitä raskasta Raamattua lipastolta; mutta näyssä hän piti sitä ilmeisesti yhtä helposti kuin se olisi ollut vain taskukokoinen Uusi testamentti”.

GSAM 237.1Tässä oli todellakin ihme! – Hento tyttö, joka painoi vain seitsemänkymmentä paunaa, piti raskasta Raamattua yli puoli tuntia asennossa, jossa vahva mies ei olisi pystynyt pitämään sitä edes kahta minuuttia; lisäksi hän käänsi sivua toisensa jälkeen Raamatun teksteihin, jotka osoittautuivat joka kerta juuri niiksi, joita hän toisti, samalla kun hänen silmänsä olivat suunnattuina ylöspäin ja poispäin kirjasta; ja lopuksi ääni, joka lähti henkilöstä, jonka keuhkot eivät liikkuneet eikä hänen ruumiissaan ollut hengitystä, ja joka toisti oikein nimetyt Raamatun tekstit – tämä on varmasti liian ihmeellistä, jotta sitä voitaisiin syyttää ihmisen toimesta aikaansaaduksi tai sairauden vaikutukseksi. Ne, jotka näkivät tämän, pitivät sitä selvästi sen Hengen ilmentymänä, joka puhui palavasta pensaasta. Tällaiset ilmentymät neiti Harmonin kolmannessa näyssä, sikäli kuin ne tunnettiin, toivat vakuuttavaa näyttöä siitä, että näkyissä oli mukana voima, joka oli enemmän kuin rajallinen.

GSAM 237Topshamin näky

GSAM 237.2Hyvin pian tämän tapahtuman jälkeen adventistien seurakunta Topshamissa, noin kolmekymmentä mailia koilliseen Portlandista, Mainesta, kuultuaan Herran toiminnasta neiti Ellen G. Harmonin suhteen, kutsui hänet sinne. Kutsu hyväksyttiin, ja näin hän vieraili ensimmäistä kertaa Topshamissa. Tuolloin adventistien kokoukset pidettiin herra Curtissin talossa. Rouva Frances Lunt (ent. neiti Frances Howland) Oaklandista, Kaliforniasta, antoi minulle seuraavan lausunnon, joka on päivätty 19. tammikuuta 1890:—

GSAM 238.1”Minä ja isäni perhe osallistuimme sisar Harmonin kokouksiin Topshamissa vuonna 1845, ja näiden kokousten aikana hän sai näyn. Se oli ensimmäinen kerta, kun näimme hänet näyssä. Yksi noista vanhanaikaisista Raamatuista [Tealen perhe-Raamattu, joka painoi kahdeksantoista paunaa] oli veli Curtissin omistuksessa. Sisar Harmon otti tämän suuren Raamatun lipastosta ollessaan näyssä, ja hän osoitti Raamatun kohtia kääntäessään sivua sivulta, samalla kun hänen silmänsä katselivat ylöspäin, poispäin kirjasta. Hänen toistamansa kohdat olivat joko ohjeita, rohkaisua tai nuhteita. Toinen tuon ilmiön erikoisuus oli kirjan asento. Sitä pidettiin hänen avoimella kädellään 45 asteen kulmassa, eikä kukaan muu kyennyt pitämään mitään kirjaa vastaavassa kulmassa ilman, että se olisi heti liukunut käsistä; mutta sisar Harmon piti tätä Raamattua siinä kulmassa useita minuutteja, yhtä lujasti kuin se olisi kiinnittynyt hänen käteensä, ja hän siirtyi sillä välin huoneessa henkilöstä toiseen.”

GSAM 238Rouva Truesdailin todistus

GSAM 238.2Toinen samaa näkyä koskeva lausunto on peräisin rouva M. C. Truesdaililta Trentonista, Missourista, ja se on päivätty 27. tammikuuta 1891. Hän sanoo:—

GSAM 238.3”Olin viisitoistavuotias vuonna 1845 ja olin paikalla, kun sisar Harmon vieraili ensimmäistä kertaa Topshamissa ja sai näyn veli Curtissin talossa. Siellä hän otti käsiinsä suuren perhe-Raamatun ja piti sitä asennossa, jossa kukaan muu ei olisi pystynyt pitämään kirjaa käsissään ilman, että se olisi heti luiskahtanut pois.

GSAM 238.4”Sisar Harmon oli näyssä yli kaksi tuntia. Se oli ihmeellisin Jumalan voiman ilmentymä, jonka olen koskaan nähnyt, ja olen nähnyt hänet näyssä yli tusina kertaa. Nämä olivat aina syvän juhlallisuuden ja itsetutkiskelun hetkiä, mutta tämä ylitti ne kaikki. Oi, kuinka me vapisimme, kun taivaan Majesteetti opetti meitä heikon välikappaleensa kautta; kun hän luki meille kohtia, jotka olivat niin lohduttavia ja sopivia vaikeassa tilanteessamme; kuten Heprealaiskirje 2:2, 3; Jaakobin kirje 5:7, 8; Heprealaiskirje 10:35, 39; 1. Pietarin kirjeen 1:7; Luukkaan evankeliumin 12:32–37 sekä monia muita, pitäen suurta perhe-Raamattua niin korkealla, että minun oli pakko nousta tuolille lukeakseni sitä kohtaa, johon hän osoitti. En usko, että sisar Harmon oli yli kaksi tuumaa minua pidempi.”

GSAM 239.1Tällaiset ilmentymät vakuuttivat vilpittömät ihmiset siitä, että jokin yli-inhimillinen voima ohjasi tätä nöyrää välinettä, ja eri puolilta Uutta-Englantia tuli pyyntöjä, että hän tulisi antamaan todistuksensa.

GSAM 239Ruumiillinen työ on synti

GSAM 239.2Pian tämän jälkeen neiti Harmon sai näyssä ohjeen matkustaa Parisiin, Mainen osavaltioon, jossa asui ihmisiä, jotka pitivät ruumiillista työtä syntinä. Pastori Stephens Woodstockista, Mainesta, oli tämän harhaopin johtaja ja hänellä oli voimakas vaikutusvalta muihin. Hän oli aiemmin ollut metodistisaarnaaja, ja häntä pidettiin nöyränä, uskollisena kristittynä. Hän oli voittanut monien luottamuksen totuuden puolesta osoittamallaan innolla ja näennäisesti pyhällä elämäntavallaan, mikä sai jotkut uskomaan, että Jumala ohjasi häntä erityisellä tavalla. Herra antoi neiti Harmonille tälle miehelle tarkoitetun nuhteen. Neiti Harmon totesi, että mies toimi Jumalan sanan vastaisesti pidättäytyessään työstä, painostaessaan muita omaksumaan virheelliset näkemyksensä ja tuomitsemalla kaikki, jotka eivät niitä hyväksyneet. Hän hylkäsi kaikki todisteet, jotka Herra antoi vakuuttaakseen hänet virheestään, ja kieltäytyi tunnustamasta vääryyksiään. Hän seurasi sisäisiä vaikutelmiaan ja teki uuvuttavia matkoja kävellen pitkiä matkoja paikkoihin, joissa hän sai osakseen vain solvauksia, ja katsoi, että kaikessa tässä hän kärsi Kristuksen tähden. Hänen järkensä ja arvostelukykynsä olivat syrjään heitettyjä.

GSAM 239.3Neiti Harmonin todistuksesta ja tapauksen lopputuloksesta lainaan kirjeestä, jonka sain rouva M. C. Truesdaililta, joka asui tuolloin Parisissa, Mainessa. Esitettyään joitakin edellä mainitun kanssa yhdenmukaisia yksityiskohtia hän sanoo:—

GSAM 240.1”Kaikki paitsi heidän johtajansa Jesse Stephens tunnustivat tekonsa. Sisar Harmon varoitti häntä, että ellei hän nöyryyttäisi itseään tunnustamalla virheensä, hänen uransa päättyisi pian. Kaikki tulkitsivat tämän ennustukseksi siitä, että hän jollain tavalla tekisi itsemurhan.”

GSAM 240.2Seuraavassa on jatkoa hänen tapauksestaan:—

GSAM 240.3”Kun hänen pieni laumansa oli jättänyt hänet, hänestä tuli melankolinen, ja pian sen jälkeen hän menetti järkensä kieltäytyen syömästä mitään, mitä jumalattomat olivat valmistaneet. Hän ei ollut kuullut paluustani Massachusettsista, kun vein hänelle illallista. Hän kysyi ojentaessaan luurankomaisen kätensä ikkunan pienen aukon läpi: ’Lähettikö Jumala sinut tuomaan tämän, sisar Marian?’ Huomatessaan epäröivän vastaukseni hän kieltäytyi maistamasta sitä. Hänen säälittävä tilansa, suljettuna pieneen huoneeseen veljensä (epäuskoisen) luona, muistutti minua varoituksesta, joka oli niin ystävällisesti lähetetty hänelle taivaasta ja jonka hän niin itsepäisesti hylkäsi. Hänet vietiin perheensä luo kaksi päivää tämän surullisen vierailun jälkeen, missä hän pian päätti elämänsä itsemurhalla, tekemällä köyden vuodevaatteistaan.”²

GSAM 240Ennustus täyttyi

GSAM 240.4Kesällä 1845 neiti Harmon vieraili Otis Nicholsin kutsusta Massachusettsissa, ja hänen sisarensa Sarah oli mukana. He asuivat herra Nicholsin perheen luona. Hän ja hänen vaimonsa veivät heidät vaunuillaan eri paikkoihin pitämään kokouksia, joissa neiti Harmon antoi todistuksensa. Näin hän pääsi vierailemaan Bostonissa, Roxburyssa ja Carverissa. Heidän toisen vierailunsa aikana Bostonissa, Massachusettsissa, sattui erittäin mielenkiintoinen tapaus.

GSAM 240.5Bostonissa ja sen ympäristössä oli joukko fanaattisia henkilöitä, jotka myös katsoivat, että työnteko oli synti, ja heidän pääviestinsä oli: ”Myykää omaisuutenne ja antakaa almuja.” He sanoivat olevansa juhlavuoden aikana, että maan tulisi levätä ja että köyhiä oli tuettava ilman työtä. Sargent, Robbins ja muutamat muut olivat ryhmän johtajia. He tuomitsivat näyt, väittäen niiden olevan peräisin paholaiselta, koska niissä oli paljastettu heidän omat virheensä. He suhtautuivat ankarasti kaikkiin, jotka eivät uskoneet samoin kuin he.

GSAM 241.1Kun neiti Harmon ja hänen sisarensa olivat vierailulla herra Nicholsin luona, Sargent ja Robbins saapuivat Bostonista pyytämään häneltä palvelusta ja sanoivat tulleensa vierailulle sekä jäämään yöksi hänen luokseen. Herra Nichols vastasi olevansa iloinen heidän tulostaan, sillä neidit Sarah ja Ellen Harmon olivat talossa, ja hän toivoi heidän tutustuvan heihin. He muuttivat mielensä heti eivätkä suostuneet tulemaan taloon. Herra Nichols kysyi, voisiko Ellen kertoa sanomansa Bostonissa ja kuuntelisivatko he sitä ja tekisivät sitten päätöksensä. ”Kyllä”, he sanoivat, ”tule Bostoniin ensi sapattina [tarkoittaen sunnuntaita, sillä he eivät olleet vielä ottaneet käyttöön sapattia]; haluaisimme saada tilaisuuden kuulla häntä.”

GSAM 241.2Herra Nichols kertoi tämän minulle kotonaan Dorchesterissa vuonna 1858. Hän sanoi, että hän oli tehnyt kaikki valmistelut mennäkseen Bostoniin sunnuntaiaamuna vaunuillaan viemään neiti Harmonia ehdotettuun kokoukseen. Sinä iltana, perheen rukoushetken aikana, hänet vietiin näkyyn. Palattuaan hän sanoi: ”Veli Nichols, en mene huomenna Bostoniin; Herra on näyttänyt minulle, että minun on mentävä Randolphiin. Hänellä on minulle siellä tehtävä.” Herra Nichols piti suuressa arvossa antamaansa sanaa. Hän oli luvannut viedä neiti Harmonin seuraavana päivänä Bostoniin, ja hän kysyi huolestuneena: ”Mitä teen lupaukselleni Sargentille ja Robbinsille?” ”Älä siitä välitä”, sanoi neiti Harmon, ”Herra on käskenyt minun mennä toiseen suuntaan.” ”No”, sanoi herra Nichols, ”en ymmärrä tätä.” ”Herra näytti minulle, että ymmärrämme sen, kun pääsemme perille”, sanoi neiti Harmon. ”No”, sanoi herra Nichols, ”et pääse sinne millään tavalla, ellemme mene viemään sinua, mutta en tiedä, miten selitän asian veljille Bostonissa.”

GSAM 241.2Herra Nichols kertoi minulle lisäksi, että ”sisar Harmon näki näyssä heidän tekopyhyytensä, että Bostonissa ei pidettäisi kokousta sunnuntaina, että Sargent, Robbins ja muut vastustajat kokoontuisivat suuren seurueen kanssa Randolphissa (kolmetoista mailia Bostonista) sunnuntaina; ja että meidän on tavattava vastustajat Randolphissa heidän sunnuntaikokouksessaan, ja siellä hän saisi heille välitettävän viestin, joka vakuuttaisi rehelliset ja ennakkoluulottomat siitä, olivatko hänen näkynsä peräisin Herralta vai Saatanalta.” Sen sijaan, että he olisivat menneet ensin Bostoniin ja sitten Randolphiin, mikä olisi merkinnyt kahdenkymmenenkahden mailin matkaa, he menivät suoraan Randolphiin ja saapuivat sinne noin kokousaikaan. Siellä he löysivät juuri ne henkilöt, jotka olivat sopineet tapaavansa heidät Bostonissa. Herra Nichols sanoi sitten: ”Nyt ymmärrän.”

GSAM 242.1Sargentin ja Robbinsin pyrkimys välttää neiti Harmonin todistusta sekä se, miten hänet ohjattiin heidän luokseen, vaikutti suuresti joidenkin läsnäolijoiden mieliin. Itse kokouksesta lainaan herra Nicholsin kertomusta:—

GSAM 242Merkittäviä ilmiöitä

GSAM 242.2”Sisar Ellen vietiin näkyyn, jossa ilmeni poikkeuksellisia ilmiöitä, ja hän jatkoi puhumista näyssä selkeällä äänellä, jota kaikki läsnäolijat pystyivät selvästi ymmärtämään, noin auringonlaskuun asti. Sargent, Robbins ja French olivat hyvin raivoissaan ja samalla kiihtyneitä kuullessaan sisar Ellenin puhuvan näyssä, jonka he julistivat olevan peräisin paholaiselta; he käyttivät kaiken vaikutusvaltansa ja ruumiillisen voimansa tuhotakseen näyn vaikutuksen. He lauloivat yhdessä erittäin äänekkäästi ja vuorotellen puhuivat ja lukivat Raamattua kovalla äänellä, jotta Elleniä ei kuultaisi, kunnes heidän voimansa ehtyivät ja heidän kätensä tärisivät niin, etteivät he enää pystyneet lukemaan Raamattua; mutta kaiken tämän sekasorron ja melun keskellä Ellenin selkeä ja kimeä ääni, kun hän puhui näyssä, kuului selvästi kaikille läsnäolijoille. Näiden miesten vastustelu jatkui niin kauan kuin he pystyivät puhumaan ja laulamaan, huolimatta siitä, että jotkut heidän omista ystävistään nuhtelivat heitä ja pyysivät heitä lopettamaan. Mutta Robbins sanoi: ’Te kumartatte epäjumalaa; te palvotte kultaista vasikkaa.’

GSAM 243.1”Talon omistaja, herra Thayer, ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Ellenin näky olisi peräisin paholaiselta, kuten Robbins väitti. Hän halusi sen jotenkin testattavan. Hän oli kuullut, että saatanallisesta voimasta johtuvat näyt voitiin pysäyttää avaamalla Raamattu ja asettamalla se näyn vallassa olevan henkilön päälle, ja hän kysyi Sargentilta, suostuisiko tämä kokeilemaan sitä tällä tavalla, mistä tämä kieltäytyi. Sitten herra Thayer otti pöydällä maanneen raskaan, suuren, harvoin käytetyn kvarttokokoisen perhe-Raamatun, avasi sen ja asetti sen auki Ellenin rinnalle tämän ollessa näyssä, sillä Ellen oli tuolloin nojautunut taaksepäin seinää vasten huoneen nurkassa. Heti kun Raamattu oli asetettu hänen päälleen, hän nousi jaloilleen ja käveli huoneen keskelle, Raamattu auki toisessa kädessään, nostettuna niin korkealle kuin hän ylsikin, ja katseensa vakaasti ylöspäin suunnattuna hän julisti juhlallisella äänellä: ’Jumalan innoittama todistus’ tai jotakin vastaavaa. Ja sitten, kun Raamattu oli ojennettuna toisessa kädessä ja hänen katseensa suunnattuna ylöspäin eikä Raamattuun, hän jatkoi pitkään toisella kädellään sivujen kääntämistä, osoitti sormellaan tiettyjä kohtia ja lausui niiden sanat oikein juhlallisella äänellä. Monet läsnäolijat katsoivat kohtia, joihin hänen sormensa osoitti, tarkistaakseen, lausiko hän ne oikein, sillä hänen katseensa oli samalla suunnattu ylöspäin. Jotkut mainituista kohdista olivat tuomioita jumalattomia ja jumalanpilkkaajia vastaan; toiset taas olivat varoituksia ja ohjeita, jotka koskivat nykyistä tilannettamme.

GSAM 243Hänen pisin näynsä, yli kuusi tuntia

GSAM 243.2”Tässä tilassa hän pysyi koko iltapäivän, kunnes auringonlaskun aikaan hän heräsi näystä. Kun Ellen nousi näyssä jaloilleen, raskas avoin Raamattu kädessään, ja käveli ympäri huonetta lausuen Raamatun kohtia, Sargent, Robbins ja French vaikenivat. Lopun ajan he olivat levottomia, kuten monet muutkin; mutta he sulkivat silmänsä ja kestivät sen ilman, että olisivat mitenkään tunnustaneet tunteitaan.”³

GSAM 244Neiti Harmonin avioliitto

GSAM 244.130. elokuuta 1846 neiti E. G. Harmon ja pastori James White menivät naimisiin, ja yhdessä he työskentelivät sanoman levittämiseksi. Vuoden 1847 aikana heidän työnsä rajoittui pääasiassa Mainen ja Massachusettsin osavaltioihin.

GSAM 244.2Huhtikuun ensimmäisenä sapattina rouva White sai erittäin mielenkiintoisen näyn Stockbridge Howlandin kodissa Topshamissa, jossa kokoukset tuolloin yleensä pidettiin. Tämä näky on se, joka mainitaan teoksessa *Early Writings*: siinä hän näki pyhäkön ja sen kalusteet, ahdistuksen ajan, pyhien pakenevan kaupungeista, jumalattomien ympäröivän heitä, heidän pelastuksensa Jumalan äänen kautta, juhlavuoden, Herran tulon pilvivaunussa jne. On syytä kiinnittää huomiota joihinkin hänen liikkeisiinsä tämän näyn aikana.

GSAM 244Monet Raamatut käytössä näyssä

GSAM 244.3Rouva Frances Lunt (S. Howlandin tytär) sanoi minulle 19. tammikuuta 1890:

GSAM 244.3”Kokoushuoneen sivussa oli pöytä, jolla oli useita erilaisia kirjoja, joiden joukossa oli useita tavallisen kokoisia Raamattuja. Näyssä rouva White nousi seisomaan, meni pöydän luo, otti käteensä yhden Raamatun koskematta muihin kirjoihin ja piti sitä auki päänsä yläpuolella vasemmalla kädellään, samalla kun hän osoitti oikean kätensä etusormella Raamatun kohtaa, jota hän toisti seisoessaan sen henkilön edessä, jolle se oli tarkoitettu, ja laski sitten auki olevan kirjan sen henkilön rinnalle, jonka edessä hän oli toistanut Raamatun kohdan. Palattuaan pöydän ääreen hän otti toisen Raamatun ja toisti samalla tavalla toisen raamatunkohdan ja asetti avoimen Raamatun sen henkilön rinnalle, jolle hän puhui. Tämä toistettiin noin puolen tusinan henkilön kohdalla; minkä jälkeen hän istuutui sulavasti tuolille, samalla kun hänen katseensa oli koko ajan suunnattu ylöspäin ja pois kirjasta.”

GSAM 245.1Tästä rouva Truesdail sanoo:

GSAM 245.1”Olin paikalla [huhtikuussa 1847], kun sisar White meni pöydän luo ja otti yhden Raamatun toisensa jälkeen pöydällä olleista kirjoista, asettaen Raamatun sen henkilön rinnalle, jolle hänellä oli Raamatun kohta. Tämä tapahtui hänen katseensa ollessa kohotettuna taivasta kohti. Tällä kertaa hän piti Raamattua päänsä yläpuolella puhuessaan minulle; ja sitten hän asetti sen rintaani. Minulle annettu kohta oli 2. Korinttolaiskirje 6:17.”⁴

GSAM 245.2Rouva Frances Lunt mainitsee kirjeessään kolmen henkilön nimet, jotka olivat läsnä tässä tilaisuudessa ja joiden päälle Raamatut asetettiin, kun rouva White puhui heille kunkin kohdasta, ja näiden nimien joukossa oli rouva Truesdailin nimi.

GSAM 245Ensimmäinen työ tehtiin adventistien keskuudessa

GSAM 245.3Neiti Harmonin työ, jota profeetallinen lahja ohjasi tammikuusta 1845 kevääseen 1846, eli lähes kahdeksantoista kuukautta, kohdistui Kristuksen pikaiseen tulemiseen ”uskoviin”, joiden kanssa hän oli aiemmin ollut tekemisissä. Kun 2 300 päivää oli kulunut (22. lokakuuta 1844), oli vaarana, että uskovat ajautuisivat virheellisiin näkemyksiin tai luopuisivat kokonaan aiemmista kokemuksistaan, ellei heidän pettymyksensä syytä ja tuolloin tapahtuneen tapahtuman luonnetta ymmärrettäisi. Hänen sanomansa heille oli seuraava: ”Aikaisempi liike oli Jumalalta. Pitäkää kiinni uskostanne. Herralla on yhä tehtävä kansalleen. Tutkikaa Raamattua. Tutkikaa sanaa, niin löydätte valon.”

GSAM 245.4Tämä ohje on sopusoinnussa Herran suunnitelman kanssa. Hänen tarkoituksenaan on aina ollut, että hänen kansalleen tarkoitetut erityiset sanomansa tuodaan esiin hänen sanastaan oikeaan aikaan, ja vasta sitten profetian lahja tulee ”toissijaisesti” vahvistamaan ja rakentamaan uskovia.

GSAM 246.1Silmiinpistävä esimerkki tästä löytyy Korneliuksen tapauksesta, joka on kirjattu Apostolien tekoihin. Jumalan enkeli ilmestyi hänelle ja antoi hänelle näyn hänen omassa talossaan. Tuo enkeli tunsi hyvin evankeliumin totuudet ja olisi voinut opettaa ne Korneliukselle, mutta hänet oli lähetetty palvelemaan pelastuksen perillistä antamalla Korneliukselle näyn. Hän vakuutti Korneliukselle, että tämän hartaus ja omistautuminen olivat Herran hyväksymiä. Hän ei saarnannut hänelle evankeliumia, vaan käski häntä yksinkertaisesti kutsumaan Pietarin, joka majoittui nahkurin Simonin luona Joppessa. Pietari saapui ja julisti Korneliukselle Raamatun perusteella Kristuksen evankeliumia.

GSAM 246Profetian lahjan asema

GSAM 246.2Tässä vaiheessa on hyvä kiinnittää huomiota lahjojen kehittymisjärjestykseen, sellaisena kuin Herra on sen sanassaan määrittänyt. Paavali viittaa tähän kirjeessään korinttilaisille, jossa hän sanoo: ”Jumala on asettanut seurakuntaan ensiksi apostoleja, toiseksi profeettoja.”⁵

GSAM 246.3Kun tarkastelemme apostolin lausuntoa näiden lahjojen suhteesta evankeliumin työhön, ymmärrämme heti, miksi tätä järjestystä noudatetaan. Vertaillessaan näitä lahjoja Paavali sanoo: ”Siksi kielillä puhuminen on merkki, ei niille, jotka uskovat, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei palvele niitä, jotka eivät usko, vaan niitä, jotka uskovat.”⁶ Herran järjestys on, että hänen erityiset sanomansa maailmalle välitetään hänen sanastaan; ja sen mukaisesti hän liikuttelee ihmisiä tutkimaan Raamattua ja lähtemään liikkeelle apostoleina, kantamaan Herran sanomia ja julistamaan niitä Raamatusta, joka on kestänyt aikojen koettelemuksen. Kun uskovia herätetään, profetian lahja tulee ”toissijaisesti” täyttäen osansa ”pyhien täydelliseksi tekemiseen, palvelutyöhön ja Kristuksen ruumiin rakentamiseen”.⁷