Luku 4 — Loppuaika

GSAM 77.1”SILLOIN sanoin: ’Oi, Herra, mikä on näiden asioiden loppu? ’ Ja hän sanoi: ’Mene tiehesi, Daniel, sillä sanat ovat suljettuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. ... Jumalattomat tekevät jumalattomasti, eikä kukaan jumalattomista ymmärrä, mutta viisaat ymmärtävät.’”¹

GSAM 77.1”Hän sanoi minulle: ’Ymmärrä, ihmisen poika, sillä näky koskee lopun aikaa.’”²

GSAM 77.1”Mutta sinä, oi Daniel, sulje sanat ja sinetöi kirja lopun aikaan asti; monet juoksevat edestakaisin, ja tieto lisääntyy.”³

GSAM 77.1Mitä tässä tarkoitetaan ”lopun ajalla”? Se ei voi olla itse lopun hetki, sillä siinä tapauksessa se osa Danielin profetiasta, joka oli ”sinetöity”, ei olisi ihmiskunnalle hyödyksi. Koska ”paljastetut asiat kuuluvat meille” (⁴ ), tämän osan on oltava hyödyllinen jossain vaiheessa. Siksi ilmaisu ”lopun aika” viittaa varmasti ajanjaksoon juuri ennen itse loppua, jolloin Danielille kerrotut asiat tullaan ymmärtämään.

GSAM 77Hänen valmistautumisensa päivä

GSAM 77.2Se viittaa epäilemättä siihen aikaan, jota profeetta Nahum kutsui ”hänen valmistautumisensa päiväksi”. Tässä profeetta puhui Niniven tuhosta, johon liittyi ”ruoskan pauke, pyörien kolina, hevosten tanssiminen ja vaunujen hyppiminen”.⁵ Profeetan huomio kiinnitetään ensin suurempaan onnettomuuteen, joka on tulossa koko maailman ylle, kun ”vuoret järisevät hänen edessään, kukkulat sulavat, ja maa palaa hänen läsnäolossaan, niin, maailma ja kaikki, jotka siinä asuvat. Kuka voi seistä hänen vihansa edessä? Ja kuka voi kestää hänen raivonsa kiihkeyttä? Hänen raivonsa vuodatetaan kuin tuli, ja kalliot kaatuvat hänen toimestaan.... Hän tekee lopullisen lopun; ahdistus ei nouse toista kertaa.”⁶

GSAM 78Vaunut liekehtivillä soihduilla

GSAM 78.1Profeetta puhuu vielä lisää tästä valmistautumisen päivästä: ”Vaunut kulkevat liekehtivien soihtujen kanssa hänen valmistautumispäivänään, ja kuuset järkkyvät kauhistuttavasti. Vaunut raivoavat kaduilla, ne törmäävät toisiinsa leveillä teillä: ne näyttävät soihduilta, ne juoksevat kuin salamat. Hän laskee urheansa: he kompastuvat kulkiessaan; he kiiruhtavat sen muurille, ja puolustus valmistetaan.”⁷

GSAM 78.2Miten tarkka kuvaus nykyaikaisesta salamajunasta, jossa konduktööri jatkuvasti laskee ja laskee uudelleen matkustajiaan asemalta toiselle, ja he kompastelevat kävellessään, kun juna on liikkeellä. Sitten on vielä kuusten valtava kulutus rautatiepölkkyihin, tukirakenteisiin, lumisuojiksi jne. Sanotaan, että yhdellä Sierra Nevadan vuoriston ylittävällä tiellä on neljäkymmentäseitsemän mailia kuusista rakennettuja lumisuojia. Ja profeetta sanoi, että tämä tapahtuisi ”hänen valmistautumisensa päivänä”.

GSAM 78.3Tästä lopun ajasta puhuu myös profeetta Joel, kun Herran palvelijoille annetaan käsky: ”Puhaltakaa trumpettia Siionissa ja antakaa hälytys minun pyhällä vuorellani; vapiskoot kaikki maan asukkaat, sillä Herran päivä tulee, sillä se on jo lähellä.”⁸

GSAM 78.4Ja jälleen profeetta Sefanjan kautta sanotaan: ”Kokoontukaa, kyllä, kokoontukaa, te hyljätty kansa; ennen kuin päätös toteutuu, ennen kuin päivä kuluu kuin akanat, ennen kuin Herran kiivas viha kohtaa teidät, ennen kuin Herran vihan päivä kohtaa teidät. Etsikää Herraa, te kaikki maan nöyryiset, jotka olette noudattaneet hänen tuomiotaan; etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä: ehkä teidät suojellaan Herran vihan päivänä.”⁹

GSAM 79.1Selvittääksemme tarkemmin, mitä ilmaisulla ”lopun aika” tarkoitetaan ja milloin se alkaa, tarkastelemme toista kohtaa, jossa samaa termiä käytetään. Danielin kirjan yhdennessätoista luvussa esitellään vainoava valta, jonka oli määrä hallita lopun aikaan asti. Herra sanoi tuosta vainoavasta vallasta: ”Jotkut viisaista kaatuvat, jotta heidät koeteltaisiin, puhdistettaisiin ja valkaistaisiin, aina lopun aikaan asti; sillä se [lopun aika] on vielä määrätyksi ajaksi.”¹⁰

GSAM 79Pienen sarven toiminta

GSAM 79.2Protestanttiset kommentaattorit ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että tämä valta ja Danielin kirjan seitsemännen luvun ”pieni sarvi” viittaavat Rooman kirkkoon, jolla oli maallinen valta käsissään ”määrätyn” ajan. Tuo määrätty aika oli ”aika, ajat ja puoli” (¹¹ ). Tämä oli 1260 profeetallista päivää – 1260 vuotta – pienen sarven maallista hallintoa, joka ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 jKr. Jälkimmäisenä vuonna pienen sarven maallinen valta otettiin pois, ”määrätyllä ajalla”. Silloin kansa oli siis lakannut ”kaatumasta” tuon vallan käsissä, kuten se oli aiemmin kaatunut. Tämä vuosi – 1798 – merkitsee siis tässä profetiassa ”lopun ajaksi” kutsutun ajanjakson alkua.

GSAM 79.3Vuosi 1798 päätti ”tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää” – 1260 vuotta –, joiden aikana Herran ”kahden todistajan” (Vanhan ja Uuden testamentin) oli määrä ”profetoida… säkkikankaaseen pukeutuneina”.¹² Vainon pimeän keskiajan aikana Raamattua säilytettiin kreikan- ja latinankielisenä, ja tavallinen kansa ei ymmärtänyt näitä kieliä. Tätä Raamatun salaamista verrataan sen ”säkkikankaaseen pukeutumiseen”.

GSAM 80Kaksi todistajaa surmataan

GSAM 80.1”Kun he ovat saaneet todistuksensa päätökseen [säkkikankaassa], peto, joka nousee pohjattomasta kuilusta, käy sotaa heitä vastaan [Saatana yllyttää ja toimii maallisten ihmisten kautta] ja voittaa heidät ja surmaa heidät. Ja heidän ruumiinsa jäävät makaamaan suuren kaupungin kadulle, jota hengellisesti kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi, missä myös meidän Herramme ristiinnaulittiin [”ristiinnaulitaan”, tanskankielinen ja Revised Version]. Ja kansat, sukukunnat, kielikunnat ja kansakunnat näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää, eivätkä salli heidän ruumiitaan haudata.”¹³

GSAM 80Terrorin valtakausi

GSAM 80.2Näiden todistajien surmaaminen tapahtui Ranskan ”terrorin vallan” aikana vuosina 1792–1795 – kolmen ja puolen vuoden ajan. Vaikka Ranskan vallankumous kesti noin kuusi tai seitsemän vuotta, juuri ensimmäisten kolmen ja puolen vuoden aikana he tekivät suuria ponnisteluja tuhotakseen Raamatun, uskonnon ja kaikki, jotka uskalsivat puhua jommankumman puolesta. Vaikka Ranskan vallankumous väitti taistelevansa monarkiaa ja papiston valtaa vastaan, siitä tuli todellisuudessa sota Jumalan ja Raamatun tuhoamiseksi. Vallankumousta välittömästi edeltäneistä ajoista luemme:

GSAM 80.2”Ei saa koskaan unohtaa, että ennen vuoden 1792 vallankumousta uskottomuuden levittäjien Ranskassa kerrotaan keränneen keskuudestaan ja käyttäneen 900 000 puntaa [4 500 000 dollaria] yhden vuoden aikana – ja jopa toistuvasti – kirjojen ostamiseen, painattamiseen ja jakeluun, jotta he voisivat turmella kansan mielet ja valmistaa heidät äärimmäisiin toimenpiteisiin.”¹⁴

GSAM 80Uskottomat kirjoittajat

GSAM 80.3”Tien tällaiselle vallankumoukselle valmistivat Voltairen, Mirabeaun, Diderotin, Helvetiuksen, D’Alembertin, Condorcetin, Rousseaun ja muiden samanlaisten kirjoitukset, joissa he pyrkivät levittämään sekä luonnollista että ilmoitettua uskontoa horjuttavia periaatteita. Ilmoitusta ei vain kyseenalaistettu, vaan se hylättiin kokonaan; Jumaluus karkotettiin maailmankaikkeudesta, ja sen tilalle asetettiin kuvitteellinen aave, jota kutsuttiin Järjen jumalattareksi.”¹⁵

GSAM 81.1Vuonna 1793 kansan mielipiteet olivat sellaiset, että teatterinäyttelijöille hurrattiin äänekkäästi heidän jumalanpilkkaavasta pilkkaamisestaan Jumalaa ja Raamattua kohtaan. Esimerkkinä mainitsemme:

GSAM 81.1”Koomikko Monert vei jumalanpilkan huippuunsa Pyhän Rochen kirkossa [Pariisissa]. ’Jumala, jos sinä olet olemassa’, hän sanoi, ’kosta loukattu nimesi. Minä haastan sinut taisteluun! Sinä vaikenet. Et uskalla lennättää ukonnuoliasi. Kuka tämän jälkeen enää uskoo sinun olemassaoloosi?’”¹⁶

GSAM 81Jumalanpilkkaava toiminta Lyonissa, Ranskassa

GSAM 81.2Se, miten ne, jotka surmasivat todistajat, ”ristiinnaulitsivat Jumalan Pojan uudelleen ja asettivat hänet julkiseen häpeään” (Hepr. 6:6), ilmenee Fouché’n Lyonissa järjestämän juhlan kulusta, joka pidettiin teloitetun Lyonin kuvernöörin Chalierin kunniaksi. Ennen saapumistaan Lyoniin Fouché määräsi, että

GSAM 81.2”kaikki uskonnolliset symbolit tuhotaan; ja että hautausmaiden porttien yläpuolelle kirjoitetaan: Kuolema on ikuinen uni... Chalierin rintakuva kannettiin kaduilla, ja sen perässä kulki valtava joukko murhaajia ja prostituoituja. Heidän jälkeensä tuli aasi, joka kantoi evankeliumia, ristiä ja ehtoollisastioita, jotka pian heitettiin liekkeihin, samalla kun aasia pakotettiin juomaan pyhitettyä viiniä ehtoolliskupista.”¹⁷

GSAM 81.3Pariisissa järjestettyä Järjen juhlaa kuvataan seuraavasti:

GSAM 81.3”He marssivat kulkueena kansalliskokoukseen, ja rahvas … pilkkasi uskonnollisia seremonioita mitä naurettavimmalla tavalla.... Miehet, yllään kuoripaidat ja kuorikaavut, tulivat laulaen hallelujaa ja tanssien carmagnolia kansalliskokouksen kaiteen luo. Siellä he laskivat alas ehtoollisleivän, laatikot, joissa sitä säilytettiin, sekä kulta- ja hopeapatsaat. He pitivät pilkkaavia puheita.... ’Oi te’, huudahti Saint-Denis’n edustajisto, ’oi te, fanatismin välineet, kaikenlaiset siunatut pyhimykset, olkaa vihdoin isänmaallisia, nouskaa joukolla ja palvelkaa maata menemällä rahapajaan sulatettavaksi.’”¹⁸

GSAM 82Jumalan sana nousee esiin pimeydestä

GSAM 82.1”Kolmen ja puolen päivän kuluttua Jumalan elämän henki tuli heihin” (todistajiin), ja he ”nousivat taivaaseen pilvessä.”¹⁹ Jumalan aika oli tullut, jotta hänen sanansa nousisi pimeydestä ja palaisi maailman eteen. Oli tullut aika (1798) tehdä lähetystyötä koko maailmassa . Vuonna 1804 perustettiin Britannian Raamattuseura. Sen jälkeen perustettiin lukuisia muita raamattuseuroja, ja nykyään Raamattu on käännetty kaikille maailman tärkeimmille kielille. Näin ollen Raamatun, eli kahden todistajan, nousemista esiin niin, että kaikki voivat nähdä ja lukea sitä, verrataan heidän nousemiseensa taivaaseen pilvessä.

GSAM 82.2Ranskan vallankumouksen aikoina Voltaire totesi, että sadan vuoden kuluttua Raamattu olisi vanhentunut. Sadan vuoden kuluttua tuosta päivästä pelkästään Ranskassa oli liikkeellä enemmän Raamattuja kuin mitä tiedettiin olevan olemassa, kun Voltaire esitti tämän turhan ylpeilyn. Ja jopa taloa, jossa hän esitti tämän lausunnon, sanotaan nykyään käytettävän Raamatun talona.

GSAM 82Rosettan kiven löytäminen

GSAM 82.3Vuoteen 1798 ja ranskalaisiin liittyy kaksi seikkaa, jotka meidän on huomioitava: Ensinnäkin sinä vuonna Ranskan armeija kenraali Berthierin johdolla kaatoi paavin hallituksen Roomassa ja täytti (itse sitä tietämättä) tätä tapahtumaa koskevan profetian, joka sisältyi juuri siihen kirjaan, jota vastaan he olivat sotineet; toiseksi samana vuonna Fort St. Julienissa, Niilin Rosettan haaran varrella, ranskalainen armeija löysi kaivauksia tehdessään kuuluisan Rosettan kiven, joka on nykyisin talletettuna British Museumissa. Tällä kivellä on kolmessa muodossa oleva kirjoitus: hieroglyfit, joita papit käyttivät; demotiikki, jota tavallinen kansa käytti; sekä kreikka. Tämä on avain, joka avasi tähän asti salaperäiset demotiikin ja hieroglyfien kirjoitukset. Kuten eräs toinen on todennut: ”Hakku ja lapio, jotka kaivavat esiin nämä demotiikalla kirjoitetut tekstit, tarjoavat enemmän todisteita muinaisten Raamatun kertomusten oikeellisuudesta kuin mikään muu lähde Raamatun ulkopuolella.” Niinpä juuri ne ihmiset, jotka aikoivat hävittää Raamatun, käytettiin – täysin tietämättään – profetian täyttymiseen, kun he riistivät paaviuden vallan 1260 vuoden lopussa, ja he löysivät myös avaimen juuri niihin kirjoituksiin, jotka vahvistavat niiden Raamatun kirjoitusten totuudenmukaisuuden, joita he niin kovasti yrittivät tuhota.

GSAM 83”Sinä seisot omalla osallasi”

GSAM 83.1Mitä enkeli ilmoitti Danielille tapahtuvan lopun aikoina? Siitä hetkestä lähtien, kun hän kuuli pyhän sanovan: ”Kaksituhatta kolmesataa päivää, sitten pyhäkkö puhdistetaan” (²⁰ ), hänen mielensä täyttyi huolesta siitä, mikä olisi ”näiden asioiden loppu” ja ”kuinka kauan” se kestäisi.²¹ Lopulta hänelle annetaan ymmärtää, ettei ajan tunteminen kuulu hänen aikakauteensa. Hänelle sanotaan: ”Mene tiehesi, kunnes loppu tulee; sillä sinä saat levätä ja astua osallesi päivien lopussa.”²²

GSAM 83.2Jotkut ovat olettaneet, että tämä kielenkäyttö viittasi maailman lopun aikaan ja että tuolloin Daniel, yhdessä Herran muun kansan kanssa, saisi palkkansa ja saisi osansa perinnöstä. Heprealainen sana, jolla tarkoitetaan perintöosaa, maanaluetta jne., on, kuten meille kerrotaan, gheh-vel. Se ei ole sana, joka on käännetty tässä raamatunkohdassa sanalla ”osuus”; sana tässä on goh rahl. Heprean tutkijat kertovat, että tämä sana, goh rahl, esiintyy Vanhan testamentin tekstissä seitsemänkymmentäkuusi kertaa ja että se on sama sana, jota käytetään puhuttaessa pyhäkön esikuvallisesta puhdistuksesta, jossa heitettiin arpaa sen määrittämiseksi, kumpi kahdesta vuohesta oli surmattava. Kun ylimmäinen pappi otti Herran vuohen veren ja meni pyhäkköön suorittamaan puhdistustyön, koko Israel seisoi ulkopuolella, murheellistamalla sieluaan ja tunnustamalla syntinsä, jotta he voisivat olla puhtaita ja vastaanottaa ylimmäisen papin siunauksen tämän tullessa ulos pyhäköstä. Niinpä sinä päivänä Israel seisoi omassa osassaan.

GSAM 84.1Kun pyhäkön lopullinen puhdistus tulisi, kahden tuhannen kolmensadan päivän päättyessä, Danielin tapaus, samoin kuin kaikkien vanhurskaiden kuolleiden tapaukset, tulisi tarkasteltavaksi Jumalan edessä. Niinpä Daniel seisoo omassa osassaan.

GSAM 84Sanat sinetöityinä vuoteen 1798 asti

GSAM 84.2Vastauksena Danielin kysymykseen: ”Oi Herrani, mikä on näiden asioiden loppu?”²³ hänelle sanotaan: ”Sanat ovat suljettuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.”²⁴ Se, mikä vaivasi Danielin mieltä, oli ”milloin?”, ”kuinka kauan?” ja ”mikä on lopputulos?”. Nämä olivat ne seikat, jotka hämmentivät ja huolestuttivat profeettaa, ja juuri nämä asiat oli suljettava ja sinetöitävä ”lopun aikaan” asti, eikä koko Danielin kirjaa, kuten jotkut ovat luulleet. Ennen vuotta 1798 profetioiden tutkijoilla oli valoa seitsemästäkymmenestä viikosta, ja he ymmärsivät, että ne alkoivat vuonna 457 eKr. ja että Kristuksen julkinen toiminta, hänen kuolemansa jne. tapahtuivat täsmälleen sopusoinnussa laskelman kanssa: kuusikymmentäyhdeksän ja seitsemänkymmentä viikkoa kyseisestä päivämäärästä lukien. Tämä Vapahtajan tehtävän tarkka täyttyminen tämän laskelman mukaisesti oli antanut heille vahvan todisteen siitä, että hän oli todellakin todellinen Messias ja että seitsemänkymmenen viikon alkamispäivä oli siten muuttumattomasti vahvistettu. Se, etteivät he kyenneet havaitsemaan, että seitsemänkymmentä viikkoa olivat ensimmäinen osa 2 300 päivästä, jätti asian sinetöitynä vuoden 1798 jälkeiseen aikaan asti, kuten ennustettiin.

GSAM 84Avain 2 300 päivään

GSAM 84.3Tarkastelkaamme nyt tämän asian tosiasioita. Vuoteen 1798 asti profetioiden tulkitsijoilla ei ollut mitään käsitystä siitä, milloin 2 300 päivää päättyisivät. He pystyivät ymmärtämään Danielin kirjan symbolit, kuvan ja pedot, mutta eivät osanneet sanoa, milloin 2 300 päivää päättyisivät, sillä heillä ei vielä ollut ymmärrystä siitä, milloin päivät olivat alkaneet. Tämän todisteena luemme Midnight Cry -lehdestä, joka oli tuolloin New Yorkissa julkaistu adventistilehti, 15. kesäkuuta 1842 päivätystä numerosta: ”On todella mielenkiintoista huomata, kuinka useat riippumattomat kirjoittajat ovat vuodesta 1798 lähtien havainneet sen, mitä aiemmin ei lainkaan huomattu – että seitsemänkymmentä viikkoa oli avain 2 300 päivään.”

GSAM 85Monet löysivät valon

GSAM 85.1Koska tämä tieto oli ”sinetöity”, kunnes Herran määräämä aika koitti sen avaamiseksi kansansa ymmärrykselle, niin aivan yhtä totta on, että kun ”lopun aika” koitti, monien oli määrä ”juosta edestakaisin” Raamatun läpi etsien näitä asioita. Vertaamalla muutamia tekstin käännöksiä tämä ajatus tulee hyvin selväksi.

GSAM 85.2Tohtori Adam Clarke sanoo: ”Monet pyrkivät selvittämään merkityksen, ja tieto lisääntyy – tällä tavalla.”

GSAM 85.3Lutherin tarkistetussa saksankielisessä Raamatussa lukee: ”Niin monet tutkivat sitä ja saavat suuren ymmärryksen.”

GSAM 85.4Saksalaisessa rinnakkaisraamatussa lukee: ”Monet tutkivat sitä, ja niin tieto lisääntyy.”

GSAM 85.5L. Van Essin saksankielisessä Raamatussa, jonka paavi on hyväksynyt myös katolilaisille lukijoille, se käännetään seuraavasti: ”Monet tutkivat sitä, ja tieto tulee suureksi.”

GSAM 85.6Ruotsinkielisessä Raamatussa lukee: ”Monet tutkivat sitä, ja tieto tulee suureksi.”

GSAM 85.7Tanskalais-norjalaisessa, tarkistetussa versiossa lukee: ”Monet tutkivat sitä innokkaasti, ja tieto tulee olemaan suuri.”

GSAM 85.8Lukemme 15. kesäkuuta 1842 ilmestyneestä Midnight Cry -lehdestä tästä etsimisestä ja tiedon saamisesta siitä, mikä oli ennen vuotta 1798 sinetöity: ”Eikö olekin ihmeellinen sattuma, että niin monet kirjoittajat, jotka eivät tunteneet toisiaan, päätyivät samaan johtopäätökseen suunnilleen samaan aikaan?”

GSAM 86.1Esitämme tässä luettelon kahdestakymmenestä eri henkilöstä tai ryhmästä, jotka löysivät totuuden 2 300 päivän päättymisestä, ei keskinäisen yhteydenpidon kautta, vaan Jumalan Hengen johdatuksessa Raamattua ahkerasti tutkien. Luettelon kärkeen sijoitamme William Millerin New Yorkin osavaltiosta; häntä seuraavat A. J. Krupp Philadelphiasta, Pennsylvaniasta; Daavid McGregor Falmouthista, Mainesta; Edward Irving Englannista; Archibald Mason Skotlannista; W. E. Davis Etelä-Carolinasta; Joosef Wolff, joka toimi eri puolilla Aasiaa; Alexander Campbell keskustelussaan Robert Owenin kanssa vuonna 1829; kapteeni A. Landers Liverpoolista, Englannista; Leonard Heinrich Kelber Stuttgartista, Saksasta; Lacunza Espanjasta; Hentzepeter Haagista, Hollannista; tohtori Capadose Amsterdamista, Hollannista; Rau Baijerista; Tatarian papit vuonna 1821; Jemenin raamatuntutkijat teoksessaan nimeltä ”Seera”; Hengstenberg toisessa osassa Saksaa; venäläiset Kaspianmeren rannalla; molokanit Itämeren rannikolla jne.

GSAM 86.2Seuraava osoittaa, kuinka tämä aihe avautui ajoittain profetioiden tutkijoille, ja vieläpä ilman, että he tunsivat toisiaan:—

GSAM 86.315. kesäkuuta 1842 ilmestyneessä Midnight Cry -lehdessä on seuraavat sanat: ”Sain juuri käsiini kirjan, jonka otsikko on ’Two Essays on Daniel’s Prophetic Numbers of 2300 Days, and a Christian’s Duty to Inquire into the Church’s Deliverance, kirjoittanut Archibald Mason, evankeliumin saarnaaja, Wishawtown, Skotlanti, Newberg. Painettu Glasgow’n painoksen pohjalta, painaja Ward M. Gazeley, 1820.’ Tässä kirjassa Mason sanoo: ’Olen äskettäin nähnyt pienen pamfletin, jonka julkaisi ensimmäisenä Amerikassa Etelä-Carolinan pastori Wm. E. Davis ja joka julkaistiin uudelleen vuonna 1818 Warkingtonissa, Etelä-Englannissa. Tämä kirjoittaja väittää, että 2 300 päivää alkoivat samaan aikaan kuin seitsemänkymmentä viikkoa (9:24). Minun on pakko yhtyä tähän näkemykseen.’”

GSAM 87Davis, Etelä-Carolinasta

GSAM 87.1Samassa Midnight Cry -lehden numerossa toimittaja totesi: ”Davisin kirja on täytynyt kirjoittaa noin vuonna 1810.” Puhuessaan kirjassa esitetyistä perusteluista hän toteaa: ”Lukija saattaisi todellakin kuvitella lukevansa Millerin, Litchin, Storesin tai Halen teoksia, mutta uskomme, ettei kukaan nykyisistä toista tulemista edustavista kirjoittajista tiennyt tämän kirjan olemassaolosta ennen viime viikkoa. Tämän lehden [Cry] toimittaja ei ollut koskaan aiemmin kuullut siitä. Davisin kanta ajankohdasta, jota Mason kannatti, oli se, että 2 300 päivää päättyisivät juutalaisen vuoden 1843 lopussa – meidän vuotemme 1844.”

GSAM 87Joosef Wolff ja kaksikymmentä muuta

GSAM 87.231. elokuuta 1843 ilmestyneessä Midnight Cry -lehdessä luemme, että ”vuonna 1822 Joosef Wolff (Englannista) julkaisi kirjan nimeltä ’He Will Come Again, the Son of Man in the Clouds of Heaven’.” Ja edelleen, että ”vuonna 1826 kaksikymmentä henkilöä, jotka edustivat kaikkia ortodoksisia uskomusvirtauksia, kokoontui Lontoossa herra Wolffin kanssa tutkimaan Raamattua. He päätyivät yksimielisesti samaan johtopäätökseen. He lisäsivät 45 vuotta 1260 vuoteen.” Lisäämällä 45 vuotta 1260 vuoteen, jotka päättyivät vuonna 1798, päädytään juutalaisen vuoden 1843 loppuun, joka on itse asiassa meidän vuotemme 1844.

GSAM 87Alexander Campbellin kanta

GSAM 87.3Samassa lehden numerossa todetaan Alexander Campbellista, että ”vuonna 1829 hän kävi kuuluisan väittelyn epäuskoisen Robert Owenin kanssa, jossa hän väitti, että Danielin näyt ulottuvat ajan loppuun asti, että 2 300 päivää ovat vuosia ja että ne päättyvät noin 1 847 vuotta Kristuksen syntymästä, joka hänen oman esityksensä mukaan oli neljä vuotta ennen yleistä laskutapaa.” Hänen laskelmansa mukaan 2 300 päivää päättyisivät siis vuoden 1843 lopussa, kun lasketaan juutalaisia vuosia jKr.-ajan alusta – eli tosiasiassa vuonna 1844.

GSAM 88.121. syyskuuta 1843 ilmestyneessä Midnight Cry -lehdessä on maininta saadusta kirjasta, jonka otsikko on ”A Voice to Britain and America, in a Scriptural statement of the second advent of our Lord and Saviour, which we daily pray for, saying, ‘Thy kingdom come, thy will be done in earth as it is in heaven,’²⁵ kirjoittanut kapteeni A. Landers Liverpoolista, julkaissut S. Kent and Co., 1839.”

GSAM 88.2”Hän, kuten muutkin, esittää aikalaskelman, jonka mukaan 2 300 päivän loppu osuu vuoteen 1847 laskettuna Kristuksen todellisesta syntymästä.” Se olisi meidän vuotemme 1844, sillä hän syntyi neljä vuotta ennen yleistä laskutapaa.²⁶

GSAM 88Leonard Heinrich Kelber

GSAM 88.3Review and Herald -lehdessä, 17. toukokuuta 1892, on artikkeli, jonka on kirjoittanut pastori L. R. Conradi Hampurista, Saksasta, ja jossa hän toteaa:—

GSAM 88.4”Suurin osa lukijoistamme on ehkä kuullut kuuluisasta luterilaisesta piispasta Bengelistä, joka viime vuosisadalla [Schaffin mukaan Bengel kuoli vuonna 1751] määritteli Herramme ilmestymisen ajankohdaksi vuoden 1836, perustuen laskelmissaan Ilmestyskirjan lukuun 666. Mutta kauan ennen tämän ajankohdan umpeutumista alkoi kirjoittaa toinen mies, koulun rehtori nimeltä Leonard Heinrich Kelber. Hänen ensimmäinen pamflettinsa ilmestyi vuonna 1824 nimellä ’Loppu on lähellä’ (The End Near), ja se sisälsi selityksen Matteuksen evankeliumin luvuista 24 ja 25. Se painettiin Baijerissa. Mutta vuonna 1835 Stuttgartissa ilmestyi laajempi, samanniminen pamfletti, joka sisälsi 126 sivua. Tämä on erityisen kiinnostava, ja jotta lukijamme saisivat paremman käsityksen, liitän mukaan käännöksen otsikkosivusta: ’Loppu tulee, todistettuna perusteellisesti ja vakuuttavasti Jumalan sanasta ja viimeisimmistä tapahtumista; mikä kumoaa täysin kaikki ennakkoluulot Herramme tulemisen odottamista tai ajan laskemista kohtaan; ja osoittaa selvästi, kuinka piispa Bengel erehtyi seitsemän vuotta suuren ratkaisevan vuoden suhteen; sillä ei vuosi 1836, vaan vuosi 1843 on se päätepiste, jolloin suuri taistelu valon ja pimeyden välillä päättyy ja Herramme Jeesuksen kauan odotettu rauhanvaltakunta alkaa maan päällä.’

GSAM 89.1”Toinen painos ilmestyi vuonna 1841, myös Stuttgartissa, ja tietääkseni vielä yksi Saksissa. Kuten otsikkosivulta käy ilmi, pamfletti käsittelee aluksi yleisiä ennakkoluuloja ja osoittaa sitten selkeästi ja yksiselitteisesti, miten Danielin kirjan 8. luvun 2 300 päivää ja 9. luvun 70 viikkoa liittyvät toisiinsa, ja sijoittaa ne vuoteen 1843 (juutalaisessa kalenterissa 1843 – meidän kalenterissamme 1844). Kirjan loppuosassa hän osoittaa ajan merkkien perusteella, että tämän tapahtuman on oltava lähellä.

GSAM 89.2”Jo se tosiasia, että teoksesta ilmestyi useita painoksia, todistaa sen herättämästä kiinnostuksesta. Veli Schäche, joka asuu nykyään Australiassa, näki teoksen mainoksen jopa kaukaisessa Sleesian maakunnassa ja tilattuaan sen luki sen suurella mielenkiinnolla lukittujen ovien takana. Kirjasta ei löydy mitään viitteitä siitä, että kirjoittaja olisi ollut tietoinen mistään vastaavasta liikkeestä maailmassa, ja silti hän päätyi Jumalan Hengen johdatuksella samoihin johtopäätöksiin.

GSAM 89.3”Vuonna 1842 hän kirjoitti Stuttgartissa vielä laajemman, 286-sivuisen pamfletin aiheesta ’Keskeisiä ja raamatullisia ajatuksia maailman luomisesta ja kestosta; eli perusteellinen vastaus kysymykseen: Miksi Jumala on luonut maailman kuudessa peräkkäisessä päivässä – Herramme läheisyys tuomitsemaan antikristuksen – vuoden 1843 suuret ja iloiset tapahtumat.’”

GSAM 89”Ben Ezra” (Lacunza)

GSAM 89.4Noin vuonna 1812 Lacunza julkaisi Espanjassa kirjan nimeltä The Coming of Messiah in Majesty and Glory. Kirjoittaja käytti nimimerkkiä ”Ben Ezra”, ja hänen oletetaan olleen kääntynyt juutalainen. Englantilainen Edward Irving käänsi edellä mainitun kirjan englanniksi sen jälkeen, kun hän oli aloittanut työnsä toisen tulemisen parissa. Niinpä kirja kertoi tarinansa ainakin kahdella kielellä.

GSAM 89.5On todella mielenkiintoista, kun vuosia on kulunut, koota yhteen niiden eri tutkijoiden johtopäätökset, jotka viime vuosisadan alusta vuoteen 1840 saakka laskivat 2300 päivän jakson ja sijoittivat seitsemänkymmentä viikkoa kyseisen jakson ensimmäiseksi osaksi, ja todeta sitten, että he ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että jakso päättyi vuonna 1844.

GSAM 901844 – 2 300 päivän todellinen päättymispäivä

GSAM 90.1Voidaan kysyä: Voimmeko olla varmoja siitä, että vuosi 1844 on 2300 päivän jakson todellinen päättymispäivä? Kyllä! Sillä yhtä varmasti kuin profetian väärä täyttyminen ei voi tapahtua oikeaan aikaan todellisen täyttymisen sijaan, yhtä varmasti meidän on päädyttävä siihen johtopäätökseen, että vuosi 1844 on 2300 päivän jakson oikea päättymispäivä. Jumala, joka salasi tuon tiedon vuoteen 1798 asti ja lupasi, että silloin valo loistaisi, ohjasi erehtymättömällä Hengellään niitä, jotka etsivät Häntä vilpittömästi saadakseen oikean käsityksen ajasta. Hänen aikansa oli tullut, jotta ”tieto” kyseisestä aiheesta ”lisääntyisi”, ja Hän antoi todellisen valon.

GSAM 90.2Kun olemme löytäneet sen ajan päätepisteen, joka tuotiin ihmisten tietoon ”lopun aikaan”, on hyvä pohtia tämän löydön merkitystä. Huomaamme, että tuona aikana, evankeliumin työn päättyessä, on julistettava tarkka aika tuomion istunnolle. ”Ja minä näin”, sanoo Johannes, ”toisen enkelin lentävän taivaan keskellä, jolla oli ikuinen evankeliumi julistettavanaan niille, jotka asuvat maan päällä, ja jokaiselle kansalle, heimolle, kielelle ja kansalle, sanoen kovalla äänellä: Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut; ja palvokaa häntä, joka on luonut taivaan, maan, meren ja vesilähteet.”²⁷ Kirjaimelliset enkelit eivät saarnaa evankeliumia ihmisille. Ihminen on se toimija, jonka Herra itse on valinnut saarnaamaan evankeliumiaan maailman loppuun asti.²⁸ Tämä enkeli on siis symboli evankeliumin sanomalle, joka ilmoittaa, että on tullut aika, jolloin tuomio ”alkaa Jumalan huoneesta”.²⁹ Tällaista sanomaa ei voitu antaa Raamatusta ennen kuin tuomioon johtava aika löydettiin Raamatusta. Kuten jo vihjattiin, 2 300 päivän jakso ulottuu Jumalan kansan tutkivaan tuomioon asti.

GSAM 91Sovituspäivä – tuomion aika

GSAM 91.1Sovituspäivä, maallisen pyhäkön puhdistus, ymmärrettiin ja ymmärretään edelleen juutalaisten keskuudessa tuomion päiväksi. Ja jopa nyt, hajallaan elävänä kansana, vaikka he eivät voi noudattaa kaikkia muinaisia rituaaleja , jotka liittyivät tuohon juhlalliseen päivään, sitä vietetään tuomion päivänä. Tämän todisteeksi siteeraamme ensin kalifornialaisessa San Franciscossa julkaistua juutalaista lehteä nimeltä The Jewish Exponent, joka on ortodoksisten juutalaisten äänenkannattaja Rocky-vuorten länsipuolella. Syyskuun 1892 numerossa oli ilmoitus, että ennen seuraavan numeron ilmestymistä koittaisi seitsemäs kuukausi ja sovituspäivä. Heidän nimityksensä seitsemännelle kuukaudelle on Tishree ja kuudennelle Ellul; niinpä lehdessä todettiin: ”Ellulin kuukausi on tullut, ja shofarin [trumpetti, jota oli tarkoitus puhaltaa seitsemännen kuukauden ensimmäisestä kymmenenteen päivään, Psalmi 81:3, 4] varoittavat äänet kuuluvat joka aamu ortodoksisissa synagoogissa kehottaen valmistautumaan muistopäivään ja Jom Kippurin viimeiseen tuomioon.” Koska kuudes kuukausi, Ellul, oli päättymässä ja seitsemäs kuukausi, Tishree, oli alkamassa, he kuulivat kymmenen päivän ajan joka aamu trumpetin julistavan vuoden lopullista tuomiota tuossa esikuvallisessa järjestelmässä.

GSAM 91Juutalaisen rabbin todistus

GSAM 91.2Jälleen vuonna 1902 rabbi Isidore Myers, joka johti suurta juutalaisyhteisöä San Franciscossa, Kaliforniassa, ilmoitti sovituspäivästä seuraavasti: ”Kun israelilainen ylittää ajan kynnyksen yhdestä vuodesta toiseen, häntä muistutetaan voimakkaasti luomisesta ja Luojan universaalista suvereenisuudesta, ja häntä kehotetaan juhlimaan trumpetin soinnulla niin sanotusti ajan syntymän ja suuren Kuninkaan kruunaamisen vuosipäivää. Saman trumpetin eli shofarin ääni kehottaa häntä myös tarkastelemaan taaksepäin kuluneen vuoden tekojaan, kun hän seisoo vapisevana ikuisen oikeudenmukaisuuden kaikkinäkevän silmän edessä, joka istuu tuomion valtaistuimella.”

GSAM 92.1Koska juutalaisessa temppelipalveluksessa pyhäkkö puhdistettiin kerran vuodessa, Danielille on täytynyt olla selvää, että tämä pyhäkön puhdistus 2 300 päivän lopussa liittyi johonkin muuhun kuin vuotuiseen esikuvalliseen palvelukseen. Herra oli jo opettanut kansalleen, että kun profetiassa käytetään symboleja, annettu aika on laskettava ”joka päivä vuodeksi”.³⁰ Niinpä tämä 2 300 päivän jakso, kuten olemme nähneet, viittaa Kristuksen työn päättymiseen ylimmäisen papin roolissa taivaallisessa pyhäkössä – niiden tutkivaan tuomioon, joiden tapaukset on tunnustuksen kautta tuotu taivaalliseen pyhäkköön.

GSAM 92Vuonna 1844 odotettu tuomion sanoma

GSAM 92.2Kun ajanjakso, jolloin pyhien tuomio alkaisi, oli selvitetty, avautui tie sille, että Herran tapahtumien järjestyksessä, kuten profetiassa on merkitty, voitiin julistaa sanoma: ”Hänen tuomionsa hetki on tullut.” Huomatkaa, että siinä ei sanota, että heti kyseisen ajanjakson selvittämisen jälkeen sanoma julistettaisiin, vaan että aiemmin ”sinetöity” valo tulisi tehdä selväksi. Näemme selvästi, että näin tapahtui. Seuraavissa luvuissa käy ilmi, että Herra merkitsi yhtä selvästi ajankohdan, jolloin adventtisanoma julistettaisiin, ja että julistus annettiin maailmalle aivan yhtä kirjaimellisesti.