Adventist Pioneer
Library
aplib.orgKirjasto
02 / 29

Luku 1 — Johdanto

John Norton Loughborough

GSAM 21.1Kun puhumme Kristuksen toisesta tulemisesta, käsittelemme aihetta, joka on todellisuudessa ollut Jumalan kansan toivo siitä lähtien, kun ensimmäiset vanhempamme karkotettiin Eedenin puutarhasta. Käärmeelle osoitetuissa sanoissa, joiden mukaan naisen jälkeläinen murskaisi käärmeen pään, oli vakuutus siitä, että lopulta tulisi pelastaja, joka kukistaisi Saatanan vallanryöstöt ja toteuttaisi Jumalan tarkoituksen maan päällä. Oletettavasti Aadam ja Eeva ajattelivat, että tämä tehtävä toteutettaisiin hyvin pian ja että heidän välitön jälkeläisensä olisi voittaja. Jumalan suunnitelmassa lupaus näennäisestä tuhosta pelastavasta Vapahtajasta kattoi kuitenkin kaiken sen, mikä on sittemmin kehittynyt hänen ”oman aikeensa ja armonsa” toteuttamisessa, ”joka meille annettiin Kristuksessa Jeesuksessa ennen maailman alkua”.1

GSAM 21.2Jos Aadamille ja Eevalle olisi heti annettu näkemys siitä kurjuudesta ja surusta, joka täyttäisi maailman sen tuhon ja palauttamisen välisenä pitkänä aikakautena, heidän surunsa olisi ollut sietämätöntä. Taivaan Jumala, hellässä armossaan ja myötätunnossaan, kätki tämän näkymän heiltä, antaen heidän vaalia rakasta toivoa siitä, että he pian vapautettaisiin Jumalan lasten loistavaan vapauteen. Ajatus siitä, että lunastus oli lähellä, kannusti heitä luonnollisesti valmistautumaan tapahtumaan entistä vakavammin.

GSAM 22.1Samoin on ollut Jumalan kansan laita kaikissa sukupolvissa Aadamin päivistä lähtien. He olivat varmoja siitä, että tulevaisuudessa tapahtuisi suuri ja tärkeä tapahtuma – että Kristus tulisi lopulta ja perustaisi valtakuntansa. Hekin, kuten Aadam ja Eeva, uskoivat tapahtuman olevan lähellä, ja kuten he, eivät olleet tietoisia siitä, mitä heidän omasta ajastaan tapahtumaan asti tulisi tapahtumaan; muuten he olisivat saattaneet menettää rohkeutensa pyrkiessään kohti palkinnon maalia.

GSAM 22.2Tätä ajatusta voidaan havainnollistaa suurten löytöjen yhteydessä tapahtuneiden tapahtumien avulla. Niiden tekijät, vaikka eivät sitä tienneetkään, toteuttivat itse asiassa Jumalan tarkoitusta; silti heitä innoittivat ajatukset, jotka eivät osoittautuneet kaikilta osin heidän omien teorioidensa mukaisiksi, jotka saivat heidät toimimaan.

GSAM 22Kolumbuksen löytöjen kauaskantoiset vaikutukset

GSAM 22.3Montgomery kirjoittaa teoksessaan American History,2 (vuoden 1902 painos, sivut 8, 9), puhuessaan teoriasta, joka sai Kolumbuksen lähtemään matkalleen, sekä hänen suunnitelmansa toteuttamisesta päästä Itä-Intiaan purjehtimalla länteen, seuraavasti:—

GSAM 22.4”Kolumbus ajatteli voivansa parantaa Portugalin kuninkaan hanketta. Hän oli varma, että Intiaan pääsi lyhyemmällä ja paremmalla reitillä kuin se, jonka Diaz oli merkinnyt. Genovalaisen merimiehen [Kolumbuksen] suunnitelma oli yhtä rohkea kuin omaperäinenkin. Sen sijaan, että olisi purjehtinut itään tai etelään ja itään, hän ehdotti purjehtimista suoraan länteen. Hänellä oli, kuten hän uskoi, kolme hyvää ja vankkaa syytä tällaiseen hankkeeseen: Ensinnäkin, aikansa parhaiden maantieteen teosten mukaisesti, Kolumbus oli vakuuttunut siitä, että maa ei ollut litteä, kuten useimmat ihmiset olettivat, vaan pallomainen. Toiseksi hän oletti tämän pallon olevan paljon pienempi kuin se on, ja että suurin osa siitä oli maata veden sijaan. Kolmanneksi, koska hän ei tiennyt eikä aavistanut mitään Amerikan mantereen tai Tyynenmeren olemassaolosta, hän kuvitteli, että Aasian tai Intian rannikko sijaitsi suoraan Espanjan ja Euroopan länsirannikon vastapäätä. Hän arvioi, että koko matka Cipangoon eli Japaniin ei todennäköisesti ylittäisi noin neljää tuhatta mailia.
GSAM 23.1”Hänen suunnitelmansa oli seuraava: hän lähtisi Euroopasta, ohjaisi aluksensa länteen kohti Japania ja seuraisi maapallon kaarevuutta, kunnes se veisi hänet etsimäänsä kohteeseen. Hänen mielestään se vaikutti yhtä varmalta ja yksinkertaiselta kuin kärpäsen kävely omenan ympäri.
GSAM 23.2”Jos retki onnistuisi, hänellä olisi tämä valtava etu: hän pääsisi Intiaan suoraan etuovesta sen sijaan, että joutuisi saavuttamaan sen kiertotietä ja eräänlaisesta sivusisäänkäynnistä, kuten portugalilaisten oli pakko tehdä.
GSAM 23.3”Näemme, että tämä mies, joka hallitsi käytännön matematiikkaa, maantietoa ja merenkulkua yhtä hyvin kuin kuka tahansa aikansa ihminen, oli oikeassa ensimmäisessä kohdassa – maapallon muodossa – mutta täysin väärässä kahdessa muussa.

GSAM 23Onnekas virhe

GSAM 23.4”Silti, kummallista kyllä, hänen virheensä olivat yhdessä suhteessa hänelle avuksi. Virhe, jonka hän teki etäisyyden suhteen, oli mitä onnekkaisin. Jos Kolumbus olisi laskenut maapallon koon ja tällaisen matkan todellisen pituuden oikein, hän ei luultavasti olisi lähtenyt purjehtimaan, sillä hän olisi heti nähnyt, että ehdotettu portugalilainen reitti oli sekä paljon lyhyempi että halvempi. Toisaalta, vaikka hän olisi voinut kuvitella tai jollain tavalla ennakoida, että Amerikan manner sijaitsi suoraan hänen reittinsä varrella, se ei sinänsä olisi silloin saattanut saada häntä lähtemään löytömatkalle, sillä hänen tavoitteenaan ei ollut löytää uutta maata, vaan uusi reitti vanhaan.”

GSAM 23Aikakausien suuri toivo

GSAM 23.5Niinpä Jumalan kansalla on kautta aikojen ollut toivo Kristuksen tulemisesta ”sielun ankkurina, joka on varma ja vakaa”.3 Vaikka he usein surujen ja ahdistusten keskellä huutavat tuskissaan: ”Kuinka kauan vielä, Herra, ennen kuin vapautus tulee?”, he ovat kuitenkin jatkaneet eteenpäin ja sanoneet Paavalin tavoin ja sanovat yhä: ”Mikä on meidän toivomme, ilomme tai riemun kruunumme? Ettekö te olekin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä hänen tullessaan?”4

GSAM 24Paavali toivon voimalla

GSAM 24.1Muutama esimerkki tämän toivon kantavasta voimasta riittää tässä yhteydessä. Kun Paavali vietiin Feliksin eteen ja hänelle annettiin lupa puhua puolestaan, hän sanoi: ”Minä palvon isieni Jumalaa sen tien mukaan, jota he kutsuvat harhaopiksi, uskoen kaikkea, mikä on kirjoitettu laissa ja profeetoissa; ja minulla on toivoa Jumalaan, jonka hekin itse myöntävät, että kuolleiden ylösnousemus tapahtuu, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.”5

GSAM 24.2Kun Paavali joutui Agrippan eteen, hän esitti taitavan puolustuksensa sanoen: ”Nyt seison tässä ja minua tuomitaan sen toivon vuoksi, joka perustuu Jumalan isillemme antamaan lupaukseen; ja tätä lupausta meidän kaksitoista heimoamme, jotka palvelevat Jumalaa hartaasti yötä päivää, toivovat saavansa. Tämän toivon vuoksi, kuningas Agrippa, juutalaiset syyttävät minua. Miksi teidän silmissänne olisi uskomatonta, että Jumala herättäisi kuolleet?”6 Kun hän lopulta oli Roomassa esiintymässä keisarin edessä, hän sanoi juutalaisille: ”Israelin toivon vuoksi minut on sidottu näillä kahleilla.”7

GSAM 24.3Paavali puhui vapaasti tuosta toivosta kirjeessään Titukselle: ”Sillä Jumalan armo, joka tuo pelastuksen, on ilmestynyt kaikille ihmisille ja opettaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maalliset himot ja elämään maltillisesti, vanhurskaasti ja jumalisesti tässä nykyisessä maailmassa, odottaen sitä siunattua toivoa ja suuren Jumalan ja meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä kirkkaudessa.”8

GSAM 24Pietari iloitsee toivosta

GSAM 24.4Pietari puhuu samasta toivosta seuraavasti: ”Ylistetty olkoon Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka runsaan armonsa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista ylösnousemisen kautta, katoamattomaan, tahrattomaan ja kuihtumattomaan perintöön, joka on varattu taivaassa teille, joita Jumalan voima varjelee uskon kautta pelastukseen, joka on valmis paljastumaan viimeisenä aikana. Tästä te iloitsette suuresti, vaikka nyt, jos niin on tarpeen, olettekin hetkellisesti surullisia moninaisten koettelemusten vuoksi: jotta teidän uskonne koettelemus, joka on paljon kallisarvoisempi kuin katoava kulta, vaikka se tulella koeteltaisiin, osoittautuisi ylistykseksi, kunniaksi ja kirkkaudeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.”9

GSAM 25Jumalan tarkoitus luomistyössä

GSAM 25.1Raamattu paljastaa Jumalan tarkoituksen maailman luomisessa; ja profetian sanasta opimme myös hänen suunnitelmansa tulevaisuudesta: ”Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaat, Jumala itse, joka on muovannut maan ja tehnyt sen; hän on vahvistanut sen, hän ei ole luonut sitä turhaan, hän on muovannut sen asuttavaksi.”10 Kun Hän oli sen muovannut, Hän antoi sen ihmiselle. Psalmista sanoo: ”Taivas, jopa taivaat, ovat Herran; mutta maan Hän on antanut ihmislapsille.”11 Mutta kun Hän antoi sen ihmiselle, ihminen oli suora, kuten viisas mies ilmaisi: ”Tämän ainoan olen havainnut, että Jumala on luonut ihmisen suoraksi; mutta he ovat keksineet monia keksintöjä.”12

GSAM 25.2Luemme Herran toiminnasta ihmiskunnan suhteen, että ”kun hän erotti Aadamin pojat, hän asetti kansojen rajat Israelin lasten lukumäärän mukaan”,13 eli sen todellisen Israelin lukumäärän mukaan, joka lopulta kootaan maan päälle hänen tulevan valtakuntansa alaisiksi. Paavali ilmaisee tämän seuraavin sanoin: ”Jumala … on tehnyt yhdestä verestä kaikki ihmiskansat asumaan koko maan päällä ja on määrännyt ennalta asetetut ajat ja heidän asuinpaikkojensa rajat; jotta he etsisivät Herraa, jos he ehkä hapuillen etsisivät häntä ja löytäisivät hänet, vaikka hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”14 Kun tämä alkuperäinen, maata koskeva tarkoitus toteutuu, ”myös sinun kansasi tulee olemaan kokonaan vanhurskas.”15 Jälleen sanotaan heistä siinä tilassa: ”Asukas ei sano: ’Minä olen sairas’; siellä asuvalle kansalle annetaan anteeksi heidän vääryytensä.”16 Se on se aika, jolloin ”nöyrät perivät maan ja iloitsevat rauhan runsaudesta.”17

GSAM 26Kristuksen toinen tuleminen ei ole tarua

GSAM 26.1Pietarin toisessa kirjeessä todetaan, että ”emme ole seuranneet ovelasti keksittyjä tarinoita, kun olemme ilmoittaneet teille Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, vaan olemme olleet hänen majesteettisuutensa silminnäkijöitä. Sillä hän sai Jumalalta Isältä kunnian ja kirkkauden, kun hänelle tuli ääni ylhäisestä kirkkaudesta: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Ja tämän äänen, joka tuli taivaasta, me kuulimme, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Meillä on myös vielä varmempi profetian sana, johon teidän on hyvä kiinnittää huomiota, niin kuin valoon, joka loistaa pimeässä paikassa, kunnes päivä koittaa ja kointähti nousee sydämissänne.”18

GSAM 26.2Tässä raamatunkohdassa apostoli viittaa vuorella tapahtuneeseen kirkastumiseen todisteena Kristuksen toisesta tulemisesta. Ennen tätä tapahtumaa Vapahtajamme oli sanonut apostoleilleen: ”Jotkut täällä seisovista eivät maista kuolemaa, ennen kuin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan”19 — kuten Luukas on kirjoittanut: ”Jotkut täällä seisovista eivät maista kuolemaa, ennen kuin he näkevät Jumalan valtakunnan.”20

GSAM 26.3Tämä lupaus täyttyi kirjaimellisesti jo kirkastumistapahtumassa itsessään. Tässä vuorella koetussa ”näyssä” he näkivät Jeesuksen kirkastettuna, sellaisena kuin hän ilmestyy tullessaan valtakunnassaan. He näkivät Elian (Elian), joka vietiin taivaaseen kuolemaa kokematta, edustamassa niitä, jotka siirretään – muutetaan kuolevaisista kuolemattomiksi – ”hetkessä, silmänräpäyksessä”, kun Herra tulee.21 Siellä oli myös Mooses, joka oli kuollut, edustamassa niitä, jotka herätetään kuolleista kohtaamaan Herraa. Niinpä tässä ”näyssä” he saivat nähdä Kristuksen tulevan valtakunnassaan, kuten hän oli heille luvannut.

GSAM 27Profetia on varmempi sana

GSAM 27.1Vaikka apostolit olivat nähneet tämän loistavan näyn kirkastumisen vuorella ja kuulleet Jumalan hyväksynnän äänen, apostoli Pietari vakuuttaa: ”Meillä on varmempi profetian sana.” Tällä lausumalla hän ei vähättele sitä, mitä he näkivät ja kuulivat tuona ikimuistoisena hetkenä. He kuulivat silloin Jumalan äänen kerran, mutta suurissa profetian linjoissa, jotka ulottuvat Kristuksen toiseen tulemiseen asti, meillä on Jumalan ääni, joka toistuu usein. Itse asiassa jokainen tarkka profeetallinen ennustus, joka on täyttynyt tai kirjattu historiaan, on Jumalan ääni meille. Juuri tässä mielessä profetian sana on ”varmempi”. Revised Version kääntää sen sanoilla ”varmistettu”. Profetia varmistuu jokaisen täyttyneen yksityiskohdan kautta. Jokainen ennustettu tapahtuma on täyttyessään vakuutus siitä, että myös muut ennustetut tapahtumat tulevat varmasti toteutumaan.

GSAM 27Profetian luonne

GSAM 27.2Seuraavat merkittävien raamatuntutkijoiden lausunnot profetian luonteesta ovat vakuuttavia:—

GSAM 27.3Thomas Newton väittää, että ”profetia on ennakoitua ja tiivistettyä historiaa; historia on toteutunutta ja laajennettua profetiaa. Maailmassa on ollut valheellisia oraakkeleita, mutta ihmisten ja paholaisten kaikki äly ja ilkeys eivät pysty tuottamaan sellaisia profetioita, kuin mitä Raamatussa on kirjattu.”

GSAM 27.4Sir Isaac Newton todistaa, että ”profeettojen kuunteleminen on todellisen seurakunnan perustavanlaatuinen piirre.”

GSAM 27.5Tohtori A. Keith sanoo, että ”profetia on verrattavissa mihin tahansa ihmeeseen ja on sinänsä ihmeellinen... Vain Kaikkivaltiaan ääni voi kutsua kuolleet haudasta – vain Kaikkitietävän ääni voi kertoa kaiken, mikä on piilossa pimeässä tulevaisuudessa, joka ihmiselle on yhtä läpäisemätön kuin kuolleiden asuinsijat – ja molemmat ovat yhtä lailla Jumalan ääni.”

GSAM 28.1Matthew Henry sanoi, että ”Jumalan aikana, joka on paras aika, ja Jumalan tavalla, joka on paras tapa, profetia varmasti täyttyy. Jokainen Kristuksen sana on hyvin puhdas ja siksi hyvin varma.”

GSAM 28Profetian tarkoitus

GSAM 28.2Voimme oppia Kristuksen apostoleilleen osoittamista sanoista yhden Herran tarkoituksen profetioiden antamisessa. Puhuessaan profeetallisesti asioista, jotka tulisivat tapahtumaan Juudaksen elämänkulussa, hän sanoi: ”Minä sanon teille tämän ennen kuin se tapahtuu, jotta kun se tapahtuu, te uskoisitte, että minä olen se.”22

GSAM 28.3Herra sanoo myös profeetta Jesajan kautta: ”Minä olen Jumala, eikä ole ketään minun kaltaistani; minä julistan lopun alusta alkaen ja muinaisista ajoista lähtien asioita, joita ei vielä ole tapahtunut, sanoen: Minun neuvoni pysyy voimassa, ja minä teen kaiken, mikä on mieleni mukaan.”23

GSAM 28.4Jälleen: ”Olen ilmoittanut entiset asiat alusta alkaen, ja ne lähtivät suustani, ja minä näytin ne; tein ne yhtäkkiä, ja ne toteutuivat... Olen ilmoittanut sen sinulle jo alusta alkaen; ennen kuin se tapahtui, minä näytin sen sinulle, jotta et sanoisi: ’Minun epäjumalani on ne tehnyt, ja minun veistetty kuvani ja valettu kuvani on ne käskenyt. Olet kuullut, katso kaikki tämä; etkö sinä sitä julista? Minä olen sinulle näyttänyt uusia asioita tästä lähtien, jopa salattuja asioita, joita et tiennyt. Ne on luotu nyt, eivätkä ne ole olleet alusta asti; jo ennen sitä päivää, jolloin et niitä kuullut, jotta et sanoisi: ’Katso, minä tiesin ne.’”24

GSAM 28.5Tästä kielenkäytöstä näkyy profetioiden täyttymysten voima todisteena profetian jumalallisesta alkuperästä sekä osoituksena Herran vallasta kaikkien pakanajumalien yläpuolella. Näistä sanoista voidaan myös havaita, että profetialla on erittäin tärkeä asema totuuden Pyhissä kirjoituksissa. Koska nämä tosiasiat ovat totta, on yllättävän outoa, että niin monet ihmiset kiinnittävät vain vähän tai ei lainkaan huomiota Pyhien kirjoitusten profeetallisten osien tutkimiseen.

GSAM 29Profetia ei ole sinetöity

GSAM 29.1Tietämättömät sanovat olevansa oppimattomia eivätkä siksi voi ymmärtää profetioita. Toisaalta monet koulutetut, ja heidän joukossaan myös joitakin pappeja, sanovat: ”Profetiat ovat sinetöityjä, eikä niitä voi ymmärtää. Me kaikki tiedämme, että Ilmestyskirja on sinetöity kirja.”

GSAM 29.2Ilmestyskirjassa rakastetulle Johannekselle annettiin erityinen käsky, ettei kirjaa saa sinetöidä.25 Myös tässä kirjassa siunaus julistetaan niille, jotka ”kuulevat tämän profetian sanat ja pitävät kiinni siitä, mitä siinä on kirjoitettu”.26 Kuinka sinetöidyssä kirjassa olevia asioita voitaisiin noudattaa, jos niitä ei ymmärrettäisi eikä niitä voitaisi ymmärtää? Herra sanoi Mooseksen kautta: ”Salaiset asiat kuuluvat Herralle, meidän Jumalallemme, mutta ne, jotka on paljastettu, kuuluvat meille ja lapsillemme ikuisesti, jotta noudattaisimme kaikkia tämän lain sanoja.”27

GSAM 29.3Se, että Herra tarkoitti Danielin profetioiden olevan ymmärrettäviä, käy ilmi hänen sanoistaan opetuslapsilleen niitä koskien. Luemme: ”Kun siis näette profeetta Danielin mainitseman hävityksen kauhistuksen seisovan pyhässä paikassa (joka lukee, se ymmärköön)”,28 mikä käytännössä tarkoittaa: Ymmärtäkää profeetta Danielia.

GSAM 29.4Herra paljastaa väitteen virheellisyyden, jonka mukaan profetiaa ei voida ymmärtää, seuraavilla sanoilla: ”Koko näky on teille tullut kuin sinetöidyn kirjan sanat, jonka ihmiset antavat oppineelle sanoen: ’Lue tämä, pyydän sinua.’ Mutta hän sanoo: ’En voi, sillä se on sinetöity.’ Sitten kirja annetaan oppimattomalle sanoen: ’Lue tämä, pyydän sinua.’ Mutta hän sanoo: ’En ole oppinut.’ Siksi Herra sanoi: ’Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta on kääntänyt sydämensä kauas minusta, ja heidän pelkonsa minua kohtaan on ihmisten opetusten mukaista, niin katso, minä teen tämän kansan keskuudessa ihmeellisen teon, ihmeellisen teon ja ihmeen; sillä heidän viisaidensa viisaus katoaa, ja heidän ymmärtäväistensä ymmärrys peittyy.’”29 Jos kansa, johon profeetta tässä viittaa, olisi noudattanut varmaa profetian sanaa, sen ei olisi tarvinnut ajautua pois Jumalan laista ja korvata Hänen käskyjään ihmisten käskyillä.

GSAM 30Profetia ei ole yksityistä tulkintaa

GSAM 30.1Ei ole niin, että profetialla olisi jokin syvä, salattu, salaperäinen merkitys, jonka vuoksi niin monet eivät ymmärrä profetiaa. Apostoli Pietari on sanonut siitä: ”Tietäkää ensinnäkin, ettei mikään profetia Raamatussa ole yksityistä tulkintaa. Sillä profetia ei ole muinoin tullut ihmisen tahdosta, vaan pyhät Jumalan miehet puhuivat, kun Pyhä Henki heitä liikutti.”30 Tästä sanamuodosta käy selvästi ilmi, että profetian ymmärtämisen kannalta olennaista on sen hengen vastaanottaminen, joka puhui profeettojen kautta. Tuosta hengestä, joka on luvattu kaikille sitä etsiville, on kirjoitettu: ”Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen.”31

GSAM 30Profetian täyttyminen

GSAM 30.2Profetioiden tutkimuksessa on tiettyjä tosiasioita, jotka tulisi aina pitää mielessä: erehtymätön Jumala on profetioiden alkuperäinen lähde, ja kun ennustuksen täyttymisen aika koittaa, juuri ennustettu tapahtuma toteutuu. Lisäksi, kun Herra, jolla on valta ennakoida tarkalleen, mitä ihmiset tekevät, määrittelee ajan, jolloin jokin asia tapahtuu, profetia täyttyy todellisuudessa, kun tuo aika koittaa. Toisin sanoen profetian väärä täyttyminen todellisen täyttymisen määräaikana on mahdotonta. Tämän perusperiaatteen mukaisesti voimme sanoa, että kun Herran aika koittaa, jolloin hänen totuuden sanomansa annetaan maailmalle, se ilmestyy joka kerta.

GSAM 30.3Kerran, kun kirjoittaja oli pitänyt puheen profetian täyttymisestä, eräs paikalla ollut epäuskoinen astui esiin ja sanoi: ”Minun on onniteltava teitä, profetian tulkitsijoita, siitä, että olette hyvin onnekkaita. Historiantutkimuksessanne näytätte löytävän niin helposti sen, mikä sopii tarkalleen profetiaan.” ”Kyllä”, vastasimme, ”se sopii, koska se on tehty sopimaan. Jos menisit käsinekauppaan ostamaan pari käsineitä, etkö odottaisi löytäväsi sellaisia, jotka sopivat käteesi?” Hän vastasi: ”Tietysti odottaisin, koska ne on tehty sopimaan.” ”Niin”, kirjoittaja sanoi, ”Jumala, joka tiesi tarkalleen, mitä ihmiset tekisivät, teki heitä koskevat ennustukset, ja kun nämä ihmiset astuvat näyttämölle ja tekevät juuri ne asiat, jotka Hän ennusti, todellinen historioitsija kirjaa heidän tekonsa, jotka verrattuna ennustukseen sopivat täydellisesti yhteen.”

GSAM 31Profetia – valo pimeydessä

GSAM 31.1Apostoli Pietari sanoo, että meidän tulisi kiinnittää huomiota profetiaan kuin valoon, joka loistaa pimeässä paikassa. Ilman profetian lamppua tulevaisuus olisi täydellistä pimeyttä. Valon tarkoitus on karkottaa pimeys – kun matkustetaan pimeässä paikassa, se osoittaa polun ja osoittaa sen selvästi, jotta matkustaja voi askel askeleelta nähdä ja valita tien. ”Sinun sanasi”, sanoo psalmisti, ”on lamppu minun jalalleni ja valo minun polulleni.”32 Viisas mies sanoo: ”Vanhurskaan polku on kuin loistava valo, joka loistaa yhä kirkkaammin täydelliseen päivään asti.”33 Näin nähdään, kun kuljemme ajan virrassa eteenpäin, että Jumalan sana, erityisesti sen profeetallisten täyttymysten kautta, avautuu yhä enemmän ja tekee Raamatun tutkijalle yhä selvemmäksi, että hän on varmasti polulla, joka johtaa ikuiseen valoon ja ikuiseen päivään.

GSAM 31Kolme merkittävää tapahtumaa Eedenistä loppuun asti

GSAM 31.2Kun tarkastellaan Raamatun valossa Herran kansan polkua Eedenistä loppuun asti, kolme tapahtumaa erottuu erityisen selvästi. Ensimmäinen on Kristuksen ensimmäinen tuleminen, inkarnaatio, Immanuelin tulo, Jumalan ilmentyminen lihassa; toinen on suuri uskonpuhdistus pimeän keskiajan jälkeen – 1260 vuoden sortokauden jälkeen, jolloin Herran sana oli lähes kokonaan piilotettu tavalliselta kansalta – seurakunnan nousu erämaatilasta ja Raamatun asettaminen kaikkien saataville, jotta kaikki voisivat lukea ja tuntea Hänen tahtonsa; kolmas on Herramme toinen tuleminen tuomaan ajan, jolloin kaikki palautetaan ennalleen, kuten kaikki hänen pyhät profeettansa ovat puhuneet maailman alusta lähtien; tämä päättää ”Aikakausien taistelun”, synnin ja vanhurskauden välisen taistelun, ja tuo mukanaan kirkkauden aikakauden, jota kohti kaikki aikakaudet ovat kulkeneet.

GSAM 32Profetia antaa tienviittoja loppua kohti

GSAM 32.1Kun kiinnitämme huomiota varmaan profetian sanaan kuin valoon, joka ohjaa askeleitamme ja paljastaa meille oikean polun pimeyden läpi, ei voi olla muuta kuin että löydämme profeetallisessa sanassa selvästi merkityn polun koko ajan virran varrella aina Kristuksen toiseen tulemiseen asti. Näin ollen ne, jotka seuraavat tarkasti profetian valoa, eivät ainoastaan tunnista merkkejä ja viitteitä siitä, että suuri päivä on lähellä, vaan tunnistavat myös Herran työn, kun se etenee vakaasti totuuden sanomissa, joiden on määrä valmistaa kansa kohtaamaan Hänet rauhassa Hänen tullessaan.

GSAM 32.2Vaikka Raamattu julistaa, että Herran päivä tulee suurten joukkojen ylle ”kuin varas yöllä”34, se sanoo myös niistä, jotka seisovat Herran neuvossa: ”Te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä yllättäisi teidät kuin varas. Te olette kaikki valon lapsia ja päivän lapsia.”35

GSAM 32Muistakaa Herran johdatusta

GSAM 32.3Kun muistelemme Herran johdatusta adventtiliikkeessä, on hyvä huomata, että Jumalan tarkoituksena on aina ollut, että hänen kansansa muistaisi hänen huolenpitonsa ja voimansa ilmentymät heidän hyväkseen. Selittäessään syitä, miksi Israel kääntyi pois Jumalasta, psalmisti sanoo: ”He unohtivat Jumalan, Vapahtajansa, joka oli tehnyt suuria tekoja Egyptissä, ihmeellisiä tekoja Hamin maassa ja pelottavia tekoja Punaisenmeren rannalla.”36 Jos Israelille oli hyväksi muistella Herran johdatusta heidän keskuudessaan, eikö se ole hyväksi myös meille? Riemuissaan psalmisti sanoo jälleen: ”Ylistä Herraa, sieluni, äläkä unohda kaikkia hänen hyvyyksiään.”37

GSAM 33.1Kaikina aikoina Herralla on ollut tärkeitä totuuksia, jotka hänen armonsa kautta on tarkoitettu johtamaan kansa pois synnin orjuudesta ja valmistamaan heidät pääsemään taivaalliseen Kanaaniin; ja on hyödyllistä pohtia Herran toimintaa niiden suhteen, jotka ovat julistaneet näitä totuuksia.

GSAM 33Suuria tuloksia pienimmistäkin keinoista – D’Aubignén todistus

GSAM 33.2D’Aubigné sanoo teoksessaan History of the Reformation: ”Jumala, joka valmistelee työtään aikakausien kuluessa, toteuttaa sen heikoimpien välineiden avulla, kun hänen aikansa on tullut. Suurten tulosten aikaansaaminen pienimmillä keinoilla – sellainen on Jumalan laki. Tämä laki, joka vallitsee kaikkialla luonnossa, löytyy myös historiasta.”38

GSAM 33.3Kun Jumala muinaisina aikoina alkoi valita erityistä kansaa vakiinnuttaakseen sen itselleen omaksi kansakunnaksi, Hän teki sen kutsumalla yhden miehen – Aabrahamin –, joka asui pakanain keskuudessa Kaldean Urissa. Hänestä syntyi lukuisa jälkeläiskunta; mutta kun heidät korotettiin kansakunnan arvokkuuteen, taivaan Jumala sanoi heistä: ”Herra ei rakastanut teitä eikä valinnut teitä siksi, että teitä olisi ollut enemmän kuin muilla kansoilla; sillä te olitte kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat.”39

GSAM 33.4Sitten taas, kun Hän halusi vapauttaa kansansa Egyptin orjuudesta, Hän valitsi heidän johtajakseen miehen, joka lapsuudessaan oli piilotettuna kolme kuukautta äitinsä talossa ja jonka jälkeen hänet asetettiin yksinkertaiseen, karkeaan arkkuun, joka oli tehty ruo’oista ja päällystetty pikillä, ja jätettiin Niilin virran huostaan. Tämä sama Mooses oli kuitenkin se, joka tultuaan järki-ikään valitsi nöyrän tien kärsiä yhdessä Jumalan kansan kanssa sen sijaan, että olisi nauttinut ”synnin hetkellisistä nautinnoista”.40

GSAM 34Gideonin voitto

GSAM 34.1Myöhemmin, kun Herra aikoi vapauttaa Israelin midianilaisilta ja amalekilaisilta, jotka tulivat heidän maahansa ”niin lukuisina kuin heinäsirkat” ja tuhosivat maan sadon jättämättä ”Israelille mitään ravintoa, ei lampaita, ei härkiä, ei aaseja”, Herra lähetti enkelin Gideonin luo. Tämä Joasin poika oli ajautunut niin ahtaalle, että hän joutui puimaan vain vähän vehnää ja piilottamaan sen vihollisiltaan. Kun enkeli ilmoitti hänelle, että hänen tulisi vapauttaa Israel, Gideon kysyi hämmästyneenä: ”Millä minä pelastan Israelin? Katso, minun sukuni on köyhä Manassessa, ja minä olen vähäisin isäni talossa.”41 Tämä sama nöyrä, köyhä mies lähti liikkeelle kolmensadan miehensä kanssa, mukanaan yksinkertaiset lamput ja kannut (teko, joka rajallisen järjen mukaan vaikuttaisi hulluudelta), ja ottamalla Jumalan voimakseen he saavuttivat mahtavan voiton. Ennen vapautusta Gideon olisi saattanut lausua valituksen, kuten profeetta Aamos, kun tämä kysyi: ”Kenen avulla Jaakob nousee? Sillä hän on pieni.”42

GSAM 34Vauva seimessä

GSAM 34.2Herran määräämänä aikana ihmiskunnan Vapahtaja syntyi, ja paimenet löysivät hänet makaamassa seimessä. Hänen maalliset sukulaisensa harjoittivat vaatimattomia, vaikkakin kunniallisia elinkeinoja. Maallisesta köyhyydestään Vapahtaja sanoi: ”Ketuilla on luolia ja taivaan linnuilla pesiä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole paikkaa, mihin päänsä kallistaa.”43 Hän valitsi apostolinsa ”alemmasta yhteiskuntaluokasta, joka, vaikkakaan ei ole kaikkein alhaisin, ei kuitenkaan yllä keskiluokan tasolle. Kaiken tarkoituksena oli näin osoittaa maailmalle, että työ ei ollut ihmisen, vaan Jumalan tekoa.”

GSAM 35Viisaita ei ole kutsuttu paljon

GSAM 35.1Paavali sanoi varhaiskirkon aikojen työstä: ”Jumalan hulluus on viisaampaa kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on vahvempaa kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, kutsumustanne: ei ole kutsuttu monta lihallisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta ylhäistä; vaan Jumala on valinnut maailman hullut hämmentääkseen viisaat; ja Jumala on valinnut maailman heikot nöyryyttääkseen voimakkaat; ja maailman alhaiset ja halveksitut asiat on Jumala valinnut, ja jopa ne, joita ei ole, tuhotakseen ne, jotka ovat; jotta kukaan ihminen ei kerskaisi hänen edessään.”44

GSAM 35Nöyrät miehet uskonpuhdistuksessa

GSAM 35.2Sama periaate näkyy esimerkkinä 1500-luvun suurten uskonpuhdistajien elämässä. Historioitsija sanoo: ”Uskonpuhdistaja Zwingli nousi esiin alppien paimenen mökistä; Melanchthon, uskonpuhdistuksen teologi, asesepän pajasta; ja Luther köyhän kaivostyöläisen mökistä.” Luther sanoi itsestään: ”Vanhempani olivat hyvin köyhiä. Isäni oli köyhä puunhakkaaja (myöhemmin hänestä tuli kaivostyöläinen), ja äitini kantoi usein puuta selässään, jotta hän saisi varat kasvattaa meitä lapsiaan. He kestivät ankarinta työtä meidän takiamme.”

GSAM 35.3Apostoli Jaakob puhuessaan ihmisten kutsumisesta Herran palvelukseen sanoo: ”Kuulkaa, rakkaat veljet, eikö Jumala ole valinnut tämän maailman köyhiä, jotka ovat rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat?”45

GSAM 35Varhaiset metodistit

GSAM 35.4Kun katsomme taaksepäin uskonpuhdistuksen etenevää rintamaa metodismin alkuaikoihin, jolloin vapaan armon oppia julistettiin ahkerasti, huomaamme sen olevan Jumalan voiman saattamana. Kun se esitettiin uskollisesti kansalle Kristuksen hellällä rakkaudella ja kun se otettiin vastaan elävällä uskolla, uskovat eivät löytäneet pelkästään menneiden syntien anteeksiantoa, vaan myös pyhittävän voiman, joka antoi heille kyvyn elää pyhää elämää. Metodismilla oli vaatimaton alku, ja se siunattiin papiston ja maallikkojen uskon ja yksinkertaisen luottamuksen mukaisesti.

GSAM 36.1Kun tarkastelemme adventtiliikkeeseen liittyviä tapahtumia ja kokemuksia, huomaamme, että kuten jokaisessa Herran työssä, jonka toteuttamisessa ihminen toimii välikappaleena, sen alkuperä oli köyhien ja tuntemattomien keskuudessa; mutta kukaan ei saa tehdä siitä kielteistä päätelmää tämän perusteella ennen kuin on huolellisesti tutkinut todisteet, joihin tämä suuri työ perustuu, jotta he eivät joutuisi samaan asemaan kuin ne, joilta Herra kysyi: ”Kuka on halveksinut pienten asioiden päivää?”46

GSAM 36Eckin vastaus Lutherille

GSAM 36.2Niiden hyödyksi, jotka saattavat olla taipuvaisia päättämään, onko jokin opillinen kysymys oikea vai väärä sen perusteella, kuinka harvat tai monet sen hyväksyvät, siteeraamme osittain Lutherin ja Eckin välistä kiistaa. Kun Luther otti kantaa Raamatun perusteella ja uskalsi kiistää ihmisten oikeuden asettaa omat mielipiteensä Jumalan sanan yläpuolelle, Eck vastasi näillä ironisilla sanoilla: ”Olen yllättynyt siitä nöyryydestä ja vaatimattomuudesta, jolla kunnioitettu tohtori ryhtyy yksin vastustamaan niin monia maineikkaita kirkkoisiä ja teeskentelee tietävänsä enemmän kuin paavit, kirkolliskokoukset, teologit ja yliopistot! ... Olisi epäilemättä yllättävää, jos Jumala olisi piilottanut totuuden niin monelta pyhältä ja marttyyrilta kunnioitetun isän saapumiseen asti.”

GSAM 36.3Tähän vastaväitteeseen voisi hyvin vastata Zwinglin vastauksella Johannes Faberille Zürichissä, kun jälkimmäinen ilmaisi ”hämmästyksensä siitä, mihin tilanteeseen asiat olivat päätyneet, kun kaksitoista vuosisataa kestäneet vanhat käytännöt oli hylätty ja oli selvästi päätelty, että kristikunta oli ollut erehdyksessä tuhatneljäsataa vuotta.” Zwingli vastasi nopeasti, että ”virhe ei ollut vähemmän virhe, vaikka usko siihen oli kestänyt 1 400 vuotta, ja että Jumalan palvonnassa perinteiden ikä ei merkinnyt mitään, ellei sille löytynyt perustetta tai oikeutusta pyhistä kirjoituksista.”47

GSAM 37Herran sana vastaan ihmisen viisaus

GSAM 37.1Vaara, joka liittyy ihmisten mielipiteisiin nojautumiseen sen sijaan, että kysymys ”Mikä on totuus?” ratkaistaisiin Herran sanan avulla, on terävästi määritelty profeetta Hoosean sanoissa: ”Te olette kyntäneet pahuutta, te olette korjanneet vääryyttä; te olette syöneet valheen hedelmää; sillä te olette luottaneet omaan tiehenne, voimakkaiden miesten joukkoonne.”48 Ihmisen sydämen taipumus on aina ollut luottaa ihmiseen; mutta kun lähestymme aikaa, jolloin Herra ”nousee ja ravistelee maata kauhistuttavasti”, profeetta Jesaja kehottaa: ”Lopettakaa luottamasta ihmiseen, jonka henki on hänen sieraimissaan; sillä mitä merkitystä hänellä on?”49

GSAM 37.2Kun Raamattu varoittaa meitä tästä vaarasta, älköön kukaan tuomitsko hätäisesti adventtiliikettä ikään kuin se ei olisi huomion arvoinen sen vaatimattoman alkunsa vuoksi tai siksi, että ne, joita maailman silmissä pidetään suurina, eivät ole omaksuneet tätä asiaa. Pikemminkin kaikkien tulisi punnita huolellisesti sen väitteitä. Totuus on mittaamattoman arvokas, ja siihen verrattuna pelkät ihmisten mielipiteet ovat vain arvotonta akanaa.

Alaviitteet

  1. 2. Timoteuksen kirje 1:9. ↩
  2. David H. Montgomery, The Leading Facts of American History, vuoden 1902 painos, s. 8, 9. ↩
  3. Hepr. 6:19. ↩
  4. 1. Tessalonikalaiskirje 2:19. ↩
  5. Apostolien teot 24:14, 15. ↩
  6. Apostolien teot 26:6–8. ↩
  7. Apostolien teot 28:20. ↩
  8. Titukselle 2:11–13. ↩
  9. 1. Pietarin kirje 1:3–7. ↩
  10. Jesaja 45:18. ↩
  11. Psalmi 115:16. ↩
  12. Saarnaaja 7:29. ↩
  13. 5. Mooseksen kirja 32:8. ↩
  14. Apostolien teot 17:26–28. ↩
  15. Jesaja 60:21. ↩
  16. Jesaja 33:24. ↩
  17. Psalmi 37:11. ↩
  18. 2. Pietarin kirje 1:16–19. ↩
  19. Matteuksen evankeliumi 16:28. ↩
  20. Luuk. 9:27. ↩
  21. 1. Korinttolaiskirje 15:51, 52. ↩
  22. Johanneksen evankeliumi 13:19. ↩
  23. Jesaja 46:9, 10. ↩
  24. Jesaja 48:3–7. ↩
  25. Ilmestyskirja 22:10. ↩
  26. Ilmestyskirja 1:3. ↩
  27. 5. Mooseksen kirja 29:29. ↩
  28. Matteus 24:15. ↩
  29. Jesaja 29:11–14. ↩
  30. 2. Pietarin kirje 1:20, 21. ↩
  31. Johanneksen evankeliumi 16:13. ↩
  32. Psalmi 119:105. ↩
  33. Sananlaskut 4:18. ↩
  34. 1. Tessalonikalaiskirje 5:2; 2. Pietarin kirje 3:10. ↩
  35. 1. Tessalonikalaiskirje 5:4, 5. ↩
  36. Psalmi 106:21, 22. ↩
  37. Psalmi 103:2. ↩
  38. History of the Reformation, kirja 2, luku 1, kappale 1 ↩
  39. 5. Mooseksen kirja 7:7. ↩
  40. Heprealaiskirje 11:25. ↩
  41. Tuomarien kirja 6:4, 5, 15. ↩
  42. Aamos 7:2. ↩
  43. Matteuksen evankeliumi 8:20. ↩
  44. 1. Korinttolaiskirje 1:25–29. ↩
  45. Jaakobin kirje 2:5. ↩
  46. Sakarja 4:10. ↩
  47. Wylien teos ”History of Protestantism”, luku 12, kappaleet 16 ja 17; Cassel-painos, s. 458 ↩
  48. Hoosea 10:13. ↩
  49. Jesaja 2:22. ↩

Alaviite

Takaisin