Luku 6 — Sanoma ja sanansaattajat

GSAM 108.1”Kirjoita näky ja tee se selväksi taulukoihin, jotta se, joka sen lukee, voi juosta. Sillä näky on vielä määrättyyn aikaan asti, mutta lopussa se puhuu, eikä se valehtele; vaikka se viipyisikin, odota sitä; sillä se tulee varmasti, se ei viivästy.”¹

GSAM 108.2”Ja minä näin toisen enkelin lentävän taivaan keskellä, jolla oli ikuinen evankeliumi julistettavaksi niille, jotka asuvat maan päällä, ja jokaiselle kansalle, heimolle, kielelle ja kansalle, sanoen kovalla äänellä: ’Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut; ja palvokaa häntä, joka on luonut taivaan, maan, meren ja vesilähteet.’”²

GSAM 108.3Ne, jotka julistivat tämän tulemisen, väittivät, että tämä profeetta Habakukin mainitsema ”näky” ja sen ”määrätty” aika sisälsivät myös Danielin ja Ilmestyskirjan profetioiden näkyjä. He esittivät nämä niin selvästi profeetallisissa kaavioissaan, että tulkinnan lukija saattoi todellakin ”juosta” välittämään tietoa muille.

GSAM 108Selkeä sanoma

GSAM 108.4Adventistien julistus ei ollut pelkästään se ilmoitus, jonka Paavali antoi Feliksin edessä: ”Vanhurskaus, siveys ja tuleva tuomio”; eikä se ollut myöskään se lausunto, jonka Martin Luther antoi saatuaan Raamatun käännöksen valmiiksi, kun hänen kerrotaan sanoneen vähän ennen kuolemaansa: ”Olen vakuuttunut siitä, että tuomio ei ole kaukana; kyllä, että Herra itse ei ole poissa enää yli kolmesataa vuotta.” Se ei myöskään ollut Johannes Wesleyn lausunto, kun hän sanoi ”ajattelevansa, että tuhatvuotinen valtakunta saattaisi alkaa noin sadan vuoden kuluttua”. Adventistit väittivät välittävänsä sanomaa, jota symboloivat Ilmestyskirjan 14:6, 7: ”Hänen tuomionsa hetki on tullut”, sekä Ilmestyskirjan 10:6:n huuto: ”Aikaa ei enää ole.” Tällainen profetia ei voinut täyttyä ilmoituksella tapahtumasta, joka oli ”tuleva”, joka tulisi ”kolmensadan vuoden kuluttua” tai ”sadan vuoden kuluttua”, vaan sen piti täyttyä tarkasti määriteltynä ajankohtana: ”on tullut”. Juuri tällaisen sanoman, juuri sellaisella tarkkuudella kuin edellä mainitut profetiat vaativat, adventistit julistivat koko maailmalle.

GSAM 109Tuomio Kristuksen tullessa

GSAM 109.1Kun tämä sanoma julistettiin ensimmäisen kerran, jokainen kristillinen kirkkokunta piti kiinni siitä, että tuomio tapahtuisi Kristuksen toisella tulemisella. Niinpä kansa, joka näissä olosuhteissa julisti sanomaa tuomion hetken saapumisesta samalla kun se piti kiinni tästä näkemyksestä, julisti väistämättä Kristuksen toista tulemista. Itse asiassa se, mikä antoi sanomalle voimaa ja liikutti ihmisiä voimakkaimmin, oli täsmällisen ajankohdan julistaminen. Aluksi he väittivät, että maailmanloppu tulisi jossain vaiheessa ”juutalaisen vuoden” 1843 aikana ja että tämä ajanjakso käsitti ajanjakson 21. maaliskuuta 1843 ja 21. maaliskuuta 1844 välillä. Tämän ajan kuluttua saamme tietää vuoden 1844 Midnight Cry -lehdestä, että profeetallisten aikojen päättymiselle oli vahvistettu tarkka päivä. Se oli juutalaisen seitsemännen kuukauden kymmenes päivä, joka vastasi 22. lokakuuta 1844.

GSAM 1092300 päivän laskeminen

GSAM 109.2Ajanlaskun lähtökohtana – vuosi 1843 – olivat Danielin kirjan 8. luvun 2300 päivää. Väitettiin, että koska nämä ”päivät” liittyivät profetioihin, joissa pedot valittiin edustamaan valtakuntia, ”päiviä” oli käytettävä symbolisesti vuosien merkkinä, Herran symbolisen ajan tulkinnan mukaisesti, kuten on esitetty 4. Mooseksen kirjan 14:34 ja Hesekielin kirjan 4:5, 6; että Danielin kirjan 9. luvussa mainitut seitsemänkymmentä viikkoa – 490 päivää – olivat 2 300 päivän ensimmäinen osa ja että nämä kaksi ajanjaksoa alkoivat samanaikaisesti. Danielin kirjan 9. luvussa mainittu tapahtuma, joka merkitsi seitsemänkymmenen viikon alkua, oli ”käskyn antaminen Jerusalemin jälleenrakentamiseksi ja kunnostamiseksi”. Tämä käsky annettiin Artaxerxes Longimanuksen seitsemäntenä hallitusvuotena, vuonna 457 eKr., kuten Esran kirjassa 7 on kirjattu.

GSAM 110.1Se, että tämä oli seitsemänkymmenen viikon alkamisen todellinen päivämäärä, kävi ilmi siitä, että tasan kuusikymmentäyhdeksän viikkoa – 483 vuotta – vuoden 457 eKr. jälkeen, eli vuonna 27 jKr., Kristus kastettiin Johanneksen toimesta ja aloitti palvelutyönsä sanoen: ”Aika on täyttynyt” (³ jne.). Kristuksen palvelutyön alkaminen vuonna 27 jKr, hänen ristiinnaulitsemisensa kolme ja puoli vuotta tuosta päivämäärästä, ”[seitsemännenkymmenennen] viikon keskellä [keskellä]”, juutalaisten keskuudessa tehdyn erityisen työn päättyminen vuonna 34 jKr sekä Saulin, pakanain apostolin, pikainen kääntyminen osoittivat, että seitsemänkymmentä viikkoa päättyivät tuona päivänä ja että ne olivat siten alkaneet vuonna 457 eKr. He laskivat asian näin: 2300:sta vähennetään 457, jolloin jäljelle jää 1843. Ja koska 457 vuotta oli ennen Kristusta, päädymme 2300 päivän päättymiseen vuoden 1843 loppuun.

GSAM 110Vastustajien myöntämät seikat

GSAM 110.2On totuudenmukaisesti sanottu, että ”totuuden puolesta esitetyt myöntämiset sen vastustajien joukosta tarjoavat korkeimman tason todisteita”. Kukaan adventtisanoman vastustajista ei koskaan antanut ymmärtää, että Herran kansan tutkiva tuomio olisi tapahtuma, joka tapahtuisi ennen Kristuksen tulemista, vaan he päättelivät tästä asiasta samalla tavalla kuin adventistit. Todisteeksi tästä väitteestä siteeraamme kahta merkittävää vastustajaa.

GSAM 110.3Herra N. Colver, joka saarnasi vuonna 1842 Bostonin Marlboro Street Chapelissa adventisteja vastaan, sanoi:—

GSAM 111.1”Jos nämä päivät ovat vuosia, maailma loppuu vuonna 1843; kuka tahansa koulupoika voi sen nähdä; sillä jos 490 päivää päättyi Kristuksen kuolemaan, 2300 päivää päättyisivät vuonna 1843; ja maailman on pakko loppua, ellei voida osoittaa, että jokin muu tapahtuma on tulossa, enkä näe, miten se voitaisiin tehdä.”

GSAM 111.2Professori Stuart sanoi suunnilleen samaan aikaan:

GSAM 111.2”On merkillistä, että valtaosa tulkitsijoista Englannissa ja Amerikassa on jo vuosien ajan ollut taipuvaisia ymmärtämään Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa mainitut päivät vuosien esityksinä tai symboleina. Minun on ollut vaikea jäljittää tämän yleisen, voisin sanoa lähes yleismaailmallisen, tavan alkuperää.”

GSAM 111Professori Bushin lausunto

GSAM 111.3Professori Bush sanoi: ”Kuka tahansa, joka hyökkää herra Milleriä vastaan hänen ajankohdastaan, hyökkää hänen vahvinta kohtaansa vastaan. Hänen ajankohdansa on oikea, mutta hän erehtyy siitä, mikä tapahtuma tulee tapahtumaan.” Bush uskoi koko maailman kääntymykseen ennen Kristuksen tulemista. Hänen teoriansa mukaan tuhatvuotinen valtakunta alkaisi vuonna 1844.

GSAM 111.4Adventtiliikkeen saarnaajat opettivat julkisissa puheissaan, että maailmanhistoria osoitti eri kansakuntien olevan juuri siinä tilassa, jota symboloi Danielin kirjan 2. luvun kuva, kun kivi oli lyömässä patsasta jalkoihin ja taivaan Jumala perusti valtakuntansa; sekä 7. luvussa, kun ”valtakunta ja hallitusvalta sekä koko taivaan alla olevan valtakunnan suuruus annetaan Korkeimman pyhille”. He kiinnittivät huomiota myös siihen, että merkit – luonnolliset, poliittiset ja moraaliset – olivat juuri sellaisia, joita Raamattu oli ennustanut näkyvän, kun Herra oli ilmestymässä.

GSAM 111Ihmeitä taivaissa

GSAM 111.5Herra sanoo profeetta Joelin kautta: ”Minä teen ihmeitä taivaissa ja maan päällä, verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran suuri ja kauhistuttava päivä tulee.”⁴ Adventistit uskoivat ja opettivat, että viime vuosisatojen aurora borealis (yleisesti kutsuttu pohjoisvaloksi) oli profeetan kuvailema ”tuli ja savupatsaat”; ja historian parhaiden tietojen perusteella (viittaamme Edinburg Encyclopedia -teokseen todisteena) sitä oli harvoin nähty ennen tätä ajanjaksoa.

GSAM 112.1Niinpä samalla kun sanoma Herran pian tapahtuvasta tulemisesta levisi maan kaukaisimpiin kolkkiin, taivaalle ilmestyivät merkit, jotka vahvistivat totuuden ja kiinnittivät ihmisten huomion.

GSAM 112.225. tammikuuta 1837 nähtiin upea tulinen revontuliesitys, joka näytti johtavan monien mielet suoraan profeetta Joelin ennustukseen siitä, mitä Herran suuren päivän edellä tulisi tapahtumaan. Seuraava kuvaus tapahtumasta on peräisin New York Commercial Advertiser -lehdestä 22. lokakuuta 1839. Se vastaa tarkalleen sitä näkymää, jonka kirjoittaja näki Victorissa, Ontarion piirikunnassa, New Yorkissa.

GSAM 112Vuoden 1837 tulinen revontuli

GSAM 112.3”25. tammikuuta 1837 illalla eri puolilla maata nähtiin merkittävä esitys samasta ilmiöstä [tarkoitetaan revontulia], kuten lukijamme epäilemättä muistavat. Siellä, missä maa oli lumen peitossa, näky oli upea ja ’pelottava’ ennennäkemättömällä tavalla. Eräässä paikassa, joka sijaitsi lähellä vuorta, tapahtumaa todistaneet ihmiset kertoivat meille, että se muistutti ’vuorelta alas vyöryviä tuliaaltoja’, ja yleisesti ottaen, sikäli kuin tiedämme, maata peittävä lumi näytti tulelta, johon oli sekoittunut verta, kun taas yläpuolella (kuten apostoli sanoo) ’taivaat olivat tulessa’ ja muistuttivat niin paljon profeetallista kuvausta viimeisestä päivästä, että monet olivat hämmästyneitä; lapset, jotka näkivät sen, pelästyivät ja kysyivät, oliko kyseessä tuomion tulo; ja jopa eläimet vapisivat ilmeisen kauhistuneina.”

GSAM 113.1Tämä profeetta Joelin merkki ei näkynyt ainoastaan Amerikassa, vaan kun oppi Herran tulemisesta sai yhä enemmän julkisuutta Isossa-Britanniassa, sama merkki ilmestyi taivaalle myös siinä maassa. New York Commercial Advertiser -lehti, 22. lokakuuta 1839, lainaa seuraavaa lontoolaisista sanomalehdistä koskien merkittävää ilmiötä, joka todistettiin siinä maassa 3. syyskuuta yöllä:—

GSAM 113Vuoden 1839 revontulet

GSAM 113.2”LONTOO, 5. SYYSKUUTA. — Torstai-iltana kello kymmenen ja eilen aamulla kello kolmen välillä taivaalla havaittiin yksi upeimmista esimerkkeistä näistä poikkeuksellisista ilmiöistä, tähdenlennosta ja revontulista, joita on nähty monien vuosien ajan. Ensimmäinen merkki tästä ainutlaatuisesta ilmiöstä näkyi kymmenen minuuttia ennen kymmentä, kun vaaleanpunainen, ilmeisesti höyryltä näyttävä valo nousi pallonpuoliskon pohjoisosasta ja levisi vähitellen taivaan keskelle, ja kello kymmenen tai varttia yli kymmenen mennessä koko taivas idästä länteen oli yksi valtava valokangas. Se näytti erittäin hälyttävältä ja muistutti täsmälleen kauhean tulipalon aiheuttamaa ilmiötä. Valo vaihteli huomattavasti; toisinaan se näytti himmenevän, ja heti sen jälkeen se nousi jälleen kirkkaana. Siihen sekoittui runsaasti savua, joka pyöri ympäriinsä, ja jokainen silminnäkijä näytti olevan vakuuttunut siitä, että kyseessä oli ’valtava tulipalo’.

GSAM 113.3”Suurkaupungin kauhu oli valtava; tuhannet ihmiset juoksivat kohti oletettua kauheaa katastrofia. Baker Streetin, Farringdon Streetin, Watling Streetin ja Waterloo Roadin paloasemien paloruiskut sekä Lontoon länsiosan asemien paloruiskut – itse asiassa kaikki Lontoon paloruiskut – valjastettiin hevosille ja kiidätettiin oletetun ’tuhoalueen’ perään tavallista innokkaammin, ja niiden perässä seurasivat vaunut, ratsastajat ja valtavat väkijoukot. Osa paloruiskuista ehti jopa High Gateen ja Hallowayhin [noin neljä mailia], ennen kuin virhe huomattiin. Tämä tilanne kesti yli kaksi tuntia, ja aamun koittaessa näkymästä tuli todella majesteettinen.

GSAM 114.1”Kello kahdelta aamuyöllä ilmiö tarjosi mitä upeimman näkymän, jota on hyvin vaikea kuvailla. Koko Lontoo oli valaistu yhtä kirkkaasti kuin keskipäivällä, ja ilmakehä oli poikkeuksellisen kirkas. Eteläinen taivaanpuoli oli mainittuna ajankohtana pilvetön, mutta hyvin pimeä; lukemattomat tähdet loistivat kauniisti. Taivaan vastakkaisella puolella näkyi omituinen mutta upea kontrasti; se oli äärimmäisen kirkas, ja valo oli erittäin eloisaa; taivaalla näkyi jatkuva meteorisade, jonka loisto vaihteli – ne näyttivät muodostuvan taivaan keskellä ja leviävän, kunnes ne näyttivät räjähtävän. Vaikutelma oli sähköinen. Lukemattomat pienet tähdet ampuivat esiin horisontin yli ja syöksyivät niin suurella vauhdilla kohti maata, että silmä tuskin pystyi seuraamaan niiden rataa; nekin näyttivät räjähtävän ja levittävän tummanpunaisen höyryn koko pallonpuoliskon ylle. Värit olivat mitä upeimpia.

GSAM 114.2”Kello puoli kolme näky muuttui pimeydeksi, joka hälvetessään paljasti valoisan sateenkaaren taivaan zenitissä sekä pimeyden reunan ympärillä, joka leijui maan eteläosan yllä. Pian sen jälkeen siitä säteili hopeanhohtoisia valopylväitä. Ne vahvistuivat ihmeellisesti sekoittuen samanaikaisesti muodostuneeseen purppuraiseen höyryyn, ja kun ne olivat täydessä korkeudessaan, näky oli kaikkea kuviteltavissa olevaa upeampi. Tähdet syöksyivät ympäriinsä kaikkiin suuntiin, ja tämä jatkui kello neljään asti, jolloin kaikki laantui.”

GSAM 114Outoja ilmiöitä auringossa

GSAM 114.3Samalla kun elävät saarnaajat julistivat totuutta Herran tulemisesta, taivaalla nähtiin monia ja erilaisia ihmeitä eri puolilla maailmaa. Näistä tilanpuutteen vuoksi voimme kuvata vain auringon ilmiön Norwichissa, Englannissa, joulukuussa 1843. Samanlainen ilmiö tapahtui New Havenissa, Connecticutissa, 9. syyskuuta 1844, kahden tunnin ajan ennen ja jälkeen keskipäivän, ja tuhannet ihmiset olivat sen todistajina.

GSAM 115Auringon outo ilmiö

GSAM 115.1Pieni sisempi ympyrä edustaa aurinkoa. Se oli vaalean oranssin sävyinen. Kahden ympyrän ulompi osa, jotka olivat eriarvoisilla etäisyyksillä auringosta ja ympäröivät sitä, näytti olevan samaa sävyä; mutta näiden ympyröiden sisäosa oli syvän keltainen, ja taivas näiden ympyröiden sisällä näytti tummanruskealta, ja kolme suurta ympyrää, jotka kulkivat auringon läpi ja sen alapuolella, näyttivät erottuvan kirkkaana valona.

GSAM 115.2Englannissa tapahtuneesta ilmiöstä luemme seuraavaa E. Lloydin kirjeestä Lontoosta, päivätty 3. tammikuuta 1844:—

GSAM 115.3”Norwichin ja ympäröivän maaseudun merkittävimmät kansalaiset ovat nähneet merkittävän ’merkin auringossa’, jollaista ei ole Englannissa ennen nähty. Se nähtiin viime joulukuussa noin kello 12 keskipäivällä, ja se kesti kaksi tuntia. Se herätti asukkaissa suurta huolta. Se tapahtui juuri ennen kuin veljet Winter, Burgess ja Routon avasivat lähetystyönsä kyseisessä kaupungissa. Se näytti valmistavan tietä totuudelle, niin että he saavuttivat siellä suurta menestystä.”

GSAM 116.1Kertomus ilmiöstä, sellaisena kuin se tapahtui New Havenissa, Connecticutissa, on julkaistu 10. lokakuuta 1844 ilmestyneessä Midnight Cry -lehdessä, ja se on otettu 10. syyskuuta 1844 ilmestyneestä New Haven Palladium -lehdestä. Cry-lehden kertomuksessa toimittaja toteaa: ”Yksikään filosofi ei ole kyennyt antamaan tämän ilmiön syystä selitystä, joka tyydyttäisi häntä itseään.”

GSAM 116.2Kertomus tästä ilmiöstä, joka havaittiin auringon yhteydessä New Havenissa, Connecticutissa, 9. syyskuuta 1844, julkaistiin myös Hartford Courant -lehdessä 12. syyskuuta 1844, ja se kuuluu seuraavasti:—

GSAM 116.3”Auringon ympärillä maanantaina 9. syyskuuta 1844 keskipäivän molemmin puolin kahden tunnin ajan näkyneet renkaat näyttävät herättäneen kansalaistemme suurta kiinnostusta, ja ne ovat herättäneet älykästä uteliaisuutta oppia lisää samanlaisista ilmiöistä ja niiden syistä.

GSAM 116.4”Tämä halo oli merkittävä keston vuoksi ja tarjosi suotuisat mahdollisuudet havainnointiin. Noin keskipäivällä se koostui pääasiassa kahdesta täydellisestä renkaasta, joista toinen oli leveydeltään noin 45 astetta ja ympäröi keskipisteessään olevaa aurinkoa, ja toinen oli leveydeltään noin 72 astetta, ja sen keskipiste sijaitsi zenitissä, kun taas sen kehä kulki auringon läpi. Pienempää ympyrää seurasi ellipsi, jonka pääakseli oli pitkä ja eksentrisyys pieni. Aivan auringon vastapäätä ja 36 astetta zenitistä pohjoiseen suuri rengas leikkautui kahden muun, lähes tai aivan saman halkaisijan omaavan renkaan kanssa, muodostaen leikkauspisteessä kirkkaan pisteen, sellaisen, joka syntyisi luonnollisesti kolmen valoisan renkaan yhdistyneestä valosta. Aurinkoa ympäröivä rengas näytti sateenkaaren värejä, usein erittäin elävästi ja kauniisti. Muut renkaat olivat valkoisia ja himmeämpiä, koska ne olivat kauempana auringosta. Pieniä renkaiden osia, joissa oli prismamaisia [sateenkaaren] sävyjä, ilmestyi kuitenkin eri aikoina sekä idässä että lännessä.... Tällainen rakenteen yhtenäisyys riippuu varmasti jostakin laista, joka säätelee halojen muodostumista; mutta lain luonnetta ei ole vielä täysin selvitetty.... Aurinkoa ympäröivän renkaan syntymisen selittämisessä ei ole ollut suuria vaikeuksia, sillä syy on jonkin verran samanlainen kuin sateenkaaren syntymisessä, mutta sen renkaan alkuperän selittäminen, jonka kehä sijaitsee auringon keskellä, on osoittautunut vaikeammaksi.”

GSAM 117Ihmeitä, jotka täyttävät Raamatun ennustukset

GSAM 117.1Siitä, miten näitä taivaalla nähtyjä ihmeitä hyödynnettiin sekä Englannissa että Amerikassa, voimme oppia lukemalla Sylvester Blissin teosta Exposition of the Twenty-fourth of Matthew, joka julkaistiin Bostonissa vuonna 1843. Lainattuaan joitakin edellä mainituista kertomuksista hän sanoo:—

GSAM 117.2”Näin ollen totuuden Raamatussa ennustetut ’suuret merkit’ ja ’pelottavat näyt’ näyttävät kaikki täyttyneen, samoin kuin ne, joiden Vapahtaja ilmoitti edeltävän hänen tulemistaan.

GSAM 117.3”Aivan yhtä varmasti kuin puiden puhkeaminen lehteen on merkki kesästä, yhtä varmasti kristittyjen on näiden merkkien täyttyessä tiedettävä, että Kristuksen tuleminen on lähellä, jopa ovella. Se ei ole pelkkä lupa tietää sitä, vaan Vapahtajamme käskee heitä tietämään sen.”⁵

GSAM 117SANANSAATTAJAT

GSAM 117.4Kun olemme kiinnittäneet huomiota joihinkin alkuperäisen toisen tulemisen sanoman keskeisiin piirteisiin, voi olla mielenkiintoista tarkastella muutamia niistä, joilla oli merkittävä rooli tässä suuressa julistuksessa. Olemme jo maininneet monien niiden nimet, jotka kuuluivat tuon ajan lahjakkaimpiin ulkomailla toimineisiin saarnaajiin ja jotka julistivat tätä sanomaa. Kun kiinnitämme huomiota joihinkin niistä, jotka johtivat liikettä Amerikassa ja joille Herra asetti tämän työn taakan, se auttaa havainnollistamaan entisestään, että Herran käsi oli todellakin mukana tässä liikkeessä.

GSAM 118William Miller

GSAM 118.1Ensiksi tarkastelemme William Millerin tapausta, joka oli niin merkittävä hahmo Yhdysvaltojen adventtiliikkeessä, että monet tuntevat liikkeen vain nimellä ”millerismi”.

GSAM 118.2William Miller syntyi Pittsfieldissä, Massachusettsissa, helmikuussa 1782. Jo varhaisessa lapsuudessa hänessä ilmeni merkkejä tavallista suuremmasta älyllisestä voimasta ja aktiivisuudesta. Muutaman vuoden kuluttua nämä piirteet tulivat yhä selvemmin esiin kaikille hänen lähipiirissään. Hänellä oli vahva ruumiinrakenne, aktiivinen ja luonnostaan hyvin kehittynyt äly sekä moitteeton moraalinen luonne. Hän oli saanut nauttia piirikoulun tarjoamista rajallisista eduista vain muutaman vuoden ajan, mutta jo pian sen jälkeen yleisesti tunnustettiin, että hänen saavutuksensa ylittivät tavallisesti palkattujen opettajien osaamisen.

GSAM 118.3Miller meni naimisiin vuonna 1802 ja asettui Poultneyyn, Vermontiin. Miehet, joiden seurassa hän liikkui muutettuaan Poultneyyn ja joille hän oli huomattavasti velkaa maallisista suosionosoituksista, olivat syvästi vaikuttuneita skeptisistä periaatteista ja deistisistä teorioista. He eivät olleet moraalittomia miehiä, vaan ryhmänä he olivat hyviä kansalaisia ja yleensä vakavia, inhimillisiä ja hyväntahtoisia. He kuitenkin hylkäsivät Raamatun uskonnollisen totuuden mittapuuna ja pyrkivät perustelemaan tämän hylkäämisen Voltairen, Humen, Volneyn, Painen, Ethan Allenin ja muiden kirjoitusten avulla. Miller tutki näitä teoksia perusteellisesti ja tunnusti lopulta olevansa deisti. Hän on itse todennut, että hänen deistinen elämänvaiheensa kesti kaksitoista vuotta, alkaen noin vuodesta 1804.

GSAM 118.4Saatuaan kapteenin viran hän liittyi armeijaan vuonna 1810. Palattuaan armeijasta hän muutti perheensä kanssa Low Hamptoniin, New Yorkiin, aloittaakseen siellä maanviljelyn vuonna 1812. Maanviljelijänä hänellä oli enemmän vapaa-aikaa lukemiseen. Hän huomasi, että hänen deistiset näkemyksensä eivät antaneet hänelle varmuutta onnellisuudesta tämän elämän jälkeen. Haudan takana kaikki oli pimeää ja synkkää. Hänen omien sanojensa mukaan:

GSAM 118.4”Hävitetyksi tuleminen oli kylmä ja masentava ajatus, ja vastuunalaisuus merkitsi kaikkien varmaa tuhoa. Taivas oli kuin vaski pääni päällä ja maa kuin rauta jalkojeni alla. Iankaikkisuus mitä se oli? Ja kuolema minkä tähden se oli olemassa? Mitä enemmän pohdin, sitä kauemmas päädyin todistuksesta. Mitä enemmän ajattelin, sitä hajanaisemmat olivat johtopäätökseni. Yritin lopettaa ajattelemisen, mutta ajatuksiani ei voinut hallita. Olin todella kurja, mutta en ymmärtänyt syytä.... Pian sen jälkeen Vapahtajan luonne painui yhtäkkiä elävästi mieleeni. Tuntui siltä, että saattaisi olla olemassa olento, joka olisi niin hyvä ja myötätuntoinen, että hän itse tekisi sovituksen meidän rikkomustemme suhteen ja pelastaisi meidät siten synnin rangaistuksen kärsimiseltä. Tunsin heti, kuinka ihana tällaisen olennon täytyi olla; ja kuvittelin, että voisin heittäytyä tällaisen olennon syliin ja luottaa hänen armeliaisuuteensa.”

GSAM 119William Millerin kääntyminen

GSAM 119.1Hän sanoi lisäksi:

GSAM 119.1”Näin, että Raamattu esitti juuri sellaisen Vapahtajan, jota minä tarvitsin, enkä voinut ymmärtää, kuinka innoittamaton kirja voisi esittää periaatteita, jotka niin täydellisesti vastaavat langenneen maailman tarpeita. Minun oli myönnettävä, että Raamatun täytyi olla Jumalan ilmestys. Se tuli minun sydämeni .iloksi, ja Jeesuksessa löysin ystävän... Raamattu tuli nyt tutkimusteni pääkohteeksi, ja voin todella sanoa lukeneeni sitä suuresti iloiten. Huomasin, etten tuntenut sitä puoleksikaan. Ihmettelin, miksi en ennen ollut nähnyt sen kauneutta ja kirkkautta, ja minua kummastutti, että olin joskus voinut hylätä sen.”

GSAM 119.2William Miller kuvaa itse Raamatun opiskelutapaansa seuraavasti:

GSAM 119.2”Päätin syrjäyttää kaikki ennakkokäsitykseni, verrata Raamatun kohtia perusteellisesti toisiinsa ja jatkaa sen tutkimista säännöllisesti ja järjestelmällisesti.... Aina kun löysin jotain epäselvää, tapani oli verrata sitä kaikkiin asiaan liittyviin kohtiin; ja Crudenin avulla tutkin kaikki Raamatun tekstit, joissa esiintyi jokin epäselvässä kohdassa oleva keskeinen sana.... Tällä tavalla jatkoin Raamatun tutkimista ensimmäisen lukukerran aikana noin kahden vuoden ajan ja tulin täysin vakuuttuneeksi siitä, että Raamattu tulkitsee itse itseään.

GSAM 120.1”Tätä tutkimusta jatkaessani tulin vakuuttuneeksi siitä, että jos menneisyydessä täyttyneet profetiat ovat kriteeri, jonka perusteella voidaan arvioida tulevien profetioiden täyttymistapaa, niin yleiset näkemykset Kristuksen hengellisestä hallituskaudesta – ajallisesta tuhatvuotisesta valtakunnasta ennen maailman loppua ja juutalaisten paluusta – eivät saa tukea Jumalan sanasta.... Huomasin, että Raamatussa opetetaan selvästi, että Jeesus Kristus laskeutuu jälleen tähän maailmaan, tullen taivaan pilvissä, Isänsä koko kirkkaudessa.

GSAM 120.2”Tunsin Raamatun tutkimisesta sellaista iloa, jota en ollut aiemmin kuvitellut voivani saada sen opetuksista. Aloitin sen tutkimisen ilman odotusta löytää Vapahtajan tulemisen ajankohtaa, ja aluksi en voinut juurikaan uskoa tulokseen, johon olin päätynyt; mutta todisteet vaikuttivat minuun niin voimakkaasti, etten voinut vastustaa vakaumuksiani. Päädyin lähes lopullisiin johtopäätöksiini ja aloin odottaa, valvoa ja rukoilla Vapahtajan tulemista.”

GSAM 120.3Hän sanoo vielä:

GSAM 120.3”Uskoin; ja heti minulle painui mieleen velvollisuus julistaa tätä oppia, jotta maailma uskoisi ja valmistautuisi kohtaamaan Tuomarin ja Sulhasen hänen tullessaan. Minun ei tarvitse tässä kertoa yksityiskohtaisesti pitkistä ja tuskallisista koettelemuksistani. Riittää, kun sanon, että useiden vuosien kuluttua Jumalan Henki, totuuden voima ja sielujen rakkaus pakottivat minut ottamaan ristini kantaakseni ja julistamaan näitä asioita kuolevalle ja hukkuvalle maailmalle.”

GSAM 120.4Miller, kuten muutkin, joihin tämä viesti oli vaikuttanut muissa maissa, ajatteli aluksi täyttävänsä tehtävänsä kirjoittamalla ja julkaisemalla artikkeleita yleisissä lehdissä sekä esitteissä. Hän julkaisi näkemyksensä ensimmäisen kerran Vermont Telegraph -lehdessä, joka oli baptistien lehti ja jota painettiin Brandonissa, Vermontissa. Tämä tapahtui vuonna 1831. Hän puhui aiheesta ensimmäisen kerran julkisesti vuonna 1832. Hän sanoi tästä kokouksesta: ”Herra vuodatti armonsa seurakunnalle, ja monet uskoivat sielujensa pelastukseen.”

GSAM 121.1Vuonna 1836 hänen luentonsa painettiin joissakin tuon ajan yleisissä lehdissä. Talvella 1837–1838 hänen luentonsa julkaistiin pamfletissa. Vuonna 1838 painettiin toinen, 204-sivuinen pamfletti, ja tässä pamfletissa herra Miller totesi, että Ottomaanien valtakunta saattaisi kaatua vuonna 1839 tai 1840. Hänen ensimmäiset luentonsa suurissa kaupungeissa pidettiin vuonna 1836. Sen jälkeen hän puhui Randolphin, Lowellin, Grotonin ja Lynnin kaupungeissa, Massachusettsissa.

GSAM 121.2Vuoteen 1840 asti herra Miller oli lähes ainoa julkinen puhuja, joka käsitteli Kristuksen lähestyvää tulemista. Tuona vuonna satoja ihmisiä liittyi yhtäkkiä hänen joukkoonsa julistamaan tätä sanomaa. Mikä aiheutti tämän suuren muutoksen, selviää seuraavassa luvussa. Talvella 1839–1840 herra Miller piti luentosarjan Exeterissä, New Hampshiressa. Siellä hän tapasi ensimmäisen kerran pastori J. V. Himesin, joka tuolloin omaksui uskon ja siitä lähtien seisoi pastori Millerin rinnalla suuren toisen tulemisen sanoman julkaisijana ja innokkaana saarnaajana.

GSAM 121Joshua V. Himes

GSAM 121.3Tästä suuren liikkeen innokkaasta työntekijästä emme voi sanoa paremmin kuin siteeraamalla hänen elämäkerran kirjoittajaansa, joka sanoo:—

GSAM 121.4”Joshua V. Himes syntyi Wickfordissa, Rhode Islandissa, 19. toukokuuta 1805. Hänen isänsä oli tunnettu Länsi-Intian kauppias ja merkittävä jäsen Wickfordin St. Paulin episkopaalisessa kirkossa. Hänen äitinsä oli luonteeltaan ystävällinen ja rakasti Vapahtajaa, ja hän välitti tämän rakkauden innokkaasti kuuntelevalle pojalleen.

GSAM 121.5”Isän aikomuksena oli ollut kouluttaa poikaansa Joshuaa papiksi siihen kirkkoon, johon hän itsekin kuului, mutta olosuhteet estivät sen. Jumalalla oli tälle pojalle toinen tehtävä, ja Hän järjesti asiat niin, että toivottu tulos toteutuisi. Vuonna 1817 isä lähetti arvokkaan lastin kapteeni Carterin johdolla, ja lastimestarina toimi Alexander Stewart. Nämä miehet osoittautuivat epäluotettaviksi, ja saavuttuaan erääseen Länsi-Intian satamaan he myivät sekä aluksen että lastin ja pakenivat. Tämä tapahtuma muutti kaikki suunnitelmat, jotka oli tehty nuoren Joshuan tulevaisuutta varten; hänet oli tarkoitus lähettää Brownin yliopistoon Providenceen, Rhode Islandiin. Sen sijaan huhtikuussa 1821 hänet vietiin New Bedfordiin, Massachusettsiin, ja hänet sijoitettiin William Knightsin oppiin oppimaan puusepän ammattia.

GSAM 122.1”Saavuttuaan uuteen kotiinsa hän ryhtyi innokkaasti suorittamaan hänelle annettuja tehtäviä, päättäen tulla mestariksi alallaan. Pian hän kuitenkin huomasi, että hänen uskonnollinen ympäristönsä ei ollut aivan hänen makuunsa. Hän kertoo: ’Mestarini oli unitaristi, ja hän vei minut kirkkoonsa. Pastori Orville Dewey oli seurakunnan johtaja. Hän oli äskettäin kääntynyt ortodoksisuudesta. Koulutukseni piispa Griswoldin ja pastori William Burgen, Wickfordin St. Paul’sin kirkkoherran, johdolla sekä se, että kuuntelin usein kaunopuheista tohtori Crockeria St. Johanneksen kirkossa, Providencessa, Rhode Islandissa, teki minusta täysin kykenemättömän hyväksymään herra Deweyn kaunopuheisia kiistämisiä Kristuksen ja hänen apostoliensa opetuksista.’

GSAM 122.2”Koska New Bedfordissa ei tuolloin ollut episkopaalisia kirkkoja, hän päätti käydä First Christian -kirkossa [ei Disciple-kirkossa] ja liittyi myöhemmin kyseisen seurakunnan jäseneksi. ’Täältä’, hän sanoo, ’löysin avoimen Raamatun ja ajattelunvapauden, ja hyödynsin molempia hyvin.’ Tätä seurakuntaa johti pastori Moses Howe. Pastori Clough kastoi Joshua V. Himesin 2. helmikuuta 1823. Sydän täynnä intoa Mestariaan kohtaan hän alkoi heti, 18-vuotiaana, kertoa ristin tarinaa ja kehottaa ihmisiä katumaan. Hän sanoo itsestään:—

GSAM 122.3”’Minusta tuli pian saarnaaja, ja minulle annettiin lupa kehittää lahjaani.... Suoritin oppisopimuskoulutukseni tyydyttävästi ja sain kiitosta. Mutta viiden tai kuuden vuoden ajan minulla oli tapana tehdä ylityötä, ja näin sain viikon aikana yhden tai kaksi päivää opiskeluun ja lähetystyöhön köyhissä lähiöissä, joiden hedelmät annoin pastorilleni.’

GSAM 123.1”Vuonna 1825 hänet nimitettiin lähetyssaarnaajaksi Etelä-Massachusettsin kristillisten kirkkojen konferenssissa. ’Lähetyssaarnaajien tukemiseen ei ollut suunnitelmaa eikä keinoja’, sanoo pastori Himes, ’ja päätin ryhtyä liiketoimintaan elantoni ansaitsemiseksi ja saarnata niin paljon kuin pystyin.’

GSAM 123.2”Vuonna 1828 hän lähti New Bedfordista, ei epäilyksin tai energian puutteesta, vaan voittoon tuomitulla päättäväisyydellä, ja suuntasi Plymouthiin, jossa hän saarnasi Jumalan sanaa koulurakennuksissa, väliaikaisissa tiloissa ja missä tahansa, missä hän sai kuulijoita. Vuonna 1829 hän jatkoi samanlaista työtä Fall Riverissä vuoteen 1830 asti, jolloin hän muutti Bostoniin ensimmäisen ja toisen kristillisen seurakunnan pastoriksi; ja täällä hän pysyi kolmekymmentäkolme vuotta. Vuonna 1839 hän kääntyi adventtiliikkeen kannattajaksi, sellaisena kuin sen esitti kuuluisa pastori William Miller. Hän liittyi uuteen liikkeeseen kaikella innollaan, ja hänen saarnansa olivat täynnä tulta ja voimaa. Vuonna 1840 hän aloitti Signs of the Times -lehden julkaisemisen ja puolusti tätä liikettä, johon hän oli antautunut koko sydämestään. Hän uhrasi kaiken rahansa, kaiken työnsä ja kaiken energiansa tämän liikkeen hyväksi, ja tuhansia ihmisiä käännytettiin.”

GSAM 123Millerin ja Himesin yhteinen työ

GSAM 123.3Vuodesta 1840 syksyyn 1844 pastorien Millerin ja Himesin työ oli suurelta osin yhteistä, kun he kulkivat kaupungista toiseen, kesällä valtavan telttansa kanssa, talvella kirkoissa ja julkisissa saleissa. Pastori Himesin suuri fyysinen voima piti hänet voimissaan, kunnes hän aloitti 92. ikävuotensa. Hänen henkiset kykynsä olivat vahvat viimeiseen asti. Vuonna 1894, 28. syyskuuta, hän piti erittäin liikuttavan saarnan yli kolmetuhatta seitsemännen päivän adventistia käsittävälle seurakunnalle leirialueella Lansingissa, Michiganissa. Hän näytti puhuvan suurella osalla entisajan vakavuudesta ja voimakkuudesta. Tämä oli todella ihmeellistä miehelle, joka oli elänyt kolme kuukautta 91. ikävuottaan ja joka kärsi parantumattomasta sairaudesta, johon hän kuoli seuraavana vuonna.

GSAM 124.1Pastorit Miller ja Himes seisoivat ikään kuin ”taistelun eturintamassa” Amerikan toisen tulemisen liikkeessä, ja he olivat vain kaksi niistä lukuisista, jotka työskentelivät heidän rinnallaan julistaen Kristuksen tulemisen oppia; heidän tärkeimpiä piirteitään olivat päättäväisyys ja vankka rehellisyys. Nämä miehet kuuluivat suurelta osin siihen luokkaan, jota maailma kutsuu ”omalla työllä menestyneiksi miehiksi” – miehiin, jotka olivat kehittyneet kosketuksissa elämän ankarien todellisuuksien kanssa ja oppineet arvioimaan asian ansioita periaatteiden eikä tarkoituksenmukaisuuden perusteella. He olivat luonteeltaan sellaisia seurakuntien jäseniä, joiden pastori Miller sanoi yleensä ottavan sanoman vastaan: ”kaikkein hurskaimmat, omistautuneimmat ja elävimmät jäsenet”. Tämän tosiasian vahvistivat eri kirkkojen papit, jotka sanoivat adventistien lopullisen eron jälkeen: ”Se [oppi] on vienyt parhaat jäsenemme.”

GSAM 124Muita merkittäviä adventistisaarnaajia

GSAM 124.2Voi olla mielenkiintoista mainita nimeltä joitakin miehiä, jotka toimivat merkittävässä roolissa pastoreiden Millerin ja Himesin rinnalla tuon varhaisen ajan liikkeessä. Ensimmäisenä luettelossa on Charles Fitch Clevelandista, Ohiosta, joka vuonna 1842 ehdotti, että Danielin ja Ilmestyskirjan näkyjä havainnollistettaisiin kaavioilla. Ajatuksen alkuperä perustui Habakukin kirjan 2:2, 3 jakeisiin. Charles Fitch kuoli 10. lokakuuta 1844.

GSAM 124.3Tohtori Josiah Litch Philadelphiasta, joka – kuten seuraavassa luvussa näemme – sai Herralta innoituksen julistaa totuutta, jonka täyttyminen sai aikaan äkillisen ja nopean kiinnostuksen heräämisen adventtisanomaa kohtaan.

GSAM 124.4Elon Galusha Lockportista, New Yorkista, oli tunnettu baptistipastori, jonka kirjoitukset ja saarnat Herran lähestyvästä tulemisesta herättivät suurta kohua kyseisessä kirkkokunnassa.

GSAM 125.1E. R. Pinney Seneca Fallsista, New Yorkista, toinen baptistikirkon omistautunut pappi, jonka saarnatyö ja kirjoitukset olivat voimakkaana vaikuttajana tässä työssä. Häntä voitaisiin hyvin kutsua ”maan suolaksi”.

GSAM 125.2Geo. Storrs New York Citystä, joka ennen kääntymistään adventtiliikkeen oppiin oli merkittävä herätyssaarnaaja. Hänen kirjoituksillaan oli valtava vaikutus, kun ne saivat ihmiset omistamaan itsensä ja varallisuutensa entistä täydemmin työlle; tämä päti erityisesti 2 300 päivän viimeisinä viikkoina. Juuri hän esitti pettymyksen jälkeen adventistien ja koko maailman tarkasteltavaksi kuusi saarnaansa ihmisen olemuksesta, kuolleiden tilasta ja tulevasta rangaistuksesta.

GSAM 125.3Pastori Stockman Portlandista, Mainesta, oli toinen innokas työntekijä William Millerin herätyskokouksissa kyseisessä kaupungissa. Hän kuoli muutama viikko ennen juutalaisen vuoden 1843 päättymistä, kun adventistit toivoivat ja odottivat Herran tulevan juuri tuolloin.⁶

GSAM 125.4Oli myös muita merkittäviä miehiä, joita tilanpuutteen vuoksi vain mainitsemme, kuten N. N. Whiting, joka teki Uuden testamentin käännöksen englanniksi, joka tunnetaan nimellä Whiting’s Translation; S. S. Snow, F. G. Brown, Apollos Hale, L. D. Mansfield, Geo. Needham, O. R. Fassett; George, Wesley ja Edwin Burnham (kolme veljestä), jotka kaikki olivat tehokkaita sanoman levittäjiä.