Luku 13 — Jumalallisen johdatuksen merkit

GSAM 198.1”Onko Jumala yrittänyt mennä ottamaan itselleen kansan toisen kansan keskeltä koettelemuksilla, merkeillä ja ihmeillä, sodalla, voimallisella kädellä, ojennetulla käsivarrella ja suurilla kauhuilla, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä? Se näytettiin sinulle, jotta tietäisit, että Herra on Jumala; ei ole muuta hänen rinnallaan.”¹

GSAM 198.2Näin Herra toimi ottaessaan kansan pakanakansan keskuudesta, jotta Hän voisi johtaa heidät sinne, missä Hän voisi julistaa heille lakiaan ja antaa sen heille kivitauluihin kaiverrettuna. Näitä ihmeitä ei tehty heidän uteliaisuutensa tyydyttämiseksi, vaan jotta he tietäisivät varmuudella, että se, joka oli ”tehnyt suuria tekoja Egyptissä, ihmeellisiä tekoja Hamin maassa ja kauhistuttavia tekoja Punaisenmeren rannalla” (² ) ja joka oli puhunut heille Siinain palavan huipun tulen ja savun keskeltä, ei ollut kukaan muu kuin elävä ja tosi Jumala, kaiken luoja.

GSAM 198Mooseksen kutsu palavasta pensaasta

GSAM 198.3Mooses ei olisi voinut saada israelilaisia lähtemään Egyptistä pelkästään sanomalla heille: ”Kun paimensin laumoja autiomaassa, tunsin myötätuntoa teitä kohtaan orjuudessanne, ja nyt olen tullut johtamaan teidät pois Egyptistä, kuten yritin tehdä, kun surmasin egyptiläisen juuri ennen pakoani Midianin maahan.”

GSAM 199.1Tarvittiin palava pensas, joka ei palanut loppuun, ja liekkien keskeltä kuuluva ääni, jotta jopa Mooses vakuuttui siitä, että juuri hän oli se, jonka tuli ”mennä ja johtaa kansa pois Egyptistä”. Juuri tällä ihmeellisellä tavalla hän sai tehtävänsä, korkean ja pyhän kutsumuksensa, jonka ilmoitus kiinnitti välittömästi hänen veljiensä huomion ja valmisti heidän mielensä siihen, mitä oli tulossa, ja johti heidät siten hyväksymään Mooseksen Jumalan alaisena johtajanaan.

GSAM 199.2Jos koskaan on ollut aikaa Vapahtajan ylösnousemuksen jälkeen, jolloin hänen surulliset ja pettyneet seuraajansa tarvitsivat lohdutusta hänen läsnäolostaan ja rohkaisevista sanoistaan, se oli juuri silloin, kun osa surullisista ja vainotuista uskovista piti kiinni vakaasta uskostaan vuoden 1844 ”keskiyön huudon” jälkeen; ja jos Jumala armossaan koskaan on puhunut suoraan surullisille sieluille, näyttäisi siltä, että se olisi varmasti tapahtunut juuri sellaisena aikana ja juuri sellaiselle kansalle.

GSAM 199Lupaus Herran läsnäolosta

GSAM 199.3Hän, jonka toimintatavat ja keinot eivät ole rajoitettuja ja joka antoi Hengen lahjat seurakunnalleen ”kun hän nousi korkeuksiin” (³ ), lupasi olla seuraajiensa kanssa evankeliumin julistamisessa ”maailman loppuun asti”.

GSAM 199.4Koko matkan ajan Herra on ollut valmis osoittamaan voimaansa ja lahjojaan niille, jotka ovat etsineet häntä täysillä. Eikö hän sanonut antaessaan evankeliumin lähetystehtävän: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia; he puhuvat uusilla kielillä; he ottavat käsiinsä käärmeitä; ja jos he juovat jotain tappavaa, se ei heitä vahingoita; he panevat kätensä sairaiden päälle, ja he paranevat”?⁴

GSAM 199Hengen lahjat uskonpuhdistuksen aikana

GSAM 199.51500-luvun uskonpuhdistuksen aikana ja sitä seuranneina aikoina nähtiin joitakin ihmeellisiä Herran voiman osoituksia ja profetian lahjan ilmentymiä. D’Aubigné kertoo Johannes Husin profetioista. Charles Buck kertoo teoksessaan *Religious Anecdotes* George Wishartin profetioista vuodelta 1546. John Wesley kertoo teoksissaan Jonathan Pyrahin profetioista ja niiden täyttymisestä. Pastori J. B. Finley kertoo omaelämäkerrassaan merkittävästä näystä ja omasta parantumisestaan kesällä 1842. The Christian Advocate (metodistinen) julkaisi mielenkiintoisen kertomuksen merkittävästä näystä ja sen seurauksista, jotka annettiin kyseisen seurakunnan tohtori Bondille hänen palveluksensa aikana. Nämä olivat merkkejä niille, jotka nöyrästi etsivät Herraa, siitä, että Hän ei ollut muuttunut ja että Hän puhuisi edelleen kansalleen profeetallisen lahjan kautta.

GSAM 200Jäljelle jääneellä seurakunnalla on profetian henki

GSAM 200.1Raamatussa on selkeitä ja tarkkoja lausumia siitä, että Herra ilmentää erityisesti Henkensä lahjoja, ja erityisesti profetian lahjaa, niiden ihmisten keskuudessa, jotka odottavat Hänen tulemistaan. Ensimmäinen teksti, johon kiinnitämme huomiota, löytyy kirjeestä korinttilaisille, ja se kuuluu seuraavasti: ”Kiitän Jumalaani aina teidän puolestanne siitä Jumalan armosta, joka teille on annettu Jeesuksen Kristuksen kautta; että te olette rikastuneet hänessä kaikessa, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa; niin kuin Kristuksen todistus on vahvistettu teissä: niin että te ette jää jälkeen missään lahjassa; odottaen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemista; joka myös vahvistaa teidät loppuun asti, jotta te olisitte moitteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.”⁵

GSAM 200.2Ilmestyskirjassa luemme ”jäännöksestä” – viimeisestä evankeliumin seurakunnasta: ”Lohikäärme suuttui naiselle [seurakunnalle] ja lähti sotimaan hänen jälkeläistensä jäännöksen kanssa, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus.”⁶ Mikä on se ”Jeesuksen todistus”, kysymme, joka viimeisellä seurakunnalla on oltava ja joka vahvistuksessaan valmistaa tietä kaikkien Hengen lahjojen ilmentymiselle? Tähän kysymykseen löydämme vastauksen enkelin Johannekselle Patmos-saarella antamasta todistuksesta: ”Minä lankesin hänen jalkojensa juureen palvomaan häntä. Ja hän sanoi minulle: ’Älä tee sitä; minä olen sinun palvelustoverisi ja niiden veljiesi, joilla on Jeesuksen todistus; palvo Jumalaa, sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.’”⁷

GSAM 201.1Tämä enkelin antama määritelmä osoittaa, että juuri se ”profetian henki”, joka ilmenee Kristusta odottavassa seurakunnassa, valmistaa tien kaikille lahjoille, ja että ”jäännösseurakuntaa” vastaan käydään sotaa juuri sen vuoksi, että sillä on tämä lahja keskuudessaan.

GSAM 201Paavalin todistus lahjoista

GSAM 201.2Paavalin kirje tessalonikalaisille osoittaa, että Herran päivä – lopullinen tuomion täytäntöönpanon päivä – koittaa suurille joukoille ”kuin varas yöllä”; mutta se ei yllätä Herran uskollisia lapsia, sillä he ovat ”valon lapsia ja päivän lapsia”. Kehotuksissaan tälle valppaalle kansalle hän sanoo: ”Älkää sammuttako Henkeä. Älkää halveksiko profetioita. Kokeilkaa kaikkea; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.”⁸

GSAM 201.3Kreikkalaisesta sanasta propheteias, joka tässä on käännetty profetioiksi, Greenfield sanoo kreikkalaisessa sanakirjassaan: ”Profeetallisen lahjan käyttäminen tässä merkityksessä, 1. Tessalonikalaiskirje 5:20.” Tämän kanssa ovat yhtä mieltä myös Parkhurstin, Robinsonin sekä Liddellin ja Scottin sanakirjat. Tämä on siis selkeä todistus siitä, että todellinen profetian lahja on läsnä seurakunnassa, joka odottaa Kristuksen toista tulemista. Kehotus ei ole halveksia lahjaa, vaan koetella sitä; kun löydetään hyvä ilmentymä, on siitä ”pidettävä kiinni”.⁹

GSAM 201Lupauksen täyttyminen

GSAM 201.4Olemme tähän mennessä huomanneet, kuinka Herra alkoi ilmentää profetian lahjaa ensimmäisen ja toisen enkelin sanoman julistamisen aikana. Tämä lahja on kehittynyt entistä täydellisemmin 2 300 päivän päättymisen jälkeen. Herra valitsi tähän tarkoitukseen oman välineensä ja asetti edustajakseen henkilön, joka ei ainoastaan ollut luopunut kaikesta Hänen puolestaan, vaan jonka henki oli vaakalaudalla – ”heikoimmista heikoin”.¹⁰ Kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä neiti Ellen G. Harmon Portlandista, Mainesta, joka oli tuolloin vasta noin seitsemäntoistavuotias, alkoi saada ilmestyksiä Herralta.

GSAM 202.1Koska minulla on ollut tilaisuus keskustella niiden kanssa, jotka asuivat Portlandissa ensimmäisen näyn aikaan, ja koska tunsin myös rouva Hainesin, jonka talossa neiti Harmon sai ensimmäisen näynsä, kerron tosiseikat sellaisina kuin ne minulle näiltä henkilöiltä kerrottiin.

GSAM 202.2Neiti Harmon oli tuolloin erittäin kriittisessä terveydentilassa. Useiden viikkojen ajan hän oli tuskin pystynyt puhumaan muuta kuin kuiskaten. Eräs lääkäri oli todennut, että hänen vaivansa oli vesipöhöinen keuhkotuberkuloosi. Hän sanoi, että neidin oikea keuhko oli rappeutunut, vasen huomattavasti sairaana ja että myös sydän oli vaurioitunut. Lääkäri sanoi, ettei uskonut neidin voivan elää enää kovin kauan ja että hän saattoi menehtyä milloin tahansa. Hänen oli erittäin vaikea hengittää makuulla. Yöllä hän sai lepoa vain, kun hänet tuettiin sängyssä lähes istuma-asentoon. Toistuvat yskäkohtaukset ja keuhkoverenvuodot olivat heikentäneet hänen fyysistä voimaansa huomattavasti.

GSAM 202Neiti Harmonin ensimmäinen näky

GSAM 202.3Kun hän sai ensimmäisen näynsä, hän oli vierailulla rouva Hainesin luona. Oli aamu, ja he olivat kokoontuneet perheen yhteiseen hartaushetkeen. Paikalla oli viisi henkilöä, kaikki uskon sisaria. Muut olivat rukoilleet, ja neiti Harmon rukoili kuiskaten, kun Jumalan voima laskeutui ihmeellisellä tavalla, vaikuttamalla selvästi kaikkiin läsnäolijoihin, ja hetkessä hän menetti tietoisuuden kaikesta, mitä hänen ympärillään tapahtui – hän oli näyssä.

GSAM 202.4Seuraavassa kokouksessa hän kertoi Portlandin uskoville, mitä hänelle oli näytetty. He olivat täysin vakuuttuneita siitä, että se oli peräisin Herralta. Portlandissa oli tuolloin noin kuusikymmentä ihmistä, jotka tunnustivat sen Herran työksi. Näkyyn sekä sen kertomiseen liittyi voima, joka voi olla peräisin vain Jumalalta. Häntä valtasi jatkuvasti juhlallinen tunne ikuisista asioista, ja hän näytti olevan täynnä sanoinkuvaamatonta kunnioitusta siitä, että juuri niin nuori ja heikko ihminen kuin hän oli valittu välineeksi, jonka kautta Herra välittäisi valoa kansalleen. Hän kertoi, että näyssä hän tuntui olevan säteilevien enkelien ympäröimä taivaan loistavissa saleissa, joissa kaikki on iloa ja rauhaa, ja että oli surullista herätä tämän kuolevaisen elämän epätyydyttävään todellisuuteen.

GSAM 203Yhteenveto ensimmäisestä näystä

GSAM 203.1Seuraava lyhyt yhteenveto hänen ensimmäisestä näystään, sellaisena kuin hän sen kertoi portlandilaisille uskoville, antaa jonkinlaisen käsityksen kaikkien näiden näkyjen luonteesta:—

GSAM 203.2”Rukoillessani Jumalan voima laskeutui minuun tavalla, jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Olin valon ympäröimä ja nousin yhä korkeammalle maasta. Käännyin etsimään adventtilaisia maailmasta, mutta en löytänyt heitä, kun ääni sanoi minulle: ’Katso uudelleen ja katso hieman korkeammalle.’ Tällöin kohotin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, joka kulki korkealla maailman yläpuolella. Tällä polulla adventtilaisten joukko matkusti kaupunkiin, joka sijaitsi polun toisessa päässä. Heillä oli kirkas valo asetettuna takanaan polun ensimmäisessä päässä, ja enkeli kertoi minulle, että se oli ’keskiyön huuto’. Se loisti koko polun varrella ja valaisi heidän jalkojaan, jotta he eivät kompastuisi. Ja jos he pitivät katseensa kiinnitettynä Jeesukseen, joka oli aivan heidän edessään ja johti heitä kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät; he sanoivat, että kaupunki oli kaukana, ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne jo aiemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostamalla loistavan oikean kätensä, ja hänen käsivarrestaan säteili kirkas valo, joka leijui adventtilaisten ylle, ja he huusivat: Halleluja! Toiset kiistivät hätiköidysti takanaan olevan valon ja sanoivat, ettei se ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin kauas. Näiden takana oleva valo sammui, jättäen heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen, ja he kompastuivat, irrottivat katseensa kohteesta, menettivät Jeesuksen näkyvistä ja putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Pian kuulimme Jumalan äänen, joka oli kuin monien vesien pauhu, ja se ilmoitti meille Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken. Elävät pyhät tunsivat ja ymmärsivät äänen, kun taas jumalattomat luulivat sitä ukkoseksi ja maanjäristykseksi. Kun Jumala ilmoitti ajan, Hän vuodatti meidän päällemme Pyhän Hengen, ja kasvomme alkoivat kirkastua ja loistaa Jumalan kirkkaudessa, kuten Mooseksen kasvot silloin, kun hän laskeutui Siinain vuorelta.”¹¹

GSAM 204Kuvaus rouva Whiten tilasta näyn aikana

GSAM 204.1Ennen kuin jatkamme tämän jännittävän kertomuksen lukemista Jumalan Hengen ihmeellisestä ilmentymästä, esitän muutamia tosiasioita, jotka liittyvät näkyihin. Ensimmäisen kerran näin rouva E. G. Whiten (ent. neiti Harmon) lokakuussa 1852. Sinä päivänä näin hänet näyssä, joka kesti yli tunnin. Siitä lähtien minulla on ollut etuoikeus nähdä hänet näyssä noin viisikymmentä kertaa. Olen ollut läsnä, kun lääkärit ovat tutkineet häntä tässä tilassa, ja pidän ilona todistaa siitä, mitä olen nähnyt ja tiedän. Luotan siihen, ettei tämän tapauksen tosiasioiden kertomusta hylätä huolimattomasti niiden sattumanvaraisten oletusten vuoksi, joita esittävät ne, jotka eivät ole koskaan nähneet häntä tässä tilassa.

GSAM 204.2Siirtyessään näkyyn hän huutaa kolme kertaa hurmaavasti ”Kunnia!”, ja huudot kaikuvat ja kaikuvat uudelleen; toinen ja erityisesti kolmas ovat heikompia, mutta jännittävämpiä kuin ensimmäinen, ja ääni muistuttaa sellaista, joka kuuluu melko kaukaa ja on juuri katoamassa kuulon ulottumattomiin. Noin neljän tai viiden sekunnin ajan hän näyttää kaatuvan kuin pyörtynyt tai voimansa menettänyt henkilö; sen jälkeen hän näyttää täyttyvän välittömästi yli-inhimillisellä voimalla, joskus nousten heti jaloilleen ja kävellen ympäri huonetta. Kädet ja käsivarret liikkuvat usein, osoittaen oikealle tai vasemmalle hänen kääntäessään päätään. Kaikki nämä liikkeet suoritetaan erittäin sulavasti. Missä asennossa käsi tai käsivarsi sitten onkin, kukaan ei pysty siirtämään sitä. Hänen silmänsä ovat aina auki, mutta hän ei räpytä silmiään; hänen päänsä on koholla, ja hän katsoo ylöspäin, ei tyhjällä katseella, vaan miellyttävällä ilmeellä, joka eroaa normaalista vain siinä, että hän näyttää katsovan tarkkaavaisesti jotakin kaukaista kohdetta. Hän ei hengitä, mutta hänen pulssinsa lyö säännöllisesti. Hänen ilmeensä on miellyttävä, ja hänen kasvojensa väri on yhtä punertava kuin hänen luonnollisessa tilassaan.

GSAM 205Verrattuna Danielin kokemukseen

GSAM 205.1Hänen tilansa hengityksen, voimien menettämisen ja sen suhteen, että hänestä tuli vahva, kun Jumalan enkeli kosketti häntä, sopivat täydellisesti yhteen profeetta Danielin antaman kuvauksen kanssa omasta kokemuksestaan näyssä, kun hän sanoo: ”Siksi jäin yksin ja näin tämän suuren näyn, eikä minussa ollut enää voimaa; sillä kauneuteni muuttui minussa mädännykseksi, enkä säilyttänyt voimaa.” ”Sillä kuinka tämän minun herrani palvelija voisi puhua tämän minun herrani kanssa? Sillä voimani loppuivat heti, eikä minussa ole enää hengitystä jäljellä. Silloin tuli jälleen eräs, joka näytti ihmiseltä, ja kosketti minua; hän vahvisti minua ja sanoi: ’Oi, suuresti rakastettu mies, älä pelkää; rauha olkoon sinulle; ole vahva, kyllä, ole vahva.’ Ja kun hän oli puhunut minulle, minä vahvistuin ja sanoin: ’Puhu, herrani, sillä sinä olet vahvistanut minut.’”¹²

GSAM 205SILMINNÄKIJÖIDEN LAUSUNNOT

GSAM 205M. G. Kellogg, lääkäri

GSAM 205.2Rouva Whiten tilasta näyn aikana on paikallaan mainita muutamia silminnäkijöiden lausuntoja. Ensimmäinen on M. G. Kelloggilta, lääketieteen tohtorilta, joka viittaa ensimmäiseen näkyyn, joka annettiin Michiganissa 29. toukokuuta 1853 Tyronessa, Livingstonin piirikunnassa pidetyssä kokouksessa. Hän sanoo:—

GSAM 206.1”Sisar White oli näyssä noin kaksikymmentä minuuttia tai puoli tuntia. Kun hän vaipui näkyyn, jokainen läsnäolija tuntui aistivan Jumalan voiman ja läsnäolon, ja jotkut meistä todellakin tunsivat Jumalan Hengen lepäävän voimakkaasti päällämme. Olimme kokoontuneet rukoukseen ja seurakunnan kokoukseen sapattiaamuna noin kello yhdeksän. Veli White, isäni ja sisar White olivat rukoilleet, ja minäkin rukoilin sillä hetkellä. Mitään kiihkeää tunnelmaa tai ilmentymiä ei ollut. Me kuitenkin rukoilimme hartaasti Jumalaa, että Hän siunaisi kokousta läsnäolollaan ja siunaisi työtä Michiganissa. Kun sisar White päästeli sen riemukkaan huudon ’Kunnia! k-u-n-n-i-a-! k-u-n-n-i-a-!’, jonka olette kuulleet hänen päästävän niin usein, kun hän menee näkyyn, veli White nousi ylös ja ilmoitti kuulijoille, että hänen vaimonsa oli näyssä. Selvitettyään, millaisia hänen näkynsä olivat ja että hän ei hengittänyt näyn aikana, hän kutsui kaikki halukkaat tulemaan eteen ja tarkastamaan hänet. Tohtori Drummond, lääkäri, joka oli myös ensimmäisen päivän adventistien saarnaaja ja joka (ennen kuin näki hänet näyssä) oli julistanut, että hänen näkynsä olivat mesmerististä alkuperää ja että hän voisi aiheuttaa hänelle näyn, astui eteen ja muuttui perusteellisen tarkastelun jälkeen hyvin kalpeaksi ja totesi: ’Hän ei hengitä!’

GSAM 206.2”Olen täysin varma, ettei hän hengittänyt tuolloin ollessaan näyssä, eikä missään muussakaan niistä lukuisista näyistä, joita hänellä on ollut minun ollessani läsnä. Näystä herääminen oli yhtä selvä merkki kuin siihen vaipuminenkin. Ensimmäinen merkki siitä, että näky oli päättynyt, oli se, että hän alkoi jälleen hengittää. Hän otti ensimmäisen henkäyksensä syvään, pitkään ja täyteen, tavalla, joka osoitti, että hänen keuhkonsa olivat olleet täysin tyhjät ilmasta. Ensimmäisen hengähdyksen jälkeen kului useita minuutteja, ennen kuin hän otti toisen hengähdyksen, joka täytti keuhkot täsmälleen samalla tavalla kuin ensimmäinenkin; sitten seurasi kahden minuutin tauko ja kolmas hengähdys, minkä jälkeen hengitys normalisoitui.” Allekirjoitus: ”M. G. Kellogg, M.D., Battle Creek, Mich., 28. joulukuuta 1890.”

GSAM 207F. C. Castle

GSAM 207.1Esitämme seuraavan lausunnon henkilöltä, joka oli todistamassa rouva Whiten lääkärintarkastusta tämän ollessa näyn vallassa Stowessa, Vermontissa, kesällä 1853. Hän sanoo:—

GSAM 207.2”Paikalla oli lääkäri, joka tutki rouva Whitea viisautensa ja tietämyksensä mukaisesti selvittääkseen ilmiön syyn. Sytytetty kynttilä pidettiin lähellä hänen silmiään, jotka olivat aivan auki; yksikään silmän lihas ei liikkunut. Sitten lääkäri tutki hänen pulssinsa ja hengityksensä, eikä hengitystä ollut. Tuloksena lääkäri oli vakuuttunut siitä, ettei ilmiötä voitu selittää luonnollisilla tai tieteellisillä periaatteilla.” Allekirjoitus: ”F. C. Castle.”

GSAM 207D. H. Lamson

GSAM 207.3Seuraavat todistukset liittyvät tutkimukseen, joka tehtiin rouva Whiten ollessa näyssä, kokouksessa, joka pidettiin pastori James Whiten kotona Monroe Streetillä, Rochesterissa, New Yorkissa, 26. kesäkuuta 1854:—

GSAM 207.4”Olin silloin seitsemäntoista vuotta vanha. Minusta tuntuu, että voin melkein kuulla ne jännittävät huudot ’K-u-n-n-i-a!’, jotka hän lausui. Sitten hän vajosi takaisin lattialle, ei kaatuen, vaan vajoten lempeästi, ja hänet tuettiin avustajan käsivarsilla. Sisään tuli kaksi lääkäriä, vanha mies ja nuori mies. Veli White halusi, että he tutkisivat sisar Whitea tarkasti, minkä he tekivätkin. Paikalle tuotiin peili, ja toinen heistä piti sitä hänen suunsa edessä, kun hän puhui; mutta hyvin pian he luopuivat siitä ja sanoivat: ’Hän ei hengitä.’ Sitten he tutkivat tarkasti hänen kylkiään hänen puhuessaan löytääkseen merkkejä syvästä hengityksestä, mutta eivät löytäneet niitä. Kun he saivat tämän osan tutkimuksesta päätökseen, hän nousi jaloilleen, yhä näyn vallassa, pitäen Raamattua korkealla, kääntäen sivulta toiselle ja lainaillen oikein, vaikka silmät katselivat ylöspäin ja poispäin kirjasta.

GSAM 208.1”Hänellä oli näky seitsemästä viimeisestä vitsauksesta. Sitten hän näki pyhien voiton, ja voin ikään kuin kuulla hänen riemuhuutonsa vieläkin. Näistä tosiasioista annan vapaaehtoisesti todistuksen.” Allekirjoitus: ”Pastori D. H. Lamson, Hillsdale, Michigan, 8. helmikuuta 1893.”

GSAM 208Rouva Drusilla Lamson

GSAM 208.2Toinen todistus samasta lääkärintarkastuksesta on peräisin rouva Drusilla Lamsonilta, pastori Lamsonin serkun leskeltä ja Clifton Springsin, New Yorkin, parantolan johtajalta. Puhuessaan 26. kesäkuuta 1854 pidetystä kokouksesta hän sanoo:—

GSAM 208.3”Muistan kokouksen, jossa koe tehtiin, nimittäin sen, jolla testattiin sitä, mitä veli White oli usein sanonut, eli että sisar White ei hengittänyt näyn aikana, mutta en muista läsnä olleen lääkärin nimeä... Sen on täytynyt olla tohtori Fleming, sillä hän oli lääkäri, jota toisinaan kutsuttiin neuvonantajaksi. Hän on kuitenkin nyt kuollut. Voin sanoa ainakin sen verran, että koe tehtiin, eikä peilissä näkynyt mitään merkkejä hengityksestä.” Allekirjoitus: ”Drusilla Lamson, Clifton Springs, New York, 9. maaliskuuta 1893.”

GSAM 208.4Vielä yksi todistus henkilöltä, joka oli läsnä edellä mainitussa tilanteessa:—

GSAM 208Daavid Seeley

GSAM 208.5”Tällä todistan, että olen lukenut edellä mainitut Daavid Lamsonin ja rouva Drusilla Lamsonin todistukset, jotka koskevat lääkärin lausuntoa tutkittaessa rouva E. G. Whitea tämän ollessa näyssä 26. kesäkuuta 1854. Olin läsnä kyseisessä kokouksessa ja todistin tutkimuksen. Olen samaa mieltä siitä, mitä veli ja sisar Lamson ovat kertoneet, ja haluaisin vielä lisätä, että tutkimuksen suorittivat tohtori Fleming ja toinen nuorempi lääkäri. Kun rouva White nousi jaloilleen, kuten he ovat kertoneet, ja siteerasi Raamatun tekstejä, tohtori Fleming pyysi sytytettyä kynttilää. Hän piti kynttilää mahdollisimman lähellä rouvan huulia polttamatta häntä ja suoraan hänen hengityksensä suuntaan siltä varalta, että hän hengittäisi. Liekki ei välkkynyt lainkaan. Sitten tohtori sanoi painokkaasti: ’Tämä ratkaisee asian lopullisesti: hänen ruumiissaan ei ole hengitystä.’” Allekirjoitus: ”Daavid Seeley, Fayette, Iowa, 20. elokuuta 1897.”

GSAM 209Herra ja rouva A. F. Fowler

GSAM 209.1Seuraavat lausunnot liittyvät tutkimukseen, joka tehtiin, kun rouva White oli näyssä Waldron’s Hallissa, Hillsdalessa, Michiganissa, helmikuussa 1857. Tohtori Lord, Hillsdalessa viisikymmentä vuotta toiminut lääkäri, suoritti erittäin huolellisen tutkimuksen, josta esitän seuraavat todistukset:—

GSAM 209.2”Olimme läsnä, kun (helmikuussa 1857) sisar E. G. White sai näyn Waldron’s Hallissa, Hillsdalessa. Tohtori Lord suoritti tutkimuksen ja sanoi: ’Hänen sydämensä lyö, mutta hengitystä ei ole. Elämää on, mutta keuhkot eivät toimi; en osaa selittää tätä tilaa.’” Allekirjoitus: ”A. F. Fowler, rouva A. F. Fowler, Hillsdale, Michigan, 1. tammikuuta 1891.”

GSAM 209C. S. Glover

GSAM 209.3Seuraavassa on toinen lausunto samasta näystä:—

GSAM 209.4”Olin paikalla, kun sisar White sai edellä mainitun näyn Waldron’s Hallissa, Hillsdalessa. Edellä olevan lausunnon lisäksi kuulin lääkärin sanovan, että sisar Whiten tila näyssä oli ’hänen tietämyksensä ulottumattomissa’. Hän sanoi myös: ’Siinä on jotain yliluonnollista.’” Allekirjoitus: ”C. S. Glover, Battle Creek, Mich., 19. tammikuuta 1891.”

GSAM 209Herra ja rouva Carpenter

GSAM 209.5Tässä on kolmas lausunto samasta tapauksesta:—

GSAM 209.6”Tällä todistamme, että olimme läsnä Waldron’s Hallissa, Hillsdalessa, Michiganissa, helmikuussa 1857, kun rouva E. G. White sai näyn ja kun tohtori Lord tutki häntä tuossa tilassa, ja kuulimme hänen julkisen lausuntonsa tapauksesta, sellaisena kuin veli ja sisar Fowler ovat sen edellä esittäneet.” Allekirjoittaneet: ”W. R. Carpenter, Eliza Carpenter, Noblesville, Indiana, 30. elokuuta 1891.”

GSAM 210D. T. Bourdeau

GSAM 210.1Seuraavaksi kiinnitetään huomionne kokeeseen, joka tehtiin, kun rouva White oli näyssä Buck’s Bridgessä, St. Lawrence Countyssa, New Yorkissa:—

GSAM 210.2”28. kesäkuuta 1857 näin sisar Ellen G. Whitea näyssä ensimmäistä kertaa. En uskonut näkyihin, mutta yksi seikka monien muiden joukosta, jonka voin mainita, vakuutti minut siitä, että hänen näkynsä olivat peräisin Jumalalta. Varmistaakseni, hengittikö hän vai ei, laitoin ensin käteni hänen rintaansa riittävän pitkäksi ajaksi todetakseni, ettei keuhkojen liike ollut sen suurempi kuin ruumiilla olisi ollut. Sitten laitoin käteni hänen suunsa päälle ja puristin hänen sieraimensa peukalon ja etusormen väliin niin, ettei hänen ollut mahdollista hengittää ulos tai sisään, vaikka hän olisi halunnutkin. Pidin häntä näin kädelläni noin kymmenen minuuttia, riittävän kauan, jotta hän olisi tavanomaisissa olosuhteissa tukehtunut; tämä koettelemus ei vaikuttanut häneen lainkaan. Todistettuani tämän ihmeellisen ilmiön en ole kertaakaan ollut taipuvainen epäilemään hänen näkyjensä jumalallista alkuperää.” Allekirjoitus: ”D. T. Bourdeau, Battle Creek, Mich., 4. helmikuuta 1891.”

GSAM 210Henkivälittäjä-lääkäri testaa näyn

GSAM 210.3Mainitsen vielä yhden lääketieteellisen tutkimuksen, jonka todistin Parkvillessä, St. Josephin piirikunnassa, Michiganissa, 12. tammikuuta 1861.

GSAM 210.4Kun rouva White oli päättänyt saarnansa suurelle seurakunnalle, joka oli kokoontunut adventistien seurakuntataloon, Jumalan siunaus laskeutui hänen ylleen poikkeuksellisen voimakkaasti, ja hän vaipui näkyyn istuessaan tuolissaan. Paikalla oli tohtori Brown, fyysisesti terve ja vahva mies, joka oli henkivälittäjä. Hän oli sanonut, että rouva Whiten näyt olivat samanlaisia kuin henkivälittäjän näyt ja että jos rouva White saisi näyn hänen läsnäollessaan, hän voisi herättää hänet siitä minuutissa. Kaikkia halukkaita pyydettiin tulemaan eteen ja varmistumaan tarkastamalla rouva Whiten tilasta näyn aikana. Tohtori astui esiin, mutta ennen kuin hän oli ehtinyt edes puoliksi suorittaa tarkastustaan, hän muuttui kuolemankalpeaksi ja vapisi kuin haavanlehti. Pastori White kysyi: ”Kertoisiko tohtori hänen tilastaan?” Tohtori vastasi: ”Hän ei hengitä”, ja kiiruhti kohti ovea. Oven luona olleet, jotka tiesivät hänen kerskailustaan, sanoivat: ”Mene takaisin ja tee niin kuin lupasit; tuo se nainen pois näystä.” Suuressa levottomuudessa hän tarttui ovenkahvaan, mutta hänen ei sallittu avata ovea, ennen kuin oven lähellä olleet kysyivät: ”Tohtori, mikä hätänä?” Hän vastasi: ”Vain Jumala tietää; päästäkää minut ulos tästä talosta”, ja ulos hän meni.

GSAM 211.1Oli ilmeistä, että henki, joka vaikutti häneen meediona, ei ollut sen enempää rauhassa sen voiman läsnäollessa, joka hallitsi rouva Whitea näyssä, kuin olivatkaan riivatut Vapahtajan aikoina, jotka kysyivät: ”Oletko tullut tänne piinaamaan meitä ennen aikojaan?”¹³

GSAM 211.2Tässä tilanteessa näkyy samankaltaisuus profeetta Danielin kokemukseen. Kun hän joutui Herran Hengen kautta näkyyn, läsnä olleet kaldealaiset – pakanat, jotka eivät tunteneet sitä Henkeä – kauhistuivat suuresti ja ”pakenivat piiloutumaan”.¹⁴

GSAM 211Neiti Harmon sai kehotuksen kertoa näkyistään

GSAM 211.3Noin viikon kuluttua ensimmäisestä näystään, isänsä talossa pidetyssä kokouksessa, neiti Harmon sai toisen näyn, jossa häntä kehotettiin kertomaan muille, mitä hänelle oli paljastettu . Hän oli suuressa hämmennyksessä siitä, kuinka hän voisi täyttää Herran käskyn. Hänen terveytensä oli niin heikko, että hän kärsi todellisesta ruumiillisesta tuskasta, ja kaikesta päätellen hänellä oli jäljellä vain vähän elinaikaa. Hän oli vasta seitsemäntoista vuotta vanha, pienikokoinen ja hento, tottumaton seurusteluun sekä luonteeltaan niin arka ja vetäytyvä, että vieraiden kohtaaminen oli hänelle tuskallista. Hän rukoili hartaasti useita päiviä ja pitkälle yöhön, että tämä taakka poistettaisiin ja annettaisiin jollekin toiselle, joka kykenisi kantamaan sitä paremmin. Mutta velvollisuuden valo ei koskaan muuttunut, ja enkelin sanat kaikuivat jatkuvasti: ”Kerro muille, mitä olen sinulle ilmoittanut.”

GSAM 212.1Tässä hämmentyneessä mielentilassa neiti Harmon osallistui toiseen kokoukseen, joka pidettiin hänen isänsä talossa. Tässä kokouksessa koko seurakunta yhdisti voimansa rukoillakseen vilpittömästi hänen puolestaan, ja jälleen kerran hän vihki itsensä Herralle ja tunsi olevansa valmis toimimaan Hänen kunniakseen. Hänen rukoillessaan paksu pimeys, joka oli ympäröinyt häntä, hälveni; ja kuten hän myöhemmin kertoi, kirkas valo, kuin tulipallo, tuli häntä kohti, ja kun se laskeutui hänen ylleen, hänen voimansa katosi, ja hän tunsi olevansa Jeesuksen ja enkelien läsnäolossa. Jälleen toistettiin: ”Kerro muille, mitä olen sinulle ilmoittanut.” Hän sanoi rukoilleensa hartaasti, että jos hänen täytyisi mennä kertomaan, mitä Herra oli hänelle näyttänyt, hänet säästettäisiin ylpistymiseltä. Sitten eräs enkeli kertoi hänelle, että hänen rukoukseensa oli vastattu ja että jos hän olisi vaarassa ylpistyä, häntä koettelisi sairaus. Enkeli sanoi hänelle: ”Jos välität sanoman uskollisesti ja kestät loppuun asti, saat syödä elämän puun hedelmää ja juoda elämän veden virrasta.”

GSAM 212Neiti Harmonin vierailu Polandissa, Mainessa

GSAM 212.2Neiti Harmonille oli näytetty, että hänen täytyi mennä Polandiin, Maineen, ja kertoa näystään. Tämän kolmannen näyn jälkeisenä päivänä, kaikkien yllätykseksi, hänen lankonsa ajoi neiti Harmonin isän talon ovelle ja ehdotti, että veisi hänet Polandiin. Siellä ollessaan hän piti kokouksen, jossa kertoi näystään. Hazen Foss,¹⁵ joka oli epätoivossa, ei suostunut osallistumaan tilaisuuteen, mutta kuunnellessaan oven takaa hän kuuli neiti Harmonin kertovan näystään ja sanoi: ”Näky, jonka hän on kertonut, on niin lähellä sitä, mitä minulle näytettiin, kuin kaksi ihmistä voi kuvata samaa asiaa.” Seuraavana aamuna hän tapasi yllättäen neiti Harmonin ja kehotti tätä olemaan ”uskollinen kantamaan taakkaa ja kertomaan todistukset, jotka Herra hänelle antaisi, niin Jumala ei hylkäisi häntä”. Muille hän sanoi: ”Tämä on se väline, jolle Herra on asettanut tämän taakan.” Hänen piti varmasti tietää, sillä hän oli nähnyt sen henkilön näyssä, jossa hänelle kerrottiin, että taakka oli ”otettu pois” häneltä.

GSAM 213.1Neiti Harmonin tehtävänä oli siitä lähtien kulkea paikasta toiseen Uuden-Englannin osavaltioissa ja kertoa siitä, mitä hänelle oli näytetty. Joissakin tapauksissa hänelle kerrottiin näyssä, minne hänen tulisi mennä, ja myös mitä vaikeuksia hän tulisi kohtaamaan. Hänen sanomansa olivat erityisesti nuhteita niille, jotka olivat ajautumassa Kristuksen hengellisen tulemisen oppiin, ja rohkaisua kaikille pitää kiinni aiemmista kokemuksista.

GSAM 213.2Hän kertoo kokemuksestaan: ”Muutamat lakkasivat kokonaan työstä ja erottivat joukostansa kaikki ne, jotka eivät omaksuneet heidän katsantokantaansa tässä suhteessa... Jumala ilmaisi nämä erehdykset minulle näyssä ja lähetti minut harhaanpoikenneiden lastensa luo niistä puhumaan. Mutta monet heistä hylkäsivät sanoman kokonaan soimaten minua muodostautumisesta tämän maailman mukaan. Toisaalta nimiadventistit väärin syyttivät minua kiihkoilusta, ja muutamat ilkeämielisyydessään leimasivat minut fanatismin johtajaksi, vaikka minä todellisuudessa työskentelin sitä vastaan.”¹⁶ Tästä saamme tarkempaa tietoa seuraavassa luvussa.