Luku 21 — Työn ohjaava käsi

GSAM 322.1”Minä opetan sinua ja opastan sinua tiellä, jota sinun on kuljettava.”¹

GSAM 322.2Sille, joka luottaa Herraan, Hänen huolenpitonsa ilmenee jatkuvasti. On kuitenkin hetkiä, jolloin tämä huolenpito tulee erityisen selvästi esiin, kuten erityiset pelastukset näkyvistä ja näkymättömistä pahoista ja vaaroista sekä suoraan Jumalan johdatuksen kautta avautuvat mahdollisuudet Hänen totuutensa levittämiseen. Juuri näitä aiheita tämä luku käsittelee.

GSAM 322Ensimmäinen näky Michiganissa

GSAM 322.3Toukokuussa 1853 pastori White ja hänen vaimonsa vierailivat Michiganissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun he olivat käyneet New Yorkin Buffalon länsipuolella. Toukokuun viimeisenä sapattina he olivat Tyronessa, ja siellä rouva Whitelle näytettiin näyssä osavaltion eri sapattia noudattavat seurakunnat sekä varoitukset vaikutuksista, jotka saattoivat toimia heitä vastaan. 2. kesäkuuta Jacksonissa hän kirjoitti kahdeksan sivua foolscap-paperille ja kuvasi joitakin niistä asioista, jotka hänelle oli näytetty. Hän antoi minulle lyijykynäkopion näystä sillä ehdolla, että toimittaisin hänelle siistin, musteella kirjoitetun kopion.

GSAM 322Nainen, joka väitti olevansa pyhä

GSAM 322.4Muiden näytettyjen asioiden joukossa kuvattiin tapaus, jossa eräs nainen yritti tunkeutua seurakuntamme joukkoon. Hän sanoi, että tämä nainen tunnusti suurta pyhyyttä. Rouva White ei ollut koskaan tavannut häntä eikä tiennyt hänestä mitään muuta kuin sen, mitä hänelle oli ilmoitettu tässä näyssä. Hän kertoi paitsi naisen toimintatavoista myös siitä, että kun häntä nuhdeltaisiin, hän ottaisi tekopyhän ilmeen ja sanoisi: ”Herra tietää sydämeni.” Hän sanoi, että tämä nainen matkusti ympäri maata nuoren miehen kanssa, kun taas hänen aviomiehensä, vanha mies, oli kotona tekemässä työtä elättääkseen heidät heidän pahassa elämäntavassaan. Rouva White sanoi, että Herra oli näyttänyt hänelle, että ”huolimatta naisen pyhyyden teeskentelystä, hän ja nuori mies olivat syyllistyneet seitsemännen käskyn rikkomiseen.” Kun minulla oli tämän tapauksen kirjallinen kuvaus taskussani, odotin hieman huolestuneena nähdäkseni, miten asiat kehittyisivät.

GSAM 323Kokous Vergennesissä, Michiganissa

GSAM 323.1Pidimme kokouksia Jacksonissa, Battle Creekissä, Bedfordissa ja Hastingsissa, ja saavuimme sitten Vergennesiin, Kentin piirikuntaan, joka osoittautui naisen asuinpaikaksi. Saavuimme paikkaan, jossa aioimme yöpyä, 11. kesäkuuta, vähän ennen sapattia. Majoituspaikkamme oli aiemmin kristillisen kirkkokunnan pastorina toimineen pastori Whiten koti. Koska kyseessä oli vasta asutettu alue, kokouksiamme varten oli tehty valmistelut suuressa, vasta rakennetussa ladossa, joka sijaitsi kolme mailia kauempana, ja näyssä nähty nainen asui, kuten kävi ilmi, vielä kaksi mailia kokouspaikasta kauempana.

GSAM 323Todistus fanaatikolle

GSAM 323.212. kesäkuuta kello 10.30 aamulla kokoontuimme navettaan kokoukseen. Rouva White istui puhujakorokkeen vasemmassa päässä, minä istuin hänen vieressään, pastori Cornell minun vieressäni, ja pastori White oli puhujakorokkeen oikealla puolella puhumassa. Kun hän oli puhunut noin viisitoista minuuttia, vanha mies ja nuori mies tulivat yhdessä sisään ja istuutuivat eturiviin puhujakorokkeen viereen. Heidän seurassaan oli pitkä, hoikka, tummaihoinen nainen, joka istuutui oven lähelle. Pastori Whiten lyhyen puheen jälkeen rouva White nousi ylös ja aloitti puheensa puhumalla siitä, kuinka huolellisesti palvelijoiden tulisi toimia, jotta he eivät vahingoittaisi heille uskottua työtä, käyttäen raamatunlauseita: ”Olkaa puhtaat, te, jotka kannatte Herran astioita.” Hän sanoi, ettei ole Jumalan tahto kutsua naista matkustamaan ympäri maata kenenkään muun miehen kuin aviomiehensä kanssa. Lopuksi hän sanoi selvästi:

GSAM 323.2”Se nainen, joka hetki sitten istuutui oven lähelle, väittää, että Jumala on kutsunut hänet saarnaamaan. Hän matkustaa tämän nuoren miehen kanssa, joka juuri istuutui pöydän eteen, kun taas tämä vanha mies, hänen aviomiehensä – Jumala armahtakoon häntä! – raataa kotona ansaitakseen elantonsa, jota he käyttävät jatkaakseen pahuuttaan. Hän väittää olevansa hyvin pyhä – pyhitetty – mutta kaikesta pyhyyden teeskentelystään huolimatta Jumala on osoittanut minulle, että hän ja tämä nuori mies ovat syyllistyneet seitsemännen käskyn rikkomiseen.”

GSAM 324.1Kaikki läsnäolijat tiesivät, että rouva White ei ollut koskaan nähnyt näitä henkilöitä ennen kuin he tulivat navettaan. Se, että hän tunnisti heidät ja kuvaili heidän luonteensa sillä tavalla kuin hän teki, vaikutti läsnäolijoiden mieliin, vahvisti heidän luottamustaan ja vahvisti heidän uskoaan näkyihin.

GSAM 324Ennustetut sanat lausuttiin

GSAM 324.2Kun rouva White antoi todistuksensa, katseet kohdistuivat huolestuneina rouva Alcottiin, naiseen, jota oli nuhdeltu, nähdäkseen, miten hän otti sanotun vastaan ja mitä hän aikoi tehdä ja sanoa. Jos hän olisi ollut syytön häntä vastaan esitettyihin syytöksiin, olisi luonnollisesti odotettu, että hän nousisi ylös ja kiistäisi koko asian. Jos hän olisi syyllinen ja törkeästi turmeltunut, hän ei ehkä olisi liian hyvä kiistämään kaikkea, vaikka tietäisikin sen olevan totta. Sen sijaan hän teki juuri sen, mitä todistuksessa sanottiin hänen tekevän, kun häntä nuhdeltiin. Hän nousi hitaasti jaloilleen, kun kaikkien katseet olivat kiinnittyneet häneen, ja otti tekopyhän ilmeen kasvoilleen, sanoi hitaasti: ”Herra… tietää… sydämeni”, ja istuutui sanomatta enää sanaakaan. Hän oli sanonut juuri sen, mitä todistuksessa sanottiin hänen sanovan, ja sanonut sen samalla tavalla.

GSAM 325Syyllisyyden tunnustaminen

GSAM 325.1On totta, että Jumala tunsi heidän sydämensä, ja he tiesivät olevansa syyllisiä syytteeseen; sillä myöhemmin nuori mies sanoi herra Gardnerille, joka asui samassa paikassa ja kuulusteli häntä tarkasti asiasta: ”Herra Gardner, se mitä rouva White sanoi meistä, oli liiankin totta;” ja nainen, joka oli kertonut rouva Wilsonille Greenvillessä vuonna 1862, ettei hän ”uskaltanut sanoa sanaakaan sisar Whitea vastaan, jotta häntä ei pidettäisi Jumalaa vastaan taistelevana”, myönsi, että se, mitä hänestä ja nuoresta miehestä oli paljastettu, oli totta.

GSAM 325Messenger-ryhmä

GSAM 325.2Syksyllä 1853 muutama tyytymätön henkilö Michiganissa yhdisti voimansa ja aloitti lehden julkaisemisen nimeltä Messenger of Truth. Tämän lehden ja sen johtajien tehtävänä näytti olevan pikemminkin tuhoaminen ja maineen tahraaminen kuin rakentaminen. Sen sivuille oli sisällytetty monia valheita, jotka häiritsivät työtämme sanoman parissa; ja koska tämä oli ensimmäinen kokemuksemme tällaisesta avoimesta hyökkäyksestä, pidimme velvollisuutenamme kumota heidän panettelevat väitteensä. Tämä vei aikaa, joka olisi pitänyt käyttää meille uskotun totuuden edistämiseen, ja se sopi hyvin Saatanan tarkoituksiin, joka oli epäilemättä tämän vastustuksen yllyttäjä. Ja näin tilanne jatkui 20. kesäkuuta 1855 iltaan asti, jolloin pastori White ja hänen vaimonsa, pastori Cottrell sekä minä olimme juuri päättäneet kokouksen Oswegossa, New Yorkissa. Meitä oli kokouksessa häirinnyt eräs Lillis, joka tuli sisään ja jakoi noita herjaavia asiakirjoja ihmisten keskuudessa. Jälleen nousi esiin kysymys velvollisuudestamme tässä asiassa. Kaikki aiemmat yritykset vastata heidän valheisiinsa olivat johtaneet vain siihen, että he keksivät lisää valheita.

GSAM 325Neuvo ja ennustus

GSAM 325.3Sinä iltana John Placen talossa Oswegon kaupungissa pidetyssä rukouskokouksessa rouva White sai näyn, jossa hänelle näytettiin, että jos jatkaisimme työtämme ja julistaisimme totuutta välittämättä ”Messenger-ryhmän” kaltaisista ihmisistä, he ryhtyisivät keskinäiseen sotaan ja heidän lehtensä lakkaisi ilmestymästä, ja kun niin tapahtuisi, huomaisimme, että joukkomme olisi kaksinkertaistunut. Uskoen tämän todistuksen olevan peräisin Herralta, aloimme heti toimia sen mukaisesti.

GSAM 326Messenger-ryhmän ja lehden romahdus

GSAM 326.1Totuuden asia eteni nopeasti, kun taas ”Messenger-ryhmä” joutui sisäisiin ongelmiin. Lyhyessä ajassa ryhmä hajosi, ja monet sen johtajista olivat luopuneet sapatista. Heidän lehtensä lopetettiin pian tuen puutteen vuoksi, ja se, joka oli toiminut jonkin aikaa toimittajana, keskittyi opettamaan koulua; mutta koska hän ei ollut oppinut ensin hallitsemaan itseään, hän epäonnistui täysin oppilaidensa hallitsemisessa. Yrittäessään kurittaa yhtä koulunsa poikia hän veti esiin revolverin, joka napsahti, mutta ei ampunut. Välttääkseen lynkkauksen hän joutui pakenemaan yöllä Kanadaan.

GSAM 326Vaikutus adventistiliikkeeseen

GSAM 326.2Tuolloin kansamme keskuudessa vallitsi suurempi sopusointu ja yhtenäisyys kuin koskaan aiemmin; ja kun pyrittiin levittämään sanomaa, tie avautui joka suuntaan.

GSAM 326.3Review-lehden 11. vuosikerran numerossa 10, 14. tammikuuta 1858, toimittaja puhui Messenger-lehden työn tuloksista ja sanoi: ”Erimielisyyksien aikana, kun yritettiin tuhota Review-lehti, toimistossa olevan, seurakunnalle kuuluvan omaisuuden arvo oli vain 700 dollaria. Siitä lähtien se on noussut 5 000 dollariin. Tuolloin maksavia tilaajia oli noin tuhat, nyt heitä on kaksi tuhatta, minkä lisäksi on vielä melkoinen joukko ’ilmaisia’ tilaajia.”

GSAM 326.4Koska olimme nyt saavuttaneet ajankohdan (1858), jolloin ”Messenger-ryhmä” hajosi ja hajaantui ja Messenger lakkasi olemasta, edellä mainitut luvut ovat merkityksellisiä. Samalla kun Review-lehden maksavien tilaajien määrä oli tarkalleen kaksinkertaistunut, myös uskovien määrä oli yli kaksinkertaistunut. Näin ollen rouva Whiten kautta kesäkuussa 1855 tehty ennustus täyttyi.

GSAM 327Telttakokouksia ehdotettiin ensimmäisen kerran

GSAM 327.1Viestin alkuaikoina meillä oli tapana järjestää kokouksia koulurakennuksissa, kun parempaa paikkaa ei ollut saatavilla. Tällaisessa rakennuksessa kokoontui kerran niin suuri joukko ihmisiä, että he eivät olisi mahtuneet kahteen tuon kokoiseen koulurakennukseen. Jotta kaikki kuulisivat, puhuja seisoi avoimessa ikkunassa ja puhui sekä sisällä oleville että suuremmalle yleisölle, joka istui vaunuissaan ja nurmikolla. Juuri tämän suuren kokoontumisen näkeminen johti siihen, että alettiin harkita telttakokousten järjestämistä.

GSAM 327Ensimmäinen telttakokous Battle Creekissä, Michiganissa

GSAM 327.2Siksi 22. toukokuuta 1854 pastori James White ja muut neuvostossa päättivät, että telttojen käyttö kokouksissa olisi toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Tuolloin suuria telttoja käytettiin hyvin harvoin muihin tarkoituksiin kuin sirkusten, eläintarhojen ja erilaisten esitysten järjestämiseen. Michigan oli ensimmäinen osavaltio, jossa seitsemännen päivän adventistit ryhtyivät tähän toimintaan. Ensimmäinen telttakokous avattiin Battle Creekissä 10. kesäkuuta 1854. Nykyään tämä tapa järjestää kokouksia kesäkaudella on yleistynyt huomattavasti.

GSAM 327Leirikokouksia ehdotettiin

GSAM 327.3Vuonna 1868 otettiin jälleen rohkea askel. Leirikokousten järjestämisen tarkoituksenmukaisuutta harkittiin huolellisesti, ja päädyttiin siihen, että tämä olisi erinomainen tapa majoittaa suuret joukot seurakuntalaisiamme yleiskokouksissa. Kun käytössä olisi suuri teltta yleisötilaisuuksia varten ja pienempiä perhetelttoja, ihmiset voisivat viihtyä mukavasti, ja näin voitaisiin viettää useita päiviä hyödyllisesti neuvotteluissa ja jumalanpalveluksessa.

GSAM 328Ensimmäinen leirikokous Wrightissa, Michiganissa

GSAM 328.1Ensimmäinen leirikokous pidettiin Wrightissa, Michiganissa, 1.–7. syyskuuta 1868. Nämä kansamme tärkeät yleiskokoukset ovat kasvaneet niin laajiksi, että vuosittain järjestetään yli viisikymmentä leirikokousta eri puolilla toiminta-aluettamme. Näitä leirikokouksia pidetään paitsi Amerikassa myös Euroopassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa.

GSAM 328.2Suurin tällainen kokoontuminen, jonka kansamme on koskaan järjestänyt, pidettiin vuonna 1893 Lansingissa, Michiganissa. Tuossa suuressa kokoontumisessa oli 3 400 osallistujaa, jotka asuivat yli 500 perheteltassa. Leirin eri telttojen rakentamiseen käytettiin yli 150 000 jaardia kangasta.

GSAM 328Pelastuminen rautatieonnettomuudesta

GSAM 328.3Päivä sen jälkeen, kun päätös ensimmäisen 60-jalkaisen teltan ostamisesta oli tehty (23. toukokuuta 1854), pastori White ja hänen vaimonsa, jotka olivat tuolloin Jacksonissa, Michiganissa, olivat lähdössä matkalle Wisconsiniin, jossa heidän oli määrä työskennellä jonkin aikaa. Vietimme iltapäivän D. R. Palmerin talossa, joka sijaitsi vain lyhyen matkan päässä asemalta. Iltapäivän aikana pastori White sanoi useaan otteeseen: ”Minulla on outo tunne tämän matkan aloittamisesta; mutta Ellen, meillä on sovittu tapaaminen muualla, ja meidän on lähdettävä. Jos minulla ei olisi sovittua tapaamista, en lähtisi tänä iltana.”

GSAM 328.4Illan hämärtyessä, juuri ennen junan saapumista, pidimme rukoushetken. Kaikki tuntuivat saavan johdatuksen rukoilemaan pastori Whiten ja hänen vaimonsa turvallisuuden puolesta tällä matkalla. Kun nousimme ylös, pastori White ilmaisi uskonsa siihen, että Herra huolehtisi heistä ja suojelisi heitä.

GSAM 328.5Kello kahdeksan menin heidän kanssaan junalle auttamaan istumapaikkojen varaamisessa ja matkatavaroiden järjestämisessä. Menimme vaunuun, jossa oli korkeaselkäiset istuimet ja jota tuolloin kutsuttiin ”makuuvaunuksi”. Rouva White sanoi: ”James, en voi jäädä tähän vaunuun, minun on päästävä pois täältä.” Autoin heitä saamaan istumapaikan seuraavan vaunun keskeltä. Rouva White istui matkatavarat sylissään, mutta sanoi: ”En tunne oloani kotoisaksi tässä junassa.” Kello soi, ja toivottuani heille kiireisen ”näkemiin” lähdin pian Cyrenius Smithin luo viettämään yötä.

GSAM 329.1Noin kello kymmenen olimme kaikki hyvin yllättyneitä kuullessamme pastori Whiten, jonka luulimme olevan jo pitkällä matkalla kohti Chicagoa, koputtavan oveen. Hän kertoi, että juna oli suistunut raiteilta kolme mailia Jacksonista länteen; että suurin osa junasta, veturi mukaan lukien, oli täysin romuna; mutta vaikka useita oli menehtynyt, hän ja rouva White olivat selvinneet vahingoittumattomina. Hän hankki pian hevosen ja vaunut ja lähti yhdessä Abram Dodgen kanssa hakemaan rouva Whitea, jonka pastori oli kantanut jonkin matkan sylissään märän, soisen maaston yli ja pienen puron poikki turvalliseen paikkaan, kauas onnettomuuspaikalta.

GSAM 329.2Seuraavana aamuna varhain menin herra Dodgen kanssa katsomaan onnettomuuspaikkaa. Kohdassa, jossa tie risti rautatien vinosti, härkä oli asettunut makuulle lepäämään suoraan raiteille. Veturissa ei ollut lehmänpysäytintä, joten törmätessään eläimeen se heitettiin raiteilta vasemmalle. Ensimmäisessä iskussa, kun veturi osui maahan, matkatavaravaunu, jossa oli pastori Whiten kirjoja sisältävä matkalaukku, hyppäsi kokonaan pois raiteilta ja säilyi vahingoittumattomana; samaan aikaan junan perässä ollut matkustajavaunu irtosi muusta junasta ilman ihmisen apua ja pysähtyi hiljaa raiteille. Veturi ja hiilivaunu jatkoivat matkaa radan ulkopuolella maastossa noin kuusi tai kahdeksan sauvaa, kunnes veturi törmäsi halkaisijaltaan noin kolmen jalan tammikantaan. Junan voima oli niin suuri, että veturi kääntyi ylösalaisin ja hiilivaunun takaosa kääntyi poikittain raiteiden yli. Junan pääosa, joka eteni täydellä vauhdilla, törmäsi näihin veturin raunioihin, mikä aiheutti toisen iskun. Ensimmäinen vaunu, joka törmäsi veturiin, oli pikarahtivaunu, joka murskattiin sytykepuuksi. Se ja sen sisältö muodostivat romumassan, joka oli kasautunut hiilivaunun päälle ja ympärille. Seuraava vaunu oli toisen luokan vaunu, jossa oli kahdeksantoista matkustajaa, joista yksi menehtyi ja kaikki muut saivat enemmän tai vähemmän vammoja. Tämä vaunu halkeili kahtia, kun makuuvaunu törmäsi sen läpi. Makuuvaunun etuosa hajosi palasiksi, ja istuin, jolla rouva White ei uskaltanut jäädä istumaan, murskattiin täysin.

GSAM 330Todiste jumalallisesta pelastuksesta

GSAM 330.1Kun katselimme onnettomuuspaikkaa ja sitten vaunua, jossa pastori White ja hänen vaimonsa olivat matkustaneet onnettomuuden sattuessa ja joka seisoi rauhallisesti erillään, noin viisitoista sauvaa onnettomuuspaikasta, tunsimme sydämessämme, että Jumala kuuli rukouksen, ja kuka tietää, ehkä Hän lähetti enkelinsä irrottamaan tuon vaunun, jotta Hänen palvelijansa pääsisivät pakoon vahingoittumattomina? Tämä ajatus painui mieleemme erityisen voimakkaasti, kun jarruttaja sanoi, ettei hän ollut irrottanut vaunua, ja lisäksi, ettei kukaan ollut vaunun päätysillalla, kun se tapahtui, ja että se oli mysteeri hänelle itselleen ja kaikille junamiehille, miten se oli tapahtunut; ja mikä oli heille vieläkin mysteerisempää, liitoskappale ja pultti olivat molemmat ehjiä, ja pultti ketjuineen makasi onnettomuusvaunun päätysillalla ikään kuin joku olisi asettanut sen sinne huolellisesti.

GSAM 330.224. päivän iltaan mennessä raiteet oli raivattu roskista niin pitkälle, että junat kulkivat tavalliseen tapaan, ja pastori ja rouva White nousivat jälleen vaunuihin ja matkustivat turvallisesti tapaamiseensa Wisconsinissa.

GSAM 330Vastustajien nuhde

GSAM 330.3Kaikki ei sujunut ”sujuvasti” muinaisessa Israelissa. Heillä oli ulkopuolisia vihollisia, jotka pyrkivät estämään heidän etenemisensä joka askeleella. Leirin sisällä oleva ”sekalainen joukko” ja pyhittämättömät olivat valmiita välineitä, joiden kautta Saatana yritti lietsoa tyytymättömyyttä, riitaa, nurinaa ja kapinaa. Se tosiasia, että Jumalan siunaava käsi oli luottavien kanssa ja että voitto seurasi heidän ponnistelujaan, oli todiste siitä, että tämä kansa oli löytänyt armon Hänen silmissään – että Herran käsi johti heitä.

GSAM 331.1Niinpä Kolmannen enkelin sanoman nousun ja etenemisen kohdalla sen leviäminen ei ole johtunut siitä, että esitetyt totuudet olisivat olleet jotain, mikä sopisi ihmisen luonnolliseen sydämeen. Päinvastoin, sanoman keskeisin totuus – Herran sapatti – on ristiriidassa itsekkäiden, maallisten etujen kanssa, sillä se erottaa ne, jotka sitä noudattavat, maailman asioista kaksi päivää viikossa. Nykyisen totuuden asialla on ollut ulkoisia vihollisia, jotka ovat päättäväisesti ja sinnikkäästi pyrkineet kukistamaan tämän työn. Heistä voidaan sanoa psalmistin sanoin: ”Jos Herra ei olisi ollut meidän puolellamme, sanokoon nyt Israel; jos Herra ei olisi ollut meidän puolellamme, kun ihmiset nousivat meitä vastaan; silloin he olisivat nielaisseet meidät elävältä, kun heidän vihansa syttyi meitä vastaan .”²

GSAM 331.2Ajoittain joukossamme on noussut esiin itsekkäitä ja tyytymättömiä henkilöitä, jotka ovat kertoneet, mitä suuria asioita saataisiin aikaan, kun heidän tavoitteensa toteutuisivat; mutta virvatulen tavoin heidän valonsa on jo kauan sitten sammunut. Nykyisen totuuden asia on sen sijaan varmasti ja vakaasti edennyt ympäri maailmaa, vahvistuen ja vakiintuen jokaisen askeleen myötä.

GSAM 331Pastorit Stephenson ja Hall

GSAM 331.3Kesällä 1855 pastorit Stephenson ja Hall yrittivät lietsoa kapinaa Wisconsinin osavaltiossa. Johtaville veljille oli hyvin tiedossa, että he olivat halunneet kyseenalaistaa kaikki muut uskomme kohdat ”tulevan aikakauden” oppinsa avulla ja olivat varsin innokkaita opettamaan seitsemännen päivän adventisteille Kristuksen toisen tulemisen jälkeistä koetusaikaa koskevaa oppia.

GSAM 331Heitä koskeva ennustus

GSAM 331.420. marraskuuta 1855 rouva White sai näyn heidän toimintatavastaan sekä ennustuksen sen lopullisesta lopputuloksesta seuraavin sanoin: ”Luuletko, heikko ihminen, että voit pysäyttää Jumalan työn? Heikko ihminen, yksi Hänen sormensa kosketus voi kaataa sinut maahan. Hän sallii sinun olla vain hetken.”

GSAM 332.1Vastustajamme ovat sanoneet, että tässä oli näky, joka julisti näiden miesten kuolevan pian, ja koska he elivät vielä useita vuosia, näky ei ollut täyttynyt. Näyssä ei ole mitään mainintaa heidän kuolemastaan. Heidät nähtiin ihmisinä, jotka pyrkivät pysäyttämään Kolmannen enkelin sanoman työn. Vaikka heille ilmoitettiin, kuinka helppoa Jumalalle olisi pysäyttää heidät, siihen lisätään: ”Hän sallii sinun olla vain vähän aikaa.” Mitä he tekivät? — Sen sijaan, että he olisivat onnistuneet taistelussaan, kuten olivat odottaneet, he näyttivät joutuneen haparoimaan pimeässä. Muutaman viikon kuluttua he luopuivat kokonaan sapatista ja kääntyivät sitä vastaan. He olivat toivoneet muodostavansa ”tulevan aikakauden” puolueen, jossa he itse olisivat johtajina. Sen sijaan, että he olisivat onnistuneet tässä, he menettivät sapatista luopumalla kokonaan otteensa kansastamme. Näin ollen he omalla toiminnallaan kukistivat täysin sen, mitä olivat alun perin aikoneet tehdä. Kansamme sanoi: ”Totisesti, Jumala on ’sallinut heidän toimia vain vähän aikaa.’”

GSAM 332Surullinen elämänloppu

GSAM 332.2Mitä tulee näiden kahden miehen kohtaloon, on ehkä hyvä esittää joitakin lausuntoja heidän surullisesta kohtalostaan, jotka ovat peräisin heidän omilta veljiltään, ”Tulevan aikakauden” uskovilta, joiden kanssa he olivat tekemisissä luovuttuaan sapatista. Kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten herra Hallista tuli jonkin verran dementoitunut (aivojen pehmenemisen vuoksi), ja tämän tilan syynä oli huomattavan omaisuuden menetys muiden tekemän petoksen seurauksena. Hän kärsi harhakuvitelmasta, että jos hän menisi ulos, hän litteytyisi tai painuisi litteäksi maata vasten. Hän on vaaraton, mutta on tietysti näiden pitkien vuosien ajan ollut täysin kykenemätön hoitamaan minkäänlaista palvelutyötä.³

GSAM 332.3Pastori Stephenson on ollut kuolleena noin kuusitoista vuotta. Useita vuosia ennen kuolemaansa hän oli mieleltään epävakaa (mielisairas), vaikkakaan ei vaarallinen muille. Ennen kuin hänestä tuli tällainen, hän käytti sitä vapautta, jonka hän luuli saaneensa omaksumansa lakittomuuden teorian nojalla, ja jätti oman vaimonsa – naisen, jota ei voitu syyttää siveysrikkomuksesta (hän sai avioeron vain palkkaamalla epärehellisen asianajajan) – ja meni naimisiin toisen naisen kanssa, joka oli paljon nuorempi kuin hänen entinen vaimonsa. Tämä teko oli niin räikeä moraalin rikkomus, että hänen omat ”Tulevan aikakauden” veljensä paheksuivat hänen menettelyään eivätkä sallineet hänen enää saarnata heidän puolestaan.

GSAM 333.1Heidän omien veljiensä lausunnot näiden miesten viimeisistä päivistä ilmentävät syvintä sääliä; ne ovat kuitenkin peittelemättömiä tosiasioita, jotka esitetään ilman pahantahtoisuutta tai ennakkoluuloja. Tämän perusteella jätämme lukijoillemme vapauden tehdä omat johtopäätöksensä todistuksen fyysisestä soveltamisesta.

GSAM 333Pastori J. H. Waggoner hyväksyy sanoman

GSAM 333.2Vuonna 1852 pastori J. H. Waggoner, joka oli toiminut Wisconsinissa ilmestyneen piirikuntalehden toimittajana, hyväksyi nykyisen totuuden ja omistautui seuraavana vuonna täysin saarnaajatyöhön. Vuonna 1857 hän kirjoitti kaksi erittäin tärkeää pamflettia, joista kumpikin oli noin kaksisataa sivua pitkä. Ensimmäisen nimi oli *The Nature and Tendency of Modern Spiritualism* ja toisen *A Refutation of the Age-to-Come* . Ensimmäinen teos on paitsi auttanut monia välttämään joutumasta tuohon Saatanan ansaan, myös avannut Jumalan siunauksella monien silmät, jotka eivät tienneet, miten suhtautua näihin nykyaikaisiin ilmiöihin.

GSAM 333.3Hänen teoksensa Refutation of the Age-to-Come on erittäin kattava paljastus vääristä teorioista, jotka koskevat syntisten koetusaikaa Herramme toisen tulemisen jälkeen. Se on niin täydellinen kumoaminen kyseiselle opille, että siihen ei ole vastattu, emmekä ole vieläkään havainneet yhtään yritystä vastata siihen. Kirja esittää erittäin selkeällä ja ytimekkäällä tavalla Kristuksen aseman papina Isänsä valtaistuimella (hänen Melkisedekin pappeutensa) nykyisen aikakauden aikana sekä aseman, jonka hän tulee ottamaan omalla valtaistuimellaan tulevassa ikuisessa valtakunnassaan – valtaistuimella, johon ei liity minkäänlaista välittäjänä toimivaa pappeutta.

GSAM 334.1Vielä myöhemmin pastori Waggoner kirjoitti kolmannen, suunnilleen samankokoisen pamfletin, jonka otsikko oli *The Atonement in the Light of Reason and Revelation*. Noin vuonna 1884 sitä tarkistettiin ja laajennettiin noin 400-sivuiseksi teokseksi. Se on selkeä ja ytimekäs tutkielma otsikossa mainitusta aiheesta.

GSAM 334.2Tästä lähtien hän oli tiiviisti mukana kustannustoiminnassa sekä kirjailijana että toimittajana. Hän jatkoi myös pappistyötään ja vietti viimeiset vuotensa Euroopassa.

GSAM 334.317. huhtikuuta 1889 hän menehtyi yllättäen Baselissa, Sveitsissä, juuri saatuaan valmiiksi viimeisen kirjansa, From Eden to Eden. 16. päivänä hän kirjoitti koko päivän ja merkitsi päiväkirjaansa: ”Tein kovaa työtä tänään.” Eurooppalaisten veljien laatimasta raportista hänen tapauksestaan saadaan seuraavat tiedot:—

GSAM 334.4”Aamulla 17. päivänä, noin puoli kuusi, hän kaatui kuolleena keittiössään ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta sydämen lamaantumisen seurauksena. Hän oli työskennellyt erittäin ahkerasti saadakseen uuden kirjansa englanninkielisen painoksen valmiiksi, ja hän aikoi lähteä Lontooseen seuraavana sunnuntaina osallistumaan siellä tehtävään työhön ennen paluutaan Amerikkaan tulevana kesänä.”

GSAM 334.5Vuodesta 1854 lähtien pastori Waggoner oli ollut jatkuvasti ja näkyvästi esillä julkisuudessa totuuden puolustajana sekä saarnatuolissa että lehdistössä. Kuollessaan hän oli lähes 69-vuotias. Hänet haudattiin Baseliin 20. huhtikuuta. Näin kaatui tehtävänsä parissa jälleen yksi tämän asian varhaisista työntekijöistä.

GSAM 334Uskonparannus

GSAM 334.6Vuoden 1858 alkukeväällä rouva White oli kärsinyt suuresti useiden päivien ajan ja joutunut makaamaan sängyssä lähes avuttomassa tilassa. Eräänä iltana, lähellä keskiyötä, hän menetti tajuntansa; perhe yritti kaikkia tuntemiaan keinoja saada hänet takaisin tajuihinsa, mutta yritykset epäonnistuivat. Hän pysyi tässä tilassa yli puoli tuntia, kunnes pastori White kutsui kiireesti pastori Andrewsin ja minut mukaan rukoushetkeen. Vastauksena hänen vuoteensa äärellä esitettyihin hartaisiin rukouksiin Herra palautti hänet armollisesti tajuihinsa ja palautti hänet tavalliseen terveyteensä. Kun hän ylisti Jumalaa, hänet vietiin näkyyn, vaikka hän makasi edelleen sängyssä. Joitakin asioita, jotka hänelle näytettiin tässä näyssä, voi lukea teoksesta ”Testimony for the Church”, nro 5.

GSAM 335Merkittävä fyysinen ilmiö

GSAM 335.1Tähän näkyyn liittyi erikoinen fyysinen ilmiö, johon kiinnitämme erityistä huomiota. Pastori White ja minä istuimme sängyn toisella puolella, ja pastori Andrews toisella puolella. Hänen kätensä olivat vuorotellen ristissä rinnan päällä tai liikkuivat käsivarsien mukana hänen tavanomaisella vapaalla ja sulavalla tavallaan kohti erilaisia kohtauksia, joita hän näki. Hänen ylävartalonsa oli koholla sängystä, niin että hänen hartioidensa ja tyynyn välillä oli noin kahdeksan tai yhdeksän tuuman väli. Toisin sanoen vartalo lantiosta ylöspäin oli taivutettu noin kolmenkymmenen asteen kulmaan. Ja siinä asennossa hän pysyi koko näyn keston ajan, joka oli kolmekymmentä minuuttia. Kukaan ei luonnollisesti pystyisi ottamaan tuota asentoa ilman käsien ja käsivarsien tukea, saati sitten pysymään siinä niin kauan. Tässäkin oli jälleen todiste siitä, että näkyyn liittyi jokin voima, jota hän ei voinut hallita.

GSAM 335Toinen ennustus

GSAM 335.21. lokakuuta 1858 pastori White, rouva White ja allekirjoittanut pitivät yleiskokouksen Rochesterissa, New Yorkissa. Tämän kokouksen jälkeen allekirjoittanut liittyi heidän seuraansa kiertueelle New Yorkin osavaltion ja Uuden-Englannin osavaltioiden läpi. Eräänä sapattina rouva White sai näyn, jossa hänelle näytettiin muun muassa, että jossain matkamme varrella Saatana aikoi hyökätä voimakkaasti häntä vastaan ja että pastori Whiten ja minun täytyi pitää kiinni hänestä uskossa, ja Herra pelastaisi hänet.

GSAM 336Rouva Whiten koettelemus

GSAM 336.1Tässäkin oli ennustus siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Jatko-osa osoittaa, kuinka tarkasti se täyttyi. Ensimmäisenä sapattina Rochesterin kokouksen jälkeen olimme Rooseveltissa ja seuraavana sapattina Brookfieldissä, Madisonin piirikunnassa. Seuraavalla viikolla pidimme kokouksia herra Balloun tilavassa keittiössä Mannsvillessä, Jeffersonin piirikunnassa. Matkustaessamme junalla Brookfieldistä Mannsvilleen rouva Whiten kasvojen iho tulehtui silmien alapuolelta. Kipu oli niin voimakasta, että kun saavuimme Mannsvilleen, hänen oli pakko mennä sänkyyn. Tulehdus paheni kahden päivän ajan, mikä vei häneltä unen ja esti häntä osallistumasta kokouksiin. Hänen päänsä oli niin turvonnut, että molemmat silmät olivat kiinni, ja hänen kasvonsa olivat niin epämuodostuneet, etteivät ne enää näyttäneet ihmisen kasvoilta. Kaiken tämän sietämättömän kivun ja unettomuuden aiheuttaman äärimmäisen hermostuneisuuden keskellä vihollinen pyrki kovasti saamaan hänet nurisemaan Jumalaa vastaan. Näin tilanne jatkui sovittujen kokousten loppuun asti.

GSAM 336.2Kokousten päätyttyä pastori White sanoi minulle:

GSAM 336.2”Veli Johannes, tämä on juuri se Saatanan hyökkäys vaimoani vastaan, josta meitä varoitettiin Rochesterissa. Muistat varmaan, että siellä annettiin lupaus: jos me yhdessä tartumme häneen ja tuemme häntä uskossa, emmekä päästä irti hetkeksikään, kun taistelu alkaa, vihollisen voima murtuu ja hänet vapautetaan. Mennään heti sisään ja pidetään rukoushetki.”

GSAM 336Ennustettu vapautus

GSAM 336.3Menimme välittömästi huoneeseen, jossa rouva White oli vuoteenomana, ja rukoilimme hartaasti hänen puolestaan, kun taas veljet huoneessa, jossa olimme pitäneet kokouksia, pysyivät hiljaisessa rukouksessa. Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olimme alkaneet rukoilla, Herran voima laskeutui ja täytti huoneen. Rouva White vapautui välittömästi kaikesta kivusta ja pyysi heti ruokaa. Kello oli noin viisi iltapäivällä. Seitsemään mennessä turvotus hänen kasvoiltaan oli kokonaan kadonnut, ja hän osallistui illan kokoukseen, ulkonäöltään yhtä hyvässä kunnossa kuin aina.

GSAM 337.1Kaupunkilaisten pyynnöstä illalla pidettiin puhe aiheesta ”Pyhien perintö”, jonka päätteeksi rouva White antoi kehotuksen. Kun pastori White oli ulkona pienen poikansa W. C.:n kanssa, rouva White vietiin näkyyn tuon suuren kokouksen edessä. Joitakin asioita, jotka hänelle tuolloin näytettiin, voi lukea Testimony Number 5 -julkaisun loppuartikkelista, joka on päivätty Mannsvillessä, New Yorkissa, 21. lokakuuta 1858.

GSAM 337.2Rouva White sai edellä mainitussa tilanteessa niin tehokasta helpotusta kuin Rochesterissa annetussa näyssä oli ennustettu. Matkan aikana ei enää ilmennyt tällaisia vaikeuksia, ja saimme jokaisessa paikassa loistavan voiton totuuden puolesta.

GSAM 337Ennustus Yhdysvaltain sisällissodasta

GSAM 337.3Sapatina 12. tammikuuta 1861, täsmälleen kolme kuukautta päivälleen ennen kuin ensimmäinen laukaus ammuttiin Fort Sumteria kohti (mikä oli todellisuudessa sodan alku, joka johti 4 000 000 afrikkalaisen orjan vapautumiseen Amerikassa), vihittiin käyttöön seitsemännen päivän adventistien seurakuntatalo Parkvillessä, Michiganissa. Juhlaan osallistuivat pastori White ja hänen vaimonsa, pastorit Waggoner ja Smith sekä allekirjoittanut. Pastori Whiten saarnan päätyttyä rouva White piti liikuttavan kehotuksen, minkä jälkeen hän istuutui tuolille. Tässä asennossa hänet vietiin näkyyn. Talo oli täynnä ihmisiä, ja ilmapiiri oli todellakin juhlallinen. Palattuaan näystä hän nousi ylös, katseli ympäri taloa ja sanoi:—

GSAM 338.1”Tässä talossa ei ole ketään, joka olisi edes uneksinut niistä vaikeuksista, jotka ovat tulossa tämän maan päälle. Ihmiset pilkkaavat Etelä-Carolinan irtautumispäätöstä, mutta minulle on juuri näytetty, että suuri joukko osavaltioita liittyy sen osavaltion joukkoon, ja tulossa on kauhistuttava sota. Tässä näyssä olen nähnyt molempien osapuolten suuret armeijat kokoontuneina taistelukentälle. Kuulin tykkien jyrinän ja näin kuolleita ja kuolevia joka puolella. Sitten näin heidän ryntäävän toisiaan kohti lähitaisteluun [pistämällä toisiaan bajoneteilla]. Sitten näin taistelun jälkeisen kentän, joka oli kokonaan peitetty kuolleilla ja kuolevilla. Sitten minut vietiin vankiloihin, ja näin puutteessa elävien kärsimykset, kun he kuihtuivat pois. Sitten minut vietiin niiden koteihin, jotka olivat menettäneet sodassa aviomiehiä, poikia tai veljiä. Näin heidän ahdistuksensa ja tuskansa.”

GSAM 338.2Sitten hän katseli hitaasti ympäri taloa ja sanoi: ”Tässä talossa on ihmisiä, jotka menettävät poikansa siinä sodassa.”

GSAM 338Rouva Ensignin todistus näkyistä

GSAM 338.3Edellä mainitun tosiasian vahvistukseksi, todisteeksi siitä, että ennustus tehtiin mainittuna päivänä, sekä esimerkkinä siitä, miten seurakunta sen ymmärsi ja levitti, annetaan seuraava todistus:—

GSAM 338.4”Tällä todistetaan, että asuin tammikuussa 1861 St. Josephin piirikunnassa Michiganissa, noin kuuden mailin päässä Parkvillestä. En ollut adventisti. Tuon kuukauden 12. päivänä joukko naapureitani meni Parkvilleen osallistuakseen kokouksiin. Kun he palasivat kotiin, he kertoivat minulle, että kokouksessa oli nainen, joka oli transsissa ja joka sanoi, että Yhdysvaltoihin oli tulossa kauhea sota; että molemmille osapuolille, niin etelään kuin pohjoiseenkin, koottaisiin suuria armeijoita, ja että monet joutuisivat kärsimään vankiloissa; ja että monissa perheissä koettaisiin ankaraa puutetta, kun aviomiehet, pojat ja veljet menetettäisiin sodassa; ja että talossa oli miehiä, jotka menettäisivät poikansa siinä sodassa.” Allekirjoitus: ”Martha V. Ensign, Wild Flower, Fresnon piirikunta, Kalifornia, 30. tammikuuta 1891.”

GSAM 339.1Tuon pelottavan sodan ennustuksen yhteydessä rouva White totesi lisäksi, että seitsemännen päivän adventistit ”joutuisivat sodan seurauksena ahtaalle ja että kaikkien velvollisuutena oli rukoilla hartaasti, jotta heille annettaisiin viisautta tietää, mitä tehdä edessä olevina koettelemusten aikoina.”

GSAM 339Sisällissodan laajuus

GSAM 339.2Näyn saamisen aikaan pohjoisen väestöllä oli yleensä vain vähän, jos lainkaan, käsitystä lähestyvästä sodasta. Jopa presidentti Lincoln, kolme kuukautta myöhemmin (12. huhtikuuta 1861), kun useat osavaltiot olivat liittyneet Etelä-Carolinan eronjulistukseen ja ensimmäinen laukaus oli ammuttu Fort Sumteriin, kutsui palvelukseen vain 75 000 miestä, ja nämäkin vain kolmen kuukauden ajaksi.

GSAM 339.3Sodan aikana unionin puolella palveluksessa olleiden sotilaiden kokonaismäärä oli 2 859 132. Encyclopedia Britannican mukaan ”Konfederaation armeijan vahvuus oli vuoden 1863 alussa noin 700 000 miestä”, mutta on vaikea selvittää tarkasti, kuinka monta miestä siihen oli kaikkiaan värvätty. Se arvioi heidän kuolleidensa määrän olevan ”noin 300 000 miestä”. Joissakin uusimmissa tietosanakirjoissa unionin puolella kärsittyjen menetysten määräksi (taisteluissa kaatuneet tai kentällä tai vankiloissa saaduista haavoista tai sairauksista kuolleet) ilmoitetaan 359 528. Unionin puolella kertyneestä velasta Britannica toteaa:—

GSAM 339.4”Velka saavutti huippunsa 31. elokuuta 1865, jolloin se oli 2 845 907 626,56 dollaria. Myös noin 800 000 000 dollaria tuloista oli käytetty pääasiassa sotaan; osavaltiot, kaupungit, piirikunnat ja kunnat olivat käyttäneet omia verotulojaan ja kerryttäneet omia velkojaan sotatarkoituksiin; eläkkeiden maksut nousevat lopulta todennäköisesti 1 500 000 000 dollariin. Konfederaation kustannuksia ei voida koskaan selvittää, ja liittovaltion armeijoiden sekä Konfederaation armeijoiden tuhoamaa omaisuutta on vaikea arvioida; lisäksi etelän orjien rahallinen arvo (2 000 000 000 dollaria) tuhoutui sodan seurauksena. Kaiken kaikkiaan, vaikka sodan kustannuksia ei voida laskea tarkasti, 8 000 000 000 dollaria on maltillinen arvio.”⁴

GSAM 340Toinen vahvistus näkyyn

GSAM 340.1Mitä tulee ennustukseen, jonka mukaan Parkvillen seurakuntasalissa olleet miehet menettäisivät poikansa sodassa, totean vain, että syksyllä 1883 tapasin Parkvillen seurakunnan vanhimman, joka oli ollut vanhin myös tammikuussa 1861, kun näky annettiin; ja kysyin häneltä, muistiko hän, mitä rouva White oli sanonut kertoessaan sotaa koskevasta näystä. ”Kyllä”, hän sanoi, ”muistan.” ”Voisitteko kertoa minulle, kuinka monta te tiedätte, jotka olivat talossa tuona päivänä ja menettivät poikansa sodassa?” Hän muisti heti viiden henkilön nimet ja sanoi: ”Tiedän, että nämä olivat paikalla ja että he menettivät poikansa sodassa; ja jos olisin kotona, missä voisin puhua läheisteni kanssa, voisin antaa teille lisää nimiä. Luulen”, hän jatkoi, ”että näiden mainitsemieni lisäksi oli vielä viisi muuta.”

GSAM 340.2Yli neljä vuotta kestänyt etelän sinnikäs taistelu, jonka aikana lähes puolet kaikista kutsutuista joukoista menetettiin taisteluissa tai sairauksiin, osoittaa edellä mainitun ennusteen toteutuneen silmiinpistävällä tavalla.

GSAM 340Orjuus ja sota

GSAM 340.3Kerroessaan 4. tammikuuta 1862 saamastaan näystä rouva White sanoi:—

GSAM 340.4”Tuhansia on houkuteltu värväytymään sillä ymmärryksellä, että tämän sodan tarkoituksena oli orjuuden hävittäminen; mutta nyt, kun he ovat sitoutuneet, he huomaavat tulleensa petetyiksi, että tämän sodan tavoitteena ei ole orjuuden lakkauttaminen, vaan sen säilyttäminen sellaisenaan.”

GSAM 341.1Edellä mainittu annettiin aikana, jolloin sotilaita vaadittiin auttamaan palauttamaan isännilleen kaikki orjat, jotka olivat paenneet unionin linjojen sisälle, ja sotilaiden kerrotaan sanoneen: ”Jos onnistumme tukahduttamaan tämän kapinan, mitä olemme saavuttaneet?” He vastaavat masentuneesti: ”Ei mitään. Sitä, mikä aiheutti kapinan, ei ole poistettu. Orjuusjärjestelmä, joka on tuhonnut kansakuntamme, jätetään elämään ja lietsomaan uutta kapinaa.” Nämä sanat, jotka on otettu teoksesta Testimony No. 7, jossa annetaan jännittävä ja kattava kuvaus sodasta otsikon ”Orjuus ja sota” alla, eivät väitä, että orjuutta ei koskaan lakkautettaisi, vaan ne kuvaavat tilannetta sellaisena kuin sotilaat sen silloin näkivät. Hieman myöhemmin samassa todistuksessa on seuraava ennustus:—

GSAM 341Ennustus pohjoisen voitosta

GSAM 341.2”Ja silti julistetaan kansallinen paasto! Herra sanoo: ’Eikö tämä ole se paasto, jonka minä olen valinnut: irrottaa pahuuden siteet, purkaa raskaat taakat ja päästää sorretut vapaiksi, ja että te murratte jokaisen ikeen?’ Kun kansakuntamme noudattaa sitä paastoa, jonka Jumala on valinnut, silloin Hän ottaa vastaan heidän rukouksensa sodan osalta; mutta nyt ne eivät pääse Hänen korviinsa.”

GSAM 341.3Ne, jotka tuntevat sodan historian, ovat tietoisia tappioista, katastrofeista, viivästyksistä jne., jotka liittyivät pohjoisen pyrkimyksiin kukistaa etelän joukot siihen asti, kun orjien vapautusjulistus annettiin – 1. tammikuuta 1863. Kuinka nopeita olivatkaan valloitukset siitä hetkestä sodan loppuun asti! Kuinka ilmeistä se oli niille, jotka seurasivat tapahtumien kulkua, että 4. tammikuuta 1862 annettu ennustus täyttyi. Kun taakat oli poistettu, orjuuden kahleet löystyivät ja ies murtui orjan kaulasta! Kuinka ilmeistä oli, että Jumala kuuli kansansa rukoukset ja suosi pyrkimystä lopettaa sota, kun he valitsivat Häntä miellyttävän paaston!

GSAM 342Entisen kuvernöörin St. Johnin todistus

GSAM 342.1Kansasin entisen kuvernöörin John P. St. Johnin Ottawassa, Illinoisissa, pitämässä puheessa, jota kuuntelin 29. kesäkuuta 1891 iltapäivällä, hän esitti seuraavan lausunnon:—

GSAM 342.2”En ole koskaan ollut niin pettynyt kuin silloin, kun [konfederaatit] voittivat meidät Bull Runissa. Mutta se kaikki oli osa Jumalan suunnitelmaa. Jos me olisimme voittaneet [konfederaatit], poliitikot olisivat keksineet jonkinlaisen rauhan, ja liitto olisi jatkunut orjuuden kanssa, ja meillä olisi se vielä tänäkin päivänä. Kaksi vuotta [Konfederaatit] olivat etulyöntiasemassa; mutta sen jälkeen, kun Lincoln antoi kuuluisan orjien vapautusjulistuksen, olimme kääntyneet Jumalan puolelle, emmekä voineet hävitä.”