Luku 14 — Suljettu ovi

GSAM 214.1”Kun he olivat menneet ostamaan, sulhanen tuli; ja ne, jotka olivat valmiina, menivät hänen kanssaan hääjuhlaan, ja ovi suljettiin.”¹

GSAM 214.2Tässä vertauksessa kuvattu sulhasen tulo ei tarkoita Kristuksen tuloa maan päälle, vaan häihin. Häät ovat tapahtuma, joka tapahtuu ennen Herran tulemista. Se ilmaistaan Luukkaan evankeliumissa näin: ”Olkaa vyötettyinä ja lampunne palamassa; ja olkaa kuin miehet, jotka odottavat isäntäänsä, kun hän palaa häistä; jotta kun hän tulee ja koputtaa, he voivat avata hänelle heti.”²

GSAM 214Valtakunnan vastaanottamista kutsutaan häiksi

GSAM 214.3Sulhasen saapuminen häihin kuvataan Danielin kirjassa 7:13, 14, jossa Kristus tulee Isän luo vastaanottamaan valtakuntansa. Muinaisina aikoina kuninkaan saapumista pääkaupunkiinsa ottamaan vastaan valtaistuimensa ja valtakuntansa kutsuttiin häiksi. Tätä tapahtumaa – pääkaupungin vastaanottamista morsiamena – juhlittiin todellisten häiden loistolla ja näyttävyydellä. Niinpä kun Kristus ottaa vastaan valtakuntansa taivaalliselta Isältä, sanotaan hänen menevän naimisiin morsiamensa – Uuden Jerusalemin – kanssa (Ilm. 21:9); ja tätä kutsutaan vertauksessa ”häiksi”.

GSAM 214.4Kun 2 300 päivää oli kulunut, 22. lokakuuta 1844, adventistit, jotka vertasivat kokemuksissaan tapahtumia itämaiseen häätapahtumaan liittyviin seikkoihin, sanoivat: ”Kristus on mennyt häihin.” Kun he saivat selkeämpää valoa 2 300 päivän lopussa tapahtuvan tapahtuman luonteesta, heidän uskonsa seurasi Kristusta siinä työssä, johon Hän oli ryhtynyt; niinpä uskossa he ”menivät Hänen kanssaan häihin”.

GSAM 215”Minä palaan”

GSAM 215.1Vuonna 1845 neiti Harmonille annetussa näyssä, jossa Kristus siirtyi taivaallisen pyhäkön ensimmäisestä osastosta toiseen osastoon, löydämme nämä sanat: ”’Odottakaa tässä; minä menen Isäni tykö saadakseni valtakunnan; säi¬lyttäkää vaatteenne tahrattomina. Pienen ajan kuluttua minä palaan häistä ja otan teidät tyköni.’ Sitten saapuivat Jeesuksen tykö pilvivaunut, joiden pyörät olivat kuin tulenliekit ja joita enkelit ympäröivät. Jeesus nousi vaunuihin, ja niissä hän vietiin kaikkein pyhimpään, missä Isä istui.”³

GSAM 215Armo oven sulkeutumisen jälkeen

GSAM 215.2Tämän vertauksen suljettu ovi näyttää viittaavan tapahtumaan, joka tapahtuu ennen Ihmisen Pojan varsinaista tulemista taivaan pilvissä; sillä oven sulkeuduttua muut neitsyet tulevat koputtamaan, ja heille sanotaan, että heidän on ”valvottava”, koska he eivät tiedä hänen tulemisensa päivää eivätkä hetkeä. Jälleen tämä ovi suljetaan sen jälkeen, kun viisaat neitsyet ovat menneet sulhasen kanssa hääjuhlaan.

GSAM 215.3Neitsyiden vertauksessa käytetyn kielenkäytön perusteella näyttäisi siltä, että hääjuhlaan menemisen jälkeen jopa ”tyhmillä” neitsyillä on vielä mahdollisuus tehdä hyväksyttävä valmistautuminen Sulhasen kohtaamiseen. Heitä käsketään ”valvomaan”. Valvominen ja odottaminen ovat piirteitä, jotka liittyvät todelliseen valmistautumiseen Herran kohtaamiseen. Näyttäisi siis siltä, että armoa ei peruuteta, kun tämän vertauksen ovi suljetaan.

GSAM 215Ei Luukkaan evankeliumin 13:25–28 ovi

GSAM 215.4Aiemmin on tehty virheitä sekoittamalla tässä vertauksessa mainittu ovi Luukkaan evankeliumin 13:25–28:ssa mainittuun oveen, jossa lukee: ”Kun talon isäntä on noussut ja sulkenut oven, ja te alatte seistä ulkona ja koputtaa oveen sanoen: ’Herra, Herra, avaa meille’, niin hän vastaa ja sanoo teille: ’En tunne teitä, enkä tiedä, mistä olette.... Menkää pois minun luotani, te kaikki vääryyden tekijät. Siellä on itku ja hampaiden kiristys, kun näette Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin sekä kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa, mutta teidät itsenne heitetään ulos.” Edellä olevasta tekstistä käy selvästi ilmi, että kun tämä ovi suljetaan, ulos jääneiden kohtalo on ratkaistu. Silloin Jumalan valtakunta on tullut, sillä he näkevät pelastetut valtakunnassa. Sen sijaan neitsyiden vertauksessa Herra ei ole vielä tullut valtakuntaansa, vaan on mennyt Isänsä luo ottamaan valtakuntansa vastaan.

GSAM 216Suljettu ovi esikuvallisessa jumalanpalveluksessa

GSAM 216.1Ne, jotka uskossa seurasivat Kristusta hänen työssään, näkivät 2 300 päivän jakson päätyttyä – 22. lokakuuta 1844 – että kun sovituspäivä koitti esikuvallisessa jumalanpalveluksessa, ylimmäinen pappi sulki ulkohuoneen oven ja avasi oven kaikkein pyhimpään, suorittaakseen siellä tehtävänsä pyyhkiä pois pyhäkössä tunnustetut synnit; ja että samoin Kristus, meidän ylimmäinen pappimme, oli sulkenut taivaallisen temppelin ulkohuoneen oven ja avannut sen huoneen, jossa näkyi ”hänen liittonsa arkki”.⁴

GSAM 216Ketkä olivat erehtyneet?

GSAM 216.2Tuolloin adventistien joukossa oli niitä, jotka eivät olleet vielä saaneet selkeää valoa Kristuksen pyhäkköpalveluksesta, sillä heidän huomiotaan ei ollut vielä kiinnitetty Kolmannen enkelin sanomaan. Nämä erehtyivät sekoittamalla pyhäkön tämän ulko-oven Luukkaan evankeliumin 13:25–28:ssa mainittuun suljettuun oveen. Nämä eivät kuitenkaan olleet seitsemännen päivän adventisteja. Mutta keitä he olivat, miten tuo oppi sai alkunsa ja mitkä olosuhteet johtivat tällaisiin johtopäätöksiin, yritämme osoittaa.

GSAM 217.1Ihmiset, jotka olivat erottautuneet nimellisistä seurakunnista adventtisanoman julistuksen perusteella, samoin kuin ne, joista he olivat näin erottautuneet, mainitaan Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan viidennelle ja kuudennelle osoitetuissa todistuksissa. Viidennelle, Sardiksen seurakunnalle, osoitettu kehotus kuuluu: ”Muista siis, miten olet vastaanottanut ja kuullut, ja pidä kiinni siitä ja tee parannus. Jos et siis valvo, tulen sinun luoksesi kuin varas, etkä tiedä, mihin aikaan tulen sinun luoksesi.”⁵ Tästä sanamuodosta käy ilmi, että henkilöt, joille tämä viesti oli osoitettu, olivat kuulleet julistuksen Herran tulemisesta. He olivat nimellisesti ottaneet sen vastaan, mutta olivat nyt aikeissa kieltää sen.

GSAM 217Filadelfian seurakunta

GSAM 217.2Seuraavaksi mainitaan Filadelfian seurakunta, evankelisen seurakunnan kuudes vaihe. Tämä seurakunta edustaa niitä ihmisiä, jotka oli tuotu ulos Ilmestyskirjan 14. luvun ensimmäisen ja toisen sanoman julistuksen nojalla. Tälle seurakunnalle Herra sanoo: ”Katso, minä tulen pian: pidä kiinni siitä, mitä sinulla on, ettei kukaan vie kruunuasi.”⁶ Heille osoitetaan vielä seuraavat sanat: ”Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tunnen sinun tekosi; katso, minä olen asettanut sinun eteesi avoimen oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähän voimaa, ja olet pitänyt minun sanani, etkä ole kieltänyt minun nimeäni.”⁷

GSAM 217Mikä on tämän vertauksen suljettu ovi?

GSAM 217.3Mitä on ymmärrettävä juuri siteeratun raamatunkohdan avoimella ja suljetulla ovella? Uskomme, että tyydyttävä vastaus kysymykseen löytyy oheisesta selityksestä: Vaikka adventistien joukossa oli niitä, jotka olivat saaneet syvempää valoa ja opettivat, että Vapahtaja oli siirtänyt palveluksensa taivaallisen pyhäkön ensimmäisestä osastosta toiseen, ja esittivät avoimen ja suljetun oven kysymyksen oikein niille, jotka halusivat kuunnella, toinen ryhmä vastusti tätä totuutta ja yritti vakiinnuttaa uskoa oppiin, jonka mukaan avoin ovi oli suljettu ja suljettu ovi avoin. Tällä tavoin he tukkivat tien tai estivät Herran palvelijoiden työtä täällä maan päällä. Taivaallisen pyhäkön ovet avataan ja suljetaan Kristuksen voimalla – ”Se, joka avaa, eikä kukaan sulje.” Filadelfian seurakunnalle osoitetussa sanomassa ne, jotka pitävät kiinni, noudattavat sanaa eivätkä kiellä Hänen nimeään, saavuttavat voiton, joka avaa oven, jota kukaan ei voi sulkea. Tämä viittaa epäilemättä oveen, joka johtaa ihmisten luo, ja jonka ihmiset olivat (kuten tulemme näkemään) ilmeisesti sulkeneet tehokkaasti; mutta tunnustuksena heidän lujuudestaan Herra asettaa uskollisten eteen ”avoimen oven”, jota kukaan ei voi sulkea.

GSAM 218Puheen ovi

GSAM 218.1Raamatussa on monia esimerkkejä, joissa ovea käytetään tässä merkityksessä. Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Minulle on avautunut suuri ja tehokas ovi, ja vastustajia on paljon.”⁸ Toisessa kirjeessään korinttilaisille hän sanoo: ”Kun tulin Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia ja Herra avasi minulle oven, en saanut rauhaa hengessäni, koska en löytänyt veljeäni Tiitusta.”⁹ Hän pyysi myös kolosialaisilta seuraavasti: ”Jatkakaa rukousta ja valvokaa siinä kiitollisuudella; rukoilkaa samalla myös meidän puolestamme, että Jumala avaisi meille sanan oven, jotta voisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi minäkin olen kahleissa.”¹⁰

GSAM 218.2Näistä raamatunkohdista käy ilmi, että tilaisuuksia totuuden julistamiselle kutsutaan avoimiksi oviksi; ja Filadelfian seurakunnalle osoitetuista sanoista näyttäisi siltä, että silloin kun tämä kansa kutsuttiin ulos, ihmiset pyrkivät ponnekkaasti sulkemaan heiltä sanan oven. Kun Filadelfian seurakunta kävi läpi koettelemuksensa pitäen kiinni Hänen ”sanastaan” ja ”nimestään”, Herran sana heille oli, että Hän asettaisi heidän eteensä avoimen oven, jota kukaan ei voisi sulkea.

GSAM 219Tilanne 22. lokakuuta 1844 jälkeen

GSAM 219.1Kun meillä on edessämme profetian sanoissa kuvattu tilanne, katsokaamme taaksepäin, miten tapahtumat etenivät. Kuten jo on esitetty, huhtikuuhun 1844 asti seurakunnat olivat avoimia adventtisanoman julistamiselle, ja työmiesten tarve oli suurempi kuin mitä elävät saarnaajat pystyivät täyttämään. Keväällä 1844 koetun pettymyksen jälkeen ne, jotka eivät olleet vilpittömästi omaksuneet oppia, kääntyivät sitä vastustamaan. Kun kesällä 1844 julistettiin Ilmestyskirjan 14. luvun toisen enkelin sanoma ja ”keskiyön huuto” (Matteus 25), alkoi erittäin katkera vaino niitä kohtaan, jotka vielä uskalsivat vahvistaa uskonsa Herran lähestyvään tulemiseen. Nämä vastustajat pyrkivät monin keinoin tukahduttamaan aiheen ja estämään kaikin mahdollisin tavoin niiden työtä, jotka edelleen julistivat: ”Hänen tuomionsa hetki on tullut.” William Miller sanoi tästä vastustuksesta: ”Se on mitä luonnottominta ja selittämättömintä.” Vastustus oli niin päättäväistä 2 300 päivän päättymisen lähestyessä, että Geo. Storrs sanoi siitä: ”Emme enää ole tekemisissä nimellisten kirkkojen emmekä kenenkään jumalattoman kanssa, paitsi siltä osin kuin tämä huuto saattaa vaikuttaa heihin.”

GSAM 219.2Kun ajanjakso oli päättynyt ja jumalattomien vastustus ja pilkka kaksinkertaistui ja kolminkertaistui, William Miller sanoi tilanteesta: ”Olemme tehneet työmme varoittaessamme syntisiä ja yrittäessämme herättää muodollisen kirkon. Jumala on providentiaalisesti sulkenut oven.”¹¹

GSAM 219Syntisten yleinen kovasydämisyys

GSAM 219.3Tämä pilkkaavan maailman suhtautuminen ei ainoastaan kovettanut syntisiä tulemisen oppia vastaan, vaan nimellisissä seurakunnissa olevien todistus oli seuraava: ”Kun muistelemme, kuinka ’harvinaisia ja harvassa’ todelliset kääntymystapaukset ovat, ja syntisten lähes vertaansa vailla olevaa röyhkeyttä ja kovasydämisyyttä, huudahdamme melkein tahattomasti: ’Onko Jumala unohtanut olla armollinen? Vai onko armon ovi suljettu?’”¹²

GSAM 220.1Toisen työntekijän kirjoituksista luemme vielä lisää tilanteesta profeetallisen ajanjakson päättymisen jälkeen: ”Silloin oli lähes mahdotonta päästä epäuskoisten luo, sillä vuoden 1844 pettymys oli niin sekoittanut monien mielet, etteivät he suostuneet kuuntelemaan mitään selitystä asiasta.”¹³

GSAM 220Kaikki ovet epäuskoisiin suljettuina

GSAM 220.2Tällainen tilanne näytti toistaiseksi sulkevan pääsyn muiden kuin niiden luo, jotka edelleen pitivät kiinni uskostaan ja toivostaan Kristuksen pian tapahtuvasta tulemisesta. Koska sananvälityksen ovi näytti olevan niin täysin suljettu ja adventistit huomasivat, että heidän kokemukseensa sovellettavassa vertauksessa oli suljettu ovi, on helppo ymmärtää, miten he päätyivät johtopäätökseen, ettei syntisille enää ollut armoa: tai, kuten jotkut ilmaisivat, että ”armon ovi oli suljettu”, varsinkin jos he ajattelivat, että tämän vertauksen suljettu ovi ja Luukkaan evankeliumin 13. luvun suljettu ovi olivat sama asia. Jos ihmiset kieltäytyivät täysin kuuntelemasta ja kovettivat siten sydämensä, kuinka he voisivat kääntyä?

GSAM 220Kuka opetti ensimmäisenä väärän suljetun oven opetuksen?

GSAM 220.3Nyt herää kysymys: kuka aloitti ”ei armoa syntisille” -opin opettamisen? Kuka uskoi siihen? Ja kuka hylkäsi sen? Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen kiinnitämme huomiota J. V. Himesin raporttiin vierailusta, jonka hän teki keväällä 1845 Mainen osavaltioon. Hän sanoo:—

GSAM 220.4”Veli Joosef Turner ja muut ottivat kannan, että olimme suuressa sapatissa – että kuusituhatta vuotta oli päättynyt – minkä seurauksena kenenkään adventistin ei pitäisi enää suorittaa ruumiillista työtä. Heidän mielestään sen tekeminen johtaisi varmasti heidän lopulliseen tuhoonsa.

GSAM 220.5”Hänen odotellessaan tässä maailmallisen ruumiillisen työn suhteen toimettomassa asemassa, uusi valo, niin kuin ajateltiin, loisti veli Turnerin mieleen, nimittäin se, että Sulhanen OLI TULLUT – että hän tuli viimeksi kuluneen juutalaisen vuoden seitsemännen kuukauden kymmenentenä päivänä – että häät silloin pidettiin – että kaikki neitsyet menivät silloin, tietyssä mielessä, hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin!—kukaan näistä ei voinut joutua kadotukseen, eikä kukaan ulkopuolella oleva voinut pelastua. Näin kaikki tämän mahtavan maapallon hengelliset asiat saivat päätöksensä.”¹⁴

GSAM 221Kuka vastusti jyrkästi tätä väärää teoriaa?

GSAM 221.1Pastori Turner alkoi opettaa ”ei enää armoa” -oppiaan Parisissa, Mainessa, ja hänellä oli jonkin aikaa melkoinen kannattajakunta tuolla seudulla. Koska ovi adventistien ulkopuolisten ihmisten luo oli niin täysin suljettu, olivatpa he sitten tunnustavia tai ei, monet ajautuivat aivan luonnollisesti Turnerin näkemykseen asiasta.

GSAM 221.2Jotta termiä adventistit ei ymmärrettäisi väärin, puhumme tästä kansanryhmästä tästä lähtien nimellä ensipäivän adventistit; ja juuri monet tästä ryhmästä omaksuivat herra Turnerin näkemykset. He eivät olleet vielä nähneet tai kuulleet sapatin totuutta, eivätkä he olleet kuulleet Kolmannen enkelin sanomasta. Juuri näistä rouva White puhuu näin yhdessä julkaisussaan:—

GSAM 221.3”Kun odotuksen aika oli kulunut ohi vuonna 1844, adventistit uskoivat edelleen Vapahtajan paluun olevan hyvin lähellä; he katsoivat saavuttaneensa tärkeän käännekohdan ja että Kristuksen työ ihmisten välittäjänä Jumalan edessä oli päättynyt. Annettuaan varoituksen lähestyvästä tuomiosta he tunsivat, että heidän työnsä maailman puolesta oli tehty, ja he menettivät sielunsa taakan syntisten pelastuksen puolesta, kun taas jumalattomien röyhkeä ja jumalanpilkkaava pilkkaaminen näytti heistä olevan jälleen yksi todiste siitä, että Jumalan Henki oli vedetty pois Hänen armonsa hylkääjiltä. Kaikki tämä vahvisti heitä uskossa, että koeaika oli päättynyt, tai kuten he ilmaisivat, että ’armon ovi oli suljettu’. Kuten on todettu, adventistit olivat lyhyen aikaa yksimielisiä siinä uskossa, että armon ovi oli suljettu.”¹⁵

GSAM 222.1Tässä lainauksessa rouva White esittää ensimmäisen päivän adventistien kannan. Hän ei edes anna ymmärtää, että hän olisi uskonut siihen. Kuten edellä on osoitettu, oppia opetti ensimmäisenä Joosef Turner Parisissa, Mainessa. Rouva White (silloinen neiti Harmon) tapasi Joosef Turnerin edellä mainitussa paikassa alkukeväästä 1845 ja kuuli tämän julistavan oppiaan, jonka mukaan ”adventisteille ei enää kuuluisi ruumiillista työtä eikä syntisille enää armoa”, ja sanoi hänelle selvästi, että hän ”opetti väärää oppia; että armoa oli yhä syntisille ja niille, jotka eivät olleet tietoisesti hylänneet totuutta.”

GSAM 222”Armoton”-teoriaa vastaan

GSAM 222.2J. N. Andrews, joka asui Parisissa, Mainessa, vuosina 1844 ja 1845 ja joka oli täysin perillä sekä paikallisten ihmisten että Joseph Turnerin toiminnasta – tämä opetti, ettei syntisille enää anneta armoa –, sanoo neiti Harmonin kannasta asiaan tuolloin seuraavaa: ”Sen sijaan, että näyt olisivat johtaneet heidät omaksumaan tämän näkemyksen, ne korjasivat niiden käsityksiä, jotka vieläkin pitivät siitä kiinni.”¹⁶

GSAM 222.3Neiti Harmon vieraili toisen kerran Parisissa, Mainessa, kesällä 1845. Tästä vierailusta lainaan rouva Truesdailia, joka asui tuolloin Parisissa. Hän sanoo:—

GSAM 222.4”Neiti Harmonin vieraillessa Parisissa, Mainessa, kesällä 1845 kerroin hänelle yksityiskohdat eräästä rakkaasta ystävästäni, jonka isä oli estänyt häntä osallistumasta kokouksiimme, minkä vuoksi hän ei ollut hylännyt valoa. Hän vastasi hymyillen: ’Jumala ei ole koskaan osoittanut minulle, ettei tällaisille ihmisille olisi pelastusta. Pelkästään ne, joille totuuden valo on esitetty ja jotka ovat tietoisesti hylänneet sen, ovat menetettyjä.’”¹⁷

GSAM 222.5Hän puhuu myös neiti Harmonin kolmannesta vierailusta Parisiin vuonna 1846 seuraavasti:—

GSAM 222Toinen moite väärää teoriaa vastaan

GSAM 222.6”Toinen mainitsemisen arvoinen tapaus oli vuonna 1846 Parisissa, Mainessa, annettu näky. Neiti Harmonille näytettiin, että kun Saatana ei pysty estämään vilpittömiä ihmisiä täyttämästä koko velvollisuuttaan, hän käyttää taitojaan ajaakseen heidät velvollisuutensa ulkopuolelle. Eräs hyvä sisar oli kertonut seurakunnille, että Jumala oli hylännyt heidät, koska he olivat hylänneet taivaasta lähetetyn sanoman, jonka tarkoituksena oli pelastaa heidät. Sisar Harmonille näytettiin, ettei tämän sanomassa ollut totuutta, sillä seurakunnissa oli monia, jotka vielä omaksuisivat totuuden; että hyvät enkelit ryhtyisivät vielä työskentelemään sielujen puolesta noissa seurakunnissa, ja kun he tekisivät niin, he [enkelit] jättäisivät tämän sisaren ja hänen sanomansa [tarkoittaen hänen ”armottomuuden” sanomaansa] oven ulkopuolelle.”¹⁸

GSAM 223Ei ristiriitaa

GSAM 223.1Koska on niitä, jotka yrittävät innokkaasti todistaa, että rouva White opetti aikoinaan teoriaa ”ei enää armoa syntisille”, mutta opettaa nyt päinvastaista, esitän hänen ponnistelujaan syntisten kääntymiseksi koskevia todistuksia niiltä, jotka tunsivat hänen työnsä vuodesta 1845 lähtien. Seuraava on lausunto Ira Abbeyltä, Brookfieldistä, Madisonin piirikunnasta, New Yorkin osavaltiosta:—

GSAM 223.2”Vuosina 1846–1850 veli ja sisar White vierailivat kotonamme ja olivat erittäin innokkaita lasten ja niiden suhteen, jotka eivät olleet hylänneet totuutta. He tekivät työtä kääntymättömien sielujen puolesta, enkä muista koskaan kuulleeni sisar Whiten sanoneen, ettei luopuneille ja niille, jotka eivät olleet hylänneet totuutta, olisi toivoa.”¹⁹

GSAM 223Ensimmäisen päivän adventistien todistus

GSAM 223.3Mitä New Englandin ensimmäisen päivän adventistit tietävät äärimmäisestä suljetun oven opista, siitä kertoo seuraava kirje:—

GSAM 223.4”5.–9. elokuuta 1891 kävin keskustelua pastori Miles Grantin kanssa Brookstonissa, noin 30 000 asukkaan kaupungissa. Keskustelu käytiin suuressa teltassa, ja sen puheenjohtajana toimi herra John Barbour, entinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Tämä kaupunki sijaitsee noin kaksikymmentä mailia Bostonista. Keskustelun aiheena oli sapatti, mutta herra Grant yritti vetää keskusteluun mukaan sisar Whiten kokemuksen tässä työssä. Hän väitti, että ’hänelle oli jo vuonna 1844 osoitettu, että koeaika oli ohi eikä syntisille enää annettu armoa.’”

GSAM 224.1”Vastauksena sanoin hänelle, että lähes kaikki ensimmäisen päivän adventistit kannattivat tuota kantaa aikoinaan, ennen kuin erosimme heistä, ja että sen sijaan, että rouva White olisi kannattanut sitä kantaa lainkaan, yksi ensimmäisistä asioista, jotka hänelle näytettiin, oli se, että kyseinen kanta oli ’väärä’ ja että syntisille oli edelleen armoa. Sanoin: ’Näin on, ja pastori Grant tietää, että näin on.’ Kun sanoin tämän, lukuisat edessäni istuvat ensimmäisen päivän adventistit [tämä ryhmä muodosti melko suuren osan täyteen pakatusta suuresta teltasta] nyökkäsivät päätään painokkaasti ja myöntävästi tämän lausunnon merkiksi. Riittää sanoa, että pastori Grant ei enää maininnut tätä seikkaa keskustelussa.” Allekirjoitus: ”Geo. E. Fifield, South Lancaster, Mass., 6. joulukuuta 1895.”

GSAM 224Rouva White etsii jatkuvasti syntisten pelastusta

GSAM 224.3Sen, että rouva White on työskennellyt syntisten kääntymisen puolesta vuodesta 1844 nykypäivään saakka, todistavat lisäksi seuraavat seikat: Hän ja pastori White pitivät kokouksen Albert Beldenin talossa Rocky Hillissä, Connecticutissa, joka alkoi 20. huhtikuuta 1848. Tässä kokouksessa tehtiin työtä joidenkin maailmasta tulevien ihmisten puolesta. Pastori White ja hänen vaimonsa osoittivat erityistä kiinnostusta tällaisia sieluja kohtaan. Tästä asiasta esitämme yhden tällaisen henkilön todistuksen, joka sai kasteen pastori Whiten käsistä. John Y. Wilcox kirjoitti Kensingtonista, Connecticutista, 22. helmikuuta 1891 seuraavasti:—

GSAM 224.4”Minut johdatettiin totuuteen aikana, jolloin kokouksia pidettiin veli A. Beldenin talon keskeneräisessä huoneessa Rocky Hillissä, Connecticutissa. Sain nykyisen totuuden valon veli ja sisar Whiten työn ansiosta. Veli White kastoi minut pian sen jälkeen. Ilman heidän antamaansa rohkaisua ja voimaa en tiedä, olisinko koskaan uskaltanut ajatella tai tuntea, että Herra olisi hyväksynyt minut. He olivat syvästi kiinnostuneita minusta ja tekivät työtä auttaakseen minua.”

GSAM 225.1Pastori White kirjoitti kyseisestä kokouksesta kirjeessään Stockbridge Howlandille, Topsham, Maine: ”Veli Bates esitti käskyt hyvin selkeästi, ja niiden merkitystä painotettiin voimakkaiden todistusten avulla. Sana vahvisti niitä, jotka olivat jo totuudessa, ja herätti niitä, jotka eivät olleet vielä täysin päättäneet.”

GSAM 225Työ syntisten parissa Oswegossa, New Yorkissa

GSAM 225.2Vuonna 1849 pastori James White ja hänen vaimonsa tekivät työtä Oswegossa, New Yorkissa. Noissa kokouksissa Hiram Patch ja neiti Benson, jotka olivat kihloissa, kääntyivät Jumalan ja nykyisen totuuden puoleen.

GSAM 225.3Maaliskuussa 1850 kokouksia pidettiin jälleen Oswegossa. Present Truth -lehden huhtikuun numerossa pastori White puhui näistä kokouksista seuraavasti:

GSAM 225.3”Tässä kaupungissa on nyt meneillään erittäin mielenkiintoinen työ jäännöksen lasten keskuudessa. Heidän pelastuksensa on ollut kokouksiemme pääaiheena kahden viimeisen sapatin ajan, ja Jumala on siunannut meitä ihmeellisellä tavalla. Totuus on vaikuttanut myönteisesti niin meihin kuin lapsiimme. Viimeisen ensimmäisen päivän jälkeisenä iltana pidimme kokouksen erityisesti heidän hyväkseen, ja Herran Henki vuodatettiin keskellemme. Lapset kumarsivat kaikki Herran edessä ja näyttivät ymmärtävän, kuinka tärkeää on noudattaa käskyjä, erityisesti viidettä, ja etsiä pelastusta Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä oli yksi mielenkiintoisimmista kokouksista, joita olen koskaan nähnyt.”

GSAM 225.4Present Truth -lehden marraskuun 1849 numerossa pastori White julkaisi kertomuksen joukosta ihmisiä, jotka olivat kääntyneet ja kastettuja; ja tämän lehden viimeisessä numerossa vuodelta 1850 on kertomus Waitsfieldissä, Vermontissa pidetystä kokouksesta sekä Heman Churchillin osallistumisesta, joka oli juuri kääntynyt maailmasta. Häntä kutsutaan artikkelissa ”veljeksi”. Kuinka se olisi mahdollista, jos syntisille ei enää olisi armoa?

GSAM 226Kahdenkymmenenyhden todistajan lausunto

GSAM 226.1Tässä yhteydessä esitämme todistuksen, jonka allekirjoitti vuonna 1888 kaksikymmentäyksi henkilöä, joista jokainen oli mukana adventtiliikkeessä vuonna 1844 ja oli perehtynyt Kolmannen enkelin sanoman syntyyn. Kaikki olivat mukana sanomassa jo ennen vuotta 1851, ja suurin osa heistä oli ollut yhteydessä seitsemännen päivän adventisteihin lähes sanoman syntymästä lähtien:—

GSAM 226.2”Me, allekirjoittaneet, jotka olimme hyvin perehtyneitä vuoden 1844 adventtiliikkeeseen määräajan umpeutuessa ja jotka olimme myös omaksuneet Kolmannen enkelin sanoman totuuden jo vuonna 1850, allekirjoitamme tällä iloisin mielin seuraavan lausunnon, joka koskee suljetun oven oppia, jota Kolmannen enkelin sanoman uskovat ovat noudattaneet sanoman syntymästä edellä mainittuun päivämäärään saakka ja siitä eteenpäin.

GSAM 226.3”He uskoivat, Ilmestyskirjan 3:7, 8 ja muiden raamatunkohdien mukaisesti, että Danielin kirjan 8:14:ssä mainittujen 2 300 päivän päättyessä Kristus päätti työnsä taivaallisen pyhäkön ensimmäisessä osastossa, siirtyi palvelemaan kaikkein pyhimpään osastoon ja aloitti tuomion työn, jolloin hänen suhteensa pelastussuunnitelmaan muuttui tässä suhteessa. Tässä avautui yksi ovi ja toinen sulkeutui.

GSAM 226.4”He uskoivat, että ne, joilla oli selkeä valo ensimmäisen enkelin sanomasta ja jotka kääntyivät sitä vastaan ja vastustivat sitä katkerasti, hylättiin Jumalan toimesta. Mutta he eivät uskoneet, että ne, joilla ei ollut ollut valoa, tai ne, jotka eivät olleet saavuttaneet vastuullista ikää ennen vuotta 1844, hylättäisiin, jos he etsisivät Jumalaa vilpittömällä sydämellä.

GSAM 226.5”Vaikka he uskoivat William Millerin ja suurimman osan adventisteista tavoin heti määräajan umpeuduttua, että heidän työnsä maailman puolesta oli tehty ja että Herra tulisi hyvin pian, he eivät kuitenkaan, sen jälkeen kun valo pyhäköstä ja kolmas sanoma selittivät heidän pettymyksensä, uskoneet, että armo olisi ohi muille kuin niille, jotka olivat hylänneet valon.”

GSAM 227.1Allekirjoittaneet: ”J. B. Sweet, South Saginaw, Mich.; Samuel Martin, West Rindge, N.H.; Ira Abbey, North Brookfield, N.Y.; rouva R. B. Abbey, North Brookfield, N.Y.; rouva Diana Abbey, North Brookfield, N.Y.; rouva L. B. Abbey, North Brookfield, N.Y.; Heman S. Gurney, Memphis, Mich.; Ann E. Gurney, Memphis, Mich.; William Gifford, Memphis, Michigan; rouva Mary S. Chase, Battle Creek, Michigan; S. M. Howland, Battle Creek, Michigan; rouva F. H. Lunt, Battle Creek, Michigan; rouva Melora A. Ashley, Battle Creek, Michigan; rouva Caroline A. Dodge, Battle Creek, Michigan; rouva Sarah B. Whipple, Battle Creek, Michigan; Uriah Smithin rouva, Battle Creek, Michigan; rouva Paulina R. Heligass, Moline, Kansas; R. G. Lockwood, St. Helena, Kalifornia; R. G. Lockwoodin rouva, St. Helena, Kalifornia; Reuben Loveland, North Hyde Park, Vermont; rouva Belinda Loveland, North Hyde Park, Vermont.”

GSAM 227Väärin tulkittu näky

GSAM 227.2On yritetty tulkita näkyä, jonka rouva White sai Topshamissa, Mainessa, 24. maaliskuuta 1849, niin, että se opettaisi tätä virheellistä oppia – ettei syntisille enää anneta armoa. Tämä näky annettiin juuri silloin, kun ”Rochesterin koputukset” (spiritismi) olivat tulossa esiin. Rouva White näki, että salaperäiset merkit ja ihmeet sekä väärät uskonpuhdistukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Nämä uskonpuhdistukset eivät olleet uskonpuhdistuksia virheestä totuuteen (hän ei sanonut, ettei tällaisia uskonpuhdistuksia koskaan tulisi, vaan että ne, jotka hänelle näytettiin ja joissa käytettiin inhimillistä vaikutusvaltaa, olivat sellaisia), vaan pahasta pahempaan; sillä ne, jotka väittivät sydämensä muuttuneen, olivat vain kietoneet ylleen uskonnollisen verhon, joka peitti pahan sydämen vääryyden. Jotkut näyttivät olevan todella kääntyneitä, minkä ansiosta he pystyivät harhauttamaan Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä olisi voitu nähdä, ne olisivat näyttäneet yhtä mustilta kuin ennenkin.

GSAM 227.3Sitten hän sanoi: ”Minua seurannut enkeli käski minun etsiä sielun tuskaa syntisten puolesta, kuten ennen oli tapana. Katsoin, mutta en nähnyt sitä; sillä heidän pelastuksensa aika on ohi.”²⁰

GSAM 228.1On väitetty, että tämä näky opetti, ettei syntisille enää ole armoa, mutta kysymme: kuinka se voisi olla mahdollista, kun hän oli vastustanut tätä oppia siitä lähtien, kun Joseph Turner opetti sitä ensimmäisen kerran keväällä 1845, ja oli koko ajan työskennellyt vilpittömästi syntisten kääntymisen ja pelastuksen puolesta?

GSAM 228.2Vuonna 1854 julkaistussa teoksessa *Supplement to Experience and Views* rouva White sanoo: ”Mainitut ’väärät uskonpuhdistukset’ tulevat vielä näkymään täysimääräisemmin. Tämä näkemys koskee erityisesti niitä, jotka ovat kuulleet ja hylänneet adventtiopin valon. He ovat joutuneet voimakkaiden harhojen valtaan. Heillä ei ole enää ’sielun tuskaa syntisten puolesta’ kuten aiemmin.”²¹

GSAM 228.3Vastustajat väittävät tietävänsä enemmän siitä, mitä rouva White näki tässä näyssä, kuin hän itse. Tarkastelkaamme asiaa hetken heidän tulkintansa valossa; nimittäin, että hän näki syntisten tilan herätyssaarnaajien sijaan. Hän siis katsoi syntisiä etsiäkseen ”sielun tuskaa syntisten puolesta, mutta ei kyennyt näkemään sitä”. Kuka on koskaan havainnut sielun tuskaa syntisten puolesta pelkästään katsomalla syntisiä? Mutta kysymme: entä ne edellä mainitussa todistuksessa mainitut henkilöt, jotka käyttivät pelkästään inhimillistä vaikutusvaltaa ja mesmerismiä saadakseen käännynnäisiä ja kutsuivat sitä Jumalan Hengen työksi? Ovatko nämä vastustajat, jotka olivat niin innokkaita osoittamaan, että rouva White opetti äärimmäistä ”suljetun oven” teoriaa, valmiita myöntämään, että nämä herätysliikkeen edustajat olivat pyhiä ihmisiä ja saivat aitoja käännynnäisiä?

GSAM 228.4Jokaiselle rehelliselle mielelle on selvää, että tässä yhteydessä tarkoitetut henkilöt olivat niitä, jotka väittivät kokevansa tätä sielun tuskaa, vaikka he olivat hylänneet valon ja totuuden ja käyttivät mesmerismiä käännyttääkseen ihmisiä. Tällaisilla ei voinut olla aitoa sielun tuskaa syntisten puolesta, kun he itse olivat kadotuksen alaisia; sillä ”heidän [oman] pelastuksensa aika on ohi”.

GSAM 229.1Joidenkin mielestä rouva Whiten 24. maaliskuuta 1849 saamasta näystä voidaan päätellä, että siinä opetettiin, ettei syntisille enää ollut armoa; mutta olemme jo osoittaneet, että vuonna 1845 Parisissa, Mainessa, hän opetti, että armoa oli kaikille, jotka eivät olleet tietoisesti ja ymmärtäen hylänneet valoa ja totuutta. Samassa paikassa vuonna 1846 saadussa näyssä osoitettiin, että Herralla oli ”seurakunnissa kansa, joka ei ollut hylännyt totuutta”. Niille, jotka ajattelivat toisin, annettiin nuhde, jossa sanottiin, että Jumalan enkelit tulisivat vielä toimimaan heidän puolestaan, ja kun he toimisivat, ne, jotka heitä tuomitsivat, jäisivät ulkopuolelle.

GSAM 229.2Jälleen huhtikuussa 1848 pastori White ja hänen vaimonsa työskentelivät Rocky Hillissä, Connecticutissa, syntisten kääntymisen puolesta. Kaikki tämä osoittaa, että 24. maaliskuuta 1849 saatu näky on sopusoinnussa sen kanssa, joka annettiin Parisissa, Mainessa, vuonna 1846, sekä näiden Jumalan palvelijoiden huhtikuussa 1848 noudattaman toimintatavan kanssa.

GSAM 229Väärä herätyssaarnaaja kukistettiin

GSAM 229.3Tämä näky julkaistiin ensimmäisen kerran Connecticutissa vuonna 1849. Eräs pappi työskenteli siellä erittäin innokkaasti saadakseen käännynnäisiä ja väitti jopa omaavansa kielten lahjan. Hän pyrki saamaan vaikutusvaltaa Rocky Hillin pieneen sapatinpitäjien joukkoon. Yhtä heistä hän kutsui ”Herran rakkaaksi pyhäksi”. Hänen läsnäollessaan rouva White sai näyn, joka paljasti tämän työn petollisen luonteen ja sen, että hänen ”rakas pyhänsä” oli omaksunut toimintatavan, joka ei ollut sopusoinnussa seitsemännen käskyn kanssa. Tämä ”pyhä” nainen kiisti syytöksen, ja pappi esitti voimakkaan vetoomuksen pyrkien herättämään myötätuntoa ”Herran pyhää raukkaa” kohtaan, kuten hän häntä kutsui. Seuraavana yönä tämä nuori nainen sai kolera morbus -kohtauksen ja luuli kuolevansa. Hän kutsui rouva Whiten luokseen ja tunnusti, että hänestä näytetty näky oli totta; että hän oli syyllistynyt juuri siihen, mitä rouva White oli sanonut. Niinpä tämä väärä työntekijä epäonnistui tuon seurakunnan harhauttamisessa, ja hänen toimintansa luonne paljastui, mikä lopetti äkillisesti hänen toimintansa siinä paikassa.

GSAM 230Toinen väärä herätyssaarnaaja Oswegossa, New Yorkissa

GSAM 230.1Edellä esitetyn todistuksen periaatteen lisäesimerkkinä ja osoittaaksemme, kuinka pastori White ja hänen vaimonsa työskentelivät vielä vuosina 1849–1850 syntisten kääntymisen puolesta, esitämme seuraavat tosiseikat, jotka Elias Goodwin ja muut Oswegon, New Yorkin osavaltion, seurakunnan varhaiset jäsenet kertoivat minulle:—

GSAM 230.2Paikalla asui tuolloin (1849) nuori mies nimeltä Hiram Patch. Hän oli kihloissa nuoren naisen kanssa, jonka kanssa hän pian sen jälkeen avioitui. He olivat kääntymättömiä, mutta kävivät pastori Whiten ja hänen vaimonsa järjestämissä kokouksissa ja olivat melkein suostuneet tulemaan kristityiksi. Tuolloin eräässä Oswegon seurakunnista alkoi herätys, jota ei johtanut pappi, vaan eräs merkittävä maallikkoseurakuntalainen, piirikunnan varainhoitaja. Tämä mies vaikutti erittäin innokkaalta ja väitti kantavansa suurta huolta syntisistä. Hän väänteli käsiään rukoillessaan kääntymättömien puolesta ja näytti olevan suuressa ahdistuksessa heidän kadotetun tilansa vuoksi.

GSAM 230.3Herra Patch ja hänen morsiamensa kävivät näissä herätyskokouksissa ja olivat epätietoisia siitä, miten päättäisivät. He olivat paikalla eräänä kerrana, kun rouva White sai näyn, jossa hänelle osoitettiin Hoosean kirjan 5:6, 7, jossa lukee: ”He lähtevät laumoineen ja karjansa kanssa etsimään Herraa, mutta eivät löydä häntä; hän on vetäytynyt heistä. He ovat toimineet petollisesti Herraa vastaan, sillä he ovat siittäneet vieraita lapsia; nyt kuukausi syö heidät osineen.” Hänelle näytettiin, että ne, jotka johtivat tätä herätystä, eivät olleet oikeassa suhteessa Jumalaan, eikä heillä ollut todellista sielun taakkaa syntisten puolesta.

GSAM 231Ennustus epäonnistumisesta

GSAM 231.1Sitten hän sanoi herra Patchille: ”Minua käskettiin sanomaan teille, että tässä tapauksessa raamatun kohdan sanoma täyttyy kirjaimellisesti. Odottakaa kuukausi, niin tulette itse huomaamaan, millaisia ihmisiä nämä herätysliikkeen vetäjät ovat, jotka väittävät kantavansa niin suurta huolta syntisistä.” Herra Patch sanoi: ”Minä odotan.”

GSAM 231.2Kahden viikon kuluessa tämän näyn saamisesta mainittu rahastonhoitaja, joka väitti kantavansa niin suurta sielun tuskaa syntisten puolesta, sai teeskennellyn tuskan vallitessa vatsassaan verisuonen repeämän ja joutui vuoteenomaksi verenhukan vuoksi. Rahastonhoitajan viran asiat joutuivat piirikunnan sheriffin hoidettaviksi. Hän tarkasteli yhdessä poliisin kanssa rahastonhoitajan kirjanpidossa ilmoitettua saldoa ja laski sitten rahat valmiiksi ottaakseen viran hoitaakseen, kunnes kävi ilmi, että rahasta puuttui tasan 1 000 dollaria.

GSAM 231.3Sheriffin ja poliisin mielestä oli mahdotonta, että mies, joka oli niin innokas herätysliikkeessä, olisi syyllistynyt rahan ottamiseen. He ajattelivat, että hän oli varmaankin maksanut rahat pois ja unohtanut tehdä asianmukaisen merkinnän kirjaan; tai ehkä hän oli tallettanut ne pankkiin, eikä summaa näkynyt kassakaapissa olevalla tilillä. Joka tapauksessa heidän oli pyydettävä häneltä tyydyttävä selitys, mutta se oli tehtävä varovasti; sillä jos hänellä oli rahat, hän yrittäisi epäilemättä salata ne. Siksi sovittiin, että toinen heistä menisi edellä ja piiloutuisi talon takana olevaan vajaan tarkkailemaan takaovea siltä varalta, että siellä tapahtuisi jotain, kun taas sheriffi menisi etuovesta sisään. Kun sheriffi lähestyi taloa ja astui etuovesta sisään, hän huomasi naisen vaatteet juuri poistumassa takaovesta. Vajassa ollut mies näki naisen menevän nopeasti lumipenkkaan, kaivavan siihen kuopan ja kätkevän sinne jotain, minkä hän peitti lumella, ja palaavan sitten taloon.

GSAM 232.1Sheriffi tuli rahastonhoitajan vuoteen ääreen ja tiedusteltuaan tämän terveydentilasta vihjasi virastossa vallitsevasta hämmennyksestä ja ehdotti, että tämä voisi todennäköisesti selittää ongelman. Mies, joka oli hyvin kiihtynyt, kohotti kätensä taivasta kohti, kutsui Jumalan todistajaksi ja sanoi, ettei hän tiennyt rahoista mitään. Juuri silloin vaimo astui sisään ja halusi tietää, mistä oli kyse ja miksi hänen miehensä oli niin kiihtynyt. Mies vastasi: ”He luulevat, että meillä on heidän rahansa.” Nainen nosti sitten kätensä samalla tavalla ja kutsui Jumalan todistajaksi, että heillä ei ollut rahoja eikä heillä ollut siitä mitään tietoa. Juuri kun nainen oli saanut lauseensa päätökseen, poliisi, joka oli kiirehtinyt piilopaikastaan lumipenkkaan naisen mennessä taloon, puuttui asiaan sanoen: ”Rouva, mitä tämä on? Näin teidän ryntäävän ulos talosta ja piilottavan tämän lumipenkkaan, ja tässä se nyt on, kadonnut rahasäkki, johon on merkitty 1 000 dollaria.”

GSAM 232.2Kuten oli odotettavissa, tuo herätys romahti yhtäkkiä. Herra Patch ja hänen morsiamensa, saatuaan selville herätyskokousta johtaneen henkilön luonteen, asettuivat totuuden puolelle ja liittyivät seitsemännen päivän adventisteihin, joiden seurakunnan arvokkaina jäseninä he pysyivät kuolemaansa saakka.

GSAM 232.3Kuten selvästi nähdään, tämä näky annettiin kääntymättömien edun vuoksi ja heidän erityiseksi hyödykseen, ja se johti syntisten kääntymykseen, vaikka sen välitön vaikutus kohdistui niihin, jotka olivat itse syntisiä ja joita Herra oli hylännyt heidän tekopyhyytensä vuoksi. He olivat ”toimineet petollisesti Herraa vastaan”; vaikka he väittivät kantavansa suurta sielun tuskaa syntisten puolesta, he synnyttivät vain ”vieraita lapsia”.

GSAM 232Tekopyhä työntekijä Camdenissa, New Yorkissa

GSAM 232.4Yksi niistä paikoista, joissa pastori White ja rouva White vierailivat talvena 1849–50, oli Camdenin kaupunki New Yorkissa, noin neljäkymmentä mailia Oswegosta, jossa he vielä asuivat. Tästä kokouksesta rouva White sanoo:

GSAM 232.4”Ennen lähtöä minulle näytettiin pieni seurakunta, joka tunnusti totuuden siellä, ja heidän joukossaan näin naisen, joka väitti olevansa hyvin hurskas, mutta joka oli tekopyhä ja petti Jumalan kansaa.”²²

GSAM 233.1Tammikuussa 1884, työskennellessäni New Yorkin osavaltiossa, sain seuraavat tiedot herra Prestonilta, joka asui Camdenissa edellä mainitun konferenssin aikaan ja jonka luona pastori White ja hänen vaimonsa majoittuivat kokouksen aikana:—

GSAM 233.2”Tämä nainen opetti äärimmäisiä näkemyksiä pyhityksestä sanoen, että oli saavutettavissa täydellisyyden tila, jossa ihminen olisi täysin Jumalan lain yläpuolella; ja hän väitti saavuttaneensa tuon täydellisen tilan. Tällä pyhyyden opilla hän sekoitti joidenkin Camdenissa olevien seurakuntalaistemme mieliä. Sisar Whitelle näytettiin, että kaikesta tämän naisen teeskennellystä pyhyydestä huolimatta hänen sydämensä oli synnistä musta ja hän oli elämässään turmeltunut.

GSAM 233.3”Ollessaan tässä paikassa sisar White sai toisen näyn tämän naisen läsnä ollessa, joka näytti kantavan suurta sielun taakkaa kääntymättömien puolesta; mutta sisar White sanoi hänelle, ettei se ollut aitoa sielun tuskaa syntisten puolesta, koska hänen oma elämänkulkunsa oli sellainen, ettei hän itse seissyt oikeassa asemassa Jumalan silmissä. ’Niin’, sanoi herra Preston, ’niin sanottu Camdenin näky koski nimenomaan ja erityisesti tuon naisen tapausta, eikä syntisten tilannetta yleisesti, ja niin me sen tuolloin ymmärsimme.’”

GSAM 233.4Kun rouva White oli kertonut näystään, nainen nousi ylös ja sanoi: ”Jumala tuntee sydämeni, ja jos voisitte nähdä sen, huomaisitte, että se on puhdas ja viaton.” Näin kokous päättyi. Pian sen jälkeen nainen kuitenkin sairastui vakavasti ja luuli kuolevansa. Hän sanoi: ”Minun on tavattava sisar White; minulla on hänelle tunnustettavaa. Sanoin hänelle, että olen hyvä nainen, että olen puhdas. Se ei pidä paikkaansa. Olen paha nainen. Tämä mies, jonka kanssa asun, ei ole aviomieheni. Jätin Englannissa hyvän aviomiehen ja yhden pienen lapsen ja karkasin tämän miehen kanssa. Emme ole koskaan olleet naimisissa. Olen väittänyt olevani lääkäri ja myynyt lääkettä, josta vannoin oikeudessa maksaneeni pullolta 1 dollarin, vaikka se maksoi minulle vain 12 senttiä pullolta. Vannoin myös, että lehmä, jonka myimme köyhälle miehelle, maksoi meille 30 dollaria, vaikka se maksoi meille vain 20 dollaria.”²³

GSAM 234.1Rouva Whiten sanat, jotka koskevat ”sielun tuskaa syntisten puolesta”, koskevat juuri tällaisia tekopyhiä teeskentelijöitä, eivätkä syntisiä yleensä. Kun otetaan huomioon edellä esitetyt tosiasiat, jotka osoittavat, että oppi ”ei enää armoa” syntisille tuomittiin täysin heti sen saarnaamisen alusta lähtien keväällä 1845; ja että rouva White on siitä lähtien koko ajan työskennellyt ahkerasti syntisten kääntymisen puolesta, kuka voi uskoa, että vuonna 1851, kun hänen teoksensa Experience and Views julkaistiin, hän tarkoitti opettavansa, ettei ”enää ole pelastusta syntisille”?

GSAM 234Armoton mies

GSAM 234.2Vielä vuonna 1848kin oli siellä täällä yksittäisiä henkilöitä, jotka katsoivat, ettei syntisille enää ole armoa. Nämä eivät kuitenkaan olleet seitsemännen päivän adventisteja. Yksi tällainen henkilö, nimeltään Sweet, asui Rochesterin kaupungissa New Yorkin osavaltiossa. Juuri sen jälkeen, kun olin julkisesti tunnustanut uskon ja kastettu sunnuntai-adventistien joukkoon, osallistuin telttakokoukseen Canandaiguassa, New Yorkin osavaltiossa, jota johtivat pastorit J. C. Bywater ja Geo. W. Burnham. Tämä Sweet-niminen mies oli paikalla ja ilmaisi hyvin vakavia epäilyjä uskonnollisen kokemukseni aitoudesta, koska hän ”ei pitänyt mahdollisena, että syntiset voisivat enää kääntyä”.