Luku 16 — Kolmannen enkelin sanoma

GSAM 247.1”Kolmas enkeli seurasi heitä ja sanoi kovalla äänellä: ’Jos joku palvoo petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, hän juo Jumalan vihan viiniä, jota on kaadettu sekoittamattomana hänen vihansa maljaan; ja häntä kidutetaan tulella ja tulikivellä pyhien enkelien ja Jumalan Karitsan edessä; ja heidän piinansa savu nousee ylös ikuisesti ja ikuisesti; eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka palvovat petoa ja sen kuvaa ja jotka ottavat pedon nimen merkin. Tässä on pyhien kärsivällisyys; tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.”¹

GSAM 247Raamatun juhlallisin varoitus

GSAM 247.2Tämä on Raamatun vakavin varoitus, ja on varmaa, ettei maailmanhistorian kirjasta löydy todistusta siitä, että tämä sanoma olisi kuultu menneisyydessä. Se tosiasia, että tämän sarjan ensimmäisen ja toisen enkelin on osoitettu kuuluvan nykyiseen sukupolveen, vahvistaa selvästi sen, ettei tämä sanoma kuulu menneisiin aikakausiin.

GSAM 247.3Pastori J. V. Himes sanoi vuonna 1847:—

GSAM 247.4”[Ilmestyskirjan] neljästoista luku esittää hämmästyttävän huudon, joka on vielä lausumatta, varoituksena ihmiskunnalle tuona voimakkaan kiusauksen hetkenä. Jakeet 9–11. Näin kauhistuttavaa vihan julistusta ei löydy Jumalan kirjasta muualta kuin tästä. Eikö se, että tarvitaan näin kauhistuttava varoitus, viittaa voimakkaaseen kiusaukseen?”²

GSAM 248Temppeli avautuu – arkki näkyy

GSAM 248.1J. N. Andrews sanoi tästä sanomasta: ”Taivaan temppelin kaikkein pyhimmän osan avaaminen, jonka kautta arkki tulee näkyviin, on tapahtuma, joka tapahtuu seitsemännen enkelin trumpetin soidessa. Ja kun suuren ylimmäisen pappimme palvelus siirtyy tuohon osastoon 2 300 päivän päättyessä, ymmärrämme, että temppelin avaaminen merkitään tuon ajanjakson päättymisellä, jota ensimmäisen enkelin julistus edustaa. Ylimmäisen pappimme astuminen kaikkein pyhimmään paikkaan palvelemaan Jumalan arkin edessä kiinnittää seurakunnan huomion arkin sisältämiin Jumalan käskyihin. Jumalan käskyt ovat loistaneet taivaallisesta pyhäköstä siitä lähtien.

GSAM 248Sapatin muutos

GSAM 248.2”On kiistaton tosiasia, että neljäs käsky muutettiin jo kauan sitten Herran lepopäivästä pakanalliseksi sunnuntaijuhlaksi. Tämä muutos tehtiin selvästi ristiriidassa Pyhien Kirjoitusten kanssa, jotka kaikkialla tunnustavat seitsemännen päivän Herran ainoaksi viikoittaiseksi sapatiksi. Sen toteutti suuri luopio, josta Daniel ennusti, että hän ’ajattelisi muuttavansa aikoja ja lakeja’. Tämä valta on olennaisesti sama kuin se peto, jota koko maailman oli määrä palvoa. Ja on erittäin mielenkiintoista, että tämä käsky, jota on niin kauan poljettu jalkoihin, on nyt saamassa oikeutuksensa, ja Jumalan kansa on alkanut noudattaa sitä yhdessä muiden yhdeksän käskyn kanssa. Kiitos Jumalalle, että Hän valmistaa jäännöskansaa heidän lopulliseen taisteluunsa lohikäärmettä vastaan ja pääsyyn porttien kautta pyhään kaupunkiin. Ilm. 12:17; 22:14. Neljännen käskyn puolustaminen vastakohtana luopumuksen sapatille sekä kaikkien Jumalan käskyjen saarnaaminen ovat silmiinpistävä todistus siitä, että nykyhetki on pyhien kärsivällisyyden aikaa ja kolmannen enkelin varoituksen aikaa.”³

GSAM 249.1Aiemmissa luvuissa on kiinnitetty huomiota näistä sanomista ensimmäiseen ja toiseen, jotka täyttyivät suuressa toisen tulemisen julistuksessa aina 22. lokakuuta 1844 asti. Tämän luvun alussa oleva raamatunlause kuuluu: ”Kolmas enkeli seurasi heitä”, toisin sanoen seurasi ensimmäistä ja toista enkeliä. Tässä yhteydessä on ehkä mielenkiintoista kiinnittää huomiota kolmannen enkelin sanoman nousuun.

GSAM 249Ensimmäiset adventistiset sapatinpitäjät

GSAM 249.2Vuoden 1844 ”keskiyön huudon” aikana Herra alkoi johdattaa kansansa ajatuksia seitsemännen päivän sapatin noudattamiseen. Tämä oppi syntyi adventistien keskuudessa seuraavasti: Rachel Preston, seitsemännen päivän baptisti, muutti Washingtoniin, New Hampshireen, jossa sijaitsi adventistikirkko. Hän omaksui adventtiliikkeen opetuksen, ja noin neljästäkymmenestä jäsenestä koostunut seurakunta otti hänen lähetystyönsä ansiosta käyttöön neljännen käskyn mukaisen sapatin.⁴ Tämä johti aiheen tutkimiseen. Vuoden 1844 syyskuun 5. päivän Cry-lehdessä luemme: ”Monet ihmiset pohtivat syvästi oletettua velvollisuutta noudattaa seitsemättä päivää.” Tämä lausunto sisältyi pääkirjoitukseen, jossa yritettiin heikosti perustella sunnuntain viettämisen vaatimuksia. Aihetta jatkettiin 12. syyskuuta ilmestyneessä numerossa, josta löytyy seuraava merkityksellinen lausunto, joka johti monien vakavaan ja perusteelliseen tutkimukseen:—

GSAM 249Seitsemäs päivä on ainoa lain määräämä päivä

GSAM 249.3”Viime viikolla päädyimme seuraavaan johtopäätökseen: Ei ole olemassa mitään tiettyä ajanjaksoa, jota kristittyjen olisi lain mukaan varattava pyhäksi ajaksi. Jos tämä johtopäätös on virheellinen, katsomme, että seitsemäs päivä on ainoa päivä, jonka viettämisestä on olemassa laki.”

GSAM 250T. M. Preblen essee

GSAM 250.1Adventistien huomion kiinnitti sapattikysymykseen T. M. Preblen aiheesta kirjoittama essee, joka oli päivätty 13. helmikuuta 1845 ja julkaistu lehdessä Hope of Israel, Portland, Maine, 28. helmikuuta 1845. Esitettyään Raamatun sapatin vaatimukset ja sen tosiasian, että se muutettiin sunnuntaiksi suuren luopumuksen seurauksena, hän toteaa: ”Näin näemme Danielin kirjan 7:25 täyttyvän, kun pieni sarvi muuttaa ’aikoja ja lakeja’. Siksi minusta näyttää siltä, että kaikki, jotka pitävät ensimmäistä päivää sapattina, ovat paavin sunnuntainpitäjiä ja Jumalan sapatinrikkojia.”⁵

GSAM 250J. B. Cook sapattikysymyksestä

GSAM 250.2Pian tämän jälkeen ilmestyi painettuna J. B. Cookin artikkeli, jossa hän osoitti, ettei Raamatussa ole todisteita sunnuntain pitämisestä sapattina, ja hän käytti tätä ytimekästä ilmausta: ”Näin helposti puhalletaan tuuli pois niiden purjeista, jotka purjehtivat, ehkä tietämättään, paavin sapattilipun alla.”

GSAM 250.3Vaikka näiden kahden miehen sapatin noudattaminen kesti vain lyhyen ajan, he olivat saaneet liikkeelle pyörän, jota ei voitu helposti pysäyttää. Iskulauseet ”paavin sunnuntaipäivän noudattajat”, ”Jumalan käskyjen rikkojat” ja ”purjehtiminen paavin sapatin lipun alla” olivat satojen ihmisten huulilla, jotka olivat innokkaita saamaan selville totuuden tästä asiasta. Pastori Joosef Bates Fairhavenista, Massachusettsista, kiinnitti näin huomiotaan asiaan ja otti sapatin käyttöön vuonna 1845.

GSAM 250Joosef Bates hyväksyy sapatin

GSAM 250.4Hänen kokemuksensa oli seuraava: Kuultuaan Washingtonissa, New Hampshiressa, olevasta seurakunnasta, joka piti sapattia, hän päätti vierailla siinä seurakunnassa ja selvittää, mitä se tarkoitti. Niin hän teki, ja tutkiessaan aihetta heidän kanssaan hän näki, että he olivat oikeassa, ja otti heti vastaan valon sapattikysymyksessä. Palattuaan New Bedfordiin, Massachusettsiin, hän tapasi New Bedfordin ja Fairhavenin välisellä sillalla erään merkittävän veljen, joka puhutteli häntä näin: ”Kapteeni Bates, mitä uutta?” Pastori Bates vastasi: ”Uutinen on se, että seitsemäs päivä on Herramme Jumalan sapatti.” ”No”, sanoi mies, ”menen kotiin lukemaan Raamattua ja katsomaan, onko siinä niin.” Niin hän teki, ja kun he seuraavan kerran tapasivat, tämä veli oli hyväksynyt sapatin totuuden ja noudatti sitä.

GSAM 251Ensimmäinen kirja sapatista

GSAM 251.2Pastori Bates alkoi heti saarnata tätä totuutta osavaltiosta toiseen. Hän huomasi pian, että sapattikysymystä käsittelevä kirja tai edes traktaatti olisi hänelle suureksi avuksi työssään, ja Jumalan Henki liikutti hänen sieluaan kirjoittamaan ja julkaisemaan jotain tästä aiheesta. Mutta kysymys oli, miten se voitaisiin tehdä ilman rahaa, sillä hänellä oli vain yksi Yorkin shillinki (kaksitoista ja puoli senttiä). Lukijalle saattaa olla mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksensa tästä asiasta juuri sellaisena kuin hän sen minulle kertoi vuonna 1855.

GSAM 251Neljä puntaa jauhoja

GSAM 251.3Hän kertoi, että rukoillessaan Jumalan edessä hän päätti kirjoittaa kirjan ja tunsi olevansa varma siitä, että tie sen julkaisemiseen avautuisi. Niinpä hän istuutui työpöytänsä ääreen Raamatun ja konkordanssin kanssa aloittaakseen työnsä. Tunnin kuluessa rouva Bates tuli huoneeseen ja sanoi: ”Joosef, minulla ei ole tarpeeksi jauhoja leivontaan”, ja mainitsi samalla muutamia muita pieniä tavaroita, joita hän tarvitsi. ”Kuinka paljon jauhoja sinulta puuttuu?”, kysyi kapteeni Bates. ”Noin neljä naulaa”, oli hänen vastauksensa. ”Hyvä on”, vastasi mies. Kun rouva oli poistunut huoneesta, hän meni läheiseen kauppaan, osti neljä naulaa jauhoja ja muut tarvikkeet, toi ne kotiin ja istuutui jälleen kirjoituspöytänsä ääreen. Pian rouva Bates tuli sisään, näki tavarat pöydällä ja huudahti: ”Mistä nämä jauhot ovat tulleet?” ”No”, sanoi kapteeni, ”eikö sitä ole tarpeeksi? Sanoit, että halusit neljä naulaa.” ”Kyllä”, sanoi rouva, ”mutta mistä sinä sen hankit?” ”Ostin sen”, sanoi hän; ”eikö se ole juuri se määrä, jonka halusit leivontaan?” ”Kyllä”, jatkoi rouva Bates, ”mutta oletteko te, kapteeni Bates, mies, joka on purjehtinut aluksilla New Bedfordista kaikkialle maailmaan, käynyt ostamassa neljä naulaa jauhoja?” ”Kyllä, eikö se ollut se määrä, jonka tarvitsitte leivonnan loppuun saattamiseksi?” ”Kyllä”, sanoi rouva Bates, ”mutta oletteko te ostaneet neljä naulaa (!) jauhoja?”

GSAM 252Yksitoistatuhatta dollaria totuuden puolesta

GSAM 252.1Pian seurasi uusi koettelemus. Kun kapteeni Bates jätti merenkulun, hän myi osuutensa aluksesta 11 000 dollarilla, mutta nyt hän oli käyttänyt kaiken edistääkseen totuuden asiaa. Tähän päivään asti rouva Bates ei ollut tiennyt miehensä todellista taloudellista tilannetta, mutta mies tunsi, että hänen oli nyt kerrottava siitä vaimolleen, joten hän sanoi rauhallisesti: ”Vaimo, käytin noihin tavaroihin viimeiset rahani, mitä minulla on tällä maalla.” Rouva Bates kysyi katkerasti itkien: ”Mitä me nyt teemme?” Kapteeni nousi ylös ja sanoi kaikella arvokkuudella, jolla kapteeni ohjaa alustaan: ”Aion kirjoittaa kirjan; aion levittää sitä ja julistaa tätä sapatin totuutta koko maailmalle.” ”No”, sanoi rouva Bates kyynelten peittäessä näkönsä, ”mistä me sitten elämme?” ”Herra avaa tien”, vastasi kapteeni Bates hymyillen. ”Kyllä”, sanoi rouva Bates, ”Herra avaa tien! Niin sinä aina sanot”, ja purskahtaen itkuun hän poistui huoneesta.

GSAM 252Odottamaton apu

GSAM 252.2Kun kapteeni Bates oli jatkanut työtään puoli tuntia, hän sai vaikutelman, että hänen pitäisi mennä postitoimistoon, sillä siellä oli hänelle kirje. Hän meni sinne, ja totta tosiaan, siellä oli kirje. Noina aikoina kirjeen postimaksu oli viisi senttiä, ja ennakkomaksu oli vapaaehtoista. Tämän kirjeen kirjoittaja oli jostain syystä jättänyt postimaksun maksamatta. Ja jälleen kerran kapteeni Bates joutui nöyrtymään, sillä hän joutui kertomaan postimestarille, herra Drew’lle, jonka hän tunsi hyvin, ettei voinut maksaa postimaksua, koska hänellä ei ollut rahaa; mutta hän sanoi: ”Saanko katsoa, mistä se on tullut?” ”Ota se mukaasi”, sanoi postimestari, ”ja maksa joskus toiste.” ”Ei”, sanoi kapteeni, ”en vie kirjettä pois toimistosta, ennen kuin postimaksu on maksettu.” Kun hän piti kirjettä kädessään, hän sanoi: ”Uskon, että tässä kirjeessä on rahaa”, ja kääntyessään postimestarin puoleen hän kysyi: ”Voisitteko avata sen? Jos siinä on rahaa, voitte ottaa siitä postimaksun; jos ei, en aio lukea sitä.” Postimestari suostui pyyntöön, ja kas, kirjeessä oli kymmenen dollarin seteli. Lukemalla hän sai selville, että kirje oli peräisin henkilöltä, joka kertoi Herran antaneen hänelle niin vahvan vaikutelman pastori Batesin rahantarpeesta, että hän lähetti rahat kiireesti tälle; ja kiireessä hän oli luultavasti unohtanut maksaa postimaksun.

GSAM 253.1Maksettuaan postimaksun hän meni ruokakauppaan ja osti neljän dollarin hintaan tynnyrin jauhoja sekä perunoita, sokeria ja muita välttämättömiä tarvikkeita. Antaessaan toimitusohjeita hän sanoi: ”Nainen luultavasti sanoo, etteivät ne kuulu sinne, mutta älkää kiinnittäkö huomiota siihen, mitä hän sanoo; purkakaa tavarat etukuistille.”

GSAM 253.2Sitten hän meni painotaloon ja sopi tuhannen kappaleen painoksesta noin sadan sivun mittaisesta traktaatista sillä ehdolla, että kun käsikirjoitus toimitettaisiin, painajat latoisivat sen mahdollisimman nopeasti ja lähettäisivät hänelle vedoksia. Hänen oli määrä maksaa työstä heti, kun hän saisi rahaa, eikä kirjoja saisi viedä painotalosta ennen kuin kaikki laskut olisi maksettu.

GSAM 253.3Kapteeni Bates tiesi hyvin, ettei hänelle ollut maksettavaa rahaa, mutta hän koki velvollisuudekseen kirjoittaa tämän kirjan, uskoen, että Herra liikuttaisi ihmisten sydämiä lähettämään rahaa silloin, kun sitä tarvittiin. Ostettuaan paperia, kyniä ja muuta tarvittavaa – jolloin hän antoi aikaa, jotta taloustarvikkeet ehtisivät perille ennen häntä – hän meni kadun päähän, joka johti hänen taloonsa. Nähdessään, että tavarat olivat siellä, hän meni taloon takasisäänkäynnin kautta ja istuutui jälleen työpöytänsä ääreen. Rouva Bates tuli sisään ja sanoi innoissaan: ”Joosef, katso nyt etukuistille! Mistä ne tavarat tulivat? Eräs kuljettaja tuli tänne ja halusi purkaa ne. Sanoin hänelle, että ne eivät kuulu tänne, mutta hän purki ne silti.” ”No”, sanoi kapteeni Bates, ”luulen, että se on kunnossa.” ”Mutta”, sanoi rouva Bates, ”mistä ne tulivat?” ”No”, sanoi kapteeni, ”Herra lähetti ne.” ”Kyllä”, sanoi rouva Bates, ”Herra lähetti ne; niin sinä aina sanot.” Sitten hän ojensi kirjeen vaimolleen sanoen: ”Lue tämä, niin tiedät, mistä ne tulivat.” Rouva luki sen ja vetäytyi jälleen itkemään, mutta tällä kertaa itku oli luonteeltaan erilainen kuin edellisellä kerralla; ja palatessaan hän pyysi nöyrästi anteeksi uskottomuuttaan.

GSAM 254Rahaa kirjaa varten

GSAM 254.1Kirjoittamisen ja painamisen edetessä kapteeni Bates sai ajoittain rahaa postitse ja muilla tavoin, toisinaan ihmisiltä, joita hän ei ollut koskaan tavannut. Kun hän sai rahaa, se siirrettiin painajille ja käytettiin kirjan tilin maksamiseen. Lopulta koitti päivä, jolloin kaikki kirjat oli painettu, ja veli Batesille odottamattomasta lähteestä tilin loppusumma maksettiin; näin ollen kirjojen levitys ei viivästynyt päivääkään.

GSAM 254Viimeinen lasku maksettu

GSAM 254.2H. S. Gurney Memphisistä, Michiganista, kertoi minulle maaliskuussa 1884, että juuri sinä aamuna, kun pastori Batesin kirja valmistui, hän sai 100 dollaria vanhentuneen velkakirjan maksuksi mieheltä, joka oli vakuuttanut, ettei ikinä maksaisi hänelle. Saatuaan nämä rahat hän piti ilona käyttää osan niistä pastori Batesin sapattikirjasta jäljellä olleen viimeisen laskun maksamiseen. ”Mutta”, sanoi herra Gurney, ”veli Bates ei tiennyt kuolemaansa saakka, kuka maksoi kirjan laskun loppusumman.” Tämä pastori Batesin kokemus sapattitotuuden painattamisesta näytti sanovan kansallemme jo sapattikysymystä koskevan totuuden julkaisemisen alusta lähtien: ”Jatkakaa tätä työtä ja luottakaa siihen, että Jumalan huolenpito avaa tien edetessänne.”

GSAM 255Pastori Bates suhtautui epäilevästi näkyihin

GSAM 255.1Seuraava, teoksesta *Life Sketches* lyhennetty kertomus osoittaa, kuinka profetian lahja ja sapatin uskonpuhdistus olivat yhteydessä toisiinsa:—

GSAM 255.2Vieraillessaan New Bedfordissa, Massachusettsissa, vuonna 1846 neiti Harmon tutustui pastori Joosef Batesiin. Hän oli jo varhain omaksunut adventtisen uskon ja oli aktiivinen työntekijä tässä asiassa. Hän oli todellinen kristillinen herrasmies, kohtelias ja ystävällinen. Hän kohteli neiti Harmonia yhtä hellästi kuin jos tämä olisi hänen oma lapsensa. Ensimmäisellä kerralla, kun hän kuuli neiti Harmonin puhuvan, hän osoitti syvää kiinnostusta, ja kun neiti oli lopettanut, hän nousi ylös ja sanoi: ”Olen epäilevä Tuomas. En usko näkyihin. Mutta jos voisin uskoa, että todistus, jonka sisar on tänä iltana kertonut, oli todellakin Jumalan ääni meille, olisin maailman onnellisin mies. Sydämeni on syvästi liikuttunut. Uskon puhujan olevan vilpitön, mutta en osaa selittää, miten hänelle on voitu näyttää ne ihmeelliset asiat, joista hän on meille kertonut.”

GSAM 255Neiti Harmon hyväksyy sapatin

GSAM 255.3Pastori Bates noudatti sapattia ja korosti sen tärkeyttä. Neiti Harmon ei tuolloin tuntenut sen merkitystä ja ajatteli, että pastori Bates erehtyi painottaessaan neljättä käskyä enemmän kuin muita yhdeksää. Mutta Herra antoi hänelle näyn taivaallisesta pyhäköstä. Jumalan temppeli avautui taivaassa, ja hänelle näytettiin Jumalan arkki, jota peitti armahdustuoli. Kaksi enkeliä seisoi, yksi arkin kummassakin päässä, siivet levitettyinä armoistuimen yli ja kasvot sitä kohti käännettyinä. Hänen mukanaan ollut enkeli kertoi hänelle, että tämä symboloi koko taivaallista joukkoa, joka katsoi kunnioittavalla pelolla Jumalan lakia, jonka Jumala oli kirjoittanut sormellaan. Jeesus nosti arkin kannen, ja nainen näki kivitaulut, joihin kymmenen käskyä oli kirjoitettu. Hän hämmästyi nähdessään neljännen käskyn aivan kymmenen käskyn keskellä, pehmeän valohalon ympäröimänä. Enkeli sanoi: ”Se on ainoa kymmenestä käskystä, joka määrittelee elävän Jumalan, joka loi taivaan ja maan sekä kaiken, mikä niissä on. Kun maan perustukset laskettiin, silloin laskettiin myös sapatin perusta.” Hänelle näytettiin, että jos todellista sapattia olisi noudatettu, ei olisi koskaan ollut epäuskoisia tai ateisteja. Sapatin noudattaminen olisi suojellut maailmaa epäjumalanpalvonnalta.

GSAM 256.1Neljättä käskyä on poljettu jalkoihin, siksi meitä kutsutaan korjaamaan lakia koskeva rikkoutuma ja puolustamaan poljettua sapattia. Syntimies, joka korotti itsensä Jumalan yläpuolelle ja aikoi muuttaa aikoja ja lakeja, sai aikaan sapattipäivän siirtämisen viikon seitsemännestä päivästä ensimmäiseen päivään. Näin tehdessään hän rikkoi Jumalan lakia.

GSAM 256.2Juuri ennen Jumalan suurta päivää lähetetään sanoma, joka varoittaa ihmisiä, jotta he palaisivat uskollisuuteen Jumalan lakia kohtaan, jonka antikristus on rikkonut. Lain rikkomiseen on kiinnitettävä huomiota opetuksen ja esimerkin avulla. Hänelle näytettiin myös, että Ilmestyskirjan 14. luvun kolmas enkeli, joka julistaa Jumalan käskyjä ja Jeesuksen uskoa, edustaa niitä ihmisiä, jotka ottavat tämän sanoman vastaan ja nostavat varoittavan äänensä maailmalle, jotta se pitäisi Jumalan käskyjä ja Hänen lakiaan silmäteränään, ja että vastauksena tähän varoitukseen monet omaksuisivat Herran sapatin.⁶

GSAM 256.3Neiti Harmonin ja pastori Batesin kokemus oli sopusoinnussa Herran toimintatavan kanssa. Pastori Bates kiinnitti sekä neiti Harmonin että pastori Whiten huomion sapattikysymykseen esittämällä heille Raamatun perusteella Jumalan muuttumattoman lain vaatimukset. Vaikka neiti Harmon oli noin kahdeksantoista kuukauden ajan saanut Herralta erityisiä ilmestyksiä, hänelle ei ollut aiemmin näytetty mitään tästä aiheesta. Nyt oli tullut Herran aika, kun uskovia herätettiin noudattamaan Hänen lakiaan, antaa heille valoa profetian lahjan kautta, ja näin, Hänen omalla toimintatavallaan, Kolmannen enkelin sanoma, ”Jumalan käskyt ja Jeesuksen Kristuksen todistus”, yhdistettiin.

GSAM 257Kolmannen enkelin sanoman alku

GSAM 257.1Siitä lähtien Kolmannen enkelin sanomaa, joka liittyi kahteen muuhun, alettiin julistaa. Sapattitotuus, joka liittyi Jumalan arkkiin ja pyhäkköön liittyvään lisääntyvään valoon, vahvisti sen, mitä oli aiemmin näytetty – että aiempi adventtiliike oli oikea ja Herran tahdon mukainen. He pystyivät nyt ymmärtämään täydellisemmin kuin koskaan aiemmin ”kolmen Jumalan kaupunkiin vievälle polulle johtavan askelman” merkityksen.

GSAM 257Pastori Bates hyväksyy näyt Jumalalta peräisin oleviksi

GSAM 257.2Marraskuussa 1846 Topshamissa, Mainessa, pidettiin konferenssi, jossa pastori Bates oli läsnä. Tuossa kokouksessa rouva White (neiti Harmonin avioliitto pastori James Whiten kanssa on mainittu aiemmin) sai näyn, joka sai pastori Batesin täysin vakuuttuneeksi niiden jumalallisesta alkuperästä. Hän oli mies, joka oli viettänyt viisikymmentä vuotta merellä ja toiminut kaikissa tehtävissä laivapojasta kapteeniksi ja alusten omistajaksi. Hänen tähtitieteen tuntemuksensa oli niin laaja, että – kuten hän minulle kertoi – hän pystyi taivaankappaleita tarkkailemalla määrittämään melko tarkasti sijaintinsa merellä leveys- ja pituusasteiden perusteella. Tällainen henkilö oli luonnollisesti kiinnostunut keskustelemaan tähtitieteestä.

GSAM 257.3Keskustellessamme hän kertoi minulle, kuinka hän oli vakuuttunut näkyjen jumalallisesta alkuperästä. Hän sanoi yrittäneensä eräänä päivänä puhua rouva Whiten kanssa tähdistä, mutta huomasi pian, ettei tämä tiennyt mitään tähtitieteestä; itse asiassa, kuten rouva White hänelle kertoi, hän ei tiennyt edes katsoneensa koskaan kyseistä aihetta käsittelevää kirjaa. Hänellä ei ollut halua keskustella kyseisestä aiheesta, ja hän siirsi keskustelun puhumalla uudesta maasta ja siitä, mitä hänelle oli näytetty näyssä sen suhteen.

GSAM 258”Taivaan avautuminen”

GSAM 258.1Edellisenä vuonna, 19. huhtikuuta 1845, Illustrated London News oli julkaissut lordi Rosselta astronomien kannalta erittäin mielenkiintoisen artikkelin, joka koski hänen jättimäisen kaukoputkensa avulla tekemiään ihmeellisiä löytöjä, erityisesti näkymää siitä, mitä astronomit kutsuvat ”taivaan aukoksi”. Eräänä iltana edellä mainitussa kokouksessa, herra Curtissin talossa ja pastori Batesin läsnä ollessa – joka oli vielä epävarma näiden ilmiöiden suhteen – rouva White alkoi näyn vallitessa puhua tähdistä ja antoi hehkuvan kuvauksen ruusuisista vyöhykkeistä, jotka hän näki jonkin planeetan pinnalla, ja lisäsi: ”Näen neljä kuuta.” ”Ai”, sanoi pastori Bates, ”hän katselee Jupiteria!” Sitten hän teki liikkeitä ikään kuin matkustaisi avaruudessa ja alkoi kuvata vyöhykkeitä ja renkaita niiden alati vaihtelevassa kauneudessaan ja sanoi: ”Näen seitsemän kuuta.”⁷ Pastori Bates huudahti: ”Hän kuvailee Saturnusta.” Seuraavaksi hän sanoi: ”Näen kuusi kuuta”, ja alkoi heti kuvata ”avautuvia taivaita” niiden loistossa, kutsuen niitä aukoksi valoisampaan alueeseen. Pastori Bates sanoi, että hänen kuvauksensa ylitti reilusti kaikki kuvaukset avautuvista taivaista, joita hän oli koskaan lukenut miltään kirjailijalta.

GSAM 258.2Kun nainen puhui ja oli vielä näyn vallassa, hän nousi seisomaan ja huudahti: ”Voi, kuinka toivonkaan, että lordi John Rosse olisi täällä tänä iltana!” Pastori White kysyi: ”Kuka on lordi John Rosse?” ”Ai”, sanoi pastori Bates, ”hän on se suuri englantilainen tähtitieteilijä. Toivon, että hän olisi täällä kuulemassa tuon naisen puhuvan tähtitieteestä ja kuulemassa tuon kuvauksen ’taivaan avautumisesta’. Se on kaikkea edellä, mitä olen koskaan lukenut aiheesta.” Siitä illasta lähtien pastori Bates oli täysin vakuuttunut siitä, että rouva Whiten näyt olivat hänen tietonsa ja hallintansa ulkopuolella. Tämä sekä annettujen nuhteiden ja ohjeiden luonne vakuuttivat hänet siitä, että ne olivat peräisin Jumalalta.

GSAM 259.1Tämä ilmiö taivaalla, jonka rouva White kuvaili tuossa näyssä, on asia, jota tähtitieteen kirjoittajat mainitsevat harvoin. Huygens, sen ensimmäinen löytäjä, antaa seuraavan kuvauksen:—

GSAM 259Loistava valo Orionin miekassa

GSAM 259.2”Tähtitieteilijät sijoittavat kolme tähteä lähelle toisiaan Orionin miekkaan; kun tarkastelin keskimmäistä niistä kaukoputkella vuonna 1656, sen paikalla ilmestyi kaksitoista muuta tähteä; näistä kolme kosketti toisiaan lähes, ja lisäksi ilmestyi neljä muuta, jotka välkkyivät ikään kuin pilven läpi, niin että niiden ympärillä oleva alue näytti paljon kirkkaammalta kuin muu taivas, joka näytti täysin mustalta hyvän sään vuoksi ja jota katsottiin ikään kuin verhon aukon läpi, jonka kautta oli esteetön näkymä toiseen, valoisampaan alueeseen.”

GSAM 259.3William Herschel sanoo tästä taivaan aukosta:—

GSAM 259.4”Jos sen halkaisija tällä etäisyydellä muodostaa 10 asteen kulman, mikä on lähes totta, sen koko on täysin käsittämätön. On laskettu, että sen on oltava kaksi biljoonaa kertaa auringon kokoinen.”

GSAM 259Kirkkaampi kuin aurinko

GSAM 259.5Filosofi Thomas Dick puhuu tästä valoisasta sumusta seuraavasti:—

GSAM 259.6”Jos olisimme sijoitettuina niin lähelle sitä kuin puolet lähimmän tähden etäisyydestä – niin suuri kuin tuo etäisyys onkin –, sellaisesta pisteestä katsottuna se loistaisi lähes yhtä kirkkaasti kuin aurinko; ja paljon lähempänä oleville olennoille se täyttäisi suuren osan taivaasta ja näyttäisi sanoin kuvaamattoman loistokkaalta. Mutta tällaisen kohteen lopullinen tarkoitus, kaikissa sen ulottuvuuksissa ja suhteissa, saattaa ehkä jäädä selviämään vasta tulevina aikakausina loputtoman olemassaolon kuluessa; ja kuten monet muutkin kohteet luomakunnan kaukaisissa avaruuksissa, se herättää mielessä kaipaavan halun nähdä universumin loistavat ja salaperäiset näkymät hieman tarkemmin paljastuvina.”⁸

GSAM 260.1Pastori Bates totesi aiheesta kirjoittamansa artikkelin lopuksi:—

GSAM 260.2”Näin näemme kaikista esitetyistä todisteista (ja voisimme esittää paljon enemmänkin, jos se olisi tarpeen), että taivaalla on kyseessä mitä ihmeellisin ja selittämättömin ilmiö; aukko taivaalla, jonka ympärysmitta on yli yksitoista miljardia kolmesataa neljätoista [11 000 000 314] mailia. Kuuluisa Huygens sanoo: ’En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa muiden kiinteiden tähtien joukossa – vapaata näkymää toiseen, valoisampaan alueeseen.’”

GSAM 260Toinen todistus planeetan näystä

GSAM 260.3Lainataan jälleen rouva Truesdailia, joka oli läsnä, kun mainittu näky annettiin. Hän sanoo:—

GSAM 260.4”Sisar White oli hyvin heikossa kunnossa, ja kun hänen puolestaan rukoiltiin, Jumalan Henki laskeutui meidän ylle. Huomasimme pian, että hän ei enää reagoinut maallisiin asioihin. Tämä oli hänen ensimmäinen näkynsä planeettamaailmasta. Laskettuaan ääneen Jupiterin kuut ja pian sen jälkeen Saturnuksen kuut hän antoi kauniin kuvauksen jälkimmäisen renkaista. Sitten hän sanoi: ’Asukkaat ovat pitkiä, majesteettisia ihmisiä, niin erilaisia kuin maan asukkaat. Synti ei ole koskaan päässyt tänne.’ Veli Batesin hymyilevistä kasvoista oli selvää, että hänen aiemmat epäilynsä sisaren näkyjen lähteestä olivat nopeasti hälvenemässä. Tiesimme kaikki, että kapteeni Bates oli suuri tähtitieteen ystävä, sillä hän osoitti usein monia taivaankappaleita opettaakseen meitä. Kun sisar White vastasi hänen kysymyksiinsä näyn jälkeen sanomalla, ettei hän ollut koskaan opiskellut tai muuten saanut tietoa tästä aiheesta, hän täyttyi ilosta ja onnesta. Hän ylisti Jumalaa ja ilmaisi uskovansa, että tämä planeettoja koskeva näky oli annettu, jotta hän ei enää koskaan epäilisi.”⁹

GSAM 261Väkivaltainen hevonen kesytettiin yhtäkkiä

GSAM 261.1Pian tämän Topshamissa pidetyn kokouksen jälkeen tapahtui toinen silmiinpistävä tapaus, joka liittyi näkyihin ja jonka kerron sellaisena kuin pastori Bates sen minulle kertoi:—

GSAM 261.2Pastori White käytti osittain kesyttämätöntä varsaa ja kahdella penkillä varustettua markkinavaunua, joka oli rakennettu ilman roiskesuojaa, mutta jossa oli askelma vaunun etuosan poikki sekä rautainen askelma aisojen kohdalta. Varsaa ajettaessa oli noudatettava äärimmäistä varovaisuutta, sillä jos ohjat tai mikä tahansa kosketti sen kylkiä, se potki välittömästi raivokkaasti, ja sitä piti pitää jatkuvasti kurissa kireillä ohjaksilla, jotta se ei karkaisi. Tämän varsan omistaja oli eräs henkilö, jonka luokse he halusivat mennä, ja koska pastori White oli tottunut käsittelemään kesyttämättömiä varsoja, hän ajatteli, ettei tämän kanssa tulisi olemaan vakavia ongelmia. Jos he olisivat kuitenkin tienneet, että se oli aiemmin raivokkaiden käytöksiensä aikana tappanut kaksi miestä – joista toisen se oli murskannut tienvarsilla olevia kiviä vasten –, hän olisi ehkä ollut vähemmän luottavainen.

GSAM 261.3Tällä kertaa vaunussa oli neljä henkilöä: pastori White ja hänen vaimonsa etupenkillä sekä pastori Bates ja Israel Damon takapenkillä. Kun pastori White keskittyi kaikin voimin pitämään hevosen hallinnassa, rouva White puhui totuudesta, kunnes Jumalan voima laskeutui seurueen ylle ja hänet vietiin näkyyn istuen vaunussa. Heti kun hän huudahti ”Kunnia!” siirtyessään näkyyn, varsa pysähtyi yhtäkkiä täysin paikoilleen ja laski päänsä. Samalla rouva White nousi ylös tässä tilassa ja katse ylöspäin suunnattuna astui vaunun etuosan yli alas aisoille, kädet varsan takapuolella. Pastori Bates huusi pastori Whitelle: ”Varsa potkaisee tuon naisen kuoliaaksi.” Pastori White vastasi: ”Herra on nyt ottanut varsan hallintaansa; en halua puuttua asiaan.” Varsan käytös oli yhtä lempeä kuin vanhan hevosen. Tien varrella penkka nousi noin kuusi jalkaa, ja aidan vieressä oli ruohikkoinen paikka. Rouva White, katseensa yhä ylöspäin suunnattuna, katsomatta kertaakaan alas, kiipesi penkkaa ylös ruohikkoiselle alueelle, käveli sitten edestakaisin muutaman minuutin ajan puhuessaan ja kuvaillessaan uuden maan kauneuksia. Sitten, päänsä samassa asennossa, hän laskeutui rinteeltä, käveli vaunun luo, astui portaita ylös käsi varsan takapuolella ja nousi siten aisoille ja jälleen vaunuun. Heti kun hän istuutui istuimelle, hän palasi näystä, ja samanaikaisesti hevonen, ilman kuljettajan antamaa merkkiä, lähti liikkeelle ja jatkoi matkaansa.

GSAM 262.2Kun rouva White oli poissa vaunusta, pastori White ajatteli kokeilla hevosta ja nähdä, oliko se todella kesy vai ei. Aluksi hän vain kosketti sitä ruoskalla; muulloin hevonen olisi reagoinut potkulla, mutta nyt se ei liikahtanutkaan. Sitten hän antoi sille melkoisen iskun, sitten kovemman ja vielä kovemman. Varsa ei kiinnittänyt iskuihin lainkaan huomiota, vaan se vaikutti yhtä vaarattomalta kuin ne leijonat, joiden suut enkelit sulkivat sinä yönä, kun Daniel vietti yön niiden luolassa. ”Se oli juhlallinen paikka”, sanoi pastori Bates, ”ja oli ilmeistä, että sama Voima, joka oli tuottanut näkyjä, oli sillä hetkellä hillinnyt varsan villin luonteen.”

GSAM 262.3Jos tämä näky johtui pelkästään hänen ruumiillisista vaivoistaan, herää luonnollisesti kysymys: Oliko hevonen kärsinyt samalla tavalla?

GSAM 262Israel Damonin todistus

GSAM 262.4Esitän tässä seuraavan lausunnon vahvistamaan pastori Batesin minulle kertomaa tarinaa:—

GSAM 262.5”Noin kaksikymmentä vuotta sitten, juuri kun olin alkanut noudattaa sapattia, Israel Damon kertoi minulle olosuhteista, joissa sisar White sai näyn, kun hän, pastori Bates sekä pastori White ja tämän vaimo matkustivat kevyessä kapinallisen varsan vetämässä vaunussa. Olen tänään lukenut edellä olevan kuvauksen tapahtumasta, sellaisena kuin pastori Loughborough on sen kirjoittanut, ja se täsmää tarkalleen sen kanssa, mitä pastori Damon kertoi minulle.” Allekirjoitus: ”R. S. Webber, Battle Creek, Mich., 9. helmikuuta 1891.”

GSAM 263Pastori Batesin todistus näyistä

GSAM 263.1Pastori Bates kuvailee omaa kokemustaan seuraavasti:—

GSAM 263.2”Vaikka en nähnyt niissä mitään, mikä olisi ollut ristiriidassa Sanan kanssa, tunsin kuitenkin huolta ja olin suuresti koetuksella, enkä pitkään aikaan halunnut uskoa, että kyseessä olisi ollut mitään muuta kuin seuraus hänen ruumiinsa pitkittyneestä heikentyneestä tilasta.

GSAM 263.3”Siksi etsin tilaisuuksia muiden läsnä ollessa, kun hänen mielensä vaikutti olevan rauhallinen (kokouksen ulkopuolella), jotta voisin esittää kysymyksiä ja ristikuulustella häntä sekä hänen mukanaan olleita ystäviään, etenkin hänen vanhempaa sisartaan, saadakseni selville totuuden, jos mahdollista. Niiden useiden vierailujen aikana, joita hän on sittemmin tehnyt New Bedfordiin ja Fairhaveniin, olen nähnyt hänet näyissä useita kertoja kokouksissamme sekä Topshamissa, Mainessa; ja ne, jotka olivat läsnä joissakin noista jännittävistä tilanteista, tietävät hyvin, kuinka kiinnostuneena ja intensiivisesti kuuntelin jokaista sanaa ja tarkkailin jokaista liikettä havaitakseni petosta tai mesmerististä vaikutusta. Ja kiitän Jumalaa siitä mahdollisuudesta, jonka olen saanut yhdessä muiden kanssa todistaa näitä asioita. Voin nyt puhua itsevarmasti omasta puolestani. Uskon, että tämä työ on Jumalalta ja että se on annettu lohduttamaan ja vahvistamaan Hänen ’hajallaan olevaa’, ’revittyä’ ja ’riisuttua kansaansa’ sen jälkeen, kun työmme päättyi … lokakuussa 1844. Tuosta ajasta lähtien vallinnut sekava tilanne, jossa huudettiin ’Katso, tässä se on!’ ja ’Katso, tuolla se on!’, on hämmentänyt suuresti Jumalan rehellisiä ja halukkaita ihmisiä ja tehnyt tilanteen äärimmäisen vaikeaksi niille, jotka eivät kyenneet tulkitsemaan niitä monia ristiriitaisia raamatunkohteita, joita heidän eteensä on tuotu. Tunnustan, että olen saanut valaistusta ja opastusta monista kohdista, joita en aiemmin kyennyt selvästi ymmärtämään. Uskon hänen olevan uhrautuva, rehellinen ja innokas Jumalan lapsi.”¹⁰

GSAM 263.4”Kirjoittaja ei ’saa näkyjensä sisältöä’ ’aiemmista opetuksista tai opiskelusta’. Kun hän sai ensimmäisen näynsä joulukuussa 1844, hän ja koko seurakunta Portlandissa, Mainessa (missä hänen vanhempansa silloin asuivat), olivat luopuneet ’keskiyön huudosta’ pitäen sitä menneisyyden asiana. Juuri silloin Herra näytti hänelle näyssä sen virheen, johon hän ja Portlandin seurakunta olivat langenneet. Sitten hän kertoi näystään seurakunnalle, ja he tunnustivat seitsemännen kuukauden kokemuksensa olevan Jumalan työtä.”¹¹

GSAM 264Miten kolmea sanomaa pidettiin vuonna 1847

GSAM 264.1Seuraava pastori James Whiten huhtikuussa 1847 kirjoittama teksti osoittaa, miten kolmea sanomaa tuolloin pidettiin:—

GSAM 264.2”Kaikki toisen tulemisen uskovat ovat yhtä mieltä siitä, että enkeli, joka mainitaan tämän luvun (Ilmestyskirja 14) kuudennessa ja seitsemännessä jakeessa, edustaa tulemisen sanomaa seurakunnalle ja maailmalle.... Toisen enkelin tehtävänä oli osoittaa tulemisen joukolle, että Baabel oli kaatunut. Ja koska suuri osa heistä ei saanut tietää tätä tosiasiaa ennen kuin ’keskiyön huuto’ herätti heidät juuri ajoissa, jotta he ehtisivät paeta seurakunnista ennen kymmenennen päivän tuloa, seuraa siitä, että vuoden 1844 seitsemännestä kuukaudesta lähtien Kolmannen enkelin sanoma oli ja on edelleen varoitus pyhille: ’pitäkää kiinni’ älkääkä palatko takaisin älkääkä ’ottako vastaan’ niitä merkkejä, joista neitsyiden joukko pääsi eroon toisen enkelin huudon aikana.

GSAM 264.3”Eikö Jumalan kansalle tarkoitettu todellinen sanoma olekin ollut juuri tällainen varoitus vuoden 1844 seitsemännestä kuukaudesta lähtien? – Kyllä on.... Kahdestoista jae kuuluu: ’Tässä on pyhien kärsivällisyys: tässä ovat ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.’ Missä sinä heidät näit, Johannes? – No, ’täällä’, Kolmannen enkelin sanoman aikana. Koska kärsivällinen odotus on kestänyt seitsemännestä kuukaudesta 1844 lähtien ja koska ne, jotka pitävät sapattia jne., ovat ilmestyneet tuosta ajasta lähtien, on selvää, että elämme Kolmannen enkelin sanoman aikaa.”¹²