Adventist Pioneer
Library
aplib.orgKirjasto
03 / 29

Luku 2 — Pelastussuunnitelman paljastuminen

John Norton Loughborough

GSAM 38.1”Viivästynyt toivo tekee sydämen sairaaksi, mutta kun toive täyttyy, se on elämän puu.”1 ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä kerran, pian, minä ravistelen taivasta, maata, merta ja kuivaa maata; ja minä ravistelen kaikkia kansoja, ja kaikkien kansojen Toivottu tulee; ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.”2

GSAM 38.2Siitä lähtien, kun Aadam karkotettiin Eedenin puutarhasta ja elämän puun luota, Saatanalle osoitetut sanat, jotka koskivat naisen siementä – ”Se murskaa sinun pääsi” – ovat antaneet toivoa paholaisen lopullisesta kukistamisesta, hänen ovelien juoniensa murtamisesta ja paluusta elämän puun luo. Odotettu – luvattu Siemen – tuli näin ollen ”kaikkien kansojen Halutuksi”.

GSAM 38.3Edellä olevasta Haggain lainauksesta käy ilmi, että tämän Kaivatun tuleminen liittyy aikaan, jolloin Herra ravistelee sekä taivasta että maata. Paavali sijoitti heprealaisille kirjoittamassaan kirjeessä tuon ravistelun tulevaisuuteen sanoen: ”Vielä kerran minä ravistelen, en ainoastaan maata, vaan myös taivasta. Ja tämä sana ’vielä kerran’ merkitsee niiden asioiden poistamista, jotka järkkyvät, kuten luodut asiat, jotta ne, joita ei voi järkyttää, pysyisivät. Siksi me, jotka saamme valtakunnan, jota ei voi järkyttää, olkaamme armossa, jonka avulla voimme palvella Jumalaa hyväksyttävästi kunnioituksella ja jumalanpelolla.”3 Tämä kielenkäyttö, joka koskee tulevaa yhtä ravistelua, näyttää asettavan sen läheiseen yhteyteen Jumalan valtakunnan lopullisen perustamisen kanssa Kristuksen, luvatun Siemenen, ”kaikkien kansojen Halutun”, alaisuudessa.

GSAM 39.1Kristuksen kautta toteutuvan palauttamisen voivat näinä viimeisinä aikoina selvästi nähdä kaikki, joilla on koko Raamattu avoinna edessään. Muinaisilla ei ollut asia näin. Herran sana tuli heille ”käsky käskyn perään, käsky käskyn perään; rivi rivin perään, rivi rivin perään; vähän täältä ja vähän tuolta.”4 Niinpä pelastussuunnitelman paljastuminen heille oli kuin vanhurskaan polku, ”kuin loistava valo, joka loistaa yhä kirkkaammin, kunnes tulee täydellinen päivä.”5 Siksi onkin erittäin mielenkiintoista seurata lyhyesti, kuinka tuo suunnitelma paljastui vähitellen hänen muinaiselle kansalleen.

GSAM 39Viivästystä ei aluksi paljastettu

GSAM 39.2Herra ei heti lannistanut heidän toivoaan ja aiheuttanut heille surua paljastamalla heille, että kuluisi satoja vuosia, ennen kuin he saavuttaisivat toiveidensa täyttymyksen luvatussa Jälkeläisessä. Kirjattujen tosiseikkojen perusteella voimme päätellä, että heidän annettiin ajatella, että ensimmäinen syntyvä lapsi olisi se Jälkeläinen: ja että hyvin pian, jollain tavalla, Eeden palautettaisiin, ja heillä olisi jälleen pääsy elämän puuhun. Kun Kain syntyi, Eeva huudahti: ”Minä olen saanut miehen Herralta.” (6 ) Jotkut heprean kielen tutkijat todistavat, että teksti kirjaimellisesti ja täysin käännettynä kuuluu: ”Minä olen saanut miehen, Herran.” Toisin sanoen: Tässä on se Jälkeläinen, jonka on määrä suorittaa tämä herruuden työ, eli voittaa Saatana. Ei ole mainintaa siitä, että Eeva olisi käyttänyt tällaista ilmausta Aabelin syntyessä. Hän saattoi olettaa – ja luonnollisesti olettikin – että esikoinen oli se, joka täyttäisi lupauksen. Kuinka hänen toivonsa ovatkaan varmasti lannistuneet, jopa kuolleet, kun Kainin luonne kehittyi ja hän todisti tämän pahaa elämänkulkua, joka lopulta johti veljen surmaamiseen. Ennen kuin Aabel surmattiin, heidän on täytynyt saada jonkin verran valoa ja tietoa tulevasta uhrista, joka heidän puolestaan oli määrä suorittaa; sillä Aabel, jumalallisen ohjeen mukaisesti, toi karitsansa uhriksi, kun taas Kain, jolle oli opetettu samaa kuin veljelleen, toi uhrina maan hedelmiä, ja tämäkin sekoittui vihan ja kateuden henkeen. Aabelin uhri oli mieluisampi kuin Kainin, sillä se tehtiin ”uskosta”, ja siitä Paavali kirjoittaa: ”Vaikka hän on kuollut, hän puhuu edelleen.”7

GSAM 40Onko Set se siemen?

GSAM 40.1Aabelin kuoleman jälkeen syntyi Set, jolloin toivo heräsi uudelleen; ”sillä Jumala”, sanoi Eeva, ”on antanut minulle toisen jälkeläisen Aabelin sijasta, jonka Kain surmasi.”8 Myöhemmin Set laskettiin Aadamin sukupuun osaksi. (Ks. 1. Mooseksen kirja 5:3.) Kain, todellinen esikoinen, ei ole mukana sukupuussa. Eeva luultavasti oletti, että Set oli nyt se luvattu Jälkeläinen. Kirjoitusten perusteella näyttää siltä, että Setin syntymän jälkeen ihmiset alkoivat kutsua itseään Herran nimellä. (Ks. 1. Mooseksen kirjan 4:26 marginaali.) Ehkä he tekivät näin olettaen, että Set oli se, josta tulisi lopullinen hallitsija, Herra, ja joka kukistaisi Saatanan anastaman vallan.

GSAM 40Toivo keskittyi Nooaan

GSAM 40.2Lyhyessä kertomuksessa tapahtumista Aadamin ajasta Nooan syntymään annetaan vain vähän enemmän kuin ihmiskunnan sukupuu. Nooan (”vanhurskas”, marginaali) syntyessä toivo heräsi jälleen, ja kansa sanoi: ”Tämä mies lohduttaa meitä työmme ja käsiemme vaivannäön suhteen, sillä Herra on kiroanut maan.”9 Jumalan sana ei kerro, miten tai millä tavalla he odottivat lohdutusta; mutta he elättivät toivoa, että maan kirous lievenisi jollain tavalla. Tietoa Nooan aikakaudella vallinneesta pahuudesta – jolloin ihmiset olivat täyttämässä maailmaa niin suurella synnillä ja väkivallalla, että ihmiskunta pyyhkäistään pois maan päältä vedenpaisumuksella ja vain Nooa ja hänen perheensä selviävät tuhosta – sekä siitä, että hänen oli 120 vuoden ajan varoitettava maailmaa lähestyvästä tuhosta, ei heille paljastettu.

GSAM 41Baabelin rakentaminen

GSAM 41.1Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset saivat Nooan välityksellä ohjeet täyttää maa uudelleen; mutta kun he alkoivat lisääntyä, he hylkäsivät Herran suunnitelman hallita heitä. Nimrod perusti Baabelin valtakunnan (jota myöhemmin kutsuttiin Babyloniaksi, ensimmäiseksi maalliseksi hallitukseksi).10 Vähän myöhemmin ihmiset aloittivat Baabelin tornin rakentamisen saadakseen itselleen mainetta ja estääkseen hajaantumisensa ympäri maailmaa – aivan päinvastoin kuin Herra oli Nooan kautta heille opettanut. Sen sijaan, että olisivat kärsivällisesti odottaneet Herran toteuttavan aikeensa, he ottivat asian omiin käsiinsä, jolloin Jumala sekoitti heidän kielensä, ja näin he hajaantuivat.

GSAM 41Aabraham maailman perilliseksi

GSAM 41.2Seuratessamme lyhyttä kertomusta Nooan kymmenenteen polveen saakka, päädymme Aabrahamin kutsumukseen, jolle Herra sanoi: ”Kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisesti. Ja teen sinun jälkeläisesi niin lukuisiksi kuin maan tomu: niin että jos joku voi laskea maan tomun, niin myös sinun jälkeläisesi voidaan laskea. Nouse ja kulje maan läpi sen pituudelta ja leveydeltä, sillä minä annan sen sinulle.”11 Huolimatta tästä Aabrahamille annetusta lupauksesta, että hän saisi maan omistukseensa, Herra vakuutti hänelle, että hän kuolisi. Paavali sanoo, että hän lähti ”paikkaan, jonka hän myöhemmin saisi perinnöksi”.12 Tämä kysymys lupauksen täyttymisestä selvisi epäilemättä Aabrahamille Jumalan näyssä, sillä hän ”odotti kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja tekijä on Jumala”.13 Roomalaiskirjeen 4:13:ssa todetaan, että lupaus oli ”että hänestä tulisi maailman perillinen”; ei sen nykyisessä tilassa, vaan ennemmin tai myöhemmin, sen jälkeen kun hän olisi herännyt kuolleista.

GSAM 42.1Ihmisen näkökulmasta katsottuna Aabraham ei kyennyt ymmärtämään, kuinka luvattu siemen voisi olla hänen oma jälkeläisensä. Siksi hän ehdotti, että hänen taloudenhoitajansa Eliezer nimettäisiin siemeneksi. Herra sanoi: ”Ei niin, vaan se on se, joka ’tulee sinun omasta ruumiistasi’.” Nyt Herra alkaa paljastaa hänelle, että hänen jälkeläisensä lopullinen tehtävä ei tule toteutumaan välittömästi. Hän sanoi Aabrahamille: ”Jälkeläisesi ovat vieraita maassa, joka ei ole heidän omaansa, ja he palvelevat sen maan asukkaita; ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta... Ja sinä menet rauhassa isiesi luo; sinut haudataan hyvässä vanhuuden iässä.”14

GSAM 42.2Aabrahamin vaimo ehdotti epäviisasta suunnitelmaa lupauksen täyttymisen kiirehtimiseksi; mutta sen jälkeen, kun Iisak oli syntynyt, Aabrahamin ja hänen laillisen vaimonsa Saaran todellinen poika, Herra sanoi Ismaelista ja hänen äidistään Hagarista: ”Karkota tämä orjatar ja hänen poikansa.”

GSAM 42.3Kun Aabrahamin uskoa koeteltiin Iisakin uhraamisella alttarilla, hän sai opetuksen kuolleiden ylösnousemuksesta. Hänestä sanotaan: ”Hän uskoi, että Jumala kykeni herättämään hänet [Iisakin] jopa kuolleista; ja sieltä hän myös sai hänet takaisin vertauskuvallisesti.”15

GSAM 42Todellinen siemen

GSAM 42.4Aabrahamille ilmoitettiin kerran, että todellinen Jälkeläinen, jonka kautta kaikki kansat tulisivat siunatuiksi, vaikka hän olikin lihallisesti hänen jälkeläisensä, olisi todellisuudessa Jumalan Kristus; sillä Herra ei sanonut hänelle: ”Jälkeläiset, kuin monista, vaan kuin yhdestä, ja sinun Jälkeläisellesi, joka on Kristus.”16 Apostoli Paavali sanoi tästä: ”Raamattu, ennustaen, että Jumala vanhurskauttaisi pakanat uskon kautta, saarnasi evankeliumia jo ennen Aabrahamille sanoen: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.’”17 Aabrahamille annettu lupaus uusittiin Iisakille ja hänen jälkeläisilleen,18 sekä myös Jaakobille.19

GSAM 42.5Koska Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, herää luonnollisesti kysymys: kenen kautta todellisen Jälkeläisen sukulinja voidaan jäljittää? Jaakobin pojistaan antamassa innoitetussa todistuksessa asia ratkaistiin: ”Valtikka ei poistu Juudalta eikä lakienantaja hänen jalkojensa välistä, ennen kuin Shiloh tulee; ja häneen kansat kokoontuvat.”20 Tämän täyttymyksen yhteydessä on hyvä huomata, että israelilaisille, vaikka he olivatkin eri kansojen alaisuudessa, sallittiin pitää oma sanhedrininsa. Näin Juuda – juutalaisten heimo, joka sai nimensä Juudasta – sai jonkin verran sananvaltaa hallituksessaan, kunnes Shiloh (Kristus) todella tuli.

GSAM 43Piilotettu aika

GSAM 43.1Patriarkat hallitsivat jonkin verran tietoa palauttamisesta ja luvatusta Siemenestä; mutta heiltä oli vielä salattu, milloin hän tulisi tai kuinka kauan siihen menisi. Kun Jaakobin jälkeläiset lisääntyivät Egyptissä ja assyrialainen – farao (Jesaja 52:4) – joka ”ei tuntenut Joosefia” (21 ), sortoi heitä, heidän ajatuksensa kääntyivät luonnollisesti niihin 400 (itse asiassa 430) vuoteen, jotka mainittiin Aabrahamille ajanjaksona, joka kattoi heidän ahdistuksensa ja oleskelunsa vieraina, toivoen, että vapautuminen näistä johtaisi luvattuun perintöosaan.

GSAM 43.2Kun Mooses syntyi, hänen vanhempansa huomasivat, että ”hän oli kaunis lapsi”.22 Heille oli varmasti annettu valaistusta siitä, että hänestä tulisi Jumalan johdolla Israelin vapauttaja heidän julmasta orjuudestaan. Tämä tieto välitettiin epäilemättä myös Moosekselle; sillä kun hän neljänkymmenen vuoden iässä päätti täysin omistautua sorrettujen israelilaisten puolelle ja kärsiä heidän kanssaan pikemminkin kuin tulla kutsutuksi faraon tyttären pojaksi ja Egyptin valtaistuimen perilliseksi,23 ja kun hän alkoi puolustaa kansansa asiaa ja tappoi heidän puolustuksessaan egyptiläisen, hän ihmetteli suuresti, etteivät he tunnistaneet hänen tekoaan; ”sillä hän oletti, että hänen veljensä olisivat ymmärtäneet, kuinka Jumala hänen kauttaan vapauttaisi heidät.”24

GSAM 44.1Kun Herran aika tuli israelilaisten lähteä Egyptistä, he lähtivät, ja juuri ennustettuna ajankohtana, päivälleen tarkalleen. 2. Mooseksen kirja 12:40, 41. He eivät voineet pitää Moosesta lopullisena hallitsijanaan ja siemenenä, jolle lupaus oli annettu, sillä hän oli Leevin heimosta, eikö Jaakob ollutkin innoitetussa ennustuksessaan julistanut, että Juuda olisi heidän hallitsijansa, kunnes Shiloh tulisi?

GSAM 44”Minä näen hänet, mutta en nyt.”

GSAM 44.2Kun israelilaiset olivat matkalla Kanaaniin, Moabin kuningas Balak (Lotin jälkeläinen) kutsui Bileamin kiroamaan Israelin. Herra muutti hänen kirouksensa siunaukseksi, jonka kautta he saivat lisää valoa, jonka tarkoituksena oli hälventää ajatus siitä, että lopullinen vapautus Saatanan vallankaappauksesta tapahtuisi välittömästi heidän saapuessaan Kanaaniin. Raamatun kertomuksessa lukee, että Bileam sanoi Jumalan näyssä: ”Minä näen hänet, mutta en nyt; minä katselen häntä, mutta en läheltä: Jaakobista nousee tähti, ja Israelista nousee valtikka, joka lyö Moabin kulmat ja tuhoaa kaikki Setin lapset.”25

GSAM 44.3Paavali puhuu tästä Aabrahamin jälkeläisten lukuisasta joukosta seuraavasti: ”Siksi yhdestä, joka oli jo melkein kuollut, syntyi niin monta kuin taivaan tähdet ovat lukuisia ja kuin merenrannan hiekka, jota ei voi laskea. Nämä kaikki kuolivat uskossa, eivätkä olleet saaneet lupauksia, vaan olivat nähneet ne kaukaa ja olivat vakuuttuneita niistä, ottivat ne vastaan ja tunnustivat olevansa muukalaisia ja vaeltajia maan päällä.”26

GSAM 44.4Israelin sydämen ei olisi tarvinnut lannistua tai menettää toivoaan Bileamin ennustuksen vuoksi, jonka mukaan heidän toivonsa täyttymys ei ole ”nyt” eikä ”lähellä”; sillä Herra oli jo vähän ennen tätä profetiaa vannonut oman henkensä kautta, että se loistava tila tulisi lopulta toteutumaan. Mooseksen kautta Hän sanoi: ”Mutta niin totta kuin minä elän, koko maa täyttyy Herran kunnialla.”27 Profeetta Habakukin aikoina, 863 vuotta myöhemmin, sama totuus toistettiin, mutta siitä puhuttiin vielä tulevana tapahtumana: ”sillä maa täyttyy Herran kirkkauden tuntemuksesta, niin kuin vedet peittävät meren.”28

GSAM 45Pyhäkköpalvelus todellisen esikuvana

GSAM 45.1Kun Herra vei Israelin pois Egyptistä, Hän julisti koko leirin kuullen moraalisia käskyjään sisältävän lakinsa ja antoi heille siitä kiveen kaiverretun kopion, jonka Hän oli itse kaivertanut sormellaan, jotta heitä ohjattaisiin jatkuvasti kohti sitä Vapahtajaa, joka lopulta uhraisi itsensä heidän puolestaan; ja jotta heidän syntinsä puhdistettaisiin Hänen kalliin verensä ansiosta, Hän käski pystyttää pyhäkön erämaahan. Moosesta kehotettiin rakentamaan tämä tabernaakkeli eli pyhäkkö kaikilta osiltaan täsmälleen sen mallin mukaan, jonka Herra oli hänelle näyttänyt vuorella.29 Tämän pyhäkön palvelus oli varjo Kristuksen todellisesta palveluksesta taivaallisessa pyhäkössä.30 Vaikka Jumalan tarkoitus pyhäkön uhreissa ja uhrauksissa oli pitää ihmisten edessä varjo ”tulevista hyvistä asioista”,31 Saatanan pyrkimyksenä oli saada kansa kiinnittämään huomiota itse uhriin sen sijaan, että se olisi kiinnittänyt huomiota Kristukseen ja hänen todelliseen palvelukseensa, josta tämä oli vain esimerkki. Näin hän yritti saada heidät luottamaan omiin tekoihinsa pelastuksen saamiseksi.

GSAM 45.2Herran tarkoituksena oli olla kansansa – israelilaisten – hallitsija, taistella heidän taistelunsa ja alistaa kansat. Hänellä oli oma hallintatapansa, kuten seuraava teksti osoittaa: ”Kun hän oli hävittänyt seitsemän kansaa Kanaanin maassa, hän jakoi heidän maansa heille arpomalla. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita noin neljäsataaviisikymmentä vuotta, profeetta Samuelin aikaan asti.”32

GSAM 45Israel vaatii kuningasta

GSAM 45.3Israelilaiset ilmeisesti eivät pitäneet Herran tavasta hallita heitä. Oli kuitenkin Hänen tarkoituksensa ja tahtonsa, että he olisivat erityinen kansa, erillään kaikista muista ympärillään olevista kansoista. Jos he olisivat noudattaneet Hänen ohjeitaan tarkasti, jopa kansat olisivat sanoneet heistä: ”Totisesti, tämä suuri kansa on viisas ja ymmärtäväinen kansa. Sillä mikä kansa on niin suuri, jolla olisi Jumala niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on kaikessa, missä me häntä avuksi kutsumme?”33

GSAM 46.1Tyytymättömyydessään he pyysivät Samuelia asettamaan heille kuninkaan, ja Herra sanoi Samuelille: ”He ovat hylänneet minut, jotta en hallitsisi heitä.”34 Jälleen he sanoivat Samuelille, tällä kertaa hieman määräilevämmin: ”Aseta meille nyt kuningas, joka tuomitsisi meitä kuten kaikilla kansoilla.”35 Samuel selitti heille huolellisesti, millaista sortoa he joutuisivat kärsimään, jos heillä olisi kuningas, mutta ”silti kansa kieltäytyi tottelemasta Samuelin ääntä; ja he sanoivat: Ei, vaan me haluamme kuninkaan hallitsemaan meitä, jotta mekin olisimme kuin kaikki muut kansat, ja jotta kuninkaamme tuomitsisi meitä, kulkisi edellämme ja taistelisi taistelumme.”36

GSAM 46.2Niinpä heillä oli kuninkaita hallitsemassa heitä noin viisisataa vuotta, aluksi yhtenä valtakuntana Saulin, Daavidin ja Salomon hallinnossa; sitten jaettuna kahdeksi valtakunnaksi, Israeliksi ja Juudaksi. Hyvin harvat heidän kuninkaistaan olivat hyviä ja oikeudenmukaisia, mutta suurin osa heistä oli jumalattomia ja johti kansan epäjumalanpalvontaan ja törkeisiin vääryyksiin. Niinpä kansa ei ollut vain niiden ympärillä olevien kansojen kaltainen siinä, että sillä oli kuningas, vaan se oli niiden kaltainen jumalattomuudessa, hylkäämällä isiensä Jumalan ja palvomalla epäjumalia ja taivaan joukkoja.

GSAM 46.3Herra sanoi tästä kuninkaallisesta hallinnosta profeetta Hoosean suulla: ”Oi Israel, sinä olet tuhonnut itsesi; mutta minussa on sinun apusi. Minä olen sinun kuninkaasi; missä on joku muu, joka voisi pelastaa sinut kaikissa kaupungeissasi? Entä tuomarisi, joista sanoit: ’Anna minulle kuningas ja ruhtinaita’? Minä annoin sinulle kuninkaan vihassani ja otin hänet pois raivossani.”37

GSAM 47Valtakunnan kaatuminen

GSAM 47.1Tämä kuninkaallinen hallinto jatkui, kunnes kaldealaiset polttivat Jerusalemin, veivät temppelin esineet ja veivät Juudan vankeuteen Baabeliin, jossa he pysyivät seitsemänkymmentä vuotta, kuten heitä vastaan oli ennustettu. Tämän monarkkisen hallinnon päättyessä Herra sanoi profeetta Hesekielin kautta heidän viimeiselle kuninkaalleen Sidkialle: ”Sinä Israelin jumalaton ja paha ruhtinas, jonka päivä on tullut, jolloin vääryys päättyy, näin sanoo Herra Jumala: Poista kruunu ja ota päähine pois; tämä ei enää ole entisellään: korota se, joka on alhainen [Baabelin hallitsija], ja nöyryytä se, joka on korkea [tämä Juudan heimon suuresti itsensä korottanut hallitsija]. Minä kumoan, kumoan, kumoan sen; eikä sitä enää ole, ennen kuin tulee se, jolle se kuuluu; ja minä annan sen hänelle.”38

GSAM 47.2Tämä laillinen hallitsija, todellinen Jälkeläinen, on Kristus. Hänestä profeetta Miika kirjoitti: ”Sinä, lauman torni, Siionin tyttären linnoitus, sinulle se tulee, nimittäin ensimmäinen hallitusvalta [hallitusvalta maan päällä, joka palautetaan Kristuksessa]: valtakunta tulee Jerusalemin tyttärelle.”39

GSAM 47.3Kun Israel menetti valtikan, se siirtyi Baabelin kuninkaan käsiin. Kun he olivat peräkkäin Medo-Persian, Kreikan ja Rooman hallinnassa, valtakunta kaatui kolme kertaa. Rooman keisari Caesar Augustuksen hallituskaudella syntyi Kristus, Daavidin valtaistuimen laillinen perillinen – naisen, Aabrahamin ja Daavidin todellinen Jälkeläinen – ja juuri ennustetulla tavalla.

GSAM 47.4Jotta kansa tietäisi, että laillinen Hallitsija, todellinen Jälkeläinen, oli enemmän kuin tavallinen kuolevainen ihminen, jonka valtakunta oli lyhytaikainen, Herra innoitti psalmistia kirjoittamaan näin: ”Minä teen hänestä esikoiseni, maan kuninkaita korkeamman. Armoani pidän hänelle ikuisesti, ja liittoani hänen kanssaan pidän lujana. Myös hänen jälkeläisensä teen kestämään ikuisesti, ja hänen valtaistuimensa niin kauan kuin taivaan päivät.” ”Hänen jälkeläisensä kestävät ikuisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni kuin aurinko. Se vahvistetaan ikuisesti kuin kuu ja uskollisena todistajana taivaassa.”40

GSAM 48.1Jesajan profetiassa luemme tästä Hallitsijasta edelleen seuraavasti: ”Meille on syntynyt lapsi, meille on annettu poika; ja hallitus on hänen hartioillaan; ja hänen nimensä on Ihmeellinen, Neuvonantaja, Voimallinen Jumala, Ikuinen Isä, Rauhanruhtinas. Hänen hallituksensa ja rauhansa kasvuun ei tule loppua, Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan, jotta se järjestettäisiin ja vahvistettaisiin oikeudella ja oikeudenmukaisuudella tästä lähtien ikuisesti. Herran Sebaotin innokkuus toteuttaa tämän.”41

GSAM 48Enochin ja Elian ottaminen taivaaseen

GSAM 48.2On kirjattu tapauksia, joissa muinaiset ihmiset siirrettiin taivaaseen kuolemaa kokematta. Enochista, joka oli seitsemäs Aadamilta lukien, sanotaan, että hän ”vaelsi Jumalan kanssa; ja hän ei ollut enää, sillä Jumala otti hänet.”42 ”Uskon kautta Enoch siirrettiin, jotta hän ei näkisi kuolemaa; eikä häntä löydetty, koska Jumala oli siirtänyt hänet; sillä ennen siirtymistään hänellä oli tämä todistus, että hän oli Jumalalle mieluinen.”43

GSAM 48.3Myös kun Elia ja Elisa kulkivat yhdessä, ”tapahtui, että kun he vielä kulkivat ja keskustelivat, katso, silloin ilmestyi tulinen vaunu ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistaan; ja Elia nousi pyörremyrskyn voimalla taivaaseen. Elisa näki sen ja huusi: ’Isäni, isäni, Israelin vaunut ja sen ratsumiehet! ’ Eikä hän enää nähnyt häntä.”44

GSAM 48.4Enoch profetoi Kristuksen tulemisesta koko maan tuomarina seuraavin sanoin: ”Katso, Herra tulee kymmenien tuhansien pyhiensä kanssa tuomitsemaan kaikkia ja todistamaan kaikille jumalattomille heidän keskuudessaan kaikki jumalattomat teot, jotka he ovat jumalattomasti tehneet, ja kaikki kovat puheet, joita jumalattomat syntiset ovat puhuneet häntä vastaan.”45

GSAM 49Job opetti Herran tulemisesta

GSAM 49.1Job, jonka uskotaan eläneen Mooseksen aikana, tiesi joitakin asioita Kristuksen tulemisesta ja ylösnousemuksesta; sillä hän sanoi: ”Oi, jospa sanani nyt kirjoitettaisiin! Oi, jospa ne painettaisiin kirjaan! Jospa ne kaiverrettaisiin rautakynällä ja lyijyllä kallioon ikuisiksi ajoiksi! Sillä minä tiedän, että minun Lunastajani elää, ja että hän seisoo viimeisenä päivänä maan päällä; ja vaikka madot tuhoaisivat tämän ruumiini ihon jälkeen, niin kuitenkin lihassani minä näen Jumalan: jonka minä itse näen, ja minun silmäni katsovat häntä, eikä kukaan muu.”46

GSAM 49Daavidin valtaistuin – Herran valtaistuin

GSAM 49.2Daavidin valtaistuinta kutsuttiin Herran valtaistuimeksi. ”Salomo istui Herran valtaistuimella kuninkaana isänsä Daavidin sijasta.”47 Herra oli ”vannonut hänelle [Daavidille] valan, että hänen lantiostaan, lihan mukaan, Hän herättäisi Kristuksen istumaan hänen valtaistuimelleen: hän, joka näki tämän etukäteen, puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, että hänen sieluaan ei jätetty kadotukseen eikä hänen ruumiinsa nähnyt mätänemistä.”48 Ja Kristuksen tulevasta hallituskaudesta sanotaan edelleen, että Hän istuu Daavidin valtaistuimella. (Ks. Jesaja 9:7.) Ja jälleen: ”Maailman kuninkaat nousevat ja hallitsijat neuvottelevat yhdessä Herraa ja Hänen Voideltuaan vastaan... Mutta minä olen asettanut kuninkaani pyhälle Siionin vuorelleni. Minä julistan päätöksen: Herra on sanonut minulle: ’Sinä olet minun Poikani, tänään minä sinut olen synnyttänyt.’”49 Ja vielä: ”Herra sanoi minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani, kunnes teen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.’”50

GSAM 49Juutalaiset hämmentyneinä

GSAM 49.3Nämä tekstit hämmentivät juutalaisia. Tässä oli ongelma, jota he eivät pystyneet ratkaisemaan: jos Daavid kutsui häntä Herraksi, kuinka hän sitten saattoi olla hänen poikansa? Kuinka hän saattoi olla Daavidin suvusta syntynyt lapsi, ja silti olla Immanuel – Jumala meidän kanssamme? Silti heidän oma profeettansa Jesaja julisti: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hän antaa hänelle nimen Immanuel.”51

GSAM 50.1Kristus tiesi hyvin, millä kysymyksellä hän saisi kiistelevät fariseukset hiljenemään, ja siksi hän kysyi heiltä: ”Mitä mieltä olette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He vastasivat hänelle: ”Daavidin poika.” Hän sanoi heille: ”Kuinka sitten Daavid hengessä kutsuu häntä Herraksi sanoen: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealla puolellani, kunnes teen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’? Jos Daavid siis kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän voi olla hänen poikansa?”52

GSAM 50.2Tähän aiheeseen viitataan jälleen Psalmissa 45:6, 7: ”Sinun valtaistuimesi, oi Jumala, on ikuisesti ja ikuisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeudenmukainen valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat pahuutta; sen vuoksi Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut ilon öljyllä enemmän kuin toverisi.”53 Nämä Raamatun kohdat mielessään juutalaisilla on täytynyt olla ylevä käsitys tulevan Hallitsijan ja Uudistajan luonteesta. Ei se olisi voinut olla toisin.

GSAM 50Jumalallista alkuperää oleva jälkeläinen

GSAM 50.3Kristuksesta ja hänen syntymästään annettiin tarkat ohjeet, sillä Herra ilmoitti profeetta Miikan kautta hänen jumalallisen alkuperänsä ja jopa sen pienen kylän, jossa hänen oli määrä syntyä: ”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, vaikka oletkin pieni Juudan tuhansien joukossa, sinusta tulee minulle se, joka on hallitsija Israelissa; jonka alkuperä on muinaisista ajoista, ikuisuudesta” (marginaali, hepr. ”ikuisuuden päivistä”).54

GSAM 50Jumalan läsnäolo ilmeni shekinassa ja pilvessä

GSAM 50.4Myöhemmin israelilaisten historiassa, kun Salomo oli saanut valmiiksi temppelin rakentamisen – jonka hänen mukaansa tuli olla äärimmäisen ”loistava” – Jumalan kirkkauden shekinah asettui paikalleen kerubien väliin armoistuimen yläpuolelle. Kirjoituksissa kerrotaan, että temppelin vihkimisen yhteydessä, kun papit tulivat ulos pyhästä paikasta, ”pilvi täytti Herran temppelin, niin että papit eivät voineet seistä palvelemassa pilven takia; sillä Herran kirkkaus oli täyttänyt Herran temppelin.”55 Herran läsnäolo tässä temppelissä ilmeni kansan silmissä kirkkauden pilvessä. Herra vastasi tässä tilanteessa Salomon rukoukseen ja sanoi hänelle: ”Minä olen kuullut rukouksesi ja valinnut tämän paikan itselleni uhraustaloksi.”56

GSAM 51.1Kansa teki syntiä – sortui epäjumalanpalvontaan – ja sen seurauksena heidän kaupunkinsa ja pyhäkkönsä olivat raunioina seitsemänkymmentä vuotta. Vankeuden jälkeen temppeli rakennettiin uudelleen Serubbaabelin johdolla. Vaikka se ei ollut yhtä loistokas kuin Salomon rakentama temppeli, Herra sanoi siitä profeettansa kautta: ”Tämän jälkimmäisen temppelin kunnia on suurempi kuin edellisen.”57 Herodes kaunisti tämän temppelin, ja sen pihalla Vapahtaja opetti. Entisessä temppelissä oli Herraa edustava kirkkauden pilvi, mutta toiseen temppeliin tuli itse Vapahtaja, kaiken luoja.

GSAM 51Iisain suvun loistokas hallituskausi

GSAM 51.2Jesajan aikakaudella odottaville ja toivoville ihmisille hänen profetioidensa kuvaukset lopulliseen lunastukseen liittyvistä loistokkaista asioista olivat varmasti voiman ja rohkaisun lähde. Nämä profetiat kuvaavat jälleen erittäin selvästi suvun, josta tämän odotetun Vapahtajan tulisi tulla, seuraavasti: ”Ja Iisain juuresta nousee varsi, ja hänen juuristaan kasvaa oksa; ja Herran Henki lepää hänen päällään, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki; ja se tekee hänet nopea-älyiseksi Herran pelossa; eikä hän tuomitse silmiensä näkemän mukaan eikä nuhtele korvansa kuuleman mukaan, vaan hän tuomitsee köyhiä oikeudenmukaisesti ja ratkaisee maan nöyrien asiat oikeudenmukaisesti; ja hän lyö maata suunsa sauvalla, ja huuliensa henkäyksellä hän surmaa jumalattomat.”58

GSAM 52Profeettojen opettama ylösnousemus

GSAM 52.1Myös profeetta Jesaja opetti kuolleiden ylösnousemuksen oppia näillä lohduttavilla sanoilla: ”Tällä vuorella Herra Sebaot järjestää kaikille kansoille juhlan, jossa on rasvaisia ruokia ja sakan päällä kypsytettyä viiniä, rasvaisia ruokia, jotka ovat täynnä luuydintä, ja viiniä, joka on hyvin puhdistettu. Ja hän tuhoaa tällä vuorella peitteen, joka on levitetty kaikkien kansojen päälle, ja verhon, joka on levitetty kaikkien kansakuntien päälle. Hän nielaisee kuoleman voitokkaasti; ja Herra Jumala pyyhkii kyyneleet pois kaikkien kasvoilta; ja hän poistaa kansansa nöyryytyksen koko maasta; sillä Herra on sen sanonut. Ja sinä päivänä sanotaan: Katso, tämä on meidän Jumalamme; me olemme odottaneet häntä, ja hän pelastaa meidät: tämä on Herra; me olemme odottaneet häntä, me iloitsemme ja riemuitsemme hänen pelastuksestaan.”59

GSAM 52Uudistetun maan valtakunta

GSAM 52.2Sama profeetta sanoo, että se tulee olemaan uudistettu maa, johon lopullinen valtakunta perustetaan: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat [ilmakehän taivaat] ja uuden maan; eikä entistä enää muisteta eikä se tule mieleen [marginaali, hepr. ’tule sydämeen’, eli että sitä enää kaivattaisiin]. Mutta iloitkaa ja riemuitkaa ikuisesti siitä, mitä minä luon; sillä katso, minä teen Jerusalemin ilon aiheeksi ja sen kansan riemuksi. Ja minä riemuitsen Jerusalemissa ja iloitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä huudon ääntä. Siellä ei enää [uuden maan luomisen jälkeen] ole vain muutaman päivän elävää lasta [lyhytikäisiä lapsia] eikä vanhaa miestä, joka ei olisi täyttänyt päiviään [ennenaikainen vanhuus]; sillä lapsi kuolee sata vuotta vanhana [aikoina, jolloin ihmiset saavuttivat yhdeksänsadan vuoden iän, lapset saattoivat olla sata vuotta vanhoja]; mutta sata vuotta vanha syntinen [sadan vuoden elinajan myöhemmillä vuosilla] on kirottu. [Ne, jotka kuolevat uuden maan tullessa, ovat niitä, jotka menehtyvät ”jumalattomien ihmisten kadotuksessa”. 2. Pietarin kirje 3:7.] Ja he rakentavat taloja ja asuttavat niitä; ja he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmiä. He eivät rakenna, jotta toinen asuisi; he eivät istuta, jotta toinen söisi; sillä niin kuin puun [elämän puu, Septuaginta] päivät ovat minun kansani päivät, niin minun valittuni nauttivat pitkään käsiensä työstä.”60

GSAM 53.1Hesekiel katselee pitkän aikajanan läpi kuolleiden ylösnousemukseen. Hänen kauttaan Herra sanoo: ”Katso, minun kansani, minä avaan haudanne ja saan teidät nousemaan haudoistanne ja tuon teidät Israelin maahan.”61

GSAM 53”Hän on kantanut meidän surumme”

GSAM 53.2Evankeliumin profeetalle Jesajalle paljastettiin täydellisemmin Vapahtajan koettelemus, kärsimykset ja kuolema ihmisten puolesta. ”Kuka”, sanoo profeetta, ”on uskonut meidän sanomaamme? Ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu? Sillä hän kasvaa hänen edessään kuin herkkä taimi ja kuin juuri kuivasta maasta; hänellä ei ole muotoa eikä kauneutta; ja kun me hänet näemme, ei siinä ole kauneutta, jonka vuoksi me häntä haluaisimme. Hän on ihmisten halveksima ja hyljätty, surun mies ja tuskan tuttu; ja me kätkimme kasvojamme häneltä; häntä halveksittiin, emmekä me häntä arvostaneet. Totisesti hän kantoi meidän surumme ja kantoi meidän tuskamme; mutta me pidimme häntä lyötynä, Jumalan lyömänä ja kurittuna. Mutta hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänet murskattiin meidän vääryyksiemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällään, ja hänen haavoillaan meidät on parannettu.”62

GSAM 53.3Tapahtuvatko nämä ihmeelliset tapahtumat minun aikanani? niin kansa kuin profeettakin saattoivat kysyä. Vastaus olisi ollut: Eivät ne nyt tapahdu; aika tämän suuren Vapahtajan tulemiselle ei ole vielä koittanut; mutta profeetta sanoo: ”Sinun silmäsi näkevät Kuninkaan hänen kauneudessaan; ne katsovat maata, joka on hyvin kaukana.”63

GSAM 54Danielin profetiat paljastavat tulevaisuuden

GSAM 54.1Herra alkoi kuitenkin profeetta Danielin kautta opettaa kansaansa peräkkäisistä valtakunnista, jotka nousisivat ja hallitsisivat, kunnes hänen ikuinen valtakuntansa perustettaisiin; ja paljastaa erityisen ajanjakson, joka ulottuisi tuolloin vielä tapahtumattomasta tapahtumasta Messiaan varsinaiseen ilmestymiseen ja surmaamiseen. Nebukadnessarin unen tulkinta paljasti, että neljä valtakuntaa, joiden oli määrä hallita maailmaa, menettäisivät voimaansa ja loistoaan samassa suhteessa kuin kullan, hopean, pronssin ja raudan arvo laskee; ja että lopulta valtakuntien hajanaisuus ja epäyhtenäisyys olisivat verrattavissa mutaiseen saveen sekoitetun raudan haurauteen. Sitten oli määrä tulla taivasten valtakunta, joka seuraisi niiden valtakuntien hävittämistä, joista tulisi kuin kesän puimatantereen akanoita, niin ettei niille löytyisi paikkaa, kun taas Jumalan valtakunta täyttäisi koko maan.

GSAM 54.2Sitten seitsemännen luvun näyssä, neljän suuren eläimen vertauskuvien kautta, sama aihe käsitellään uudelleen, ja näiden valtakuntien muita piirteitä esitellään. Tässä luvussa seurataan ”pienen sarven” vallan kehitystä ja toimintaa, jonka oli määrä nousta esiin neljännen valtakunnan jakauduttua kymmeneen osaan, kukistaen tai alistaen kolme niistä vakiinnuttaakseen asemansa kaikkien hengellisenä hallitsijana. Tämä paavillinen valta jatkuu neljännen valtakunnan jakautuneessa ja hauraassa tilassa jopa 1260 vuotta. Näin paljastettiin tapahtumat, jotka ulottuvat siihen aikaan, jolloin Kristus ottaa valtakunnan vastaan Isältään ja antaa sen Korkeimman pyhille; valtakunnan, joka lopulta hallitsee koko maata ja pysyy ikuisesti.

GSAM 55Kaksituhatta kolmesataa päivää

GSAM 55.1Danielin kirjan kahdeksannessa luvussa, oinasta, vuohta ja ”pientä sarvea, joka kasvoi erittäin suureksi” koskevan näyn yhteydessä profeetta viedään jälleen ajan loppuun. Jakeissa 13 ja 14 hänen huomionsa kiinnitetään ajanjaksoon – 2 300 päivään – joka ulottuu tuomion aikaan asti. Tämä oli pitkä ajanjakso, ja niin profeetta sen myös ymmärsi; sillä enkeli ilmoitti hänelle, että näky koski vielä monia päiviä. Päivien alkamisajankohdasta ei ollut vielä annettu päivämäärää, ja niinpä hän päättää luvun sanoen: ”Minä hämmästyin näystä, mutta kukaan ei ymmärtänyt sitä.”

GSAM 55Seitsemänkymmentä viikkoa Messiaaseen

GSAM 55.2Yhdeksännessä luvussa kerrotaan, kuinka enkeli tuli Danielin luo tämän pyynnöstä antamaan hänelle viisautta ja ymmärrystä. Enkeli kertoi hänelle seitsemänkymmenen viikon ajanjaksosta. Näistä vuosiviikoista [sanan shevooim, joka on käännetty sanaksi ”viikot”, kerrotaan tarkoittavan juuri tätä] 69 ulottuisi Messiaaseen saakka. Ajanlaskun alkupistettä, ”käskyä palauttaa ja rakentaa Jerusalem”, ei ollut vielä annettu. Herää kysymys: Miten Daniel voisi tietää, mihin nämä 69 viikkoa päättyisivät? 12. luvussa ajankohdan kysymystä tarkastellaan jälleen, ja hänen kysymykseensä ”Mikä on näiden asioiden loppu?” hänelle sanotaan, että hänen tulee mennä tiensä, sillä sanat ovat ”suljettuja ja sinetöityjä lopun aikaan asti”, jolloin ”viisaat ymmärtävät”.

GSAM 55.3Epäilemättä tämä aikakysymys on yksi niistä tapauksista, joihin apostoli Pietari viittaa sanoessaan: ”Tästä pelastuksesta profeetat ovat kyselleet ja tutkineet ahkerasti, ne, jotka profetoivat teille tulevasta armosta: tutkien, mitä tai millaista aikaa heissä ollut Kristuksen Henki tarkoitti, kun se etukäteen todisti Kristuksen kärsimyksistä ja siitä seuraavasta kunniasta.”64

GSAM 56Jumalattomien kohtalo

GSAM 56.1Malakia, Vanhan testamentin viimeinen profeetta, jättää jännittävän kuvauksen jumalattomien lopullisesta tuhosta: ”Katso, päivä tulee, joka palaa kuin uuni; ja kaikki ylpeät, ja kaikki, jotka tekevät pahaa, ovat kuin olkea; ja tuleva päivä polttaa heidät, sanoo Herra Sebaot, niin ettei heistä jää jäljelle juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, nousee vanhurskauden aurinko, ja sen siivissä on parannus; ja te lähdette ulos ja kasvatte kuin vasikat navetassa. Ja te poljette jumalattomat, sillä he ovat tuhkaa teidän jalkojenne alla sinä päivänä, jona minä teen tämän, sanoo Herra Sebaot.”65

GSAM 56.2Kun kaikki nämä Vanhan testamentin kirjatut tosiasiat olivat israelilaisten hallussa ja paljastivat heille niin monia pelastussuunnitelman piirteitä, kuinka suuri onkaan ollut sanan ahkerien tutkijoiden kiinnostus, kun he näkivät ja tajusivat, että he olivat lähestymässä aikaa, jolloin tämä luvattu Jälkeläinen tulisi. Vaikka suurin osa kansasta, ja jopa ne, jotka lukivat Raamattua synagoogissa joka sapattina, eivät ymmärtäneet sanaa (Apostolien teot 13:27), hurskaat ja ahkerat tutkijat, jotka uskollisesti tutkivat Raamattua Hengen johdatuksessa, rukoilivat epäilemättä hartaasti, kuten apostoli Johannes teki tässä aikakaudessa: ”Tule, Herra Jeesus, ja tule pian.”

Alaviitteet

  1. Sananlaskut 13:12. ↩
  2. Haggai 2:6, 7. ↩
  3. Hepr. 12:26–28. ↩
  4. Jesaja 28:13. ↩
  5. Sananlaskut 4:18. ↩
  6. 1. Mooseksen kirja 4:1. ↩
  7. Heprealaiskirje 11:4. ↩
  8. 1. Mooseksen kirja 4:25. ↩
  9. 1. Mooseksen kirja 5:29. ↩
  10. 1. Mooseksen kirja 9:1; 10:9, 10. ↩
  11. 1. Mooseksen kirja 13:15–17. ↩
  12. Heprealaiskirje 11:8. ↩
  13. Heprealaiskirje 11:10. ↩
  14. 1. Mooseksen kirja 15:13–15. ↩
  15. Heprealaiskirje 11:19. ↩
  16. Galatalaiskirje 3:16. ↩
  17. Galatalaiskirje 3:8. ↩
  18. 1. Mooseksen kirja 26:3–5. ↩
  19. 1. Mooseksen kirja 28:13. ↩
  20. 1. Mooseksen kirja 49:10. ↩
  21. 2. Mooseksen kirja 1:8; Apostolien teot 7:18. ↩
  22. Heprealaiskirje 11:23. ↩
  23. Katso Josephuksen teos Antiquities of the Jews, kirja 2, luku 9, kappale 7; The Spirit of Prophecy, osa 1, sivut 165, 166. ↩
  24. Apostolien teot 7:25. ↩
  25. 4. Mooseksen kirja 24:17. ↩
  26. Heprealaiskirje 11:12, 13. ↩
  27. 4. Mooseksen kirja 14:21. ↩
  28. Habakuk 2:14. ↩
  29. 2. Mooseksen kirja 25:40; 26:30; 27:8; Apostolien teot 7:44. ↩
  30. Heprealaiskirje 8:3–5; 9:8–12. ↩
  31. Heprealaiskirje 10:1. ↩
  32. Apostolien teot 13:19, 20. ↩
  33. 5. Mooseksen kirja 4:6, 7. ↩
  34. 1. Samuelin kirja 8:7. ↩
  35. 1. Samuelin kirja 8:5. ↩
  36. 1. Samuelin kirja 8:19, 20. ↩
  37. Hoosea 13:9–11. ↩
  38. Hesekiel 21:25–27. ↩
  39. Miika 4:8. ↩
  40. Psalmi 89:27–29, 36, 37. ↩
  41. Jesaja 9:6, 7. ↩
  42. 1. Mooseksen kirja 5:24. ↩
  43. Heprealaiskirje 11:5. ↩
  44. 2. Kuninkaiden kirja 2:11, 12. ↩
  45. Juudaksen kirje 14, 15. ↩
  46. Jobin kirja 19:23–27. ↩
  47. 1. Aikakirja 29:23. ↩
  48. Apostolien teot 2:30, 31. ↩
  49. Psalmi 2:2-7. ↩
  50. Psalmi 110:1. ↩
  51. Jesaja 7:14. ↩
  52. Matteuksen evankeliumi 22:42–45; Psalmi 110:1. ↩
  53. Heprealaiskirje 1:8, 9. ↩
  54. Miika 5:2. ↩
  55. 1. Kuningasten kirja 8:10, 11. ↩
  56. 2. Aikakirja 7:12. ↩
  57. Haggai 2:9. ↩
  58. Jesaja 11:1–4. ↩
  59. Jesaja 25:6–9. ↩
  60. Jesaja 65:17–22. ↩
  61. Hesekiel 37:12. ↩
  62. Jesaja 53:1–5. ↩
  63. Jesaja 33:17. ↩
  64. 1. Pietarin kirje 1:10, 11. ↩
  65. Malakia 4:1–3. ↩

Alaviite

Takaisin