Luku 8 — Karitsan hääateria

GSAM 134.1”Eräs mies järjesti suuren juhla-aterian ja kutsui monia; ja hän lähetti palvelijansa ateria-aikaan sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on nyt valmista.’”¹

GSAM 134.2”Siunattuja ovat ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääillalliselle.”²

GSAM 134.3Illallinen on päivän viimeinen ateria. Tässä vertauksessa on kolme kutsua illalliselle. Tätä vertausta ei pidä sekoittaa niihin ”lounaskutsuihin”, joista puhutaan Matteuksen evankeliumissa 22:1–7. ”Lounas” on keskipäivän ateria. Vertauksessa, joka koskee kutsuja lounaalle, saamme tietää, että kutsun esittäneitä ”kohdeltiin ilkeästi” ja surmattiin, ja että jopa kuninkaan poika tapettiin. Kutsun lähettänyt kuningas ”tuhosi nuo murhaajat ja poltti heidän kaupunkinsa”.

GSAM 134.4Tämä ”lounaalle” kutsumista koskeva vertaus, joka kuvaa niiden kohtaloa, jotka aluksi hylkäsivät kutsun, kuvasti osuvasti sitä, mitä todellisuudessa tapahtui niille, jotka hylkäsivät Kristuksen evankeliumin ja surmasivat hänet ja hänen apostolinsa. Herra lähetti armeijat tuota kansaa vastaan, ja ne ”tuhosivat murhaajat ja polttivat heidän kaupunkinsa” – Jerusalemin.

GSAM 134Kutsu illalliselle

GSAM 134.5Tämä vertauksen kutsu illalliselle viittaa epäilemättä ”Karitsan hääillalliseen”. Siunaus julistetaan niille, jotka kutsutaan tuohon ”hääillalliseen”. Hääillallinen seuraa häitä. Karitsan häät tapahtuvat ennen hänen tuloaan; sillä, kuten olemme jo nähneet, kun Kristus lopulta tulee, hän ”palaa häistä”.³

GSAM 135.1Tämän kutsun hääillalliselle on siis oltava sama kuin Ilmestyskirjan 14. luvun ensimmäisen enkelin sanoma ja jo mainittu 10. luvun aikailmoitus. Kuten Luukas kertoo, tämä ensimmäinen kutsu illalliselle osoitetaan ”niille, jotka olivat kutsutut”. Keitä olivat nämä kutsutut? – Ne, jotka olivat kuulleet ja ottaneet vastaan Kristuksen evankeliumin. He tunnustavat rakastavansa Kristusta ja rakastavansa hänen toista tulemistaan toivonsa täydellisenä täyttymyksenä. Miksi kutsu ei menisi ensin heille? Aivan kuten evankeliumi oli välttämätöntä julistaa ensin juutalaisille, joilla oli Raamatut ja jotka väittivät odottavansa Messiaan tulemista,⁴ niin myös Kristuksen toisen tulemisen sanoma esitettiin ensin niille, jotka väittivät olevansa hänen seuraajiaan ja rakastavansa hänen tulemistaan.

GSAM 135Kutsu niille, jotka olivat saaneet kutsun

GSAM 135.2Ensimmäinen kutsu illalliselle, joka oli osoitettu kutsutuille, oli osoitettava seurakunnille. Itse asiassa julistus Kristuksen lähestyvästä tulemisesta vuodesta 1833 kevääseen 1844 asti tehtiin seurakunnissa, ja seurakuntien papit tukivat sitä varsin laajasti. William Miller julkaisi näkemyksensä Kristuksen lähestyvästä tulosta ensimmäisen kerran baptistilehdessä Brandonissa, Vermontissa. Hänen ja hänen avustajiensa työ huhtikuuhun 1844 asti tapahtui suurelta osin kirkkojen tiloissa tai saleissa, jotka tuon ajan seurakunnat olivat varanneet.

GSAM 135.3Pastori Himes kuvailee näin pastori Millerin työtä kevääseen 1844 asti:

GSAM 135.3”Hän työskenteli kaikkien ryhmien ja lahkojen parissa puuttumatta niiden organisaatioihin tai kuriin, uskoen, että eri kirkkokuntien jäsenet voisivat säilyttää asemansa ja samalla valmistautua Kuninkaansa tulemiseen.”

GSAM 135.4Pastori Himes puhuessaan omasta ja pastori Millerin yhteisestä työstä toteaa lisäksi: ”Suurin osa niistä papeista ja seurakunnista, jotka avasivat ovensa meille ja veljillemme, jotka julistivat tulemisen oppia, teki yhteistyötä kanssamme viimeiseen vuoteen asti” – vuoteen 1844.

GSAM 136Avoimet ovet sanomalle

GSAM 136.1Työstään ja sen luonteesta Wm. Miller sanoi:

GSAM 136.1”Minulle on avautunut ovia julistaa tätä oppia Kristuksen toisesta tulemisesta lähes kaikissa kirkkokunnissa, joten olen pystynyt vastaamaan vain pieneen osaan kutsuista.... Joka paikassa, jossa olen käynyt, kirkkojen hurskaimmat, omistautuneimmat ja elävimmät jäsenet omaksuvat kaikkein innokkaimmin näin julistetut näkemykset; kun taas maalliset uskovat, fariseukset, kiihkoilijat, ylpeät, ylimieliset ja itsekkäät pilkkaavat ja nauravat Kristuksen toisen tulemisen oppia.”

GSAM 136.2Adventtisanoman luonteesta voidaan sanoa samaa kuin D’Aubigné sanoi uskonpuhdistuksesta: se ”toteutui hengellisen periaatteen nimissä. Se oli julistanut opettajakseen Jumalan sanan, pelastukseksi uskon, aseeksi Pyhän Hengen ja oli juuri näillä keinoilla hylännyt kaikki maalliset elementit.”

GSAM 136Voimakas herätysaalto

GSAM 136.3Adventtisanoman julistamista seuranneiden herätysten luonne kuvataan seuraavasti L. D. Flemingin, Casco Streetin kristillisen seurakunnan pastorin, Portlandissa, Mainessa, sanoin:

GSAM 136.4”Hänen [Wm. Millerin] luentojensa herättämä kiinnostus on mitä harkituinta ja kiihkottominta, ja vaikka kyseessä on suurin herätys, jonka olen koskaan nähnyt, siinä on kuitenkin vähiten kiihkeää jännitystä. Se näyttää tarttuvan voimakkaimmin yhteisön miespuoliseen osaan. Vaikutuksen aiheuttaa seuraava seikka: veli Miller ottaa yksinkertaisesti Hengen miekan, paljastaa sen ja asettaa sen terävän terän paljaalle sydämelle, ja se leikkaa! Siinä kaikki. Tämän mahtavan aseen terän edessä uskottomuus kaatuu ja universalismin oppi kuihtuu. Väärät perustukset katoavat, ja Baabelin kauppiaat ihmettelevät. Minusta tuntuu, että tämä on varmaankin lähinnä apostolisten herätysten kaltaista, mitä nykyaikana on nähty.”

GSAM 137Kokemus Richmondissa, Mainessa

GSAM 137.1Esimerkkinä herätystyöstä, joka liittyi adventtiopin saarnaamiseen, siteeraamme erään henkilön kertomusta, joka oli aktiivisesti mukana kyseisessä liikkeessä. Puhuessaan Richmondissa, Mainessa, pidetystä neljännesvuosikokouksesta, jossa oli edustettuna kolmekymmentä Freewill Baptist -seurakuntaa, hän sanoo:—

GSAM 137.2”Kun astuin jumalanpalvelustilaan, pastori Rollins, joka istui saarnatuolin vieressä salin takaosassa, nousi ja sanoi: ’Veli White, istu tänne viereeni.’ Saarnaa seuranneessa keskustelussa minulle annettiin puheenvuoro, ja puhuin vapaasti kristillisestä elämästä sekä vanhurskaiden voitosta Kristuksen toisessa tulemisessa. Monet huusivat: ’Aamen! Aamen!’, ja suurin osa tuosta suuresta seurakunnasta oli kyynelissä... Kokouksen loppupuolella, saatuaan suostumukseni, pastori Rollins nousi ja sanoi: ’Veli White, joka istuu oikealla puolellani, puhuu tänä iltana Reedin seurakuntasalissa Herramme Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta. Tulkaa, veljet, ja kuulkaa itse. Meillä on riittävästi tilaa teille kaikille. Tulkaa, veljet, teille ei ole haittaa kuulla tästä aiheesta.... Hän tiesi hyvin, että suurin osa hänen veljistään jättäisi kokouksensa kylässä ja kulkisi kolme mailia kuuntelemaan minua, ja että heidän sovittu hallinnollinen kokouksensa keskeytyisi. Ja niin myös tapahtui. Kolme neljäsosaa papeista ja lähes kaikki edustajat lähtivät, ja Reedin seurakuntatalo oli täynnä jo varhain. Aiheeni oli Matteuksen evankeliumin 24. luku. Jumalan Henki antoi minulle suuren vapauden. Kiinnostus oli valtava.

GSAM 137.3”Kun päätin saarnani kehotuksella kristityille, että he omistautuisivat täysin ja olisivat valmiina, sekä syntisille, että he etsisivät Kristusta ja valmistautuisivat Ihmisen Pojan tulemiseen, Jumalan voima laskeutui minuun niin voimakkaasti, että minun piti tukea itseäni pitämällä kiinni saarnatuolista molemmin käsin. Se oli juhlallinen hetki. Kun katselin syntisten tilaa, kadotettuina ilman Kristusta, kehotin heitä itkien ja toistin useita kertoja: ’Tule Kristuksen luo, syntinen, ja pelastu, kun hän ilmestyy kirkkaudessaan. Tule, köyhä syntinen, ennen kuin on liian myöhäistä. Tule, syntinen, köyhä syntinen, tule.’

GSAM 138.1”Paikka oli hirvittävän juhlallinen. Papit ja seurakuntalaiset itkivät, jotkut ääneen. Jokaisen syntisille osoitetun kehotuksen päätteeksi koko seurakunnassa kuului yleinen huokaus. Olin seissyt jaloillani selittäen kyseistä lukua ja kehottamassa yli kaksi tuntia, ja ääneni oli käymässä käheäksi. Lopetin puhumisen ja itkin ääneen tuon rakkaan seurakunnan puolesta sellaisella syvällä tunteella, jonka tuntee vain se, jonka Jumala on kutsunut saarnaamaan totuuttaan syntisille. Kello oli yhdeksän, ja jos olisin antanut muillekin puheenvuoron, kokous olisi jatkunut keskiyöhön asti. Oli parasta päättää kokous tämän hetken syvän tunteen vallitessa, mutta vasta sen jälkeen, kun kaikilla oli ollut tilaisuus asettua Herran puolelle. Kehotin sitten kaikkia läsnäolijoita, jotka halusivat liittyä rukoukseeni, ja niitä, jotka halusivat tulla esitetyiksi armon valtaistuimen eteen, jotta he olisivat valmiita kohtaamaan Vapahtajan ilolla hänen toisella tulemisellaan, nousemaan seisomaan. Jokainen sielu siinä suuressa talossa, kuten minulle myöhemmin kerrottiin eri puolilta salia, nousi seisomaan. Lyhyen rukoushetken jälkeen kokous päättyi.

GSAM 138.2”Seuraavana aamuna palasin kylään, ja mukanani oli vähintään seitsemän kahdeksasosaa tuosta Freewill Baptist -neljännesvuosikokouksesta. Jokainen kertoi, kuinka loistavan kokouksen he olivat edellisenä iltana kokeneet.

GSAM 138Pyynnöt saarnata muissa paikoissa

GSAM 138.3”Tauon aikana edustajat ja pastorit kutsuivat minut mukaan sopimaan ajankohdista, jolloin voisin pitää luentoja niille neljännesvuosikokouksen seurakunnille, joilla oli tilavat jumalanpalvelustilat. Oli silloin helmikuun puoliväli, ja päätettiin, että kunnollista rekiajoa oli jäljellä enintään kuusi viikkoa, mikä antoi ihmisille hyvän mahdollisuuden osallistua kokouksiin. Valittiin kaksitoista tärkeintä paikkaa, joissa työskentelisin kuuden viikon aikana. Minun oli määrä pitää kymmenen luentoa, mikä edellytti, että puhuisin kaksikymmentä kertaa viikossa. Tämä jätti minulle vain puolen päivän viikossa, jonka tarvitsin yleensä matkustaakseni viisitoista tai kaksikymmentä mailia seuraavalle kokouspaikalle.”⁵

GSAM 139Satoja kääntyi

GSAM 139.1Adventtiopin saarnaamisen seurauksena kaikkialla koettiin herätyksiä ja satojen ihmisten kääntymisiä, ja tämä oli erityisen selvää, kun juutalaisen vuoden 1843 loppu (21. maaliskuuta 1844) lähestyi. Juuri tuona talvena kirjoittaja kuuli aiheesta ensimmäisen kerran kotikylässään – Victorissa, New Yorkissa – ja vaikka hän oli vasta kaksitoistavuotias, hän omaksui, siinä määrin kuin ymmärsi, toisen tulemisen uskon. Vaikutus ihmisiin oli todellakin syvällinen, ei vain kokouksissa, vaan kaikkialla. Victor oli tuolloin vain noin kahdensadan asukkaan kylä, mutta ympäröivä maaseutu oli tiheästi asuttu. Tuon pienessä kylässä pidetyn kokoussarjan seurauksena ilmoitettiin viisisataa kääntynyttä.

GSAM 139Methodist Year Bookin todistus

GSAM 139.2Mitä tulee herätyksen mahtavaan aaltoon, joka seurasi toisen tulemisen julistuksen jäljissä, löydämme Methodist Year Bookista, että ”vuosina 1840–1844 Amerikassa tapahtui 256 000 kääntymystä”. Se, mikä piti paikkansa Amerikassa, piti yhtä lailla paikkansa muissakin maissa, joissa kutsu esitettiin. ”Saarnaamiseen liittyi mahtava voima, ja sieluja kääntyi kaikkialla.” Kun ensimmäinen kutsu hääaterialle lähetettiin seurakunnille – ”niille, jotka olivat kutsutut” – se levisi heidän kauttaan kaikille, jotka halusivat tulla ja saada osansa pelastuksesta, joka odotti Jumalan kansaa. Olipa sanoma sitten saarnattu, rukoiltu tai laulettu ”adventtilauluina”, Jumalan Hengen mahtava vaikutus seurasi työtä.

GSAM 140Lapset saarnaavat Ruotsissa

GSAM 140.1Tässä yhteydessä huomaamme, kuinka Herra vaikutti saadakseen sanoman levitettyä niissä maissa, joissa laki kielsi saarnaamasta mitään ”valtiokirkon” oppeja vastustavaa. Ruotsi oli yksi näistä maista. Siellä Herra käytti pieniä lapsia työn aloittamiseen. Ensimmäinen tällainen ilmentymä tapahtui kesällä 1843 Eksjössä, Etelä-Ruotsissa. Vain viisivuotias pikkutyttö, joka ei ollut koskaan oppinut lukemaan tai laulamaan, lauloi eräänä päivänä erittäin juhlallisella tavalla virheettömästi pitkän luterilaisen virren ja julisti sitten suurella voimalla: ”Hänen tuomionsa hetki on tullut”, ja kehotti perhettä valmistautumaan Herran kohtaamiseen, sillä Hän oli tulossa pian. Perheen kääntymättömät pyysivät Jumalalta armoa ja saivat anteeksiantamuksen. Tämä liike levisi kaupungista toiseen, kun muutkin lapset julistivat tätä sanomaa. Sama lasten keskuudessa ilmennyt liike näkyi jossain määrin myös Norjassa ja Saksassa.

GSAM 140”Kyllä! Minun piti saarnata”

GSAM 140.2Vuonna 1896, kun pidin kokouksia seitsemässätoista eri paikassa Ruotsissa, kuljin useiden paikkojen läpi, joissa lapset olivat saarnanneet vuonna 1843, ja minulla oli tilaisuus keskustella niiden kanssa, jotka olivat kuulleet saarnan, sekä miesten kanssa, jotka olivat saarnanneet ollessaan lapsia. Sanoin yhdelle heistä: ”Saarnasitko adventtisanomaa, kun olit poika?” Hän vastasi: ”Saarnasin! Kyllä, minun piti saarnata. Minulla ei ollut asiassa mitään sananvaltaa. Minuun tuli voima, ja lausuin sen, mitä tuo voima pakotti minut lausumaan.”

GSAM 140Boquist ja Walbom Örebrossa, Ruotsissa

GSAM 140.3Örebron läänissä tämä toiminta levisi, kunnes vanhemmat ihmiset ryhtyivät julistamaan sanomaa. Silloin siviiliviranomaiset, ”valtionkirkon” pappien yllyttäminä, pidättivät kaksi nuorta poikaa, 18-vuotiaan Walbomin ja 15-vuotiaan Ole Boquistin, sanoen, että heistä tehtäisiin julkinen esimerkki. He ruoskivat poikien paljaita selkiä koivuvitsillä ja panivat heidät verta vuotavine haavoineen Örebron vankilaan. Kun haavat olivat parantuneet, he veivät pojat ulos vankilasta ja vaativat heiltä: ”Lopetatteko tämän opin saarnaamisen?” Vaikka he ruoskivat poikia toisen kerran ja avasivat haavat uudelleen, ainoa vastaus, jonka he saivat, oli: ”Me saarnaamme sitä, mitä Herra käskee meidän saarnata.” Örebron erään merkittävän naisseurakuntalaisen välityksellä kuningas Oskar I käski viranomaisia vapauttamaan pojat vankilasta ja jättämään nämä ihmiset rauhaan. Näin totuuden voitto saavutettiin Ruotsissa.

GSAM 141Boquistin todistus

GSAM 141.1Review and Herald -lehdessä, 7. lokakuuta 1890, on erittäin mielenkiintoinen kertomus lasten saarnaamisesta, jonka on kirjoittanut O. Boquist itse. Hän sanoo:—

GSAM 141.2”Vuonna 1843 Karlskogan seurakunnan asukkaiden keskuudessa Örebron läänissä syntyi uskonnollinen liike. Tämän liikkeen johtajia olivat lapset ja nuoret miehet, joita kutsuttiin ’rapareiksi’. He saarnasivat jumalallisella voimalla ja julistivat kansalle päättäväisesti , että Jumalan tuomion hetki oli tullut.

GSAM 141.3”Saman vuoden syksyllä minä, O. Boquist, silloin viisitoistavuotias, sekä toinen nuori mies, kahdeksantoistavuotias Erik Walbom, jouduimme tämän näkymättömän voiman niin vahvan vaikutuksen alaisiksi, ettemme voineet millään vastustaa sitä. Heti kun tämä taivaallinen voima valtasi meidät, aloimme puhua ihmisille ja julistaa ääneen, että tuomion hetki oli tullut, viitaten Joelin kirjan jakeisiin 2:28–32 ja Ilmestyskirjan jakeisiin 14:6, 7.”

GSAM 141Näkyissä olevat lapset

GSAM 141.4Ihmiset kertoivat minulle, että ne, joihin tämä taivaallinen voima näin vaikutti, menettivät kosketuksen kaikkeen ympärillään olevaan. He olivat todellakin Jumalan näyssä ja puhuivat voimalla, jolla oli mahtava, syyllisyyttä herättävä vaikutus. He sanoivat, että nämä pienet lapset puhuivat tuon vaikutuksen alaisina täysikasvuisten miesten ja naisten voimalla ja arvokkuudella. Niinpä ne, jotka näkivät tämän, päättelivät, että Herra käytti heitä profeetallisesti julistamaan näitä juhlallisia totuuksia. Kirjoittaja jatkaa:—

GSAM 142.1”Ihmiset kokoontuivat suurin joukoin kuuntelemaan meitä, ja kokouksemme jatkuivat sekä päivällä että yöllä, minkä seurauksena syntyi suuri hengellinen herätys. Nuoret ja vanhat kokivat Jumalan Hengen kosketuksen ja huusivat Herralta armoa tunnustaen syntinsä Jumalan ja ihmisten edessä.

GSAM 142.2”Mutta kun kirkon pappi sai tietää tästä, tehtiin monia yrityksiä vaientaa meidät ja siten pysäyttää vallitseva hengellinen innostus; mutta kaikki yritykset olivat turhia. Sitten sheriffiä pyydettiin pidättämään meidät, ja kuuden viikon ajan meitä etsittiin tuloksetta metsästä, jonne olimme paenneet turvaan.

GSAM 142.3”Lopulta meidät kuitenkin kutsuttiin kirkon pastorin eteen. Joukkomme oli kasvanut niin, että neljäkymmentä nuorta miestä ja naista saapui pappilaan, jossa meitä kuulusteltiin pitkään. Kaikki paitsi minä ja Walbom saivat luvan palata koteihinsa; mutta meidät pidätettiin, ja seuraavana päivänä meidät vietiin Örebron vankilaan, jossa meidät sijoitettiin varkaiden seuraan selliin 14, ikään kuin olisimme syyllistyneet johonkin suureen rikokseen.”

GSAM 142Boquistin sisaren todistus

GSAM 142.422. syyskuuta 1896 Boquistin 72-vuotias sisar osallistui kokoukseemme Örebrossa ja kertoi meille veljensä kokemuksista, sillä hän oli nähnyt tämän ruoskimisen, vangitsemisen ja vapauttamisen. Hän lauloi meille virren, jonka Boquist ja Walbom lauloivat kävellessään ulos vankilasta sillalle, joka ylitti 1500-luvulta peräisin olevaa linnaa ympäröivän vallihaudan; linnaa käytettiin vuonna 1843 vankilana. Vuoden 1843 liikkeen voima täytti todistuksen ja virren laulamisen. Englanniksi käännettynä virsi kuuluu seuraavasti:—

GSAM 143Boquistin ja Walbomin laulama virsi

GSAM 144Poikasaarnaaja Karlskogassa

GSAM 144.4Eräs herrasmies Örebrossa kertoi minulle tapahtumasta Karlskogassa, jossa hän asui vuonna 1843. Hän sanoi:—

GSAM 144.5”Kahdeksanvuotias poika, joka ei ollut koskaan oppinut lukemaan kirjaimia, alkoi saarnata sanomaa ja siteerata monia raamatunkohtia. Ihmiset sanoivat: ’Tuo poika on aivan täynnä Raamattua. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun kuningas Oskar oli puhunut vainottujen puolesta, joten paikallinen pappi ei voinut viedä poikaa tuomioistuimeen estääkseen tämän toimintaa; mutta hän käski ihmisiä tuomaan pojan hänen eteensä, jotta hän voisi paljastaa tämän ja osoittaa heille tämän tietämättömyyden Raamatusta.

GSAM 144.6”Ihmisjoukon edessä pappi avasi virsikirjansa ja pyysi poikaa lukemaan hänelle. Poika vastasi: ’En osaa lukea’; mutta kääntäessään selkänsä papille hän lauloi virren alusta loppuun asti virheettömästi, samalla kun pappi katseli kirjaa hämmästyneenä. Pappi sanoi pojalle: ’Sinä näytät tietäväsi kaiken.’ Poika vastasi: ’Ei. Meillä ei aina ole lupaa kertoa kaikkea, mitä tiedämme.’

GSAM 145.1”Sitten pappi avasi Uuden testamentin ja sanoi pojalle: ’Lue minulle tästä.’ Poika vastasi: ’En osaa lukea.’ Pappi kysyi: ’Mitä sinä ylipäätään tiedät Raamatusta?’ Poika vastasi: ’Tiedän, missä on kohta, jossa sana ja esiintyy neljätoista kertaa.’ Pappi sanoi: ’Ei! Raamatussa ei ole sellaista kohtaa.’ Poika sanoi: ’Voisitko lukea minulle Ilmestyskirjan 18:13?’ ’Kyllä’, sanoi pappi. Kun pappi luki, ihmiset laskivat, ja todellakin sana ja esiintyi siinä juuri neljätoista kertaa, ja näiden neljäntoista kerran joukossa oli maininta ’ihmisten sielujen sitomisesta’. Ihmiset huusivat: ’Siinä! Siinä! Poika tietää Raamatusta enemmän kuin pappi!’ Hyvin nöyryytettynä pappi jätti aiheen sikseen ja jätti sen jälkeen ihmiset rauhaan.”

GSAM 145.2Niinpä Herra vahvistaa sanansa lasten suusta ja toi tällä ihmeellisellä tavalla totuutensa niiden ihmisten korviin, joiden lait kielsivät minkä tahansa muun opin saarnaamisen kuin ”valtionuskonnon”.

GSAM 145Sanomaan liittyvät Hengen lahjat

GSAM 145.3Ei vain Ruotsissa Herra puhui adventtiliikkeen yhteydessä kansalleen Henkensä lahjojen kautta. Skotlannissa, Englannissa ja myös Amerikassa Herra on opettanut kansaansa erityisten ilmestysten kautta.

GSAM 145William Foyn näyt

GSAM 145.4Vuonna 1842 asui Bostonissa, Massachusettsissa, hyvin koulutettu mies nimeltä William Foy, joka oli kaunopuheinen puhuja. Hän oli baptisti, mutta valmistautui ottamaan pappisvihkimyksen episkopaalisena papina. Herra antoi hänelle armollisesti kaksi näkyä vuonna 1842, yhden 18. tammikuuta ja toisen 4. helmikuuta. Nämä näyt olivat selvä todiste siitä, että ne olivat Jumalan Hengen aitoja ilmentymiä. Häntä kutsuttiin paikasta toiseen puhumaan saarnatuoleista, eivätkä häntä kutsuneet vain episkopaalit, vaan myös baptistit ja muiden kirkkokuntien edustajat. Puhuessaan hänellä oli aina yllään pappisvaate, jollaisia kyseisen kirkon papit käyttävät jumalanpalveluksissaan.

GSAM 146.1Herra Foyn näyt koskivat Kristuksen lähestyvää tulemista, Jumalan kansan matkaa taivaalliseen kaupunkiin, uutta maata sekä lunastetun tilan kirkkautta. Koska hän hallitsi kielen hyvin ja oli erinomainen kuvaaja, hän herätti sensaation kaikkialla, minne menikin. Kutsusta hän matkusti kaupungista toiseen kertomaan näkemistään ihmeellisistä asioista; ja jotta voitiin tarjota tilaa suurille väkijoukoille, jotka kokoontuivat kuuntelemaan häntä, varattiin suuria saleja, joissa hän kertoi tuhansille siitä, mitä hänelle oli näytetty taivaallisesta maailmasta, Uuden Jerusalemin kauneudesta ja enkelijoukoista. Kun hän puhui Kristuksen hellästä ja myötätuntoisesta rakkaudesta köyhiä syntisiä kohtaan, hän kehotti kääntymättömiä etsimään Jumalaa, ja lukuisat vastasivat hänen helliin pyyntöihinsä.

GSAM 146Kolmen askelman näky

GSAM 146.2Hänen työnsä jatkui vuoteen 1844 asti, lähellä 2 300 päivän päättymistä. Silloin hänelle suotiin toinen Pyhän Hengen ilmestys – kolmas näky, jota hän ei ymmärtänyt. Siinä hänelle näytettiin Jumalan kansan polku taivaalliseen kaupunkiin. Hän näki suuren tasanteen tai askelman, jolle oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä. Ajoittain joku putosi tämän tasanteen läpi näkymättömiin, ja tällaisesta henkilöstä hänelle sanottiin: ”Luopunut.” Sitten hän näki ihmisten nousevan toiselle askelmalle eli tasanteelle, ja sielläkin jotkut putosivat tasanteen läpi näkymättömiin. Lopulta ilmestyi kolmas tasanne, joka ulottui pyhän kaupungin porteille asti. Suuri joukko kokoontui niiden joukkoon, jotka olivat edenneet tälle tasanteelle. Koska hän odotti Herran Jeesuksen tulevan hyvin pian, hän ei ymmärtänyt, että Ilmestyskirjan 14. luvun ensimmäisen ja toisen sanoman jälkeen oli tulossa vielä kolmas sanoma. Näin ollen näky oli hänelle selittämätön, ja hän lopetti julkisen puhumisen. Profeetallisen ajanjakson päätyttyä vuonna 1845 hän kuuli toisen kertovan samasta näystä ja selittävän, että ”ensimmäinen ja toinen sanoma oli annettu ja että kolmas oli tulossa”. Pian tämän jälkeen herra Foy sairastui ja kuoli.

GSAM 147.1Tällaiset Jumalan voiman ilmentymät, jotka liittyivät saarnaamiseen Hänen tulostaan ”ovella”, sekä tuhansien ilo, jotka kääntyivät synnistä palvelemaan Herraa ja odottamaan Hänen tuloaan, vahvistivat kansalle kaksinkertaisesti, että tämä oli todellakin Herran sanoma maailmalle.

GSAM 147.2Mutta 21. maaliskuuta 1844 tuli ja meni, eikä Herra tullut. Uskollisten ja harkitsevaisten vakaumus oli kuitenkin se, että he olivat toimineet sopusoinnussa Herran tahdon kanssa ja että aikanaan kaikki tulisi selväksi.