Luku 11 — Toisen enkelin sanoma

GSAM 171.1”Ja toinen enkeli seurasi häntä sanoen: ’Baabel on kaatunut, on kaatunut, se suuri kaupunki, koska se juotti kaikille kansoille haureutensa vihan viiniä.’”¹

GSAM 171.2”Silloin talon isäntä suuttui ja sanoi palvelijalleen: ’Mene nopeasti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät, raajarikot, ontuvat ja sokeat.’”²

GSAM 171.3Herra oli palvelijoidensa kautta ravistellut maailmaa sanomalla: ”Hänen tuomionsa hetki on tullut” – sanoma, jonka ympärille kaikki hänen kansakseen tunnustautuvat olisivat voineet yhdistyä, jos olisivat halunneet. Tämä oli ensimmäinen kutsu hääillalliselle. Se oli julistettu ”niille, jotka olivat kutsutut”.³ Koska tämä kutsu sivuutettiin erilaisilla verukkeilla, annettiin toinen kutsu, joka vastasi Toisen enkelin sanomaa.⁴ Tällä kutsulla Herra erotti kansan, joka kulkisi ajan loppuun asti Hänen totuutensa etenevän valon kanssa.

GSAM 171Toinen kutsu hääillalliselle

GSAM 171.4Toisessa sanomassa – siinä, joka seuraa tuomion hetken huutoa – sanotaan: ”Baabel on kaatunut, on kaatunut, se suuri kaupunki, sillä se on antanut kaikkien kansojen juoda hänen haureutensa vihan viiniä.” Ja toisessa kutsussa illalliselle lukee: ”Menkää nopeasti kaupungin kaduille ja kujille ja tuokaa tänne köyhät, raajarikot, ontuvat ja sokeat.” Kummassakin näistä raamatunkohdista Herran kansaksi tunnustautuvaa kansaa kutsutaan ”kaupungiksi”. Niiden ristiriitaisilla, sekavilla uskontunnustuksillaan heitä kutsutaan ”Baabeliksi”. Toisesta viimeisiä aikoja koskevasta raamatunkohdasta näemme, että juuri ennen Herran tulemista hänen kansansa kutsutaan pois ”Baabelista”: ”Suuri Baabel on kaatunut, kaatunut, ja siitä on tullut paholaisten asuinpaikka, jokaisen saastaisen hengen pesä ja jokaisen saastaisen ja inhottavan linnun häkki... Tulkaa pois siitä, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi sen synneistä, ettettekä saisi osaa sen vitsauksista.”⁵

GSAM 172”Muista, miten olet kuullut”

GSAM 172.1Sardiksen seurakunnalle osoitetussa viestissä luemme: ”Muista siis, miten olet vastaanottanut ja kuullut, ja pidä kiinni siitä ja tee parannus. Jos et siis valvo, tulen sinun luoksesi kuin varas, etkä tiedä, mihin aikaan tulen sinun luoksesi.”⁶ Sardiksen seurakunta näyttää saaneen alkunsa uskonpuhdistuksen myötä, ”Isebelin” – luopuneen seurakunnan – toiminnan pimeän kauden jälkeen. Sardiksen seurakunnalle kerrottiin, että se oli ollut elävä seurakunta; mutta kun se kuuli ja hylkäsi opetuksen Herran tulemisesta, se asetti itsensä tilanteeseen, jossa se oli alttiina joutumaan tuon tapahtuman yllättämäksi kuin ”varkaan yöllä”. Niin, kuten apostoli Paavali toteaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:1–5:ssä, tulee olemaan niiden tilanne, jotka huutavat: ”Rauha ja turvallisuus”, kun Herran tuleminen on lähellä. Niitä, jotka seuraavat totuuden valoa, kutsutaan ”päivän lapsiksi”, eikä Herra tule heidän luokseen kuin varas.

GSAM 172.2Tässä seitsemän seurakunnan profeetallisessa kuvauksessa näemme, että Sardiksen seurakunnan kaatumista seuraa välittömästi Filadelfian seurakunta, eli (kuten sana merkitsee) veljellisen rakkauden seurakunta. Sellaisia olivatkin ne 50 000 uskovaa, jotka toisen enkelin sanoman kautta tuotiin pois kaikista erilaisista seurakunnista ja yhdistettiin veljellisen rakkauden siteellä Kristuksen välittömän tulemisen suuren perustotuuden ympärille.

GSAM 173Kuinka toinen sanoma julistettiin

GSAM 173.112. syyskuuta 1844 ilmestyneessä Midnight Cry -lehdessä on pastori J. V. Himesin lausunto, joka koskee Toisen enkelin sanomaa ja olosuhteita, jotka johtivat sen julistamiseen. Hänen kirjeensä on päivätty McConnelsvillessä, Ohiossa, 29. elokuuta 1844, ja siinä lukee:—

GSAM 173.2”Kun aloitimme työn veli Millerin kanssa vuonna 1840, hän oli pitänyt luentoja jo yhdeksän vuotta. Tuona aikana hän oli lähes yksin. Mutta hänen työnsä oli ollut väsymätöntä ja tehokasta herättämään uskonnon tunnustajia ymmärtämään Jumalan kansan todellisen toivon ja Herran tulemisen edellyttämät valmistautumiset; samoin kuin herättämään kaikkia kääntymättömiä ihmisryhmiä ymmärtämään kadotetun tilansa sekä velvollisuutensa välittömään katumukseen ja kääntymykseen Jumalan puoleen, valmistautuakseen kohtaamaan Sulhasen rauhassa tämän tullessa. Nämä olivat hänen työnsä suuria tavoitteita. Hän ei yrittänyt käännyttää ihmisiä mihinkään uskonnolliseen lahkoon tai ryhmittymään.

GSAM 173.3”Kun olimme vakuuttuneita lähestyvän tulemisen totuudesta ja omaksuimme tämän opin julkisesti, meillä oli samat näkemykset ja noudatimme samaa linjaa eri uskonlahkojen keskuudessa, joihin Jumalan johdatuksella meidät kutsuttiin työskentelemään. Kerroimme pappeille ja seurakunnille, ettei ollut tehtävämme hajottaa niitä tai jakaa ja hämmentää niitä: Meillä oli yksi selkeä tavoite, ja se oli antaa ’huuto’, varoitus ’ovella’ olevasta tuomiosta, ja suostutella kanssaihmisiämme valmistautumaan tapahtumaan.... Ne papit ja seurakuntalaiset, jotka hyödynsivät työtämme mutta eivät olleet vilpittömästi omaksuneet oppia, näkivät, että heidän oli joko noudatettava oppia, saarnattava ja puolustettava sitä, tai muuten he joutuisivat vaikeuksiin päättäväisten ja vakaumuksellisten uskovien kanssa juuri heitä uhkaavassa kriisissä. Siksi he päättivät vastustaa oppia ja päättivät, toiset yhdellä tavalla ja toiset toisella, tukahduttaa aiheen. Tämä asetti heidän joukossaan olevat veljemme ja sisaremme erittäin vaikeaan asemaan. Suurin osa heistä rakasti seurakuntiaan eikä voinut kuvitellakaan lähtevänsä. Mutta kun heitä pilkattiin, sorrettiin ja heiltä riistettiin monin tavoin heidän entiset etuoikeutensa ja ilonsa, ja kun heiltä pidätettiin ’oikeaan aikaan annettavaa ravintoa’ ja ’rauhan ja turvallisuuden’ seireenilaulu soi heidän korvissaan sapatista toiseen, he irtautuivat pian puolueellisista mieltymyksistään, nousivat ylös voimansa majesteetissa, ravistelivat ikeen pois ja huusivat: ’Tulkaa pois siitä, minun kansani.’

GSAM 174Vaikeassa tilanteessa

GSAM 174.1”Tämä tilanne asetti meidät vaikeaan asemaan, (1) koska olimme juuri profeetallisen aikamme lopulla, jolloin odotimme Herran kokoavan koko kansansa yhteen; ja (2) olimme aina saarnanneet erilaista oppia; ja nyt, kun olosuhteet olivat muuttuneet, sitä pidettäisiin meiltä epärehellisyytenä, jos liittyisimme niistä kirkoista eroamista ja niiden hajottamista koskevaan huutoon, jotka olivat ottaneet meidät ja sanomamme vastaan. Siksi epäröimme ja jatkoimme toimimista alkuperäisen kantamme mukaisesti, kunnes seurakunta ja papisto veivät asian niin pitkälle, että meidän oli Jumalaa pelkäävinä pakko ottaa puolustuskanta totuuden ja sorrettujen Jumalan lasten puolesta.

GSAM 174Apostolinen esimerkki toimintatavallemme

GSAM 174.2”’Ja hän meni synagoogaan ja puhui rohkeasti kolmen kuukauden ajan, keskustellen ja vakuuttaen Jumalan valtakunnasta. Mutta kun jotkut olivat kovettuneet eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa tuosta tiestä kansanjoukon edessä, hän erosi heistä ja erotti opetuslapset, keskustellen päivittäin erään Tyrannuksen koulussa.’⁷ Vasta kun ’eräät olivat kovettuneet’ ja ’puhuivat pahaa tuosta tiestä [Herran tulemisesta] kansanjoukon edessä’, veljemme saivat syyn erota seurakunnista. He eivät voineet sietää tätä ’pahojen palvelijoiden’ ’pahaa puhetta’, ja seurakunnat, jotka pystyivät jatkamaan sortoa ja ’pahaa puhetta’ niitä kohtaan, jotka odottivat ’siunattua toivoa’, olivat heille nimenomaan mystisen Baabelin tyttäriä. He julistivat ne sellaisiksi ja pääsivät evankeliumin vapauteen. Ja vaikka emme ehkä kaikki olekaan yhtä mieltä siitä, mikä muodostaa Baabelin, olemme yhtä mieltä välittömästä ja lopullisesta eroamisesta kaikista, jotka vastustavat oppia Herran tulosta ja lähestyvästä Jumalan valtakunnasta. Uskomme, että kyseessä on elämän ja kuoleman kysymys. On kuolemaa pysyä yhteydessä niihin yhteisöihin, jotka puhuvat kevyesti Herran tulemisesta tai vastustavat sitä. On elämää irrottautua kaikista ihmisten perinteistä, seistä Jumalan sanan varassa ja odottaa päivittäin Herran ilmestymistä. Siksi sanomme nyt kaikille, jotka ovat jollain tavalla sotkeutuneet orjuuden ikeeseen: ’Tulkaa pois heidän keskuudestaan ja erottautukaa, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen; niin minä otan teidät vastaan ja olen teille Isä, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Kaikkivaltias Herra.’”⁸

GSAM 175Selittämätön vastustus

GSAM 175.1Wm. Miller puhuu näin tuolloin kirkkojen ja adventistien välillä vallinneesta konfliktista:—

GSAM 175.2”On äärimmäisen luonnotonta ja selittämätöntä, että kristilliset kirkot sulkisivat pois tämän opin ja omat jäsenensä tämän siunatun toivon vuoksi. Tiedän, että jotkut baptistikirkot sanovat, etteivät ne sulje heitä pois heidän uskonsa vuoksi, vaan heidän ehtoollisensa adventistien kanssa. Jos syy ei siis ole heidän uskonsa tulevaan Vapahtajaan, miksi minut, joka en ole koskaan osallistunut ehtoolliseen muualla kuin baptistikirkossa, suljetaan pois heidän saarnatuoleistaan? Se on väärä peruste. Mutta tämä ei voi olla metodistien ja presbyteerien perustelu, sillä he hyväksyvät eri kirkkokuntiin kuuluvien yhteisen ehtoollisen. Minkä vuoksi he sitten sulkevat pois? Kuulin, että joitakin suljettiin pois, koska he lauloivat toisen tulemisen lauluja; toisia mielisairauden vuoksi, vaikka ainoa heitä vastaan todistettu mielisairaus oli se, että he odottivat Kristusta. Oi Jumala, ’anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.’”

GSAM 176Storrs kirkkojen asenteesta

GSAM 176.1George Storrs puhui kirkkojen asenteesta adventisteja kohtaan seuraavasti:—

GSAM 176.2”Kuka heistä ei tällä hetkellä sano: ’Minä istun kuningattarena’? Ja kuka heistä ei miellytä itseään ajatuksella, että jonain päivänä he valloittavat maailman ja että se alistetaan heidän uskoonsa? Kuka heistä sallii yhdenkään sielun pysyä rauhassa heidän keskuudessaan, jos tämä avoimesti ja pelottomasti tunnustaa uskonsa Kristuksen paluuseen, joka on jo ovella? Eivätkö ehdot rauhalliselle oleskelulle heidän keskuudessaan ole, että ’pidättäydyt täysin’ julkisesti ilmaisemasta uskoasi Herran tulemiseen tänä vuonna, riippumatta siitä, mitkä ovat vakaumuksesi asiassa, ja kuinka tärkeältä sinusta tuntuisi huutaa: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut’?”

GSAM 176Mansfieldin todistus

GSAM 176.3L. D. Mansfield todistaa 21. maaliskuuta 1844 Oneidasta, New Yorkista, lähettämässään kirjeessä seuraavasti:—

GSAM 176.4”Jumala vaikuttaa rakkaiden lastensa mielissä, jotka odottavat Herraa taivaasta, ja johdattaa heitä paitsi kuuntelemaan enkeliä, jolla on ’ikuinen evankeliumi julistettavana ja joka sanoo: Hänen tuomionsa hetki on tullut’, myös noudattamaan sitä seuraavaa käskyä: ’Poistukaa siitä, minun kansani!’ Olen vakuuttuneempi kuin koskaan aiemmin siitä, että tänään toimivat uskonnolliset järjestöt muodostavat merkittävän osan siitä Baabelista, joka on määrä kaataa väkivaltaisesti eikä sitä enää löydetä lainkaan... Minusta näyttää kuitenkin siltä, että joissakin järjestöissä samankaltaisuus pienen sarven kanssa on kaikkein silmiinpistävintä. Muutamat esimerkit havainnollistavat asiaa.

GSAM 176Mellakkahengen ilmentymä

GSAM 176.5”Eräs veli, joka oli työskennellyt erittäin menestyksekkäästi tällä alueella julistaen Herran tulemista, sopi pitävänsä luennon tietyssä paikassa tiettynä ajankohtana. Herra järjesti asiat niin, että hän oli kuusitoista mailia sovitusta paikasta, mutta paikalla oli eräs _____-pastori, joka johti väkijoukkoa, jolla oli mukanaan tervaa ja höyheniä, tarkoituksenaan käyttää niitä Korkeimman Jumalan palvelijaan. Tämä sama pappi aloitti pian sen jälkeen pitkän kokouksen, mutta kaikki oli yhtä kylmää ja jäistä kuin pohjoisen jäätikkö – yhtään sielua ei herännyt eikä kääntynyt. Lopulta pappi sanoi uskovansa, että hänen ’täytyisi istua ahdistuneiden penkillä’.

GSAM 177.1”Eräs tämän kylän ryhmänjohtaja sanoi ryhmälleen sen jälkeen, kun olemme pitäneet täällä kokouksia, että jos joku mies tulisi hänen taloonsa ja sanoisi uskovansa, että Kristus tulisi tänä vuonna, hän heittäisi tämän ulos ovesta.”

GSAM 177Velvollisuus seurakuntia kohtaan

GSAM 177.2Esitämme tässä vaiheessa todistuksen puheesta, joka pidettiin Bostonissa, Massachusettsissa, kokoontuneiden uskovien adventtikokouksessa 31. toukokuuta 1844 ja jonka allekirjoittivat Wm. Miller, Elon Galusha, N. N. Whiting, Apollos Hale ja J. V. Himes. He sanovat:—

GSAM 177.3”Voimme sanoa muutaman sanan myös velvollisuudestamme seurakuntia kohtaan. Vaara tässä asiassa, kuten useimmissa muissakin tapauksissa, näyttää meille piilevän äärimmäisyyksissä. Ensimmäinen vaaran muoto on se, että annamme sen seurakunnan auktoriteetin, johon saatamme kuulua, pakottaa meidät hiljaisuuteen tällaisessa velvollisuuskysymyksessä. Emme epäile, etteivätkö tuhannet olisi tuominneet itsensä Jumalan edessä suostumalla seurakuntiensa raamatunvastaisiin vaatimuksiin tässä asiassa; jos he olisivat olleet päättäväisiä ja uskollisia, he olisivat nyt paljon turvallisemmassa asemassa ja hyödyllisempiä, vaikka heitä saatettaisiinkin kutsua kärsimään.

GSAM 177.4”Toinen vaaran muoto on se, että annamme periksi kostohenkisyydelle kirkkoja kohtaan niiden meitä kohtaan osoittaman epäoikeudenmukaisuuden vuoksi ja käymme mielivaltaista sotaa kaikkia tällaisia organisaatioita vastaan. Mitä tulee adventistien velvollisuuteen suhteessa niihin kirkoihin, joihin he saattavat kuulua, emme voisi antaa yleispäteviä ohjeita, vaikka meitä pyydettäisiin tekemään niin. Heidän on toimittava Jumalan pelossa, kuten kunkin tapauksen olosuhteet vaativat.

GSAM 178.1”Meidän tulisi kuitenkin olla päättäväisiä velvollisuutemme täyttämisessä ja todistaa totuudesta kaikissa asianmukaisissa ja sopivissa tilanteissa. Ja jos tällä toimintatavalla loukkaamme seurakuntia ja ne uhkaavat meitä erottamisella, ellemme pysy hiljaa (vaikka jos pidämme parempana lopettaa suhteemme seurakuntaan sovinnollisesti, se voi olla parempi tapa), tehkäämme velvollisuutemme, ja kun meidät erotetaan, olkaamme kärsivällisiä kärsiessämme vääryyttä ja olkaamme valmiita Mestarimme kanssa ’menemään portin ulkopuolelle kantaen hänen häpeäänsä’.”

GSAM 178.2Näistä lainauksista, jotka koskevat seurakuntien toimintaa niitä kohtaan, jotka julistavat Toisen enkelin sanoman, voidaan helposti nähdä, kuinka tämän toisen kutsun ”illalliselle” antamisen ensimmäisenä seurauksena niistä, jotka oli koottu yhteen hengelliseen laumaan, puhutaan ”raajarikkoina”, ”ontuvina” ja ”sokeina”, mikä viittaa vahvasti siihen huonoon kohteluun, jota he olivat saaneet ”palvelustoveriensa” ”lyönneistä”, joista heidät oli erotettu.

GSAM 178Erillinen kansa, joka on valittu vastaanottamaan uusia totuuksia

GSAM 178.3Herran tarkoitus voidaan selvästi havaita siinä, että toisen enkelin sanoman – toisen kutsun ”illalliselle” – ja ”keskiyön huudon” julistuksen kautta johdetaan ulos erillinen kansa. Viimeisten päivien kallisarvoiset totuudet oli etsittävä ja julistettava – työ, jota ei voitu tehdä ”uskonkäsityksiin sidotuissa” seurakunnissa, aivan kuten evankeliumin julistamista maailmalle ei voinut toteuttaa apostolinen seurakunta säilyttäessään yhteyttä juutalaisiin lahkoihin. Jumala vaati erottumista siellä,⁹ ja hän vaati myös adventtiuskovien erottumista niistä, jotka pyrkivät pitämään heidät uskonkäsitystensä piirissä.

GSAM 179Storrsin ”Six Sermons”

GSAM 179.1Pian tämän eroamisen jälkeen huomaamme, että adventistiryhmille tuli valoa tulevasta rangaistuksesta, kuten esitetään George Storrsin pamfletissa ”Six Sermons”, jossa otettiin kanta, että ihminen on luonteeltaan kuolevainen; että kuolleet ovat tajuttomia kuoleman ja ylösnousemuksen välillä; että jumalattomien lopullinen rangaistus on täydellinen tuho; ja että kuolemattomuus on Jumalan lahja, jonka voi saada vain uskon kautta Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

GSAM 179.2Tuhannet adventistit hyväksyivät tämän ihmisluontoa koskevan opin, mutta eivät kaikki. Sen hylkääminen ei aiheuttanut sekaannusta heidän keskuudessaan, sillä sitä pidettiin pelkästään uskonkysymyksenä eikä moraalisen aseman koetuksena; siksi yhteinen pyrkimys varoittaa maailmaa Kristuksen lähestyvästä paluusta jatkui keskeytyksettä. Se kuitenkin herätti kirkkojen vihan heitä kohtaan.

GSAM 179Kyvyttömyys kumota ”Six Sermons” -teosta

GSAM 179.3Metodistipastori siinä kaupungissa, jossa asuin, ja joka oli aiemmin vuonna 1843 osallistunut adventtiopin saarnaamiseen, sai käsiinsä ”Six Sermons” -teoksen, luki sen ja myönsi seurakuntalaisilleen, ettei kyennyt kumoamaan oppia; mutta huomatessaan, että monet seurakuntalaisistaan olivat ottamassa sen vastaan, hän neuvoi muita olemaan lukematta kirjaa, sillä he ”uskoisivat oppiin, jos lukisivat sen”. Syyskuussa 1844, kun tämä pappi oli palannut vuosikokouksesta, hän nousi saarnatuoliinsa ja julisti julkisesti luopuvansa adventtiopista sekä pyysi nöyrästi seurakunnalta anteeksi sitä, että oli koskaan kutsunut luennoitsijoita puhumaan kirkkoon.

GSAM 179Oikeudenkäynti harhaopista

GSAM 179.4Tämän papin toimenpiteen jälkeen yritettiin pian käsitellä adventtiuskovia harhaoppisina; mutta koska heidän annettiin puolustaa asiaansa Raamatun perusteella, kirkko ei saavuttanut voittoa. Useat erotettiin tästä seurakunnasta, koska heidän toimintansa ei ollut kurinpidon mukaista, ja monet muut erosivat, koska seurakunta oli erottanut jäseniä, joiden uskon ei voitu osoittaa olevan Raamatun vastaista. Näin adventtiliikkeen oppi suljettiin lopullisesti pois seurakunnasta, jossa sadat olivat löytäneet Vapahtajan ja tulleet onnellisiksi Jumalassa.

GSAM 180.1Se, mitä kotikaupungissani tehtiin, toistui myös sadoissa muissa seurakunnissa ympäri maata. Ne, joita entiset veljet kohtelivat tällä tavoin, löysivät suurta lohtua profeetta Jesajan sanoista: ”Kuulkaa Herran sana, te, jotka vapisette hänen sanansa edessä: Veljenne, jotka vihasivat teitä ja hylkäsivät teidät minun nimeni tähden, sanoivat: ’Kunnioitettakoon Herraa’; mutta hän ilmestyy teidän iloksenne, ja he joutuvat häpeään.”¹⁰

GSAM 180Pahojen viha paljastuu

GSAM 180.2Kun päivä, jona Herraa odotettiin, lähestyi, uskovat ryhtyivät työskentelemään entistä innokkaammin, ja jumalattomat raivosivat ja pilkkasivat sitäkin kiivaammin, kuten käy ilmi seuraavasta lausunnosta, jonka Midnight Cry -lehden toimittaja esitti 31. lokakuuta 1844:—

GSAM 180.3”Vaikutus, jonka tämä liike aiheutti jumalattomille, vahvisti myös suuresti uskoamme siihen, että Jumala oli siinä mukana. Kun Jumalan lapset kokoontuivat kumartamaan ja nöyrtymään Hänen edessään sekä valmistautumaan Hänen ilmestymiseensä – kuten sopi syntisten joukolle, joka voitiin pelastaa vain armosta – jumalattomat osoittivat suurinta pahantahtoisuutta. Vaikka emme olleet ilmoittaneet kokouksistamme muualla kuin omassa lehdessämme emmekä olleet kutsuneet sinne yleisöä, Belialin pojat tungeksivat niihin ja aiheuttivat paljon häiriötä. Tämän kuun 12. päivänä [12. lokakuuta 1844] lauantai-iltana emme pitäneet kokousta tabernaakkelissa, jotta suntio [vahtimestari] saisi tilaisuuden puhdistaa rakennuksen sapattia [sunnuntaita] varten. Mutta väkijoukko murtautui rakennukseen ja kieltäytyi antamasta edes sitä mahdollisuutta. Kaupunginjohtaja puuttui kuitenkin oma-aloitteisesti ja viipymättä asiaan ja ajoi heidät pois.

GSAM 181.1”Seuraavana sunnuntaina pidetyissä kokouksissamme, kun tabernaakkeli oli täyttynyt, tiheä väkijoukko täytti rakennuksen edessä olevan kadun, ja monet heistä olivat raivoissaan siitä, että kukaan uskoisi Herran tulemiseen. Illalla kansan kiihtyneen mielialan vuoksi kokousta ei pidetty; silti katu oli täynnä väkijoukkoa jo varhain; mutta pormestarin ja hänen tehokkaan poliisinsa nopea puuttuminen tyhjensi kadun, kun muutama oli lähetetty vartioasemalle. Voimme verrata väkijoukon käyttäytymistä vain siihen, mikä ympäröi Lotin ovea sinä iltana, jolloin Sodoman tuho oli edessä.... Heidän toimintansa oli niin äkillistä, yhtäaikaista ja laajaa, että sen ilmeneminen juutalaisen seitsemännen kuukauden ensimmäisenä päivänä vahvisti meitä siinä mielipiteessämme, että tämän täytyy olla se kuukausi.”

GSAM 181Pilkkaajat pukeutuivat taivaaseen nousun vaatteisiin

GSAM 181.222. lokakuuta 1844, päivänä, jona 2 300 päivää päättyi, Parisissa, Mainessa, kun uskovat olivat kokoontuneet jumalanpalvelusrakennukseen ja rukoilivat juhlallisesti Jumalaa odottaen, että Herra tulisi sinä päivänä, pilkkaajat kokoontuivat talon ympärille laulaen pilkkaavia lauluja. Kaksi näistä häiriköistä puki ylleen pitkät valkoiset vaatteet ja kiipesi rakennuksen katolle, lauloi lauluja ja pilkkasi niitä, jotka olivat sisällä rukoilemassa ja odottamassa Herran tuloa.

GSAM 181.3On todennäköistä, että juuri tästä seikasta saivat alkunsa ne valheelliset huhut, joiden mukaan adventistit pukeutuivat taivaaseen nousun vaatteisiin; sillä huolimatta siitä, että adventistilehdet ovat tarjonneet jopa 500 dollarin palkkion yhdestä ainoasta todellisesta tapauksesta, jossa adventisti olisi pukeutunut taivaaseen nousun vaatteisiin vuonna 1844 ja odottanut siten Herran tuloa, yhtään tällaista tapausta ei ole koskaan esitetty.

GSAM 182Hazen Fossin näky, 1844

GSAM 182.1Noin tuohon aikaan asui Mainen osavaltiossa, Polandissa, nuori mies nimeltä Hazen Foss, joka uskoi vakaasti, että Herra tulisi seitsemännen kuukauden kymmenentenä päivänä. Hän oli ulkonäöltään komea, miellyttävä puhuja ja varsin hyvin koulutettu. Muutama viikko ennen kuin ”keskiyön huuto” päättyi, Herra tuli hänen luokseen ja antoi hänelle näyn, jossa hänelle näytettiin adventtilaisten matka Jumalan kaupunkiin sekä siihen liittyvät vaarat. Hänelle annettiin joitakin varoittavia viestejä, jotka hänen oli välitettävä, ja hän sai myös näyn niistä koettelemuksista ja vainoista, jotka seuraisivat, jos hän uskollisesti kertoisi sen, mitä hänelle oli näytetty. Hänelle, kuten herra Foyllekin, näytettiin kolme askelta, joiden kautta Jumalan kansan oli määrä astua täysin pyhään kaupunkiin johtavalle polulle. Koska hän uskoi vakaasti Herran tulemiseen ”muutaman päivän kuluttua” (kuten he silloin lauloivat), näyn se osa, joka koski kolmea askelta polulle, oli hänelle selittämätön; ja koska hän oli luonteeltaan ylpeä, hän kavahti ristin edessä ja kieltäytyi kertomasta siitä. Näky toistui toisen kerran, ja lisäksi hänelle kerrottiin, että jos hän edelleen kieltäytyisi kertomasta sitä, mitä hänelle oli näytetty, taakka otettaisiin häneltä pois ja annettaisiin yhdelle Herran heikoimmista lapsista, sellaiselle, joka uskollisesti kertoisi sen, mitä Jumala paljastaisi. Hän kieltäytyi jälleen. Sitten hän sai kolmannen näyn, ja hänelle kerrottiin, että hänet vapautettiin ja että taakka asetettiin yhdelle heikoimmista heikoista, joka tekisi Herran tahdon.

GSAM 182Foss ei kerro näkemästään näystä

GSAM 182.2Tämä hätkähdytti nuorta miestä, ja hän päätti kertoa sen, mitä hänelle oli näytetty, ja ilmoitti sen mukaisesti pitävänsä kokouksen. Ihmiset tungeksivat yhteen nähdäkseen ja kuullakseen. Hän kertoi huolellisesti kokemuksestaan, kuinka hän oli kieltäytynyt kertomasta sitä, mitä Herra oli hänelle näyttänyt, ja mitä hänen kieltäytymisestään seuraisi. ”Nyt”, hän sanoi, ”kerron näyn.” Mutta valitettavasti oli jo liian myöhäistä: hän seisoi ihmisten edessä mykkänä kuin patsas ja sanoi lopulta syvimmässä tuskassa: ”En muista näystä sanaakaan.” Hän väänteli käsiään ahdistuksesta sanoen: ”Jumala on täyttänyt sanansa. Hän on ottanut näyn minulta pois”, ja suuressa mielen ahdistuksessa hän sanoi: ”Olen kadotettu mies.” Siitä lähtien hän menetti toivonsa Kristukseen ja vajosi epätoivoon. Hän ei enää koskaan osallistunut adventistien kokoukseen eikä ollut henkilökohtaisesti kiinnostunut uskonnosta. Hänen käytöksensä oli monessa suhteessa, lievästi sanottuna, sellaisen ihmisen käytös, jolta oli riistetty Mestarin Hengen lempeä vaikutus, sellaisen, joka oli ”jätetty omille teilleen, täyttyäkseen omista teoistaan”. Tässä mielentilassa hän kuoli vuonna 1893.

GSAM 183Toisen kertoma Fossin näky

GSAM 183.1Noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun hän ei onnistunut muistamaan näkyään, hän kuuli viereisestä huoneesta toisen henkilön kertovan näystä. Kokous pidettiin asuinrakennuksessa, jossa hän oleskeli. Häntä kehotettiin tulemaan kokoukseen, mutta hän kieltäytyi siitä. Hän sanoi, että näky oli niin lähellä sitä, mikä hänelle oli näytetty, kuin kaksi henkilöä voi kertoa samasta asiasta. Ja näin tuli tiedoksi se, mitä hän oli nähnyt, mutta mitä hän ei pystynyt muistamaan yrittäessään kertoa siitä. Nähdessään kyseisen henkilön myöhemmin hän sanoi: ”Tuo on se väline, jolle Herra on asettanut tämän taakan.”

GSAM 183Surullinen pettymys

GSAM 183.2Juutalaisen kalenterin seitsemännen kuukauden kymmenes päivä (22. lokakuuta 1844) koitti vihdoin. Tuolloin tuhannet ja taas tuhannet odottivat juuri sitä hetkeä toiveidensa täyttymyksenä. He eivät olleet tehneet mitään valmisteluja maallisten asioiden varalle tuon päivämäärän jälkeen. He eivät olleet edes pohtineet ajatusta ”jos se ei tule”, vaan olivat suunnitelleet maalliset asiansa niin kuin olisivat odottaneet tuon päivän päättävän heidän luonnollisen elämänsä. He olivat varoittaneet ja kehottaneet jumalattomia pakenemaan tulevaa vihaa, ja monet heistä pelkäsivät, että sanoma saattaisi osoittautua todeksi. He olivat neuvoneet ja rukoilleet sukulaisiensa kanssa ja jättäneet jäähyväiset niille, jotka eivät olleet antaneet sydäntään Jumalalle. Lyhyesti sanottuna he olivat jättäneet jäähyväiset kaikille maallisille asioille sillä vakavuudella, jolla ihminen toimii, kun hän katsoo olevansa pian kohtaamassa koko maan Tuomarin kasvotusten. Niinpä he kokoontuivat lähes hengästyneinä ahdistuksesta palvontapaikkoihinsa odottaen kuulevansa minä hetkenä tahansa ”arkkienkelin äänen ja Jumalan pasunan” sekä näkevänsä taivaan loistavan tulevan Kuninkaansa kirkkaudessa.

GSAM 184.1Tunnit kuluivat hitaasti, ja kun aurinko vihdoin laski lännen horisontin taakse, juutalaisten seitsemännen kuukauden kymmenes päivä oli päättynyt. Yön varjot levittivät jälleen synkän verhon maailman ylle; mutta tuon pimeyden mukana tuli adventtiuskovien sydämiin surun tuska, jollaista voi verrata vain Herramme opetuslasten suruun, kun he juhlallisesti kulkivat koteihinsa sinä yönä, joka seurasi sen miehen ristiinnaulitsemista ja hautaamista, jonka he olivat vain vähän aikaa aiemmin saattaneet voitokkaasti Jerusalemiin kuninkaanaan.