Luku 17 — Totuuden eteneminen vaikeuksien keskellä

GSAM 265.1”Kuten paimen etsii laumaansa sinä päivänä, jolloin hän on hajallaan olevien lampaidensa keskellä, niin minäkin etsin lampaitani ja pelastan heidät kaikista paikoista, joihin he ovat hajonneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.”¹

GSAM 265.2Ne, jotka tähän mennessä (1847) olivat ottaneet vastaan Kolmannen enkelin sanoman, olivat maallisten tavaroiden suhteen köyhiä, eivätkä siksi voineet taloudellisesti tehdä juuri mitään sanoman levittämiseksi. Pastori White ja hänen vaimonsa sekä pastori Bates ymmärsivät, kuinka tärkeää oli tehdä henkilökohtaista työtä hajallaan olevien veljien keskuudessa, ja myös sen, että oli välttämätöntä valmistaa lukemista ihmisten saataville, jotta se auttaisi heitä pääsemään totuuden tuntemiseen. Pastori Bates sai paljon apua sapatin kysymyksen esittelyssä aiheesta kirjoittamansa traktaatin avulla, kun hän matkusti eri paikkakunnille, sekä jakamalla sitä postitse. Hän työskenteli äärimmäisen sinnikkäästi.

GSAM 265Nuoren sisaren uhraus totuuden puolesta

GSAM 265.3Kerran, kun hänellä ei ollut rahaa matkan maksamiseen, hän oli juuri lähdössä kävellen Massachusettsista New Hampshireen. Juuri silloin hän sai kirjeen nuorelta sisarelta, joka oli ryhtynyt tekemään kotitöitä 1 dollarin viikkopalkalla, jotta hänellä olisi jotain, millä auttaa asiaa. Työskenneltyään viikon ajan hän oli niin liikuttunut ajatuksesta, että pastori Bates tarvitsi rahaa, että hän meni työnantajansa luo ja sai ennakkomaksua, jotta voisi lähettää tälle heti 5 dollaria. Tällä summalla Bates maksoi matkansa New Hampshireen julkisilla kulkuvälineillä. Jokaisessa paikassa hänellä oli hyviä kokouksia, ja monet sielut ottivat totuuden vastaan.

GSAM 266Taloudenpito lainatuilla huonekaluilla

GSAM 266.1Jotta voimme osoittaa sen uhrautuvan hengen, joka ohjasi tämän sanoman varhaisia edelläkävijöitä, mainitsemme seuraavan otteen rouva Whiten kuvauksesta heidän tilanteestaan talvella 1847–1848, jolloin he asuivat huoneissa S. Howlandin tilavassa kodissa Topshamissa, Mainessa, jossa he aloittivat kotitalouden lainatuilla huonekaluilla:—

GSAM 266.2”Olimme köyhiä ja elimme niukkoja aikoja. Mieheni työskenteli raiteille kiviä kuljettamassa, mikä kulutti hänen sormiensa ihon puhki, ja verta vuoti monesta kohdasta. Olimme päättäneet, ettemme ole riippuvaisia, vaan elätämme itsemme ja meillä on varaa auttaa muita. Mutta meillä ei mennyt hyvin. Mieheni työskenteli kovasti, mutta ei saanut työstään ansaitsemaansa palkkaa.

GSAM 266Pastori White hakkaa polttopuuta

GSAM 266.3”Mieheni jätti rautatien ja meni kirveen kanssa metsään hakkaamaan polttopuuta. Jatkuvasta kylkikivusta huolimatta hän työskenteli aamuvarhaisesta pimeään saakka ansaitakseen noin viisikymmentä senttiä päivässä. Voimakas kipu esti häntä nukkumasta öisin. Saimme pian kirjeitä veljiltä eri osavaltioista, jotka kutsuivat meitä vierailemaan luonaan; mutta koska meillä ei ollut varaa lähteä osavaltion ulkopuolelle, vastasimme, että tie ei ollut avoinna edessämme.

GSAM 266.4”Saimme kirjeen veljeltä Chamberlainilta Connecticutista, jossa hän kehotti meitä osallistumaan kyseisessä osavaltiossa pidettävään konferenssiin. Päätimme lähteä, jos saisimme siihen varat. Mieheni selvitti tilit työnantajansa kanssa ja huomasi, että hänelle oli maksamatta kymmenen dollaria. Puolella tästä summasta ostin kipeästi tarvittavia vaatteita ja paikkasin sitten mieheni päällystakin niin, että jopa paikat oli koottu kangastilkuista, minkä vuoksi hihojen alkuperäistä kangasta oli vaikea erottaa. Meillä oli jäljellä viisi dollaria, joilla pääsimme Dorchesteriin, Massachusettsiin. Matkalaukussamme oli lähes kaikki, mitä meillä oli maan päällä. Mutta meillä oli mielenrauha ja puhdas omatunto, ja arvostimme niitä enemmän kuin maallisia mukavuuksia.

GSAM 267.1”Kävimme veli Nicholsin luona, ja ennen lähtöämme sisar Nichols ojensi miehelleni viisi dollaria, joilla maksoimme matkamme Middletowniin, Connecticutiin. Olimme vieraita siinä kaupungissa emmekä olleet koskaan nähneet yhtäkään veljistä kyseisessä osavaltiossa. Meillä oli jäljellä vain viisikymmentä senttiä. Mieheni ei uskaltanut käyttää niitä vaunun vuokraamiseen, joten hän heitti matkalaukun lautojen kasaan, ja jatkoimme matkaa etsimään jotakuta, jolla oli sama usko. Löysimme pian veli Chamberlainin, joka vei meidät kotiinsa.”

GSAM 267Konferenssi Rocky Hillissä, Connecticutissa

GSAM 267.2Tämä konferenssi pidettiin Rocky Hillissä, ja kokouspaikkana toimi suuri, keskeneräinen huone veli Beldenin talossa. Seuraava ote pastori Whiten S. Howlandille kirjoittamasta kirjeestä antaa joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia kokouksesta:—

GSAM 267.3”20. huhtikuuta veli Belden lähetti vaununsa Middletowniin hakemaan meitä ja siellä hajallaan olevia veljiä. Saavuimme hänen luokseen [Rocky Hilliin] noin kello neljä iltapäivällä, ja muutaman minuutin kuluttua saapuivat veljet Bates ja Gurney. Pidimme sinä iltana kokouksen, johon osallistui noin viisitoista henkilöä. Perjantaiaamuna veljiä saapui lisää, kunnes meitä oli noin viisikymmentä. He eivät kaikki olleet vielä täysin totuudessa. Kokouksemme sinä päivänä oli erittäin mielenkiintoinen. Veli Bates esitti käskyt selkeästi, ja niiden merkitystä korostettiin voimakkaiden todistusten avulla. Sana vahvisti niitä, jotka olivat jo totuudessa, ja herätti niitä, jotka eivät olleet vielä täysin päättäneet.”²

GSAM 267Kutsu Oswegon piirikuntaan, New Yorkiin

GSAM 267.4Pastori Batesin traktaatin levittämisen seurauksena adventistien keskuudessa ihmiset muissakin osavaltioissa alkoivat noudattaa sapattia. Hiram Edson Port Gibsonista, New Yorkista, kirjoitti kutsun, jossa hän pyysi pastori Whitea ja rouva Whitea sekä muita osallistumaan sapattia noudattavien konferenssiin Volneyssa, Oswego Countyssa, elokuussa 1848. Hän kertoi, että veljet olivat yleisesti ottaen köyhiä, eikä hän voinut luvata, että he pystyisivät juurikaan osallistumaan kulujen kattamiseen. Pastori White oli saanut 40 dollaria heinänkorjuutyöstä. Osa tästä summasta käytettiin kipeästi tarvittavien vaatteiden ostamiseen, ja lopulla maksettiin matka Volneyhin ja takaisin.

GSAM 268.1Tämä Länsi-New Yorkissa pidetty kokous järjestettiin herra Arnoldin vaunuvajassa. Paikalla oli noin kolmekymmentäviisi henkilöä – kaikki, jotka osavaltion siltä seudulta saatiin kokoon –, mutta heistä tuskin kaksi oli samaa mieltä. Jokainen puolusti kiivaasti omia näkemyksiään väittäen niiden olevan Raamatun mukaisia. Kaikki halusivat innokkaasti tuoda esiin näkemyksiään ja saarnata niitä. Heille kerrottiin, että pastori White ja hänen vaimonsa eivät olleet tulleet niin pitkän matkan kuuntelemaan heitä, vaan opettamaan heille totuutta. Herra Arnold katsoi, että Ilmestyskirjan 20. luvussa mainitut tuhat vuotta olivat jo menneisyyttä ja että Ilmestyskirjassa mainitut 144 000 olivat niitä, jotka herätettiin Kristuksen ylösnousemuksen yhteydessä.

GSAM 268Arnold vastustaa sakramentteja

GSAM 268.2Kun kuolevan Herramme symbolit olivat tämän seurueen edessä ja kun he olivat aikeissa muistella Hänen kärsimyksiään, herra Arnold nousi ylös ja sanoi, ettei hänellä ollut minkäänlaista uskoa siihen, mitä he olivat aikeissa tehdä – että Herran ehtoollinen oli pääsiäisen jatkoa, jota tulisi viettää vain kerran vuodessa.

GSAM 268.3Nämä omituiset mielipide-erot painoivat raskaasti rouva Whitea. Hän tiesi hyvin, että herra Arnold oli väärässä, ja suuri suru painoi hänen mieltään, sillä näytti siltä, että Jumalaa halvennettiin. Jotkut pelkäsivät, että hän oli kuolemaisillaan; mutta pastorit Bates, White, Chamberlain, Gurney ja Edson rukoilivat hänen puolestaan, ja Herra kuuli armollisesti palvelijoidensa rukoukset, ja hän toipui. Taivaan valo laskeutui hänen ylleen, ja hän irtaantui pian maallisista asioista. Tässä tilassa hänelle näytettiin joitakin läsnäolijoiden virheitä sekä totuutta, joka oli vastakohtana näille virheille. Näin hänelle osoitettiin, että nämä ristiriitaiset näkemykset, joiden he väittivät olevan Raamatun mukaisia, perustuivatkin vain heidän omiin tulkintoihinsa Raamatusta, ja että heidän oli luovuttava virheistään ja yhdistyttävä Kolmannen enkelin sanoman ympärille. Kokous päättyi loistokkaasti; totuus saavutti voiton. Ne, joilla oli näitä outoja mielipide-eroja, tunnustivat virheensä ja yhdistyivät Kolmannen enkelin sanoman nykyisen totuuden ympärille, ja Jumala siunasi heitä suuresti.

GSAM 269Näky, jossa Raamattua käytettiin ihmeellisellä tavalla

GSAM 269.1Seuraava kertomus tästä kokouksesta on peräisin herra Alexander Rossilta, 4. tammikuuta 1884, joka oli yksi pienessä kokoontumisessa olleista kolmestakymmenestäviidestä. Hän sanoi:—

GSAM 269.2”Sisar White nousi näyssä jaloilleen ja otti vasempaan käteensä perheen Raamatun; kirja oli tavallisen kokoinen. Pitäen sitä auki korkealla ilman että katsoi siihen, hän selasi oikealla kädellään raamatunkohdasta toiseen ja asetti sormensa raamatunkohtaan toistaakseen sen. Katsoin monia tekstejä tarkistaakseni, toistiko hän juuri sitä, jota osoitti. Minä itse tai jotkut seurueesta katsoivat niitä kaikkia. Joka kerta hän ei ainoastaan toistanut tekstiä, johon hän osoitti, vaan teki niin samalla, kun hänen silmänsä katsoivat ylöspäin ja poispäin Raamatusta. Juuri nämä raamatunkohdat, joita hän toisti, kumosivat Volneyyn elokuussa 1848 kokoontuneiden sapattipitäjien väärät teoriat ja saivat meidät yhdistymään totuuden ympärille.”

GSAM 269.3Todellakin, sellaisen henkilön on täytynyt olla vaikeasti vakuutettavissa, joka ei luopunut opillisesta virheestä, joka oli oikaistu tällaisissa olosuhteissa Raamatusta lainatuilla selkeillä teksteillä ja tällä merkittävällä tavalla. Tämä Oswegon piirikunnan sapatinpitäjien joukko, sen jälkeen kun heidän virheensä oli näin oikaistu ja he olivat yhdistyneet totuuden ympärille, lähti tuosta kokouksesta levittämään valoa muille. Tulokset todistavat selvästi, että kyseessä oli Jumalan työ. Saatana on aina valmis jakamaan, häiritsemään ja hajottamaan kaikin keinoin, joita hän voi käyttää. ”Jumala ei ole sekasorron, vaan rauhan lähde, kuten kaikissa pyhien seurakunnissa .”³

GSAM 270Ihmeellisiä parantumistapauksia

GSAM 270.1Edellä mainitun konferenssin jälkeen kokouksia pidettiin Madisonin piirikunnassa, Port Gibsonissa, Port Byronissa ja New Yorkissa. Näiden jälkeen pidettiin yleiskokous Connecticutissa. Joissakin näistä paikoista Herra tuli hyvin lähelle palvelijoitaan, ja Suuren Lääkärin parantava voima laskeutui sairaiden ylle vastauksena hänen kansansa hartaaseen rukoukseen, kun he noudattivat Jaakobin kirjeessä annettua ohjetta.⁴ Jopa henkilöt, jotka lääkärit olivat julistaneet toivottomiksi, parantuivat sairauksistaan. Tällaisia tapahtumia on koettu usein eri aikoina vuodesta 1845 lähtien.

GSAM 270Pioneerit kestävät vaikeuksia

GSAM 270.2Pastori White puhui Review and Herald -lehdessä 5. helmikuuta 1880 noista pioneeripäivistä seuraavasti:—

GSAM 270.3”Alkuvaiheessa työssämme olemme kärsineet nälästä sopivan ruoan puutteen vuoksi ja kylmästä sopivien vaatteiden puutteen vuoksi. Olemme kieltäneet itseltämme jopa elämän välttämättömyydet säästääksemme rahaa Jumalan asian hyväksi. Samalla kulutimme itseämme pelottavan paljon saadaksemme suoritettua sen suuren määrän työtä, joka näytti tarpeelliselta kirjoittamisen, toimittamisen, matkustamisen ja saarnaamisen muodossa osavaltiosta toiseen.”

GSAM 270.4Vuosi 1848 oli ikimuistoinen paitsi adventtiliikkeen historiassa myös poliittisesti. Kolmannen enkelin sanoman totuudet olivat hyvin selkeästi määriteltyjä, ja tie avautui eri suuntiin työn edistämiseksi. Tällä hetkellä moraalisessa ja poliittisessa maailmassa tapahtumat olivat ottamassa sellaisen muodon, joka herätti jälleen profetioiden tutkijoiden huomion. Vanhan maailman kansojen keskuudessa vallitsi suuri sekasorto, ja lisäksi Hydesvillessä, Wayne Countyssa, New Yorkissa, alkoivat modernin spiritismin ilmentymät, joiden Raamatun tutkijat sanoivat olevan ”paholaisten henkiä, jotka kokoavat maan kansat Herran päivän taisteluun.”

GSAM 271Kansakuntien sekasorto vuonna 1848

GSAM 271.121. helmikuuta 1848, kun Ranskan Louis-Philippin hovimiehet olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, hän sanoi: ”En ole koskaan istunut imperiumin valtaistuimella vakaammin kuin tänä iltana.” Seuraavan illan hämärässä, ”merimiehen takki” yllään ja vuokra-ajuriksi naamioituneena, hän pakeni Pariisin kaupunginmuurien ulkopuolelle etsimään turvaa henkilökohtaisen turvallisuutensa vuoksi. Tämän suuren ja äkillisen muutoksen syyksi sanotaan olleen hänen puoleltaan tehty liike, joka suosi paavin vallananastusta ja joka loukkasi hänen alaisiaan ja sotilaitaan. Hän oli sinä päivänä saattanut päätökseen Pariisin kaupungissa Ranskan armeijan suuren sotilasparaatin; ja kun aseet oli pinottu, hän vetäytyi palatsiin, jolloin yhtäkkiä pieni poika hyppäsi tykin päälle, heiluttaen kolmiväristä lippua ja huutaen: ”Alas paavi! ALAS PAAVI!!” Sotilaat ottivat huudon omakseen, ja se levisi nopeasti riveissä edestakaisin voimistuen matkan varrella, kunnes siihen liittyi huuto: ”JA ALAS KUNINGAS!” Muutamassa tunnissa koko Pariisi oli villin sekasorron näyttämönä. Sotilaat, aseet kädessä ja väkijoukon seurassa, ryntäsivät kohti kuninkaan palatsia. Kun hänelle ilmoitettiin mellakasta, hän kiiruhti pakenemaan naamioituneena.

GSAM 271Taisteluun osallistuneet valtiot

GSAM 271.2Ranskan levottomuudet ja mellakat levisivät nopeasti muihin maihin. Preussi, Hannover, Sardinia, Sisilia, Napoli, Venetsia, Lombardia, Toscana ja Rooma tarttuivat samaan väkijoukkohenkeen. Kolmen kuukauden kuluessa koko Eurooppa oli kuohunnassa, ja yli kolmekymmentä valtakuntaa ja kuningaskuntaa oli suurimmassa sekasorrossa. Valtaistuimia poltettiin kaduilla, kuninkaat ja keisarit pakenivat ja piiloutuivat pelätessään henkensä puolesta. Poliitikot ennustivat, että maailman hallituksissa tulisi tapahtumaan yleinen vallankumous.

GSAM 272.1Monet adventistipastoreista, jotka eivät vielä olleet kuulleet Kolmannen enkelin sanomasta, näkivät tämän sekasorron ja olettivat sen olevan kansakuntien kokoontumista ”Kaikkivaltiaan Jumalan suuren päivän taisteluun”.⁵

GSAM 272Sinetöintisanoman löytäminen

GSAM 272.2Juuri tuolloin seitsemännen päivän adventistit olivat oppimassa Raamatusta, että neljännen käskyn sapatti oli elävän Jumalan merkki eli sinetti ja että oli tullut aika julistaa Ilmestyskirjan 7:1–4 sinetöintisanoma, ja he suunnittelivat keinoja ja tapoja viedä tämä sanoma ihmisten tietoon. Kun seitsemännen päivän seurakunta valmistautui tähän työhön, ensimmäisen päivän adventistit sanoivat: ”Olette liian myöhässä sinetöintiviestinne kanssa, sillä suuren päivän taistelu ja Herran todellinen tuleminen ovat jo aivan ovella.”

GSAM 272Levottomuudet laantuivat yhtäkkiä

GSAM 272.3Noin kolme kuukautta myöhemmin kansakuntien keskuudessa vallinnut kuohunta laantui; ei kuitenkaan siksi, että niiden erimielisyydet olisi ratkaistu, vaan tavalla, jota toimittajat itse eivät kyenneet selittämään. Tästä levottomuudesta Horace Greeley kirjoitti New York Tribunessa: ”Oli meille kaikille suuri ihme, mikä niin äkillisesti sai aikaan tuon sekasorron kansakuntien keskuudessa; mutta vielä suurempi ihme on se, mikä sen lopetti.”

GSAM 272Senaattori Choate vanhan maailman tilanteesta

GSAM 272.4Siirrymme vuoteen 1851, jolloin senaattori Choate viittasi Yhdysvaltain kongressissa pitämässään puheessa vanhan maailman tilanteeseen ja sanoi:

GSAM 272.4”Mikä tarkalleen ottaen on se tila ja tilanne, jonka päälle varjot, pilvet ja pimeys näyttävät laskeutuneen, sen te ymmärrätte täysin; kuinka täysin epävakaa se on. Minusta on tuntunut siltä, kuin kruunujen etuoikeudet, ihmisten oikeudet ja tuhat vuotta kertyneet kaunat olisivat juuri vetämässä miekkaa esiin taisteluun, jossa veri virtaa, kuten apokalyptisessä näyssä, ’hevosten suitsiin asti’, ja jossa kokonainen ihmisrotu katoaa; jossa ajan suuri kello lyö uuden tunnin; jossa yhteiskunta itse joutuu tulen ja teräksen koetukselle, onko se luonnon ja luonnon Jumalan luoma vai ei.”

GSAM 273”Todistus” 18. marraskuuta 1848

GSAM 273.1Vaikka ne, jotka väittivät, että tämä vuonna 1848 kansakuntien keskuudessa vallinnut levottomuus oli merkki Herran tulemisesta, kokivat surullisen pettymyksen, miten kävi seitsemännen päivän adventisteille, jotka väittivät, että nyt oli tullut aika, jolloin ”elävän Jumalan sinetti” esitettäisiin kansalle? Vastaukseksi siteeraamme pastori Joosef Batesin tammikuussa 1849 julkaisemaa traktaattia. Puhuessaan 18. marraskuuta 1848 tapahtuneesta tilanteesta hän sanoo:—

GSAM 273.2”Pieni joukko veljiä ja sisaria oli kokoontunut kokoukseen Dorchesterissa, lähellä Bostonia, Massachusettsissa. Ennen kokouksen alkua osa meistä tarkasteli joitakin sinetöintisanoman kohtia; mielipiteet olivat hieman erimielisiä esimerkiksi sanan ’nouseva’ merkityksestä jne. Koska olimme hieman aiemmin Topshamin [Maine] konferenssissa rukoilleet sanoman julkaisemisen puolesta ja julkaisutapa ei vaikuttanut riittävän selvältä, päätimme yksimielisesti jättää asian kokonaan Jumalan päätettäväksi. Vietettyämme jonkin aikaa vilpittömässä rukouksessa valoa ja ohjausta pyytäen Jumala antoi sisar Whitelle seuraavan näyn.”

GSAM 273.2Lainataan sanat sellaisina kuin hän ne näyssä lausui:—

GSAM 274Näyssä lausutut sanat

GSAM 274.1”Mistä valo puhkesi? Anna enkelisi opettaa meille, mistä valo puhkesi. Se alkoi pienestä, kun sinä annoit yhden valon toisensa jälkeen. Todistus ja käskyt ovat sidoksissa toisiinsa, niitä ei voi erottaa toisistaan; ensin tulevat Jumalan kymmenen käskyä. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun hänen lakinsa alkoi nousta voimakkaasti esiin ja autiot paikat alkoivat rakentua. Heikkoudesta se on tullut vahvaksi Hänen sanansa tutkimisen kautta. Sen koettelemus on kestänyt vain lyhyen ajan. Se on sinetti! Se nousee esiin! Se nousee, alkaen auringon noususta. Kuten aurinko, joka on aluksi kylmä, lämpenee ja lähettää säteitään. Kun tuo totuus nousi esiin, siinä oli vain vähän valoa, mutta se on lisääntynyt. Oi, näiden säteiden voima! Se kasvaa voimakkuudessaan. Suurin painoarvo ja valo on tuossa totuudessa, sillä se kestää ikuisesti, silloinkin kun Raamattua ei enää tarvita. Se nousi siellä idässä; se alkoi pienestä valosta, mutta sen säteet ovat parantavia. Oi, kuinka mahtava onkaan tuo totuus; se on korkeimmillaan sen jälkeen, kun he astuvat hyvään maahan, mutta se kasvaa, kunnes heistä tulee kuolemattomia. Se alkoi auringon noustessa, jatkaa kulkuaan auringon tavoin, mutta se ei koskaan laske.

GSAM 274.2”Enkelit pidättelevät neljää tuulta. Jumala on se, joka hillitsee voimat. Enkelit eivät ole päästäneet irti, sillä pyhiä ei ole vielä kaikkia sinetöity. Kun Mikael nousee seisomaan, tämä ahdistus leviää ympäri maata. Tuulet ovat nimittäin jo valmiina puhaltamaan. Se on pidätetty, koska pyhiä ei ole vielä sinetöity. Kyllä, julista se, mitä olet nähnyt ja kuullut, ja Jumalan siunaus seuraa sinua. Katsokaa! Tuo nousu on voimakas ja kirkastuu yhä kirkkaammaksi.”⁶

GSAM 274.3Tämän näyn jälkeen rouva White sanoi miehelleen:

GSAM 274.3”Minulla on sinulle sanoma. Sinun on ryhdyttävä painattamaan pientä lehteä ja lähetettävä sitä ihmisille. Olkoon se aluksi pieni. Mutta kun ihmiset lukevat sitä, he lähettävät sinulle varoja, joilla voit jatkaa painattamista, ja se on menestyvä alusta lähtien. Minulle näytettiin, että tästä pienestä alusta lähti aivan kuin valovirtoja, jotka levisivät kirkkaina ympäri maailman.”

GSAM 275Ihmisen näkökulmasta epäilyttävää

GSAM 275.1Nämä ennustukset tehtiin vuonna 1848 koskien sapatin totuuden nousua ja leviämistä. Jos tilannetta tarkastellaan inhimillisestä näkökulmasta tuona aikana, järki sanoisi: ”Tuo ennustus ei voi koskaan täyttyä.” Eräs mies huomautti yhdelle työntekijöistämme pian ennustuksen jälkeen: ”Teiltä menee 144 000 vuotta siihen, mitä aiotte tehdä.” ”Mitä!” he sanoivat, ”kolme pastoria – pastori White ja hänen vaimonsa sekä pastori Bates – kaikki pennittömiä, alle sata kannattajaa, joista kaikilla on rahaton tilanne, lähtevät matkaan muutaman sadan kappaleen 80-sivuisen sapattikysymystä käsittelevän traktaatin kanssa välittääkseen varoittavan sanoman koko maailmalle! Naurettava olettamus!” Vaikka näin ajattelevat sanoivat: ”Mahdotonta!”, usko sanomaan ja menestyksen takaavaan todistukseen sanoi: ”Israelin Jumalan nimessä se tapahtuu! Ja luottaen Hänen voimaansa sen on tapahduttava!”

GSAM 275Kuinka ensimmäinen seitsemännen päivän adventistien lehti painettiin

GSAM 275.2Siitä lähtien, kun todistus julkaisutyöstä annettiin, seitsemännen päivän pitäjät rukoilivat ahkerasti, että Herra avaisi tien ”pienen lehden” painattamiselle. Suurin puute oli raha, jolla ensimmäisen numeron julkaiseminen olisi voitu varmistaa. Kesäkuussa 1849 pastori White sai tilaisuuden niittää neljäkymmentä eekkeriä timoteita, käsiviikatteella, hintaan seitsemänkymmentäviisi senttiä eekkeriltä; ja näin hän pystyi tuottamaan pienen lehden ensimmäisen numeron. Saattaa olla paikallaan lisätä tähän kohtaan faksimilekopio pienen lehden ensimmäisestä sivusta. Lukija huomaa ensimmäisessä palstassa pastori Whiten sanat, joissa hän sanoo: ”Tietä tämän työn aloittamiseksi ei ole avattu ennen kuin nyt.” Ja voitte myös nähdä, että juuri hänen uhrautuvaisuutensa ”avasi tien”.

GSAM 276Rouva Whiten kertomus ensimmäisistä lehdistä

GSAM 276.1Rouva White kertoo julkaisutoiminnan alkuvaiheista seuraavasti:

GSAM 276.2”Mieheni alkoi julkaista pientä lehteä Middletownissa, kahdeksan mailin päässä Rocky Hillistä, Connecticutista, ja käveli usein tämän matkan edestakaisin, vaikka hän oli tuolloin raajarikko. Kun hän toi ensimmäisen numeron painosta, me kaikki kumarsimme sen ympärille ja pyysimme Herraa nöyrillä sydämillä ja monien kyynelten kera, että Hän siunaisi palvelijansa heikot ponnistelut. Sitten hän osoitti lehden kaikille niille, joiden hän ajatteli lukevan sitä, ja kantoi sen postitoimistoon matkalaukussa. Jokainen numero vietiin Middletownista Rocky Hilliin, ja aina ennen kuin ne valmisteltiin postitoimistoon lähetettäväksi, ne levitettiin Herran eteen, ja Jumalalle esitettiin kyynelillä sekoitettuja hartaita rukouksia, jotta Hänen siunauksensa seuraisi näitä hiljaisia sanansaattajia. Hyvin pian saapui kirjeitä, jotka toivat varoja lehden julkaisemiseen, sekä hyvä uutinen siitä, että monet sielut olivat omaksuneet totuuden.”⁷

GSAM 276Ennustus lehden tuesta täyttyi

GSAM 276.3Esitämme tämän seitsemännen päivän adventistien julkaiseman ensimmäisen lehden ensimmäisen sivun tunteilla, jotka ovat syvempiä kuin pelkkä kiinnostus. Koko The Present Truth -kokoelma koostui yhdestätoista numerosta, joista jokainen oli kahdeksan sivua ja kaksi palstaa. Sivun lukukoko oli neljä ja viisi kahdeksasosaa tuumaa kertaa kahdeksan tuumaa. Numerot 1 ja 4 painettiin heinä-, elo- ja syyskuussa Middletownissa, Connecticutissa. Numerot 5–9 painettiin Oswegossa, New Yorkissa, ja ne on päivätty joulukuussa 1849 sekä maalis-, huhti- ja toukokuussa 1850. Numero 11 on päivätty marraskuussa 1850, ja se painettiin Parisissa, Mainessa. Numerossa 6 pastori White sanoi: ”Neljän ensimmäisen numeron julkaisemisen aikana saatiin enemmän kuin tarpeeksi rahaa lehtien kustannusten kattamiseen. Se on käytetty kattamaan matkakulumme kokouksiin, joihin olemme osallistuneet.” Vuoden 1849 aikana näiden lehtien vaikutuksesta ja pastori Batesin uraauurtavan työn ansiosta monet ottivat sanoman vastaan Vermontissa, Michiganissa ja muissa osavaltioissa.

GSAM 278.1Verrattuna vuoden 1848 työn epätoivoiseen tilanteeseen tarkastelemme muutamia tosiasioita sellaisina kuin ne ovat vuonna 1905, jolloin voimme paremmin arvioida tämän asian lopullista tulosta: olivatko oikeassa ne, jotka vastustivat sanoman vaatimattomia alkuja, vai taivaan Jumala, joka puhui palvelijattarensa kautta ”sinetöintityön” ”kasvavasta” voimasta.

GSAM 278Julkaisutoiminnan kehitys

GSAM 278.2Tätä totuutta julistetaan ja painetaan nykyään noin neljälläkymmenellä maailman johtavalla kielellä. Kolmen pastorin sijaan heitä on – vihittyjä ja saarnaamisluvan saaneita mukaan lukien – yli 600, minkä lisäksi satoja muita toimii lääkäreinä, raamatunopettajina, opettajina ja lääketieteellisinä lähetyssaarnaajina. Kirkkokunnan kirjallisuutta edustaa yli viisikymmentä erilaista aikakauslehteä, joita painetaan lähes kahdessakymmenessä kustantamossa, jotka sijaitsevat Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Tyynenmeren saarilla sekä Australiassa. Näissä kustantamoissa painetaan yli tuhat sata erilaista kirjaa, esitettä ja traktaattia. Jokaisen teoksen hankkiminen sekä aikakauslehtien tilaaminen vuodeksi maksaisi noin 340 dollaria. Pelkän sadan kannattajan sijaan on lähes 100 000 ihmistä, jotka iloitsevat tästä totuudesta. Todellakin tämä sanoma, aivan kuten aurinko, on ”nousemassa”, ja voimme sanoa vuoden 1848 todistuksen sanoin: ”Oi, näiden säteiden voima!”

GSAM 278Kansakuntien tilanne

GSAM 278.3Kun sanoma on näin edennyt, mikä on ollut kansakuntien tilanne? Siitä lähtien olemme usein saaneet lukea sanomalehdistä lausuntoja yleisestä sodasta, joka pian puhkeaa Euroopassa. Vaikka täällä on ollut riitaa ja tuolla on puhjennut levottomuuksia, yleistä ”pyörremyrskyä” pidätellään – ”neljää tuulta” ei sallita puhaltaa yhtä aikaa, ”ennen kuin Jumalan palvelijat on sinetöity”. Se, että riidan ja sodan elementit ovat olemassa, mutta eivät puhkea, koska niitä pidetään kurissa, on kaikille selvää.

GSAM 279.1Henry Ward Beecher kutsui vähän ennen kuolemaansa niin suurten armeijoiden ylläpitämistä Euroopassa ”elämänveren imemiseksi etukäteen, pelosta että se vuodettaisiin”. Hän vertasi kansakuntien välistä tilannetta, jossa vallitsee kaunaa ja vihamielisyyttä sekä uhkaava asenne toisia kohtaan, ”pattitilanteeseen”, jonka aiheuttaa joukko miehiä, jotka osoittavat tikareita toistensa rintaan, mutta joista kukaan ei uskalla iskeä pelätessään itseensä kohdistuvaa iskua. ”Mutta”, hän sanoi, ”joku heistä näkee pian suotuisan hetken iskeä, ja silloin alkaa yleinen sekasorto.”

GSAM 279Sodankäynnin välineiden vertailu

GSAM 279.2Vuodesta 1848 lähtien on rakennettu sota-aseita, joiden rinnalla tuon ajan parhaatkin aseet näyttäisivät nykyään pelkiltä leluilta. Amerikan ”Peace Association” kehotti rauhanjumalanpalveluksiin Rauhan sunnuntaina – 15. joulukuuta 1895 – ja totesi: ”Vaikka sivilisaatiossa on tapahtunut selvää edistystä, toisaalta kansakuntien väliset sotavalmistelut ovat laajempia kuin koskaan ennen.”

GSAM 279Kenraali Miles sodanvalmisteluista

GSAM 279.3Kenraali Nelson A. Miles sanoi puheessaan Washington D.C.:ssä 12. tammikuuta 1904 pidetyssä joukkokokouksessa:—

GSAM 279.4”Tällä valistuneella edistyksen ja älykkään, hienostuneen sivilisaation aikakaudella haluaisimme mielellämme uskoa, että sodan taakkoja ja vaaroja on lievennetty; mutta niin oudolta kuin se saattaakin tuntua, maailman historiassa ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin niin paljon vaurautta olisi tuhlattu sodan valmisteluun, eikä aikaa, jolloin niin monta miljoonaa koulutettua, taitavaa ja kurinalaista miestä, jotka on varustettu tuhoisimmilla aseilla, olisi otettu pois rauhanomaisen teollisuuden parista kuin nykyään.”

GSAM 280.1Mutta sodan pyörremyrsky viipyy yhä, kun sinetöintityö jatkuu.